Pinnalla

Niin. Ei se, ylettyykö jalat pohjaan, vaan se, ylettyykö pää pinnalle. Kellukkeet ja uimataito on aivan jees siinä kohtaa, kun lakkaa ylettymästä.

Tässä tarinassa siis mieheni on kellukkeet ja uimataito kuvaa mun omaa tahtoa. Niin kauan kun mulla on molemmat, ei ole mitään oikeeta hätää, vaikka pohja alta katoaisikin. Ja vielä se, että uimataitoinen pärjää myös ilman kellukkeita, mutta onhan niistä tukea ja apua ja välillä voi ihan vaikka vaan kellua niiden varassa.
- Joo, nyt riittää mielikuvaharjoittelu tälle päivää. 😊

Tänäkin aamuna olisin hyvin voinut jäädä sänkyyn ja nukkua vaikka koko päivän, mut halusin viettää hetken miehen kanssa ennen kun se lähti töihin. Sehän nyt on jo puoli voittoa, et aamulla pääsee ylös ja ulos! Koirien kanssa kävelin kaikki 1,7km, mut sehän on pisin matka minkä oon kävellyt tällä viikolla, eli tavallaan aika reipasta meininkiä. 😅

Mulla on jotenkin parempi fiilis. Mieli on kevyempi eikä kroppakaan tunnu enää ihan niin raskaalta. Syömiset ei maistuisi vieläkään mutta ei enää niin pahasti pistä vastaan. Syöminen/syömättömyys on tässä masennuksessa ainut asia mihin mä voin itte vaikuttaa, joten yritän pitää kiinni säännöllisyydestä ja terveellisyydestä. Tiedän, että olo olisi vielä huonompi jos en söisi hyvin.

Mä pussitin koiralle lihat pakkaseen, kävin kaupassa, pesin uunin, hellan, vessan, kaks koneellista pyykkiä, vaihdoin lakanat, laitoin tiskit koneeseen, siivosin jääkaapin, vein roskat. Tuntuu et pitäispitäispitäis, sitätätätuota, nythetimieluusti, mikääneiriitä. Heti kun vähän jotain jaksaa niin sit pitäis olla kaiken jo valmista. Miten tästä päästä pääsee eroon?!

Joo kai tää oli sit taas jo valmis. Ruokaa laittamaan ennen ku yks tulee töistä. Paipapai