Mä oon kaikki nää sinkkuvuoteni käyttänyt erästä argumenttia vähän joka väliin, se kuuluu näin: Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvi kysellä lupia keneltäkään. Argumentissani on aukko ja se on nimeltään "parisuhde". Lapsuudessa niitä kutsuttiin säännöiksi, rajoiksi ja vanhemman kunnioittamiseksi, parisuhteessa ne on sitten kompromisseja. Ja mä inhoan kompromisseja. Mottoni kaipaa muokkausta, "sinkkuelämä aikuisena on siitä mukavaa, että..." Tähän väliin on kyllä sanottava, että viihdyn tässä nykyisessä parisuhteessa niin hyvin, että voin luvata opettelevani kompromissiratkaisujen tekemistä. Paitsi et onko se sitten kompromissi, jos toinen saa mitä haluaa ja minä luovun omastani sitä varten? Mun mielestä vähän haiskahtaa...
Nyt on siis kyse kisoista. Oon menossa lauantaina ja kutsu tuli toisiin kisoihin kaks viikkoa myöhemmin. Mainitsin miehelle et olis toisetkin kisat tulossa ja se otti itteensä. Alkoi semmonen vitullinen "tee mitä tykkäät" -tyylinen möksmöks. No, mä sitten kysyin et kävikö mieleskää et vois asiasta keskustella. Ei vastausta, mut aloin miettimään: Vaikka se olis sanonu että "kuulehan rakkaani, minä en oikein pitäisi siitä että sinä käyt niissä kisoissa joka toinen viikonloppu", niin mun asenne olis todnäk aika sama kuin nyt: Ei muuten mitää mut kisoihin on päästävä. Eli mitä tästä opimme: Me molemmat joudettais kompromissikurssille.
Jääny tää kirjoittaminen vähän vähälle, kun innostuin ristipistoista 😅 Tein torstain ja tiistain välisenä aikana 45 tuntia töitä ja sain kuin sainkin sen valmiiksi. Silitystä ja kehystämistä vaille valmiiksi siis. Se on nimiäislaha veljenpojalle ja kuva siitä on tässä:
Niin minä nyt mieleni pahoitin et taidan laittaa koneen kii ja koittaa saada jotain järkevää aikaseksi.. Jatkamme! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti