Lenkilläkin käytiin koirien kanssa. Mä aattelin, et jos joka viikko lisäis lenkkiin kilsan, niin muutaman viikon päästä oltais takaisin siinä, kuinka ennen masennusta lenkkeiltiin. Nyt siis mennään neljässä kilsassa ja se sujui hyvin. Kyllä hymyilyttikin, tuli vähän semmonen voittajafiilis ja tyytyväisyys omaan tekemiseen. Siihen, että nuo tunteet löytyy taas skaalasta, saa ihan erikseen olla tyytyväinen! Olivat meinaan hyvin syvällä hukassa vielä jokin aika sitten.
Nukkuminen ei oo helppoo. Menin klo 22 sänkyyn kuolemanväsyneenä, mutta olin hereillä vielä puolen yön aikoihinkin. Nukuin ihan ok siitä puoli seiskaan asti aamulla, ennen kuin herätyskellot alkoi huutaa. Sit otin tunnin+vartin päikkärit siinä kasin jälkeen, kun taas väsytti niin pirusti. Mä en tiä mistä se johtuu, mut oon oikeestaan aikalailla aina väsynyt. Lääkkeet? Unikuvaa ei ny tuu ku unohdin kellon lataukseen.
Mä en millään osaa päättää, tapaanko tän SPR-ystävän torstaina vai en. Toisaalta tekis mieli, toisaalta ahistaa. Jos mä nään sen nyt tän kerran ja sanon sille et en haluu jatkaa? Tai en mä tiä. Prkl kun pitää päätöksenteon olla niin hankalaa. 😖 No joo, yritin soittaa mut ei vastausta. Tää on siis niin, et sillä "ystävällä" on mun numero, mut jos mä haluun yhteyden siihen niin mun pitää soittaa sinne ystävävälitykseen ja ne sit laittaa mun viestin eteenpäin. Aika kakkaa kaikenkaikkiaan juu...
Se alkais oleen safka-aika. Tein eilen piiitkästä aikaa kalakeittoo ja kyl oli hyvää! Sämpylät leipaasin kaveriksi, koska se nyt vaan on niin; Kalakeiton kanssa tarjoillaan tuoreita sämpylöitä ja piste. Nyt mä sitten saan sitä lounaaksikin ja jee! Tää syöminen on alkanut sujuu tosi hyvin ja mulle ihan oikeesti nykyään tulee sellainen tunne, jonka oletan olevan nimeltään nälkä. Se on kiva juttu se. 😊
Ruuan jälkeen pitäis vähän taas kaappijärjestystä mulkata, vahata sääret ja sit oli vielä joku kolmaskin, joka varmaan jossain välissä vielä mieleen tulee. Toivottavasti. Mut näihin tunnelmiin taas, pai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti