tiistai 17. joulukuuta 2019

Viikko jouluun

Joulu. Se on meillä ollut aina rauhan aikaa. Rakkaiden seuraa, hyvää ruokaa ja koska pienin sisaruksista on vielä oikeasti pieni, niin joulupukki on yks ohjelmanumero. Antamisen ilo ja saamisenkin toki. Näin siis teoriassa.

Mun jouluperinteet muuttuu joka vuosi, eli oikeesti ei oo perinteitä. 2017 mä olin aattona ja joulupäivänä äitillä ja Tapaninpäivän iskällä, aterian jälkeen mun ja iskän perinteiset joulukännit. 2018 iskää ei enää ollutkaan, niin olin koko joulun äitillä. Tänä vuonna mä en enää oo yksin päättämässä mitämissämilloin, vaan tästä pitää tehdä kompromissi. Tämänhetkinen suunnitelma olis että mentäis aatoksi taas mun äitille, joulupäivänä käytäis miehen porukoilla, mä laittaisin ruuan kotona ja vedettäis ne perinteiset joulukännit. Sit Tapanina rapulas naahia niitä jouluruuanloppuja. Sunitelma. 

Pitäisi saada jonkinlaista joulutunnelmaa tähän taloon. Ei tunnu yhtään siltä, että olis viikko jouluun. Keittiössä ja ulkona on jouluvalot mut muuten ei oo merkkiäkään moisesta... En mä nyt niin yltiöpäisesti tykkää koristella, mutta olis se ihan kiva ees vähän, tietäis ainakin mitä aikaa vuodesta eletään. Jos tänään paketois lahjoja, jos siitä tulis vähän ees fiilistä. 

Se joulusta. Mulla on taas väsymyspäivä. Ehkä tein taas eilen liikaa liian nopeasti.. Tänään en meinannut päästä sängystä ylös millään ja kun pääsin, en oo tehnyt mitään järkevää. Paitsi jos kirjoittaminen lasketaan järkeväksi. En oo ees syöny taas aamupalan jälkeen, ihan kakkaa. Olisko se nyt niin vaikeeta laittaa jotain syötäväksi kelpaavaa. Olis. VMP. Mä inhoan tätä oloa!

Joo kai se taas oli tässä tälle päivää.. Jatkamme, moooi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti