Pakko kirjoittaa vielä pätkä, kun uusi ajattelumalli taas ilmaantui. Eli, bipon pitäisi aina pitää mielessä, että sairaus on parantumaton. Vaikka nyt olis hyvä olo, vaikka kaikki menis ihan putkeen, niin kyllä se sairaus sieltä vielä päänsä nostaa, ennemmin tai myöhemmin. Niin kurjaa kuin se onkin.
Tämä taas siitä, että eräs kommentoija Facebookissa laittoi miettimään, olisko mulla sittenkin sekamuotoinen jakso...? Kun kaikki muut asiat on nyt entistä paremmin, ei masenna enää ja elämä pysyy kasassa, mutta väsyttää yhä ihan hillittömästi. Se voi olla sekamuotoista, tai sit toinen vaihtoehto toiselta kommentoijalta, että unijutut toipuu masennuksesta hitaammin kuin muut jutut ja sitä kautta tekee väsymyksen. Pitää nyt seurailla tätä!
Mä en oo saanut syömisen lisäksi tänään aikaseksi mitään mitä piti. Ei jaksa. Tekis vaan mieli soffalle, mut yritän nyt kuitenki pitää itteni edes istuma-asennossa. Jospa sitä vaikka lisää kaffia keittäis, vois ehkä pysyä hereillä...
Sieltä teho-avolta soitettiin että mun hoidolla on vihdoin osoite! Eli, mun hoito ja lääkärikäynnit pysyy nyt tuolla syömishäiriöyksikössä ja loppuu teho-avolla. Siellä lääkäri kirjoittaa vielä loppuarvion, joka tulee Omakantaan näkyviin. Mutta kuitenkin, jos tulee jotain akuuttia hätää niin saa olla sinne vielä yhteydessä. Tämä meni siis juuri niinkuin mä toivoinkin! 😊
Nyt tekis mieli hyvää. Mietin, pitäiskö lähtee ostaan jotain mandariineja, viinirypäleitä tms, mut ehkä en jaksa. Ehkä. Ei vielä tee niin paljon mieli 😅
Joo nyt menee taas jaaritteluksi. Asiani sain sanottua kuitenki! Heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti