Se tunne kun ekaa kertaa kolmeen viikkoon sun kädes ei oo kanyylia. Se otettiin pois kun huomenna pitää laittaa uus... Jännittää jo valmiiksi. Siel on yks hoitaja, jonka oon jo kahdesti nähny yrittävän kanyylia. Ekaa rouvaa se pisti 4 kertaa ennen ku pyysi toisen hoitajan ja tänpäiväistä 3 kertaa. Toinen hoitaja sai molemmilla kerroilla ekalla yrityksellä. Ja tää kyseinen pistelijähoitaja on vissii huomenna yksin töis 😖 Mut ainakin mä pääsen tänään suihkuun ilman pusseja ja teippejä!
Sanoin hoitajalle pahoinvoinnista ja siitä ettei Primperan (pahoinvointilääke) auta. Se kertoi lääkärille ja lääkäri oli sanonu et se pitää ottaa ennaltaehkäisevästi eikä oikein oo muita vaihtoehtoja kuin se. Sit sanoin et sairaalassa sain Ondansetronia ja se auttoi (tosin sairaalassa oli käytössä eri antibiootti, mut sitä en jaksanu mainita). Sain sit yhden tabun sitä kokeiluun ja nyt musta tuntuu et se toimii! Huomenna saan vissiin sitten reseptin. Huomenna myös labrat, PVK ja CRP. Varooksi.
Potilasasiamies soitti ja sillä oli pari pientä viilausehdotusta mun valitukseen, semmosia käytännön asioita kuten allekirjottaa ja merkitä henkilötunnus myös liitteisiin jos ne joutuu erilleen jossain vaiheessa. Muuten kehui et hyvin on otettu kaikki huomioon ja kerrottu. Postitan ton sit varmaan perjantaina, et mun hoito on ohi ennen ku se on perillä 😁
Kävin aamulla puntarissa. 5,2kg lähteny painoo tän sairastelun, eli vajaan 4 viikon aikana. Se on enää kilo niin ollaan tavoitteessa, tosin tää ei ollut se suunniteltu laihdutustaktiikka ollenkaan. Nyt pitää enää keksiä millä ne sais pysymäänkin poissa. Muutenkin pitäis vähä käydä joka päivä kävelemäs tai tehdä jotain muuta järkevää, et pääsee joskus kuntoon koiria varten. 1200 askelta tuli eilen, se on aika vähän se. Tosin tänään on tullut sen verran jo tähän aikaan mennessä, kun kävin kaupassa ja apteekissa ja jätin auton vähän kauemmas ulko-ovesta.
Mä murehdin eilen mun kauas kadonnutta joulumieltä. Samalla valitin Facessa kun tekis mieli joulutorttuja mut en jaksa leipoo ja kun Liisa kävi Lidlissä niin ne oli loppu. Sisko pyysi ystäväänsä, mun kaveri tavallaan myös, etsimään mulle torttuja ja niinpä se illalla oli oven takana neljän tuoksuvaisen tähtösen kera. Siitä tuli tosi lämmin ja kiitollinen olo, ihan jouluinen kerrassaan 💗 Mä ajattelin sitten, että se joulu sieltä tulee, tein mä valmisteluja tai en, joten miksei vois vaan henkisesti asennoitua siihen ilman koristeluja sun muita. Voi kai niin tehdä?
Mä sain vihdoin älyvaa'an huijattua tunnistamaan itteni! Tarvi vaan monena päivänä käydä sitten kun on vähän laittanu suuhunsa jotakin, et painoa olis tippunu vähemmän kuin onkaan, niin nyt se pääsi jo 400gramman päähän todellisuudesta! Eli huomenna jos käyn ottaan aamupainon niin sit pitäis olla FitBitin ajan tasalla. Jee!
Mä aloin etsiä joulunpunaista kaulaliinaa. Jos laitan jonkun söpön mekon aattona päälle, niin en halua arpista kaulaani esille. En muutenkaa oo kauheen innoissani sen esittelemisestä, odotan innolla pakkasia et saa yötä päivää, sisällä ja pihalla pukeutua paksuun kaulahuiviin 😂 Laitan kuvan tänne sit kun haavat on kokonaan ummessa. Leikkaushaavassa on vielä noin sentin mittianen rupi ja trakarihaava on ihan auki vielä about 1,5-2 sentin matkalta.
Nyt kun huono olo on poissa, vois laittaa jotain safkaa. Tietäis vaan et mitä. Oliskohan se sitten broileripastapäivä tänään? Vai risotto.. Se olis helpompi. Perunat ja nakkisoosi saa odottaa, kun äiti osti lihanakkeja ja ne ei oo hyvii. Jauhonakit kunniaan!
Kirjanpitäjältä tuli sähköposti. En vielä edes avannut sitä, en millään jaksaisi, mut kai se on pakko. Sen verran tosta ponnahdusikkunasta lukasin et tilinpäätöstä tämä koskee. Huoh...
Joo, nyt meni ajatukset ihan umpisolmuun. Taidan ottaa pienen välipalan, keittää lisää kahvia ja lukea sen spostin. Ja varata labra-ajan, voisin pyytää sen pahoinvointilääkkeen reseptinkin jo tänään ja.... Kaikkee. Hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti