Eilenaamulla kirjotin niin pitkän tilapäivityksen aiheesta vuosipäivä, että en sitten jatkanut samaa tarinaa enää blogissa. Eilenhän oli siis Fian ensimmäinen synttäripäivä ja vuosi iskän kuolemasta. Päivä meni aiva sillee hyvin. Aamupäivän itkustin, mut sit ystävä jälleen kerran pyysi mua kuskaamaan sen ja yhden toisen autokaupoille ja lähdin ettei tarvitsisi olla yksin. Siinä menikin mukavasti aika, kun samalla tapasin yhden tyypin johon oon tutustunut kakssuuntasten ryhmässä.
Soitin sitten illalla pikkuveljelle, et en voikkaan myydä ranneketta. Vaikutti ymmärtäväiseltä, vaikkakin pettyneeltä. Mut enhän minä voi sille mitään, että uniseuranta ei toimi tässä uudessa, ei nimittäin viimeyönäkään. Lupasin käydä perjantaina Seinäjoella, jos vaikka reffattais äitin tykönä, kun se tulee lomille sieltä armeijasta.
Pitäis käydä kaupassa. Laitoin ruokaketjun ryhmään ja sieltä tuli paljon hyviä vinkkejä, mitä ihminen syö. Nyt kun vetää lämpimän ruuan kahdesti päivässä, niin on pakko uskaltaa kokeilla jotain uusia ruokia, kun aina samat tulee korvista pihalle. Listalla on mm. Kaalikeittoa ja uunimakkaraa sekä täytetyt paprikat.
En tiedä jaksanko listata tälle päivää mitään muuta kuin tuon kaupassakäynnin ja ruuanlaitot. Illalla on reenit, sinne menen ja taidan ottaa taas tällä kertaa molemmat hauvat mukaan. Ehkä. Onhan siinäkin jo ohjelmaa...
Diakoniasta soitettiin eilen ja ne maksaa sen toisen puoliskan siitä sairaalalaskusta! Nyt on hyvä mieli kun ei sitä enää tarvitse murehtia 😊 Tuli polimaksu siitä täysin turhasta käynnistä sielä perinnöllisyystutkimuksessa, jota ei tehty. Ihan turhaa rahanmenoa taas, mut eipä sille mittään maha.
Joo. Ei kai mulla sit muuta.. Heipat!
torstai 31. tammikuuta 2019
tiistai 29. tammikuuta 2019
Nyt en tykkää!
...Siitä kun mikään ei toimi. Ei taaskaan unikuvaa! Se olis jopa ollut mielenkiintoinen kuva, koska en saanut illalla nukuttua, pyörin ja pyörin vaan. Sit mä heräsin ennen viittä ja pyörin ja pyörin lisää, kunnes sitten nousin siinä 10 yli. Sit tuli viikottainen raportti ja yritin siirtää sen koneelle lähettämällä ittelleni meses, mut ei se tuu perille. Perkele. Paitsi et nyt se tuli. Heti ku vähä valittaa!
Tavoite saavutettu neljänä päivänä seittemästä. Ei sillee ihan huonosti, mut ei nyt varsinaisesti hyvinkään. Paitsi et jos noi perjantain askelet jakaa noille päiville jotka ei tullu täyteen, niin sit on koko viikon liikuttu tarpeeksi 😁 Painoa tuli viime viikon aikana lisää, mut kerrompa salaisuuden: Kävin aamulla puntarissa ja nyt se on laskenut puoli kiloa! Kyllä se tämäkin vielä iloksi muuttuu.
Mulla meinas pimahtaa eilen. Kävin sielä Toyota-huollos ja se sanoi et vaihteistoöljyt pitäis vaihtaa. Se maksaa kuulemma 150-200€. Sit mä rupesin läpikäymään niitä kuitteja mitä auton mukana tuli ja se öljynvaihto on 40 000km myöhässä suositellusta. Moottoriöljyt on kuulemma vaihdettu syksyllä, mutta viimeisin merkintä siitä on keväältä, 15tkm sitten. Eli nekin pitää vaihtaa. Meinasin jo, että tuli vähä vitun kalliiksi, mut sit serkku lupas vaihtaa ne ja kaikki sen puoleen hyvin.. Toivottavasti nyt korjaantuu sillä öljynvaihdolla.
Vaivaa. Mun pitää varmaan oikeesti perua ne kaupat veljen kans. Tää väittää vähän väliä et oon kuollu = ei pulssia. Sen takia se ei niitä uniakaan mittaa. Mun ranne on liian pieni näin leveelle kellolle, siitä sen täytyy johtua. Mut kuitenkin, se uniseuranta on iso syy sille, miks mulla ylipäätään on ranneke. Kokeilen ens yönä laittaa vieläkin pykälän tiukemmalle ja jos ei, niin sit ei. Sit on pakko olla kusipää ja perua kaupat, joita itte ehdotin.
Jaa-a. Keittiöstä on hyvä aloittaa päivän puuhat ja... Olkkarista pitäis pyyhkiä pölyjä, pestä vähän pyykkiä ja imuroida. Koirat pitää kammata ja se pitää tehdä ennen imurointia, mutta vasta sen jälkeen kun ne on kuivanut lumessakahlaamisesta. Jida pitäis pestä, Fia saa odottaa lauantaihin kun sunnuntaina on näyttely.. Pakastinten sulatus on kans yks asia listalla. Voi huokaus, taas.. Ei tää voi aina olla yhtä vaikiaa!
Jos nyt alottais niillä pakastimilla ja sit puunais ton keittiön taas kuntoon. Suunnitelma. Heip!
Tavoite saavutettu neljänä päivänä seittemästä. Ei sillee ihan huonosti, mut ei nyt varsinaisesti hyvinkään. Paitsi et jos noi perjantain askelet jakaa noille päiville jotka ei tullu täyteen, niin sit on koko viikon liikuttu tarpeeksi 😁 Painoa tuli viime viikon aikana lisää, mut kerrompa salaisuuden: Kävin aamulla puntarissa ja nyt se on laskenut puoli kiloa! Kyllä se tämäkin vielä iloksi muuttuu.
Mulla meinas pimahtaa eilen. Kävin sielä Toyota-huollos ja se sanoi et vaihteistoöljyt pitäis vaihtaa. Se maksaa kuulemma 150-200€. Sit mä rupesin läpikäymään niitä kuitteja mitä auton mukana tuli ja se öljynvaihto on 40 000km myöhässä suositellusta. Moottoriöljyt on kuulemma vaihdettu syksyllä, mutta viimeisin merkintä siitä on keväältä, 15tkm sitten. Eli nekin pitää vaihtaa. Meinasin jo, että tuli vähä vitun kalliiksi, mut sit serkku lupas vaihtaa ne ja kaikki sen puoleen hyvin.. Toivottavasti nyt korjaantuu sillä öljynvaihdolla.
Vaivaa. Mun pitää varmaan oikeesti perua ne kaupat veljen kans. Tää väittää vähän väliä et oon kuollu = ei pulssia. Sen takia se ei niitä uniakaan mittaa. Mun ranne on liian pieni näin leveelle kellolle, siitä sen täytyy johtua. Mut kuitenkin, se uniseuranta on iso syy sille, miks mulla ylipäätään on ranneke. Kokeilen ens yönä laittaa vieläkin pykälän tiukemmalle ja jos ei, niin sit ei. Sit on pakko olla kusipää ja perua kaupat, joita itte ehdotin.
Jaa-a. Keittiöstä on hyvä aloittaa päivän puuhat ja... Olkkarista pitäis pyyhkiä pölyjä, pestä vähän pyykkiä ja imuroida. Koirat pitää kammata ja se pitää tehdä ennen imurointia, mutta vasta sen jälkeen kun ne on kuivanut lumessakahlaamisesta. Jida pitäis pestä, Fia saa odottaa lauantaihin kun sunnuntaina on näyttely.. Pakastinten sulatus on kans yks asia listalla. Voi huokaus, taas.. Ei tää voi aina olla yhtä vaikiaa!
Jos nyt alottais niillä pakastimilla ja sit puunais ton keittiön taas kuntoon. Suunnitelma. Heip!
maanantai 28. tammikuuta 2019
Perkele
Ei saatu taaskaa unikuvaa. Laitoin rannekkeen pykälän tiukemmalle ja jos ens yönä ei tuu unia mitattua niin heitän tän roskiin ja ilmoitan broidille että kaupat siitä vanhasta on peruttu! Mä munasin lenkinkin eilen, kun laitoin rannekkeen jäljittämään, mut ilmeisesti stoppasin sen ekan puolen kilsan jälkeen vahingos! Olin jo syyttämäs et tää ei oo niin hyvä kun halusin, kun mentiin normi 2km iltalenkki ja ranneke väitti et 0,56km. Hyvä mä!! 😂
8h40min kuitenkin nukuin, miinus antibioottiherätys ja ehkä pari muuta. Vittukun ei tiedä ilman sitä kuvaa! Ihan hyvin, vaikka nukahtaminen oli niin vaikeeta et jouduin ottamaan Stilnoctia ja täälä on taas syöty ilman et mulla on asiasta mitään hajua. Puolikas leipä oli tietsikkapöydällä ja viestetissä jotain uskomattoman sekavaa paskaa kirjotettuna klo 23 vaikka menin 21.30 jo sänkyyn... Ei minkäänlaisia muistikuvia tästä.
Mä kokeilin tänään ekaa kertaa lisätä pinaattia mun aamupirtelöön ja se toimi oikein hyvin! Tuleekohan musta nyt yhtä vahva ja reipas ku Kippari-Kallesta? 😁 En kyllä yhtään pistäisi vastaan vaikka tulis, käy taas ihan voimille tää saamattomuus. Eilen yritin kammata koiran, niin vartin jaksoin ja toisen kyljen sain valmiiksi, sit koira alas ja takas koneelle nököttämään. Tänään on kyllä pakkopakkopakko tehdä se loppuun. Imuroida pitää kans, sikäli mikäli saan molemmat koirat kammattua. Ei olla kovin fiksu imuroida ennen sitä, kun kampaamista seuraa kuitenkin karvamyrsky.
Mun pitäis käydä Toyota-huollos mut jotenkin nyt tuntuu, et lykkään sitä tahallani ja tietoisesti. Saattaa olla, että mun autosta on menossa vaihdelaatikko paskaksi ja pitäis käydä vähä kyselemäs tyhmiä. Oletan kuitenkin, että olis halvempaa toimia heti, kuin odottaa että se hajoo lopunki. Sit pitäis katsastuskonttorille mennä uteleen et pitääkö vetokoukku muutoskatsastaa. Teuvalle lähteä sovittamaan sitä koiranäyttelyasua ja sinne lähtö ennen klo 13.. Huoh. Missä vaiheessa mä kampaan ja siivoon?
Joo emmätiä. Kai sitä vois lähtee käymään... Pääsis tästäkin vaivasta, kun vaivaa niin vitusti. Ihan perus mun säkä! Mähän sanoin monenmonta kertaa, et mua pelottaa vaihtaa autoa, kun pelkään et saan jotain paskaa luotettavan vanhan kaarinan tilalle ja musta tuntuu et olin ihan täysin oikeassa - paska mikä paska. No, toivottavasti nyt kuitenkaan ei, mutta varaudun pahimpaan niin ei tarvi sit pettyä.
Mua vähän jännittää viikonloppu, kun sunnuntaina on näyttelyt ja taisin luvata ottaa yhden vieraan koiran tänne mun luo ja laittaa sen näyttelykuosiin, eli kampa-pesu-fööni. Fia pitää laittaa kans. Tuleepi varmaan aika rankkaa... Toivottavasti, sormet ja varpaat ristissä toivon, et se tulee valmiiksi kammattuna, et mun tarvii "vaan" pestä ja föönata.
Kahvinjuonti on kyllä pahasti kesken mut taidan silti lähteä nyt. Pai!
8h40min kuitenkin nukuin, miinus antibioottiherätys ja ehkä pari muuta. Vittukun ei tiedä ilman sitä kuvaa! Ihan hyvin, vaikka nukahtaminen oli niin vaikeeta et jouduin ottamaan Stilnoctia ja täälä on taas syöty ilman et mulla on asiasta mitään hajua. Puolikas leipä oli tietsikkapöydällä ja viestetissä jotain uskomattoman sekavaa paskaa kirjotettuna klo 23 vaikka menin 21.30 jo sänkyyn... Ei minkäänlaisia muistikuvia tästä.
Mä kokeilin tänään ekaa kertaa lisätä pinaattia mun aamupirtelöön ja se toimi oikein hyvin! Tuleekohan musta nyt yhtä vahva ja reipas ku Kippari-Kallesta? 😁 En kyllä yhtään pistäisi vastaan vaikka tulis, käy taas ihan voimille tää saamattomuus. Eilen yritin kammata koiran, niin vartin jaksoin ja toisen kyljen sain valmiiksi, sit koira alas ja takas koneelle nököttämään. Tänään on kyllä pakkopakkopakko tehdä se loppuun. Imuroida pitää kans, sikäli mikäli saan molemmat koirat kammattua. Ei olla kovin fiksu imuroida ennen sitä, kun kampaamista seuraa kuitenkin karvamyrsky.
Mun pitäis käydä Toyota-huollos mut jotenkin nyt tuntuu, et lykkään sitä tahallani ja tietoisesti. Saattaa olla, että mun autosta on menossa vaihdelaatikko paskaksi ja pitäis käydä vähä kyselemäs tyhmiä. Oletan kuitenkin, että olis halvempaa toimia heti, kuin odottaa että se hajoo lopunki. Sit pitäis katsastuskonttorille mennä uteleen et pitääkö vetokoukku muutoskatsastaa. Teuvalle lähteä sovittamaan sitä koiranäyttelyasua ja sinne lähtö ennen klo 13.. Huoh. Missä vaiheessa mä kampaan ja siivoon?
Joo emmätiä. Kai sitä vois lähtee käymään... Pääsis tästäkin vaivasta, kun vaivaa niin vitusti. Ihan perus mun säkä! Mähän sanoin monenmonta kertaa, et mua pelottaa vaihtaa autoa, kun pelkään et saan jotain paskaa luotettavan vanhan kaarinan tilalle ja musta tuntuu et olin ihan täysin oikeassa - paska mikä paska. No, toivottavasti nyt kuitenkaan ei, mutta varaudun pahimpaan niin ei tarvi sit pettyä.
Mua vähän jännittää viikonloppu, kun sunnuntaina on näyttelyt ja taisin luvata ottaa yhden vieraan koiran tänne mun luo ja laittaa sen näyttelykuosiin, eli kampa-pesu-fööni. Fia pitää laittaa kans. Tuleepi varmaan aika rankkaa... Toivottavasti, sormet ja varpaat ristissä toivon, et se tulee valmiiksi kammattuna, et mun tarvii "vaan" pestä ja föönata.
Kahvinjuonti on kyllä pahasti kesken mut taidan silti lähteä nyt. Pai!
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Yritys
Sain eilen uuden aktiivisuusrannekkeen vihittyä käyttöön ja unikuva meni vituiksi. Ei ole vahtinut mua yöllä kunnolla! Toivottavasti ens yönä, koska vanha ranneke muuttaa jo uuteen kotiin. Myin sen siis pikkuveljelle ja vein tänään äitille joka toimittaa sen perille. Pikkuveli pääsee armeijasta lomille ens viikonloppuna, mut oon itte koiranäyttelyissä silloin niin en pääse sitä henk.koht. Toimittamaan.
Tän uuden rannekkeen kans sais oikeesti tehdä jotain jos haluaa askelten kertyvän. Vanhan kanssa sai jo parisataa askelta kasaan kun kirjoitti keskipitkän blogitekstin ja viitisensataa kampaamalla koiran 😁 Pitää käydä pitkähkö iltalenkki jos meinaa saavuttaa tavoitteen tänään. Jos toisen koirista sais kammattua nii olis aika kova.
Meinas viikonloppu mennä vähä rankanpuoleiseksi. To-pe yönä unta tuli 5h52 min ennen kun piti lähteä autoa viemään siihen vetokoukun asennukseen. Askeleita perjantaina tuli 15314, eli aikas paljon. Kävelin korjaamolta ystävän luo, käytiin koirien kans yhteislenkillä, kävelin kotiin, tein lumityöt jne.. Perjantaina piti vähän kupitella ja kyllä se kalja laskikin koko viikon selväpäisyyden jälkeen. En saanut taksia yöllä himaan niin jäin sinne yöksi ja unta tuli 4h33min.
Lauantai meni aika usvassa, huonolla syömisellä, enkä saanut päiväunia nukutuksi vaikka yritin. Mikä tietysti on ihan hyväkin asia. Sitten kun illalla ysiltä jo menin sänkyyn, vartin päästä olin umpiunessa ja nousin klo 12 tänään. Rannekkeen mukaan unta tuli 14h47min, mutta se ei tosiaan mitannut niitä tasoja viime yöltä, niin en kyl osaa sanoa miten pitkään olin välillä hereillä. En vaan jaksa uskoa että olisin yhtäjaksoisesti noin kauaa nukkunut. Ja onhan siinä se antibioottiherätyskin.
Nyt voisin kyllä nostaa sen koiran pöydälle. Heipat!
Tän uuden rannekkeen kans sais oikeesti tehdä jotain jos haluaa askelten kertyvän. Vanhan kanssa sai jo parisataa askelta kasaan kun kirjoitti keskipitkän blogitekstin ja viitisensataa kampaamalla koiran 😁 Pitää käydä pitkähkö iltalenkki jos meinaa saavuttaa tavoitteen tänään. Jos toisen koirista sais kammattua nii olis aika kova.
Meinas viikonloppu mennä vähä rankanpuoleiseksi. To-pe yönä unta tuli 5h52 min ennen kun piti lähteä autoa viemään siihen vetokoukun asennukseen. Askeleita perjantaina tuli 15314, eli aikas paljon. Kävelin korjaamolta ystävän luo, käytiin koirien kans yhteislenkillä, kävelin kotiin, tein lumityöt jne.. Perjantaina piti vähän kupitella ja kyllä se kalja laskikin koko viikon selväpäisyyden jälkeen. En saanut taksia yöllä himaan niin jäin sinne yöksi ja unta tuli 4h33min.
Lauantai meni aika usvassa, huonolla syömisellä, enkä saanut päiväunia nukutuksi vaikka yritin. Mikä tietysti on ihan hyväkin asia. Sitten kun illalla ysiltä jo menin sänkyyn, vartin päästä olin umpiunessa ja nousin klo 12 tänään. Rannekkeen mukaan unta tuli 14h47min, mutta se ei tosiaan mitannut niitä tasoja viime yöltä, niin en kyl osaa sanoa miten pitkään olin välillä hereillä. En vaan jaksa uskoa että olisin yhtäjaksoisesti noin kauaa nukkunut. Ja onhan siinä se antibioottiherätyskin.
Nyt voisin kyllä nostaa sen koiran pöydälle. Heipat!
torstai 24. tammikuuta 2019
Pasmat, sekaisin.
Normaalina aamuna mä nousen sängystä, käyn pissalla, otan lääkkeet, pesen hampaat, laitan kahvin tippumaan, puen, vien koirat ulos, ruokin ne, otan kahvin ja aamupalan ja istun koneelle, katon uudet viestit ja Facen ilmoitukset ja alan kirjoittamaan blogia. Joka ikinen aamu just noi samat asiat just tossa samassa järjestyksessä. Tänäänpä viestien ja Facen jälkeen aloin etsimään sitä uutta ranneketta ja sittenhän pasmat oli ihan sekaisin eikä kirjoittamisen aloittamisesta meinannut tulla sitten yhtään mitään.
Otin illalla vähän bentsoja nukahtamisen edistämiseksi ja taisinkin sammua saman tien kun sänkyyn menin. Aamulla meinas toi herääminen taas olla melko työlästä, mutta onnistuinpas.
Eilinen oli hyvä päivä monesta syystä. Mä listaan ne nyt tähän.
-Sain ajan Seinäjoelle psykiatrille kun ei täällä Kauhajoella moista ole. Kahden viikon päästä sinne siis.
-Mulla olis ollu hammaslääkäri just samaan aikaan. Soitin siirtääkseni ja pelkäsin et se menee johonki juhannuksen tienoille, mutta se siirtyikin vaan kaksi päivää.
-Hain maksusitoumuksella läjän lääkkeitä ja alkuomavastuu täyttyi sillä!
-Sain vihdoin myös mahansuojalääkkeet (antibiootin takia), joihin mulla ei oo ittellä ollu varoja.
-Sossusta tuli kirje, että ne maksaa puolet Seinäjoen sairaalalaskusta! Pessimistinä varauduin pahimpaan, eli kielteiseen päätökseen, mutta toisin kävi!
Illalla kävin heittämäs ystävän tuonne 50km päähän ja ajokeli oli varsin mahtava. Urat tiessä, irtolunta, sataapöllytti lunta jne.. Oikein mukavaa. Hengissä selvitty enivei.
Tänään olis ohjelmassa kuskata äitin miestä ja käydä itse diakoniatoimistossa ton lopun sairaalalaskun kanssa. Tänään olis nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien kahvila, sen kotikuntoutusmestan järkkäämä ja mietin et pitäiskö sinne hetkeksi mennä ennen kun on noita asioita. Illalla reenit hallilla. Mulla oli ratavarauskin tälle päivää, mutta oli pakko perua, en mä millään kerkiä joka paikkaan. Mikä on tietysti harmi, mut kun mua on vaan yks..
Huomisesta tulee jännä. Pitää nousta jo antibioottiherätykseen, eli kuudelta, koska auton pitää olla kasilta korjaamolla. Ei korjattavana, vaan siihen asennetaan vetokoukku. Koska mä haluun. Voisin toki kysyä josko herra korjausherralla olis aikaa kattoa kosketushäiriöistä takavaloa samalla. Vasen takaparkki palaa, jos lampunkannasta pitää kädellä kiinni. Ovelaa, eikö! Soviin tässä juuri iskän avovaimon kanssa, et kun hän sattuu asumaan aika lähellä korjaamoa, et meen sinne kaffittelemaan siksi aikaa. 1,5-2h siinä vissiinki menöö.
Nyt pitäis alkaa funtsia, mitä lounaaksi. Lounasaika lähenee uhkaavasti eikä mulla oo mitään hajua, mitä aion kokata. Jos ostaa koko viikon safkat kerralla, niin alkupäivinä on ihan liikaa vaihtoehtoja! Kanasalaatti? Tonnikalasalaatti? Kalapuikkoja ja muusia? Ööö... Perunaa ja lihapulla- tai nakkikastiketta? Mitähän muuta tuolta löytyiskää... Pitänee irrottaa perseensä tästä tuolista ja mennä suunnittelemaan. Pai!
Otin illalla vähän bentsoja nukahtamisen edistämiseksi ja taisinkin sammua saman tien kun sänkyyn menin. Aamulla meinas toi herääminen taas olla melko työlästä, mutta onnistuinpas.
Eilinen oli hyvä päivä monesta syystä. Mä listaan ne nyt tähän.
-Sain ajan Seinäjoelle psykiatrille kun ei täällä Kauhajoella moista ole. Kahden viikon päästä sinne siis.
-Mulla olis ollu hammaslääkäri just samaan aikaan. Soitin siirtääkseni ja pelkäsin et se menee johonki juhannuksen tienoille, mutta se siirtyikin vaan kaksi päivää.
-Hain maksusitoumuksella läjän lääkkeitä ja alkuomavastuu täyttyi sillä!
-Sain vihdoin myös mahansuojalääkkeet (antibiootin takia), joihin mulla ei oo ittellä ollu varoja.
-Sossusta tuli kirje, että ne maksaa puolet Seinäjoen sairaalalaskusta! Pessimistinä varauduin pahimpaan, eli kielteiseen päätökseen, mutta toisin kävi!
Illalla kävin heittämäs ystävän tuonne 50km päähän ja ajokeli oli varsin mahtava. Urat tiessä, irtolunta, sataapöllytti lunta jne.. Oikein mukavaa. Hengissä selvitty enivei.
Tänään olis ohjelmassa kuskata äitin miestä ja käydä itse diakoniatoimistossa ton lopun sairaalalaskun kanssa. Tänään olis nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien kahvila, sen kotikuntoutusmestan järkkäämä ja mietin et pitäiskö sinne hetkeksi mennä ennen kun on noita asioita. Illalla reenit hallilla. Mulla oli ratavarauskin tälle päivää, mutta oli pakko perua, en mä millään kerkiä joka paikkaan. Mikä on tietysti harmi, mut kun mua on vaan yks..
Huomisesta tulee jännä. Pitää nousta jo antibioottiherätykseen, eli kuudelta, koska auton pitää olla kasilta korjaamolla. Ei korjattavana, vaan siihen asennetaan vetokoukku. Koska mä haluun. Voisin toki kysyä josko herra korjausherralla olis aikaa kattoa kosketushäiriöistä takavaloa samalla. Vasen takaparkki palaa, jos lampunkannasta pitää kädellä kiinni. Ovelaa, eikö! Soviin tässä juuri iskän avovaimon kanssa, et kun hän sattuu asumaan aika lähellä korjaamoa, et meen sinne kaffittelemaan siksi aikaa. 1,5-2h siinä vissiinki menöö.
Nyt pitäis alkaa funtsia, mitä lounaaksi. Lounasaika lähenee uhkaavasti eikä mulla oo mitään hajua, mitä aion kokata. Jos ostaa koko viikon safkat kerralla, niin alkupäivinä on ihan liikaa vaihtoehtoja! Kanasalaatti? Tonnikalasalaatti? Kalapuikkoja ja muusia? Ööö... Perunaa ja lihapulla- tai nakkikastiketta? Mitähän muuta tuolta löytyiskää... Pitänee irrottaa perseensä tästä tuolista ja mennä suunnittelemaan. Pai!
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Pikku unet
Tuli vähä koisattua. On ollu toi nouseminen koko viikon niin nihkeetä et kai tää oli ihan odotettavissa et joku aamu sitä ei niin vaan noustakkaan. Ei hyvä juttu rytmin kannalta, mut tulipa ny nukuttua. Aika sekava on yön käyrä, ollu vissiin melko levotonta.
Viikottainen raporttikin tuli eilen ja unohdin sen laittaa, nyt se on tässä. Mä tiputin askeltavoitteen kymmenestä viiteen tuhanteen, koska vitutti kun en koskaan saavuttanut tavoitetta, meni kokonaan mielenkiinto edes seurata niitä askelia. Nyt kun viime viikko meni noin "hyvin" ja tälläkin viikolla ma ja ti, niin nostin sen eilen illalla 7500 askeleeseen. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni.
Paino on noususuunnassa. Nyt oon tällä viikolla syönyt n. 100x enemmän kuin normaalisti, niin onko se ihmekään. Tän kuulemma pitäis tasaantua joskus, et sillä säännöllisellä syömisellä painon pitäis jossain vaiheessa kääntyä laskuun. Uskon kun näen, mutta tällä linjalla olin ajatellut jatkaa nyt kuitenkin. Ei se paino nyt oo se pääasia, vaan terveempi ruokarytmi ja jossain vaiheessa myös terveellisempi ruoka. Mullahan on suunnitelma: Eka mä opettelen syömään säännöllisesti, toka terveellisesti ja kolmantena niin että laihdun. Toi syöminen on ollut niin iso ongelma niin pitkään, että pääasia tällä hetkellä on se, et mä ylipäätään syön.
Mä oon miettiny uutta aktiivisuusranneketta. Mä haluisin semmosen missä olis sisäinen GPS, se laskis askeleet totuudenmukaisesti ja sais träkättyä lenkin ilman et puhelin on mukana. Nytkin on tullut jo 200 askelta sinä aikana kun oon istunu ja kirjottanu tätä tekstiä. Näin talvella ei oo vaikiaa kantaa puhelinta mukana, mut kesällä kun on toivottavasti lämmin ja vähemmän vaatetta, niin on myös vähemmän taskuja ja sit on pieni onkelma. Pitää ruveta tutkimaan olisko FitBitillä kriteereihin sopivaa mallia, kun oon muuten tästä merkistä ja tuosta sen käyttämästä sovelluksesta tykänny.
Mä olin eilen reipas ja hain levyliikkeestä palapelille levynpätkän. Nyt se on tuola ruokapöydällä odottelemassa et mä innostun alottelemaan kasaamisen. Olis niin paljo muutakin mitä pitäis alotella, toi Hyvän Mielen Vuosi -tehtäväkirja on ihan unholassa ja The Sims 4 odottaa pelaajaa. Mä en oikeen edes tiedä mihin mun aikani menee, kun tuntuu et en kerkiä mitään, mut silti tuntuu et en tee koskaan mitään.
Nauroin itselleni eilen, kun liityin Elämäntaparemontti-nimiseen WhatsApp-ryhmään ja söin samalla lättyjä. Iiiihania, äitin reseptillä tehtyjä, voissa paistettuja lättyjä vattuhillolla ja kermavaahdolla 😍 En tiä toimiskohan mulla semmonen herkkupäiväsysteemi, et yhtenä päivänä viikossa sais popsia niinku mieli tekee... Kun nyt mä syön joka päivä niiden viiden aterian lisäksi niinkuin mieli tekee ja se ei selvästikään ole kovin hyvä juttu.
Mut mä oon juonu kaljaa viimeksi sunnuntaina, 3 tölkkiä. Päätin sen jälkeen että tissuttelu loppuu ja näin se on tehnyt. En aio kokonaan lopettaa juomista, otan kyllä yhden saunakaljan sen pari kertaa viikossa ja jos iskee bileet päällensä niin ei niistä kieltäytyä tarvitse. Nyt vaan toi jokailtainen muutama kalja pitäis saada pois ja hyvin oon onnistunut jo kolmatta päivää! Jostainhan se pitää aloittaa..
Joo. Ehkä mä lopetan tän jaarittelun ja alan jollekin järkevälle. Heipat!
Viikottainen raporttikin tuli eilen ja unohdin sen laittaa, nyt se on tässä. Mä tiputin askeltavoitteen kymmenestä viiteen tuhanteen, koska vitutti kun en koskaan saavuttanut tavoitetta, meni kokonaan mielenkiinto edes seurata niitä askelia. Nyt kun viime viikko meni noin "hyvin" ja tälläkin viikolla ma ja ti, niin nostin sen eilen illalla 7500 askeleeseen. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni.
Paino on noususuunnassa. Nyt oon tällä viikolla syönyt n. 100x enemmän kuin normaalisti, niin onko se ihmekään. Tän kuulemma pitäis tasaantua joskus, et sillä säännöllisellä syömisellä painon pitäis jossain vaiheessa kääntyä laskuun. Uskon kun näen, mutta tällä linjalla olin ajatellut jatkaa nyt kuitenkin. Ei se paino nyt oo se pääasia, vaan terveempi ruokarytmi ja jossain vaiheessa myös terveellisempi ruoka. Mullahan on suunnitelma: Eka mä opettelen syömään säännöllisesti, toka terveellisesti ja kolmantena niin että laihdun. Toi syöminen on ollut niin iso ongelma niin pitkään, että pääasia tällä hetkellä on se, et mä ylipäätään syön.
Mä oon miettiny uutta aktiivisuusranneketta. Mä haluisin semmosen missä olis sisäinen GPS, se laskis askeleet totuudenmukaisesti ja sais träkättyä lenkin ilman et puhelin on mukana. Nytkin on tullut jo 200 askelta sinä aikana kun oon istunu ja kirjottanu tätä tekstiä. Näin talvella ei oo vaikiaa kantaa puhelinta mukana, mut kesällä kun on toivottavasti lämmin ja vähemmän vaatetta, niin on myös vähemmän taskuja ja sit on pieni onkelma. Pitää ruveta tutkimaan olisko FitBitillä kriteereihin sopivaa mallia, kun oon muuten tästä merkistä ja tuosta sen käyttämästä sovelluksesta tykänny.
Mä olin eilen reipas ja hain levyliikkeestä palapelille levynpätkän. Nyt se on tuola ruokapöydällä odottelemassa et mä innostun alottelemaan kasaamisen. Olis niin paljo muutakin mitä pitäis alotella, toi Hyvän Mielen Vuosi -tehtäväkirja on ihan unholassa ja The Sims 4 odottaa pelaajaa. Mä en oikeen edes tiedä mihin mun aikani menee, kun tuntuu et en kerkiä mitään, mut silti tuntuu et en tee koskaan mitään.
Nauroin itselleni eilen, kun liityin Elämäntaparemontti-nimiseen WhatsApp-ryhmään ja söin samalla lättyjä. Iiiihania, äitin reseptillä tehtyjä, voissa paistettuja lättyjä vattuhillolla ja kermavaahdolla 😍 En tiä toimiskohan mulla semmonen herkkupäiväsysteemi, et yhtenä päivänä viikossa sais popsia niinku mieli tekee... Kun nyt mä syön joka päivä niiden viiden aterian lisäksi niinkuin mieli tekee ja se ei selvästikään ole kovin hyvä juttu.
Mut mä oon juonu kaljaa viimeksi sunnuntaina, 3 tölkkiä. Päätin sen jälkeen että tissuttelu loppuu ja näin se on tehnyt. En aio kokonaan lopettaa juomista, otan kyllä yhden saunakaljan sen pari kertaa viikossa ja jos iskee bileet päällensä niin ei niistä kieltäytyä tarvitse. Nyt vaan toi jokailtainen muutama kalja pitäis saada pois ja hyvin oon onnistunut jo kolmatta päivää! Jostainhan se pitää aloittaa..
Joo. Ehkä mä lopetan tän jaarittelun ja alan jollekin järkevälle. Heipat!
tiistai 22. tammikuuta 2019
Itsekuri
Se ei oikein toimi. Varsinkaan, kun kaapissa on karkkii, suklaata, popkornii, pähkinöitä... Kaapin täydeltä herkkuja niin yritä nyt siinä sit vastustaa iltamässyjä by lääkkeet. Ei oo helppoo.
Unet meni ihan kivasti. Nukahtaminen taas otti aikansa, mut sen jälkeen nukuin hyvin. Herääminenkää ei taas ollu ihan helpoimmasta päästä.
Mä sit Liisan kanssa kävin eilen siellä Seinäjoella. Nyt on tossua ja takkia 😊 Takit menee ihan fine, mut tossujen pukemista pitääs reenata. Se on hankalaa kun niissä on tarranauhakiinnitys ja nuo perkeleen karvat menee sinne väliin + se, että koirat ei hirveesti arvosta. Noo, katsomme seuraavan kerran sitten, kun on taas -20 tai enemmän pakkasta. Kuva piti räpsäästä ennen lenkillelähtöä ihan pilkkopimiäs huonees.
Kävin illalla vielä kosmetiikkakutsuilla, esiteltiin NuSkin-tuotteita. Ihan mielenkiintoista. Niillä on semmonen peitevoide, joka peittää kuulemma tatuoinnitkin ja pyysin saada testata. Eipä peittänyt tyydyttävästi mun arpista kaulaani.. Ts. Jos mä en saa sitä kunnolla siististi peittoon, niin mä en edes yritä peittää sitä, varsinkaan sillä hinnalla millä ne tuotteet irtoais. Pari muuta juttua päädyin sit tilaamaan.
Mun uuden elämän eka päivä meni kaikenkaikkiaan aika mallikkaasti, Söin säännöllisesti, jätin kaljat kauppaan ja kävin illalla lenkillä. Vajaan pari kilsaa tosin vaan, mut lenkillä kuitenkin, Tänään mietin, josko ratavarauksen tekis pitkästä aikaa. Mahtaiskohan mun kuntoni kestää lumessatarpomista. Ei sitä voi tietää jos ei kokeile. Jotain tälle päivää nyt kuitenkin tarviis kehittää, kun ei ole oikeen enää siivoomistakaan.
Nyt kun mulla ei enää ole päivittäistä juttuseuraa siitä yhdestä, niin mun tarvis varmaan oikeesti hankkia elämä. Se voisi vaikka olla jokin harrastus tjsp, mutta mikä. Sain Joulupukilta palapelin, saisinkahan mä sen koottua? Hmm... Sitä varten pitäis hommata joku levykin. Ei kai sekään oo ku käydä hakemas.
Tänään on tullu takuueläke, mikä tarkoittaa et mulla olis tarpeeksi rahaa maksaa se Seinäjoen lasku. Ehkä mä kuitenkin odotan vielä mitä se sossu sanoo, saisko sieltä jotain. Mä vissiin 16pv vein sen hakemuksen niin luulis ny et sieltä kohta jotain kuuluu... Mä olin ihan kokonaan unohtanu koko takuueläkkeen, odottelin vaan että ne tekis päätöksiä noista ttt-laskuista. 😁
Nyt mä keksin tekemistä! Pitäis tehdä Spotifyihin soittolista lenkkeilyä varten. En mä täälä kylällä sitä voi käyttää kun pitää kuulla mitä ympärillä tapahtuu esim. Takaa tuleva pyöräilija, mutta radalla on oikein mukavaa kun on musiikkia. Tein varauksen klo 13-14, tässä on hyvin aikaa ennen sitä. Tiskikoneenkin vois laittaa pauhaamaan. Joo, meen heti! Hei!
Unet meni ihan kivasti. Nukahtaminen taas otti aikansa, mut sen jälkeen nukuin hyvin. Herääminenkää ei taas ollu ihan helpoimmasta päästä.
Mä sit Liisan kanssa kävin eilen siellä Seinäjoella. Nyt on tossua ja takkia 😊 Takit menee ihan fine, mut tossujen pukemista pitääs reenata. Se on hankalaa kun niissä on tarranauhakiinnitys ja nuo perkeleen karvat menee sinne väliin + se, että koirat ei hirveesti arvosta. Noo, katsomme seuraavan kerran sitten, kun on taas -20 tai enemmän pakkasta. Kuva piti räpsäästä ennen lenkillelähtöä ihan pilkkopimiäs huonees.
Kävin illalla vielä kosmetiikkakutsuilla, esiteltiin NuSkin-tuotteita. Ihan mielenkiintoista. Niillä on semmonen peitevoide, joka peittää kuulemma tatuoinnitkin ja pyysin saada testata. Eipä peittänyt tyydyttävästi mun arpista kaulaani.. Ts. Jos mä en saa sitä kunnolla siististi peittoon, niin mä en edes yritä peittää sitä, varsinkaan sillä hinnalla millä ne tuotteet irtoais. Pari muuta juttua päädyin sit tilaamaan.
Mun uuden elämän eka päivä meni kaikenkaikkiaan aika mallikkaasti, Söin säännöllisesti, jätin kaljat kauppaan ja kävin illalla lenkillä. Vajaan pari kilsaa tosin vaan, mut lenkillä kuitenkin, Tänään mietin, josko ratavarauksen tekis pitkästä aikaa. Mahtaiskohan mun kuntoni kestää lumessatarpomista. Ei sitä voi tietää jos ei kokeile. Jotain tälle päivää nyt kuitenkin tarviis kehittää, kun ei ole oikeen enää siivoomistakaan.
Nyt kun mulla ei enää ole päivittäistä juttuseuraa siitä yhdestä, niin mun tarvis varmaan oikeesti hankkia elämä. Se voisi vaikka olla jokin harrastus tjsp, mutta mikä. Sain Joulupukilta palapelin, saisinkahan mä sen koottua? Hmm... Sitä varten pitäis hommata joku levykin. Ei kai sekään oo ku käydä hakemas.
Tänään on tullu takuueläke, mikä tarkoittaa et mulla olis tarpeeksi rahaa maksaa se Seinäjoen lasku. Ehkä mä kuitenkin odotan vielä mitä se sossu sanoo, saisko sieltä jotain. Mä vissiin 16pv vein sen hakemuksen niin luulis ny et sieltä kohta jotain kuuluu... Mä olin ihan kokonaan unohtanu koko takuueläkkeen, odottelin vaan että ne tekis päätöksiä noista ttt-laskuista. 😁
Nyt mä keksin tekemistä! Pitäis tehdä Spotifyihin soittolista lenkkeilyä varten. En mä täälä kylällä sitä voi käyttää kun pitää kuulla mitä ympärillä tapahtuu esim. Takaa tuleva pyöräilija, mutta radalla on oikein mukavaa kun on musiikkia. Tein varauksen klo 13-14, tässä on hyvin aikaa ennen sitä. Tiskikoneenkin vois laittaa pauhaamaan. Joo, meen heti! Hei!
maanantai 21. tammikuuta 2019
Käsittämätöntä
Mul on nyt n. 1,5 vuoden ajan ollut "ystävä". Ystävä lainausmerkeissä, koska se on ihan sekopää! Mustasukkaisuutta, omistushalua, vainoharhoja yms.. Ollaan siis juteltu vaan Facessa, kerran puhelimessa, mut ei olla tavattu ja luojan kiitos mun osoite on salainen jo exän takia! Se kilahti lauantaina siitä kun olin pe dokaamas kavereiden kans. Vaati saada tietää mitä oon tehnyt ja kenen kanssa, nukuinko yksin yms... Mä sitte eilen sanoin sille asiasta että jäi vaivaamaan. Tää on niinku mitää ei olis tapahtunu, ihmettelee vaan et miks mä oon vihanen! "Aina välillä sitä tulee skitsoiltua", se sanoi. Siis say whaat? Se oli juonu 4 kaljaa silloin, siitä se johtuu. "En kai mä nyt sekavia puhu tahallani"... Yeah.
Mä ihmettelen tätä, koska mä en oo koskaan osoittanut minkäänlaista romanttista tai seksuaalista mielenkiintoa sitä kohtaan. Oon lukuisat kerrat sanonut että pidän sitä ystävänä, ota tai jätä. Aina se lupaa et se riittää sille ja aina se sen rikkoo tollasella ihme skitsoilulla. Eilen mulla sitten kilahti ihan lopullisesti. Aloin jo melkein pelottaa itteäni, niin kamalan rumasti mä sille laitoin. Haukuin sen ihan pystyyn ja loukkasin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja mitä sanoo tämä: "Ollaanko silti vielä ystäviä?" "Tämä vaan puhdistaa ilmaa!" Viimeistäänkin nyt on todistettu, et se jätkä on ihan vitun sekasin. Lupasin et mä mietin asiaa, niin 4 minuutin päästä tuli viesti "joko mietit?" Aaarggh!
En mä taida pystyä siihen enää. Mun aivoja vihloi eilen niin pahasti, et en taida päästä yli siitä. Ja onhan se nyt tullut jo todistettuakin että ei se siitä miksikään muutu. Pyytää anteeksi ja lupaa parantaa tapansa, hetken aikaa menee aina hyvin mut sitte taas. Sille anteeksi antaminen on varmaan aika pitkälti sama asia kuin jos hakkais omaa päätään seinään. Itte saa kuhmuja ja mustelmia, toiselle ei käy kuinkaan. Estonapille siis käy tiemme. Voisin mä viä laittaa sille jonku viestin ennen sitä... Ehkä.
Iloisempiin aiheisiin: Mä oon päättänyt että nyt elämä muuttuu! Uuden elämän eka päivä on tänään. Mä aion:
-Syödä säännöllisemmin. Tänään jo aloitin aamupalalla, laitoin smoothien illalla valmiiksi blenderin kippoon, aamulla vaan sekasin ja ääntä kohti. Ens kerralla pitää muistaa, että tarvii ottaa parit kahvihörpyt hammaspesun ja juoman välissä, koska hammastahnan raikastamassa suussa mansikkajuoma ei ollut kovin miellyttävä kokemus. 😁
-Lisätä vedenjuontia.
-Alkaa taas lenkkeillä, mikä toki nyt on mahdotonta, koska ulkomittari näyttää -21,8 astetta ja koirat alkaa nostella kinttujaan jo ihan lyhyelläkin kävelyllä. Pitäis ostaa tossut, mutta kun ei ole tässä kuolleessa cityssä lemmikkiliikettä enää. Mutta jos ottaisikin pilatesrullan käyttöön sisällä näinä päivinä kun lenkkeily ei oo vaihtoehto,,, Tai sit lähen Sjoelle shoppailee tänään.
-Irtisanoa elämästäni myrkyllisiä ihmisiä, kuten edellämainittu herra ja yks herra josta tykkään mut joka haluaa vaan yhtä asiaa ja sen toteamisesta tulee aina paha mieli. Ei enää.
-Mä sain mun kodin eilen puunattua kiiltäväksi, nyt aion alkaa pitääkkin sen siistinä. Jos joka päivä tekee jotain pientä sen eteen, niin ei tuu sitä kaaosta jonka siivoomisen aloittaminen on täysin mahdotonta.
-Vähentää kaljanjuontia huomattavasti.
Olisko siinä jo alku? Uuden elämän alku.
Unet! Illalla niin paljon ajatuksia että en meinannut saada nukahdettua, mutta lopulta sitten kuitenkin. Aamulla antibiootille heräsin ja sit kasilta ylös. Okei, vähän kasin jälkeen. Ihan hyvän mittanen yö. Unikuva!
Niina tulee pian. Voi että miten mun onkaa ollu ikävä! Not. Mutta parempi sekin kuitenkin on ku ei mitään, uskoisin. Voinhan mä aina heittää sen pihalle jos sattuu tuntumaan siltä. 😂 Vois käydä nakkaamas auton lämmitykseen, jos tästä johonki on menossa. Jees. Pai!
Mä ihmettelen tätä, koska mä en oo koskaan osoittanut minkäänlaista romanttista tai seksuaalista mielenkiintoa sitä kohtaan. Oon lukuisat kerrat sanonut että pidän sitä ystävänä, ota tai jätä. Aina se lupaa et se riittää sille ja aina se sen rikkoo tollasella ihme skitsoilulla. Eilen mulla sitten kilahti ihan lopullisesti. Aloin jo melkein pelottaa itteäni, niin kamalan rumasti mä sille laitoin. Haukuin sen ihan pystyyn ja loukkasin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja mitä sanoo tämä: "Ollaanko silti vielä ystäviä?" "Tämä vaan puhdistaa ilmaa!" Viimeistäänkin nyt on todistettu, et se jätkä on ihan vitun sekasin. Lupasin et mä mietin asiaa, niin 4 minuutin päästä tuli viesti "joko mietit?" Aaarggh!
En mä taida pystyä siihen enää. Mun aivoja vihloi eilen niin pahasti, et en taida päästä yli siitä. Ja onhan se nyt tullut jo todistettuakin että ei se siitä miksikään muutu. Pyytää anteeksi ja lupaa parantaa tapansa, hetken aikaa menee aina hyvin mut sitte taas. Sille anteeksi antaminen on varmaan aika pitkälti sama asia kuin jos hakkais omaa päätään seinään. Itte saa kuhmuja ja mustelmia, toiselle ei käy kuinkaan. Estonapille siis käy tiemme. Voisin mä viä laittaa sille jonku viestin ennen sitä... Ehkä.
Iloisempiin aiheisiin: Mä oon päättänyt että nyt elämä muuttuu! Uuden elämän eka päivä on tänään. Mä aion:
-Syödä säännöllisemmin. Tänään jo aloitin aamupalalla, laitoin smoothien illalla valmiiksi blenderin kippoon, aamulla vaan sekasin ja ääntä kohti. Ens kerralla pitää muistaa, että tarvii ottaa parit kahvihörpyt hammaspesun ja juoman välissä, koska hammastahnan raikastamassa suussa mansikkajuoma ei ollut kovin miellyttävä kokemus. 😁
-Lisätä vedenjuontia.
-Alkaa taas lenkkeillä, mikä toki nyt on mahdotonta, koska ulkomittari näyttää -21,8 astetta ja koirat alkaa nostella kinttujaan jo ihan lyhyelläkin kävelyllä. Pitäis ostaa tossut, mutta kun ei ole tässä kuolleessa cityssä lemmikkiliikettä enää. Mutta jos ottaisikin pilatesrullan käyttöön sisällä näinä päivinä kun lenkkeily ei oo vaihtoehto,,, Tai sit lähen Sjoelle shoppailee tänään.
-Irtisanoa elämästäni myrkyllisiä ihmisiä, kuten edellämainittu herra ja yks herra josta tykkään mut joka haluaa vaan yhtä asiaa ja sen toteamisesta tulee aina paha mieli. Ei enää.
-Mä sain mun kodin eilen puunattua kiiltäväksi, nyt aion alkaa pitääkkin sen siistinä. Jos joka päivä tekee jotain pientä sen eteen, niin ei tuu sitä kaaosta jonka siivoomisen aloittaminen on täysin mahdotonta.
-Vähentää kaljanjuontia huomattavasti.
Olisko siinä jo alku? Uuden elämän alku.
Unet! Illalla niin paljon ajatuksia että en meinannut saada nukahdettua, mutta lopulta sitten kuitenkin. Aamulla antibiootille heräsin ja sit kasilta ylös. Okei, vähän kasin jälkeen. Ihan hyvän mittanen yö. Unikuva!
Niina tulee pian. Voi että miten mun onkaa ollu ikävä! Not. Mutta parempi sekin kuitenkin on ku ei mitään, uskoisin. Voinhan mä aina heittää sen pihalle jos sattuu tuntumaan siltä. 😂 Vois käydä nakkaamas auton lämmitykseen, jos tästä johonki on menossa. Jees. Pai!
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
Mikäs siinä
Unoset ei menny kovin kehuttavasti. Ensi ei tullu illalla väsy, sit yks saatanan valopää soittaa klo 4.26. Enhän mä sen jälkeen mitään enää nukkunut, sillee tosi kevyesti saatoin torkkua kunnes antibioottiaika koitti. Sit nousin syömään aamupalaa ja keitteleen kahvia.
Perjantai lähti vähän lapasesta 😁 Ostin 8 kaljaa ja tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan niin että oon lauantaina klo 14 mennes ajokunnos. No, tulipa sitten lähdettyä kavereita morjestaan ja kun omat kaljat loppui niin olihan muilla. Baariinkin sitten eksyttiin ja meni ihan liian myöhään ja tuli kalliiksi. Sit jouduin eilen soittamaan kuskin sinne neuvolaan kun enhän mä ollu lähelläkään ajokuntoa siihen aikaan. Kurjaa vaivata muita omalla mokalla. Nii et miten omasta mielestä....? Sitten kun sinne neuvolaan pääsi niin kapselin asennus meni hyvin ja nyt mulla on se! Jee! Jännittää tuleeko sivareita...
Siel on yöllä tullu aika simona lunta. Jos ei mulla olis niin paljon siivottavaa sisällä, niin voisin vaikkapa tehdä talven ensimmäiset lumityöt jo tässä vaiheessa vuotta. Nyt mulla on hyvää aikaa ja paljon, kun ajoissa heräsin. Vai heräsinkö liian aikaisin ja nyt ei ole voimia? Sen näkee pian. Mieli tekis keittää vähän vielä lisää kahvia ennen kun alkaa puuhailun. En edes tiedä mistä sen aloittaisin... Joten taidanpa laittaa vielä kupillisen tippumaan.
Eipä kai mulla täs muuta.. Jatkan haukottelua ja kahvinjuontia. Heips!
Edit: Mä oon ollu tänään niin reipas että pakko jatkaa tekstiä listalla päivän puuhista!
-Vein roskat
-imuroin
-moppasin
-imuroin uudelleen (mopilla löytyy yllättävän paljon karvoja vaik just olis imuroinu)
-pesin vessan
-pesin keittiön tasot, uunin ja alakaappien ovet
-pesin koneellisen pyykkiä ja tiskiä
-vaihdoin lakanat
-kaivoin auton lumikasasta
-kävin kaupassa ja palautin pullot
-tein lumityöt oman pihan lisäksi myös parkkipaikalla
-laitoin ruokaa ja syön.
Ohjelmassa olis vielä ainakin sauna. Saa nährä mitä muuta mä viä keksin :) Heipat taas!
Perjantai lähti vähän lapasesta 😁 Ostin 8 kaljaa ja tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan niin että oon lauantaina klo 14 mennes ajokunnos. No, tulipa sitten lähdettyä kavereita morjestaan ja kun omat kaljat loppui niin olihan muilla. Baariinkin sitten eksyttiin ja meni ihan liian myöhään ja tuli kalliiksi. Sit jouduin eilen soittamaan kuskin sinne neuvolaan kun enhän mä ollu lähelläkään ajokuntoa siihen aikaan. Kurjaa vaivata muita omalla mokalla. Nii et miten omasta mielestä....? Sitten kun sinne neuvolaan pääsi niin kapselin asennus meni hyvin ja nyt mulla on se! Jee! Jännittää tuleeko sivareita...
Siel on yöllä tullu aika simona lunta. Jos ei mulla olis niin paljon siivottavaa sisällä, niin voisin vaikkapa tehdä talven ensimmäiset lumityöt jo tässä vaiheessa vuotta. Nyt mulla on hyvää aikaa ja paljon, kun ajoissa heräsin. Vai heräsinkö liian aikaisin ja nyt ei ole voimia? Sen näkee pian. Mieli tekis keittää vähän vielä lisää kahvia ennen kun alkaa puuhailun. En edes tiedä mistä sen aloittaisin... Joten taidanpa laittaa vielä kupillisen tippumaan.
Eipä kai mulla täs muuta.. Jatkan haukottelua ja kahvinjuontia. Heips!
Edit: Mä oon ollu tänään niin reipas että pakko jatkaa tekstiä listalla päivän puuhista!
-Vein roskat
-imuroin
-moppasin
-imuroin uudelleen (mopilla löytyy yllättävän paljon karvoja vaik just olis imuroinu)
-pesin vessan
-pesin keittiön tasot, uunin ja alakaappien ovet
-pesin koneellisen pyykkiä ja tiskiä
-vaihdoin lakanat
-kaivoin auton lumikasasta
-kävin kaupassa ja palautin pullot
-tein lumityöt oman pihan lisäksi myös parkkipaikalla
-laitoin ruokaa ja syön.
Ohjelmassa olis vielä ainakin sauna. Saa nährä mitä muuta mä viä keksin :) Heipat taas!
perjantai 18. tammikuuta 2019
Jonotus
Jonotan tässä KELAn toimeentulotukipalvelunumeroon. Haluan tietää onko ne vastaanottanu mun päätöksen jälkeen lähettämät laskut ja että millä aikataululla niistä tulis massia. 9 min jo jonottanut. Jee. Ei pysty nyt sen perusteella kiirehtimään niiden laskujen käsittelyä, et mulla on se Seinäjoen sairaalalasku maksamatta. 7pv käsittelyaika eli sähkölasku tulis 23.1. ja vesilasku 29.1. Ei mee nyt hyvin, ei mee.. Sairaalalaskun eräpäivä oli 1.1.
Unoset meni kans vähä penkin alle. Söin kaikki kynteni kun en saanut illalla nukuttua. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin sitten ja kun antibioottiherätys soi niin käänsin kylkee. Ei jaksa. Otin sen sitten hetken herätystä kuunneltuani. Sit mä mitä ilmeisimmin näin unta kellosta, koska luulin et se olis jotain 12 eikä kiinnostanut yhtään enää nousta. Ajattelin vaan et päivä on jo valmiiksi pilalla kun herää niin myöhään. Sit puhelin soi ja samalla kattoin kelloa, kymmentä se näytti. Ei kun ylös vaan ja aamupuuhiin.
Unoset meni kans vähä penkin alle. Söin kaikki kynteni kun en saanut illalla nukuttua. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin sitten ja kun antibioottiherätys soi niin käänsin kylkee. Ei jaksa. Otin sen sitten hetken herätystä kuunneltuani. Sit mä mitä ilmeisimmin näin unta kellosta, koska luulin et se olis jotain 12 eikä kiinnostanut yhtään enää nousta. Ajattelin vaan et päivä on jo valmiiksi pilalla kun herää niin myöhään. Sit puhelin soi ja samalla kattoin kelloa, kymmentä se näytti. Ei kun ylös vaan ja aamupuuhiin.
Mulla on huomenna ehkäisykapselin asennus ja ne käski tehdä varooksi raskaustestin edellisenä päivänä. Mun aamu alkoi siis hyvillä uutisilla, kunnes kattoin lämpömittaria. Teki ihan hirveesti mieli viedä koirat ulos! Mut veinpä kuitenkin. Fia the hienotassu jo nosteli takajalkojaan sen näkösenä että kylymäki on. Nopiaa vaan pissatus ja äkkiä takaasi tupahan, missä ei myöskään ollut kovin lämmin.
Eilinen oli aika kiireinen päivä. Sairaalareissu oli turha, perinnöllisyystutkimusta rintasyövän kohdalla ei tehdä muuta kuin syöpää sairastavalle ja geenivirheellisen henkilön lähiomaiselle. Veljen luo kahville ja sit Vapelle istumaan ja kattomaan ku ammattilaiset tutki, miksi veljen sähkörööki vuotaa. Olinpa oikein avaramielinen ja ostin uutta makua! En mä nyt vuotta kauempaa ookkaan vetänyt tota yhtä ja samaa omaa miksausta.
Siitä sitten äitille syömään ja ihmettelemään asuntovaunun paperiasioita. Kauppaan, heitin veljen kotiin ja lähdin ajelemaan ittekki himaa kohti. Matkalla kävin vielä hyötykäyttöasemalla heittämäs rikkinäistä elektroniikkaa ja pari pahvilaatikkoa kierrätykseen. Kotona kävin vessas, vaihdoin vaatteet ja pilkoin nakkia, vartin päästä uus lähtö reeneihin hallille koirien kanssa. Pari tuntia siellä, sit Kotipizzan kautta jälleen himaan. Oli vähä sellanen fiilis et nyt ei enää tehdä yhtään mitään muuta kun mennään nukkumaan, Ensi ei tullu väsy ja sit kun kuitenkin kokeilin maatemenoa niin eihän se unikaan tullut.
Tänään pitäis kammata koirat ja siivota lisää. Varastokin pitäis siivota et saa sinne mahtumaan kesävaate- ja joulukoristelaatikot, mut ei kai hullukaan noilla pakkaslukemilla ulkovarastoo ala järkkäileen, eihän? Pyykkiäkin olisi vielä lisääkin, kunhan sais kuivatustelineen tyhjättyä.
Alkais kahvit oleen juotuna. Jos pyykki- ja tiskikoneen käynnistäis ja nostais koiran pöydälle. Suunnitelma. Heihei!
torstai 17. tammikuuta 2019
Pilalla.
Mä olisin ihan hyvin voinu jatkaa siinä rytmissä, jonka alkuun eilen pääsin. Kasilta ylös, kympiltä maate. Sit joku ihana päättää soittaa mulle puol 1 yöllä. En vastannu ja melkein nukahdin uudelleen, niin eiköhän se soita toisenki kerran! Sen jälkeen tuntui jo ihan mahdottomalta saada unta. Sain kuitenkin, mut sit en heränny ku olis pitäny, antibiootin otin vasta 6.45 ja nousin klo 10.
Siitä pääsemmekin aiheeseen kiire. Mulla on klo 13 se perinnöllisyystutkimus Seinäjoella ja eilen mietin kun oli luvattu paskaa ajokeliä, et lähden jo 11 ajeleen. Kerkiää sit rauhas haahuilla sairaalas ettien oikeaa polia. No mutta, mä nousin tosiaan 10, pihalla asteita -9, auto ei lämmitykses. Tuikkasin sen piuhaan heti kun nousin, mutta jos lähden suunnitellusti niin eihän se kerkiä olla ku tunnin. Ongelma. Muutenkin mä tässä istun ja kirjoitan vaikka kello menee hurjaa vauhtia.
Mä olin eilen reipas. Koko päivän puuhastelin ja tää alkaa taas näyttää ihan ihmisasumukselta! Vähäks oon happy. Vielä on paljon kesken mut helpotti kun pääsi hyvään alkuun. Tänään piti viedä hyötykäyttöasemalle tavaraa, mut en taida ehtiä pakata autoa. Tietysti voisin, jos nousisin tästä koneelta, mut onhan se nyt rankkaa... Huoh.
Eiku joo, hyöttäri on auki seuraavan kerran vasta tiistaina, joten pakko ne on tänään viedä tuosta pyörimästä. Eli siis actionia nyt tarvittais. Heip!
Siitä pääsemmekin aiheeseen kiire. Mulla on klo 13 se perinnöllisyystutkimus Seinäjoella ja eilen mietin kun oli luvattu paskaa ajokeliä, et lähden jo 11 ajeleen. Kerkiää sit rauhas haahuilla sairaalas ettien oikeaa polia. No mutta, mä nousin tosiaan 10, pihalla asteita -9, auto ei lämmitykses. Tuikkasin sen piuhaan heti kun nousin, mutta jos lähden suunnitellusti niin eihän se kerkiä olla ku tunnin. Ongelma. Muutenkin mä tässä istun ja kirjoitan vaikka kello menee hurjaa vauhtia.
Mä olin eilen reipas. Koko päivän puuhastelin ja tää alkaa taas näyttää ihan ihmisasumukselta! Vähäks oon happy. Vielä on paljon kesken mut helpotti kun pääsi hyvään alkuun. Tänään piti viedä hyötykäyttöasemalle tavaraa, mut en taida ehtiä pakata autoa. Tietysti voisin, jos nousisin tästä koneelta, mut onhan se nyt rankkaa... Huoh.
Eiku joo, hyöttäri on auki seuraavan kerran vasta tiistaina, joten pakko ne on tänään viedä tuosta pyörimästä. Eli siis actionia nyt tarvittais. Heip!
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Hyvä mä!
Tänään on syytä olla ylpeä! Mä sain itteni sängystä ylös kasilta, ihan ilman nosturia! Vaikka nukahtaminen meinas olla hankalan takana, meni liian myöhälle ja unet jäi lyhkäsiksi. Täs sen nyt näkee et molemmat ei onnistu. Joko nukahtaa ajoissa, tai herää ajoissa, mut ei molempia.
Toinen ylpeilyn aihe: 60 päivää ilman röökiä! Laitan alle kuvan mun sovelluksesta, jonka latasin. Se on aika jännä! Lisäksi unikuva todisteeksi heräämisestä 😂
Mä näin jännää unta. Me oltiin Fian kans näyttelyissä ja niiden jälkeen oli joku ihme gaala, jossa palkittiin koiria ties mistä. Me kerättiin ihan valtava palkintoläjä ja kaikki onnitteli ja oli iloisia. Mä olin taas vähän hukassa enkä oikein tiennyt miten päin olla, se oli vähän ahdistavaa. Muuten oikeen mukava uni, enkä pistäisi pahakseni vaikka olis enne 😁 Koiralla ei ole palkintoja koskaan liikaa!
Sain mä jotain eilen aikaseksikin kyllä. Vein sen täydentävän ttt-hakemuksen sossuun, kävin kyselemäs autoon sitä vetokoukkua, kenkäostoksilla kun vanhoista tuli lumi tupahan. Laitoin ruuaksi kalasopan ja leivoin sämpylöitä. Tyhjäsin ja täytin tiskikoneen ja laitoin kaksi (2) vaatekappaletta pyykkikoneeseen.
Silti pitää sanoo, et mun eilinen ei menny kovin putkeen. Mä huomaan taas vaan ne asiat, jotka mulla jäi tekemättä. En saanut pyykkikonetta käyntiin, eikä tää kämppä siivoutunut muutenkaan. Kahdesta paikkaa kysyin koukkua, molemmista luvattiin soittaa iltapäivällä takasi. No, eipä vaan kuulunu mitään. Tosin saattaa olla, et mä saan sen koukun käytettynä, ehkäpä. Juttelin eilen jonku tyypin kaa ja kerroin asiasta, niin se tuntee kuulemma romuttamotyypin ja lupas kysellä mulle koukkua. 😊
Tänään mulla on hyvät lähtökohdat onnistua. Heräsin ajoissa, ei oo menoa mihinkään, ei tarvi kokata kun eilistä safkaa jäi.. Mulla on siis iiiihan koooko päivä aikaa puuhastella. Pitäis koira pestä ja pyykkiä, keittiö on ku hävityksen kauhistus. Roskat viedä jaja.. Oliskahan siinä jo tarpeeksi. Ei, vois myös imuroida, mopata, vaihtaa lakanat ja pyyhkiä pölyt. Saunassa ainakin käyn. Huoh, taas tää.... Tänään pitää tehdä mahdollisimman paljon, koska huomenna ei kerkiä. Mulla on keskussairaalassa käynti johonki aikaan Seinäjoella ja sielähän pitää samalla kyläillä. Illalla reenit Fian kans.
Ei kai tässä sen kummempia. Juon kahvin loppuun ja sit alkaa action! Heips
Toinen ylpeilyn aihe: 60 päivää ilman röökiä! Laitan alle kuvan mun sovelluksesta, jonka latasin. Se on aika jännä! Lisäksi unikuva todisteeksi heräämisestä 😂
Sain mä jotain eilen aikaseksikin kyllä. Vein sen täydentävän ttt-hakemuksen sossuun, kävin kyselemäs autoon sitä vetokoukkua, kenkäostoksilla kun vanhoista tuli lumi tupahan. Laitoin ruuaksi kalasopan ja leivoin sämpylöitä. Tyhjäsin ja täytin tiskikoneen ja laitoin kaksi (2) vaatekappaletta pyykkikoneeseen.
Silti pitää sanoo, et mun eilinen ei menny kovin putkeen. Mä huomaan taas vaan ne asiat, jotka mulla jäi tekemättä. En saanut pyykkikonetta käyntiin, eikä tää kämppä siivoutunut muutenkaan. Kahdesta paikkaa kysyin koukkua, molemmista luvattiin soittaa iltapäivällä takasi. No, eipä vaan kuulunu mitään. Tosin saattaa olla, et mä saan sen koukun käytettynä, ehkäpä. Juttelin eilen jonku tyypin kaa ja kerroin asiasta, niin se tuntee kuulemma romuttamotyypin ja lupas kysellä mulle koukkua. 😊
Tänään mulla on hyvät lähtökohdat onnistua. Heräsin ajoissa, ei oo menoa mihinkään, ei tarvi kokata kun eilistä safkaa jäi.. Mulla on siis iiiihan koooko päivä aikaa puuhastella. Pitäis koira pestä ja pyykkiä, keittiö on ku hävityksen kauhistus. Roskat viedä jaja.. Oliskahan siinä jo tarpeeksi. Ei, vois myös imuroida, mopata, vaihtaa lakanat ja pyyhkiä pölyt. Saunassa ainakin käyn. Huoh, taas tää.... Tänään pitää tehdä mahdollisimman paljon, koska huomenna ei kerkiä. Mulla on keskussairaalassa käynti johonki aikaan Seinäjoella ja sielähän pitää samalla kyläillä. Illalla reenit Fian kans.
Ei kai tässä sen kummempia. Juon kahvin loppuun ja sit alkaa action! Heips
tiistai 15. tammikuuta 2019
Jee!
Mä tein sen! Mä nousin sängystä ihan itse ja vielä aamun puolella! Tai ainakin mulle vielä puol kymppi on aamua. Nukuin aiva sillee hyvät unet kaikesta tuumittavasta huolimatta.
Tuumittavaa. Se, että Mari soitti eilen. Sen sijaan et se tulis tänään käymään kahden viikon tauon jälkeen, se ilmoitti jäävänsä henkilökohtaisista syistä pois töistä ainakin pariksi kuukaudeksi. Sijaisena on Niina, mun entinen ohjaaja, enkä varsinaisesti ole kovin innoissani. Lisäksi se aika siirrettiin ens viikon maanantaihin.
Se et mun autoon pitäis asentaa vetokoukku. Oon miettiny sitä ittekki monta kertaa, mutta nyt kävi ilmi että kun ostettiin porukalla iskältä se asuntovaunu, niin kenenkään muun autolla ei saa vetää sitä ku mun. Nyt tuleekin sitten paineita siitä että koukku on asennettava. Nyt on sitten mietinnässä sekin, että saisinko jopa minä BC-luokan kortilla vetää vaunua omalla autollani. Iskän Hiacella en saanu, sen mä tutkin, mut jos tolla sais?
Se et mun rahat ei vaan riitä. Laitoin ttt-hakemukseen liitteeksi melkein 400€ laskuja ja sain tukea 75€. WuHuu! Mulla on toi Seinäjoen sairaalan lasku yhä maksamatta, kun ei vaan yksinkertaisesti ole rahoja. Tänään vien sitten kuntaan/sossuun täydentävän tt-tuen hakemuksen. Kattoo ny mitä ne sanoo. "Sulla on liian iso ja kallis kämppä, muuta!"
No joo. Mä vähä muokkasin rannekkeen asetuksia. Nyt kun musta on tullut laiska ja aikaansaamaton, vähensin päivittäisen askelmäärän kymmenestä viiteen tuhanteen. On paljon mukavampi niin, jos sen tavoitteen edes joskus saavuttaa. Sit kun mua alkaa taas kinostaa tavoitteeseen pääseminen, niin rupeen tuhat askelta kerrallaan nostamaan tavotetta kunnes ollaan taas siellä 10 tuhannessa.
Tänään pitää viedä toi hakemus, selvittää se vetokoukku- ja ajokorttiasia. Pestä pyykkiä ja leikata noiden kynnet. Ja paljonpaljon muuta minkä jätän taas listaamatta. Jos ruuaksi tänään laittais kalakeittoo ja leipaasis tuoreet sämpylät siihen kylkeen 😍 Sitä varten pitää kyllä siivota keittiökin. Noo, kattoo ny.
Kahvit alkais oleen siinä mallis et vois aloittaa päivän touhut. Eli heipat!
maanantai 14. tammikuuta 2019
Epäonnistuminen
Mä en jaksa edes kertoa miten herääminen aamulla meni. Sama laulu joka ikinen päivä. Klo 12 olin sopinut hakevani jumpsuitin Fafcekirpparilta, joten jo siinä 11 aikoihin ajattelin et ehkä voiski nousta. Aamutoimet, koirien hoito ja menoks. Kävin samalla Lidlissäkin ja kyllä on ärsyttävää kun hyllyjärjestystä on muutettu. Löysin kuitenkin kaiken mitä menin hakemaan, pääasia kai se on, vaikka lievää päätöntä pyörimistä ympäri kauppaa se aiheutti.
Mä toissapäivänä täytin tiskikonetta ja totesin, et sit kun saan ruuan laitettua ja ruokatiskit sinne niin saa laittaa sen käyntiin. No, arvaa muistinko. Tänään sitten testasin uutta juttua, eli keitin spagettia ja tein kastikkeen sekoittamalla ylijääneen ranskankerman ylijääneeseen tortillajauhelihaan. No, pahaahan se oli ja roskiin lensi. Olisin voinut laittaa jotain muuta ruokaa, mutta kun kaikki kattilat oli sielä perkeleen tiskikoneessa likasena. Päätin siis laittaa koneen käyntiin ja keittää kaffit. Jos sitä ruokaa sit illemmalla vaikkapa...
Olis taas ohjelmaa tällekkin päivää. Niin paljon ettei yhtään tiedä mistä alottais... Fia pitäis pestä, tietsikkapöytä on yhä kuin lähtevien laivojen satama - täynnä tavaraa ja sekaisin. Täydentävän toimeentulotuen hakemus pitäis tehdä sossuun, kun aika nihkeesti KELA tota toimeentulotukea myönsi. Sitä ennen pitäis siivota tietsikkapöytä, koska kaikki paperit on täydellisessä epäjärjestyksessä epämääräisissä kasoissa pitkin pöytää. Seinäjoen sairaalalasku on huomenna 2 viikkoa myöhäs, eikä mulla oo rahaa maksaa sitä. Tarvis siis oikeesti tän päivän aikana saada se hakemus tehtyä...
Ei mulla nyt kyllä muuta ole mielessä. Jos rupeis raivaamaan.. Pai
Mä toissapäivänä täytin tiskikonetta ja totesin, et sit kun saan ruuan laitettua ja ruokatiskit sinne niin saa laittaa sen käyntiin. No, arvaa muistinko. Tänään sitten testasin uutta juttua, eli keitin spagettia ja tein kastikkeen sekoittamalla ylijääneen ranskankerman ylijääneeseen tortillajauhelihaan. No, pahaahan se oli ja roskiin lensi. Olisin voinut laittaa jotain muuta ruokaa, mutta kun kaikki kattilat oli sielä perkeleen tiskikoneessa likasena. Päätin siis laittaa koneen käyntiin ja keittää kaffit. Jos sitä ruokaa sit illemmalla vaikkapa...
Olis taas ohjelmaa tällekkin päivää. Niin paljon ettei yhtään tiedä mistä alottais... Fia pitäis pestä, tietsikkapöytä on yhä kuin lähtevien laivojen satama - täynnä tavaraa ja sekaisin. Täydentävän toimeentulotuen hakemus pitäis tehdä sossuun, kun aika nihkeesti KELA tota toimeentulotukea myönsi. Sitä ennen pitäis siivota tietsikkapöytä, koska kaikki paperit on täydellisessä epäjärjestyksessä epämääräisissä kasoissa pitkin pöytää. Seinäjoen sairaalalasku on huomenna 2 viikkoa myöhäs, eikä mulla oo rahaa maksaa sitä. Tarvis siis oikeesti tän päivän aikana saada se hakemus tehtyä...
Ei mulla nyt kyllä muuta ole mielessä. Jos rupeis raivaamaan.. Pai
sunnuntai 13. tammikuuta 2019
Ette usko!
Minä nukuin järkevän mittaiset yöunet ja heräsin aamulla, siis ihmisten aikoihin. Minä! Jos ette usko, niin voin näyttää kuvan. Tässä.
Siitä ei tokikaan olis tullut mitään, jollei äiti olisi soittanut mulle aamulla kysyäkseen, onko auto lämmityksessä, pihalla on 12 astetta pakkasta. No, eihän se ollut, kun mä olin viä silmät kii sängys. Tarkoituksena oli siis lähteä mun autolla Niinisaloon äitin ja pikkusiskon kanssa, katsomaan miten mun nuorin veli sielä armeijassa pärjäilee. Ja niinhän me teimme, jopa lähes aikataulussa! Veli on viihtynyt ja vaikutti pärjäilevän oikeinkin hyvin. Mulle vaan iski pikku kriisin.
Mä vertailen itteäni muihin. Tänään oli aiheena: Mitä kaikkea sellaista mun 10v nuorempi pikkuveljeni on saavuttanut, mitä minä en. Vastaus: Paljon. Veli valmistui koulusta, sai työpaikan, meni armeijaan. Siellä pärjää todennäköisesti loistavasti ja palattuaan on vakituinen työ odottamassa. Mä mietin myös asioita muiden puolesta ja se nyt vasta ongelma onkin. Mun vanhin veli on Arvon Korpraali, nuorin veli pärjää alokkaana oikein hyvin. Keskimmäinen veli lähetettiin muutaman viikon jälkeen kotiin, kun todettiin astma, eikä marssit oikeen sujuneet. Mä mietin jo sitäkin, että tunteekohan hän itsensä jotenkin riittämättömäksi tjsp.... Overthinking! It's my thing!
Sain kaverilta kivan ajattelutavan. Se menee jotenki näin: Mä oon oman annettavani maailmalle jo antanut, nyt on mun aika jäädä eläkkeelle. MUTTA. Mä työllistän muita. Mä käyn kaupassa ja pankissa, työllistän sairaanhoitohenkilökuntaa ja kotikuntoutusta. Ostan bensaa, korjautan autoni korjaamolla jne.. Tää on oikeesti aika kiva tapa ajatella!
Hassu juttu. Kakssuuntasten ryhmässä joku sanoi, et "et sä voi tietää mitä traumoja nää paremmin pärjäävät kantaa mukanaan". Niin, en voi. Se mikä täs on hassua, on se, et mä ajattelin. Tää armeijassa oleva nuorin veljeni on ollut alle viiden, kun äiti ja iskä on eronnu. Eihän hänellä voi olla lapsuuden traumoja. Sayyyy whaaat?? Oliko se tosiaan niin traumaattista aikaa kun ne oli yhdessä. Ne ei koskaan, tai ainakin hyvin harvoin, riidelly meidän aikana. Mä jotenki muistan sen eron raskaana, itte olin silloin 15v. Olin toisella paikkakunnalla yläasteen työelämääntutustumisjaksolla kun äiti soitti ja kertoi et iskä lähti kotoa. Siitä mulla on traumoja ja syytin itteeni tavallaan. No, ajattelinko mä sit niin, et 5v ei voisi traumatisoitua samalla tavalla kuin 15v. Vai mitä mä ajattelin? En tiedä, en todellakaan tiedä, mut traumoista ekana tuli mieleen just tämä.
Ei kai mulla sit tälle päivää sen ihmeempiä. Vois vaik jotain.. Heipat!
Siitä ei tokikaan olis tullut mitään, jollei äiti olisi soittanut mulle aamulla kysyäkseen, onko auto lämmityksessä, pihalla on 12 astetta pakkasta. No, eihän se ollut, kun mä olin viä silmät kii sängys. Tarkoituksena oli siis lähteä mun autolla Niinisaloon äitin ja pikkusiskon kanssa, katsomaan miten mun nuorin veli sielä armeijassa pärjäilee. Ja niinhän me teimme, jopa lähes aikataulussa! Veli on viihtynyt ja vaikutti pärjäilevän oikeinkin hyvin. Mulle vaan iski pikku kriisin.
Mä vertailen itteäni muihin. Tänään oli aiheena: Mitä kaikkea sellaista mun 10v nuorempi pikkuveljeni on saavuttanut, mitä minä en. Vastaus: Paljon. Veli valmistui koulusta, sai työpaikan, meni armeijaan. Siellä pärjää todennäköisesti loistavasti ja palattuaan on vakituinen työ odottamassa. Mä mietin myös asioita muiden puolesta ja se nyt vasta ongelma onkin. Mun vanhin veli on Arvon Korpraali, nuorin veli pärjää alokkaana oikein hyvin. Keskimmäinen veli lähetettiin muutaman viikon jälkeen kotiin, kun todettiin astma, eikä marssit oikeen sujuneet. Mä mietin jo sitäkin, että tunteekohan hän itsensä jotenkin riittämättömäksi tjsp.... Overthinking! It's my thing!
Sain kaverilta kivan ajattelutavan. Se menee jotenki näin: Mä oon oman annettavani maailmalle jo antanut, nyt on mun aika jäädä eläkkeelle. MUTTA. Mä työllistän muita. Mä käyn kaupassa ja pankissa, työllistän sairaanhoitohenkilökuntaa ja kotikuntoutusta. Ostan bensaa, korjautan autoni korjaamolla jne.. Tää on oikeesti aika kiva tapa ajatella!
Hassu juttu. Kakssuuntasten ryhmässä joku sanoi, et "et sä voi tietää mitä traumoja nää paremmin pärjäävät kantaa mukanaan". Niin, en voi. Se mikä täs on hassua, on se, et mä ajattelin. Tää armeijassa oleva nuorin veljeni on ollut alle viiden, kun äiti ja iskä on eronnu. Eihän hänellä voi olla lapsuuden traumoja. Sayyyy whaaat?? Oliko se tosiaan niin traumaattista aikaa kun ne oli yhdessä. Ne ei koskaan, tai ainakin hyvin harvoin, riidelly meidän aikana. Mä jotenki muistan sen eron raskaana, itte olin silloin 15v. Olin toisella paikkakunnalla yläasteen työelämääntutustumisjaksolla kun äiti soitti ja kertoi et iskä lähti kotoa. Siitä mulla on traumoja ja syytin itteeni tavallaan. No, ajattelinko mä sit niin, et 5v ei voisi traumatisoitua samalla tavalla kuin 15v. Vai mitä mä ajattelin? En tiedä, en todellakaan tiedä, mut traumoista ekana tuli mieleen just tämä.
Ei kai mulla sit tälle päivää sen ihmeempiä. Vois vaik jotain.. Heipat!
perjantai 11. tammikuuta 2019
Mission impossible 562 - Herätys
Sillee ihan hyvin meni taas aamu, että mä olin sopinu olevani puoliltapäivin Teuvalla mittoottamas itteäni koiranäyttelyasua varten ja nousin sängystä klo 11.03 Siitä tuli taas sitte semmonen. Hammaspesulle, kahvi tippumaan, vaatteet päälle, koirat pissalle, kahvi mukaan ja menoks. Aikaa tähän kaikkeen meni 18 minuuttia ja olin perillä klo 12.01. Aika hyvin puoliltapäivin, vai mitä?
Eilen mä yllättäen sitten sainkin jotain aikaseksi. Kampasin Jidan, täytin ja tyhjäsin tiskikoneen, laitoin ruuan, kävin parin tunnin reeneissä Fian kanssa ja illalla vielä saunassa. Näyttelyreenit meni ihan hyvin muuten, mutta Fian esiintymismoodi oli vähän hukassa. Se juoksi laiskasti lyhyin askelin ja roikotti päätä ku selkäänsä saaneena. Ei ollenkaan Fiamaista käytöstä ollut se. Kasvattajakin vähän koitti Fian kanssa ja meni aika hyvin, mä oon peljänny et se on niin mun koira ettei se suostuisi kenenkään muun kanssa liikkumaan. Turha pelko, se rakastaa-rakastaa ihan kaikkia.
Tänään Fian kampaus ja tietsikkapöydän siivous ohjelmassa. Olishan täs paljosti muutakin tekemistä, mut mun uus ressitön ajattelutapa kieltää listaamasta tuon enempää. 😁 Peruna on kohta kypsä ja eilinen soosi lämmintä, niin vois ruveta tekeen salaattia. Postikin tuossa näkyy tulevan, josko se madafakin vesilasku tänään jo tulisi.
Eipä mulla sen kummempia tainnut tänään olla. Vi ses, pai!
torstai 10. tammikuuta 2019
Tätä taas.
Nyt on kyllä pakko laittaa unikuva kun niin hienosti nukuin! Antibiootin otin taas kuudelta normaalisti mut sen jälkeen ei enää ollutkaan herätystä, joten aamu "vähän" venähti. Oli yhden kaverin kans puhetta, kun sanoin et mä en nää unia juuri koskaan. Se sanoi et kaikki näkee mut ei muista. Uniahan nähdään tossa REM-vaiheessa ja mulla tulee sitä niin säälittävän vähän että ei ihme jos ei näy. 13% viime yönä ja 15-25% on normaali tällä ikää ja sukupuolta.
Eilinen oli raskas päivä. Se sisko tosiaan aamulla soitti niitä parannusehdotuksia siihen tallin myynti-ilmoon. Sit kun mä hetken mietin, niin laitoin viestiä perään et muut muutokset voin kyllä tehdä, mutta se yks ei oikeen toimi mun mielestä. Niin, kehtasin sanoa vastaan. Sehän sit kävi vastahyökkäykseen kynsin ja hampain, vaikka kuinka fiksusti yritin asiani esittää. Siinä sitten vaihdeltiin kiivaita viestejä puolin ja toisin. Mä oon kuulemma hoitanut firman asiat huonosti. Mun pitäis edes joskus asettaa tämä jäljellä oleva perhe etusijalle ja mä oon vielä pinnallinenkin. Sitä mä vaan mietin, että syyttääkö se nyt mua siitä mitä itse tekee, koska mun nähdäkseni hän on tässä se pinnallinen ja huomioi omat tarpeensa perheyhteisön edelle. Ei voi tietää.
Laitoin Perhe-ryhmään pitkän viestin, et jos jollakin muulla on jotain sanomista mun firman hoidosta, niin nopiaa sitte järkkäilemään uutta yhtiökokousta ja valitsemaan firmalle uus pää, tai "arvon pj" kuten rakas siskoni ivallisesti mua kutsui. Yks veljistä laittoi yksityisestin että hänen mielestään oon hoitanut firman hyvin ja kukaan muu ei puhunut mitään. Oletan, että kaikki valittamisen aihe löytyy mun siskoni päästä, eikä sillä juuri ole todellisuuden kanssa tekemistä.
Sit mä laitoin kirjanpitäjälle sähköpostia siitä, mitä se oli siskolle puhelun aikana sanonut. Siis tämmösiä "pitääkö paikkansa että sanoit noin" -kysymyksiä, kun en voi enää yhtään luottaa mihinkään mitä tuo yks sanoo. Kirjanpitäjänkin mukaan olen hoitanut asiat oikein mallikkaasti. En tiedä, ymmärsikö sisko (tahallaan) väärin kaiken mitä kp sille oli sanonut, vai onks tää nyt joku yritys mustamaalata mua, vaiko pahoittaa mun mieltä vielä entisestään, mutta kp:n mukaan totuus on aika erilainen kuin se, mitä sisko sanoo ja ajattelee.
Okei, se siitä. Ei tässä nyt auta ku yrittää vaan kestää ja suorittaa tämä homma kunnialla loppuun. Tallin myynti-ilmoitus on nyt kokonaan uusittu, sielä on yksityiskohtaisempia tietoja ja paljon kuvia sekä alempi hinta. Nyt olis syytä mennä jo kaupaksi pikkuhiljaa...
Mun uuden autoni kuskinpuoleinen pyyhkijä oli vähän rikki. Se jäi jälkeen toisesta, välillä ne hakkas yhteen ja välillä se ei noussut ollenkaan. Olin jo varma et sieltä on pyyhkijänmoottori paskana, koska eihän mun säkällä koskaan missään mitään pikkuvikoja ole. Uus löytyi netistä vajaan parinsadan hintaan. Mun serkku tuli sitä sitten kattomaan ja totes jo aika alkuun et moottori on kyllä ehjä. Pyyhkijän varresta oli mennyt boorit piloille, niin se ei enää liikkunut mukana. Mutteri niin tiukalle kun saa ja se toimii! Toistaiseksi. Toyota-huollosta pitänee käydä tilailemas uus, koska tuskin se kauaa pelittää kun kerran rikki on. Nyt kun mä vierestä operaatiota katselin, niin osaan jopa vaihtaa sen itse. 😊
Jotain mystistä on kyllä tapahtunut. Kun se serkku lähti, nostin tuulilasinpyyhkijät pystyyn, ettei ne enää jäätyisi lasiin kiinni. No, aamulla kun menin koirien kanssa ulos, ne oli alhaalla. Ei mitään muistikuvaa että olisin itse niitä laskenut. Mutta miksi kukaan kävis toisen autosta niitä laskemassakaan 😮 Sit mulla on läppärin päällä muistilappu tulevasta neuvola-ajasta ja se oli väärinpäin koneen vieressä aamulla.
Mä en kehtaa enää edes sanoa mitä olis päivän ohjelmassa. Okei, voin mä. Mun koko eilinen päiväni meni riitelyyn niin koirat on yhä edelleen kampaamatta. Tietsikkapöytä olis pakko kans raivata, läppärin päällä on ainut paikka missä ei ole paperia/muuta roinaa. Illalla näyttelyreeni Fian kans hallilla. Toivottavasti vesilasku tulee tänään, koska tänään on viimeinen päivä toimittaa liitteitä ttt-hakemukseen. Olis tossa myös teekoon päivystysmaksu mikä siihen pitäis liittää.
Jees, alkais kaffit oleen taas juotuna. Jos laittais safkan uuniin ja nostais vihdoin ja viimein koiran pöydälle. Suunnitelma. Heip!
Eilinen oli raskas päivä. Se sisko tosiaan aamulla soitti niitä parannusehdotuksia siihen tallin myynti-ilmoon. Sit kun mä hetken mietin, niin laitoin viestiä perään et muut muutokset voin kyllä tehdä, mutta se yks ei oikeen toimi mun mielestä. Niin, kehtasin sanoa vastaan. Sehän sit kävi vastahyökkäykseen kynsin ja hampain, vaikka kuinka fiksusti yritin asiani esittää. Siinä sitten vaihdeltiin kiivaita viestejä puolin ja toisin. Mä oon kuulemma hoitanut firman asiat huonosti. Mun pitäis edes joskus asettaa tämä jäljellä oleva perhe etusijalle ja mä oon vielä pinnallinenkin. Sitä mä vaan mietin, että syyttääkö se nyt mua siitä mitä itse tekee, koska mun nähdäkseni hän on tässä se pinnallinen ja huomioi omat tarpeensa perheyhteisön edelle. Ei voi tietää.
Laitoin Perhe-ryhmään pitkän viestin, et jos jollakin muulla on jotain sanomista mun firman hoidosta, niin nopiaa sitte järkkäilemään uutta yhtiökokousta ja valitsemaan firmalle uus pää, tai "arvon pj" kuten rakas siskoni ivallisesti mua kutsui. Yks veljistä laittoi yksityisestin että hänen mielestään oon hoitanut firman hyvin ja kukaan muu ei puhunut mitään. Oletan, että kaikki valittamisen aihe löytyy mun siskoni päästä, eikä sillä juuri ole todellisuuden kanssa tekemistä.
Sit mä laitoin kirjanpitäjälle sähköpostia siitä, mitä se oli siskolle puhelun aikana sanonut. Siis tämmösiä "pitääkö paikkansa että sanoit noin" -kysymyksiä, kun en voi enää yhtään luottaa mihinkään mitä tuo yks sanoo. Kirjanpitäjänkin mukaan olen hoitanut asiat oikein mallikkaasti. En tiedä, ymmärsikö sisko (tahallaan) väärin kaiken mitä kp sille oli sanonut, vai onks tää nyt joku yritys mustamaalata mua, vaiko pahoittaa mun mieltä vielä entisestään, mutta kp:n mukaan totuus on aika erilainen kuin se, mitä sisko sanoo ja ajattelee.
Okei, se siitä. Ei tässä nyt auta ku yrittää vaan kestää ja suorittaa tämä homma kunnialla loppuun. Tallin myynti-ilmoitus on nyt kokonaan uusittu, sielä on yksityiskohtaisempia tietoja ja paljon kuvia sekä alempi hinta. Nyt olis syytä mennä jo kaupaksi pikkuhiljaa...
Mun uuden autoni kuskinpuoleinen pyyhkijä oli vähän rikki. Se jäi jälkeen toisesta, välillä ne hakkas yhteen ja välillä se ei noussut ollenkaan. Olin jo varma et sieltä on pyyhkijänmoottori paskana, koska eihän mun säkällä koskaan missään mitään pikkuvikoja ole. Uus löytyi netistä vajaan parinsadan hintaan. Mun serkku tuli sitä sitten kattomaan ja totes jo aika alkuun et moottori on kyllä ehjä. Pyyhkijän varresta oli mennyt boorit piloille, niin se ei enää liikkunut mukana. Mutteri niin tiukalle kun saa ja se toimii! Toistaiseksi. Toyota-huollosta pitänee käydä tilailemas uus, koska tuskin se kauaa pelittää kun kerran rikki on. Nyt kun mä vierestä operaatiota katselin, niin osaan jopa vaihtaa sen itse. 😊
Jotain mystistä on kyllä tapahtunut. Kun se serkku lähti, nostin tuulilasinpyyhkijät pystyyn, ettei ne enää jäätyisi lasiin kiinni. No, aamulla kun menin koirien kanssa ulos, ne oli alhaalla. Ei mitään muistikuvaa että olisin itse niitä laskenut. Mutta miksi kukaan kävis toisen autosta niitä laskemassakaan 😮 Sit mulla on läppärin päällä muistilappu tulevasta neuvola-ajasta ja se oli väärinpäin koneen vieressä aamulla.
Mä en kehtaa enää edes sanoa mitä olis päivän ohjelmassa. Okei, voin mä. Mun koko eilinen päiväni meni riitelyyn niin koirat on yhä edelleen kampaamatta. Tietsikkapöytä olis pakko kans raivata, läppärin päällä on ainut paikka missä ei ole paperia/muuta roinaa. Illalla näyttelyreeni Fian kans hallilla. Toivottavasti vesilasku tulee tänään, koska tänään on viimeinen päivä toimittaa liitteitä ttt-hakemukseen. Olis tossa myös teekoon päivystysmaksu mikä siihen pitäis liittää.
Jees, alkais kaffit oleen taas juotuna. Jos laittais safkan uuniin ja nostais vihdoin ja viimein koiran pöydälle. Suunnitelma. Heip!
keskiviikko 9. tammikuuta 2019
Perse
Mä tein tieteellisen testin. Jos jättää aamukuuden herätyksen väliin, niin pääseekö ylös kasilta. No, ei pääse. Menin jo 22 jälkeen maate ja kun herätys soi kasilta, niin paskan vitut. Nousin sit vähän jälkeen 10 kun sisko soitti ja herätti. Ja käski soittaa takas sit kun oon hereillä, mut ei vastannu.
Mun eilinen illanviettotapa. ↑ Sain jo synttärilahjaksi veljeltä tuon Simssin, eli marraskuussa, mut en oo saanu alotettua. Eka oli kaikkee hässäkkää, sit se vaan jäi ja sit kone alkoi sekoilemaan oikeen huolella niin en uskaltanu alottaa ettei kone kaadu just kun saan hyvän jutskan aikaseksi. Just tuli Facemuistoissa vastaan päivitys kun aikanaan pelasin Sims 2, niin jotain et "kovalla vaivalla rakensin mun Simille hyvän elämän ja sitte se perkele kuoli tulipalossa" 😂 Chilipähkinät ja valkosuklaa on muuten ehkä paras yhdistelmä ikinä.
Mä oon harkinnu sellasta jännäjännäjuttua, et mitä jos alkais vapetteleen vaan ulkona. Säästäis paljon nestettä ja säästyis paljolta ikkunanpesulta. Nytkin tuo mun tietsikkahuoneen ikkuna on ihan usvainen... Mut emt. Olishan se nyt aika rankkaa.
Tänään on ihan pakkopakkopakko kammata nuo koirat. Mä oon nyt taas lykänny sitä ties kui kauan. Kynnet sentään sain toissapäivänä leikattua. Paljon olis muutakin tekemistä mutta kampa on nyt prioriteettilistalla ykkösenä. Kokemukseni mukaan ei kannata odottaa iteltään liikoja (mitään) joten en jatka listaa yhtään tän pidemmälle. Teen jotain sit jos teen, kattoo ny.
Mä en oo ottanu aamulääkkeitä moneen päivään. Dosetti on jakamatta ja mä oon ihan liian laiska tekemään mitään senKÄÄN asian suhteen. Kohta tulee viekkarit ja masennus ja sitte vasta kivaa onkin. Motivaatio-ongelma on käsin kosketeltavissa. 😖
Huoh. Sisko otti nyt sitten oikeen asiaksi nuo firman keskeneräiset jutut. En mä tiedä mitä mä itte haluan, kun ensin kiroan sitä kun muut ei tee mitään, mut sit alkaa ahdistaa kun joku puuttuu mun touhuihin. Nyt tuli paljon parannusehdotuksia autotallin myynti-ilmoon. Se oli soittanu kirjanpitäjälle ja ne oli puhunu myös vuokrausmahdollisuudesta. Mä en siihen mielelläni lähtis, mä haluun myydä kaiken pois ja kaataa ton firman, joko konkurssiin tai selvitystilamenettelyn kautta. Ihan sama mulle kunhan vaan pääsen siitä eroon. Pitää varmaan pyytää uus isännöitsijätodistus siitä tallista....
Nyt jos kävis vessas, tyhjäis trimmipöydän vaatteista ja nostais koiran 1 pöydälle. Heips!
Mun eilinen illanviettotapa. ↑ Sain jo synttärilahjaksi veljeltä tuon Simssin, eli marraskuussa, mut en oo saanu alotettua. Eka oli kaikkee hässäkkää, sit se vaan jäi ja sit kone alkoi sekoilemaan oikeen huolella niin en uskaltanu alottaa ettei kone kaadu just kun saan hyvän jutskan aikaseksi. Just tuli Facemuistoissa vastaan päivitys kun aikanaan pelasin Sims 2, niin jotain et "kovalla vaivalla rakensin mun Simille hyvän elämän ja sitte se perkele kuoli tulipalossa" 😂 Chilipähkinät ja valkosuklaa on muuten ehkä paras yhdistelmä ikinä.
Mä oon harkinnu sellasta jännäjännäjuttua, et mitä jos alkais vapetteleen vaan ulkona. Säästäis paljon nestettä ja säästyis paljolta ikkunanpesulta. Nytkin tuo mun tietsikkahuoneen ikkuna on ihan usvainen... Mut emt. Olishan se nyt aika rankkaa.
Tänään on ihan pakkopakkopakko kammata nuo koirat. Mä oon nyt taas lykänny sitä ties kui kauan. Kynnet sentään sain toissapäivänä leikattua. Paljon olis muutakin tekemistä mutta kampa on nyt prioriteettilistalla ykkösenä. Kokemukseni mukaan ei kannata odottaa iteltään liikoja (mitään) joten en jatka listaa yhtään tän pidemmälle. Teen jotain sit jos teen, kattoo ny.
Mä en oo ottanu aamulääkkeitä moneen päivään. Dosetti on jakamatta ja mä oon ihan liian laiska tekemään mitään senKÄÄN asian suhteen. Kohta tulee viekkarit ja masennus ja sitte vasta kivaa onkin. Motivaatio-ongelma on käsin kosketeltavissa. 😖
Huoh. Sisko otti nyt sitten oikeen asiaksi nuo firman keskeneräiset jutut. En mä tiedä mitä mä itte haluan, kun ensin kiroan sitä kun muut ei tee mitään, mut sit alkaa ahdistaa kun joku puuttuu mun touhuihin. Nyt tuli paljon parannusehdotuksia autotallin myynti-ilmoon. Se oli soittanu kirjanpitäjälle ja ne oli puhunu myös vuokrausmahdollisuudesta. Mä en siihen mielelläni lähtis, mä haluun myydä kaiken pois ja kaataa ton firman, joko konkurssiin tai selvitystilamenettelyn kautta. Ihan sama mulle kunhan vaan pääsen siitä eroon. Pitää varmaan pyytää uus isännöitsijätodistus siitä tallista....
Nyt jos kävis vessas, tyhjäis trimmipöydän vaatteista ja nostais koiran 1 pöydälle. Heips!
tiistai 8. tammikuuta 2019
Byääh
Mä myin mun rakkaan Kaarinan 😭 Yritän tässä kovasti uskotella itselleni että se oli välttämätöntä ja että se sai hyvän ja rakastavan kodin. Ei tietenkään yhtä hyvä ja rakastava kuin tämä koti, mut silti. Nyt ei auta enää muu kun pärjätä Avensiksen kanssa ilman luotettavaa vanhaa ystävää. Vähän tämä nyt kyllä on surullista.
Surullista on myös mun nukkuminen. Klo 23 mais menin sänkyyn eikä unta tarvinnut kovin kauaa hakea. Toi heräämispuoli se vaan tuottaa ongelmia. Heräsin kyllä ottamaan antibiootin klo 6, mutta kun olis 8 mais pitäny nousta, niin torkku lauloi ja lauloi, kunnes joskus ennen kymmentä sain itteni ylös. Koirien hoito ja pikana kahvia naamariin samalla kun tein auton myyntipapereita. Sitten ostaja jo tulikin ja tunnin verran meni ulkona hänen ihmetellessään Kaarinaa.
Se mikä ei oo surullista, on se, kun eilen tuli Taysista postia, että ne on tutkineet ottamansa koepalan, eivätkä olleet löytäneet mitään pahanlaatuiseen viittaavaa. Akuuttiin ja krooniseen tulehdukseen löydös täsmää, vaikka en tajuakkaan miten voi olla molempia yhtä aikaa. Ehkä mun ei tarvikkaan tajuta.
Siskon kans on taas saanu riidellä. Aika raskasta on kyllä se. Firman kuomullisesta peräkärrystä on kyse, kun siskon pitäis saada se ilmaseksi, vaikkei se oo ilmanen. En mä mitenkään voi suosia firman osakasta antamalla firman omaisuutta, mä voin itte saada verottajan ja kuomukärryllisen paskaa niskaani. Ja sitähän mä en halua, ja sen pitäis siskonki ymmärtää. Vaan kun ei tunnu ymmärtävän. Sit hän kyselee kirjanpitäjäystävältä apuja konkurssipesän omaisuuden hinnoittelemiseen, vaikka meillä ei ole konkurssipesää vaan ihan toimiva yritys vielä toistaiseksi ainakin. Tietenkin mä voisin neuvoa, miten hän vois hallituksen varajäsenenä myydä sen itse itselleen omalla vastuullaan, mut en mä tiä. Kun musta tuntuu ettei se tajua tän jutun vakavuutta...
Nyt vois käyttää koirat pissalla ja sit tehdä jotain järkevää taas. Kuten vaikka esimerkiksi jotain. Siis vaikka kampaamaan noi koirat kun sekin eilen jäi. Paitsi et jos mä käytän ne nyt ulkona niin ne kastuu hangessa ja sit ei voi kammata. Huoh... No sit vois vaikka selvitellä pyykkisotkun ja laittaa koneen käyntiin. Joo, se varmaan onnistuu. Mut eka sinne pihalle.. Pai!
Surullista on myös mun nukkuminen. Klo 23 mais menin sänkyyn eikä unta tarvinnut kovin kauaa hakea. Toi heräämispuoli se vaan tuottaa ongelmia. Heräsin kyllä ottamaan antibiootin klo 6, mutta kun olis 8 mais pitäny nousta, niin torkku lauloi ja lauloi, kunnes joskus ennen kymmentä sain itteni ylös. Koirien hoito ja pikana kahvia naamariin samalla kun tein auton myyntipapereita. Sitten ostaja jo tulikin ja tunnin verran meni ulkona hänen ihmetellessään Kaarinaa.
Se mikä ei oo surullista, on se, kun eilen tuli Taysista postia, että ne on tutkineet ottamansa koepalan, eivätkä olleet löytäneet mitään pahanlaatuiseen viittaavaa. Akuuttiin ja krooniseen tulehdukseen löydös täsmää, vaikka en tajuakkaan miten voi olla molempia yhtä aikaa. Ehkä mun ei tarvikkaan tajuta.
Siskon kans on taas saanu riidellä. Aika raskasta on kyllä se. Firman kuomullisesta peräkärrystä on kyse, kun siskon pitäis saada se ilmaseksi, vaikkei se oo ilmanen. En mä mitenkään voi suosia firman osakasta antamalla firman omaisuutta, mä voin itte saada verottajan ja kuomukärryllisen paskaa niskaani. Ja sitähän mä en halua, ja sen pitäis siskonki ymmärtää. Vaan kun ei tunnu ymmärtävän. Sit hän kyselee kirjanpitäjäystävältä apuja konkurssipesän omaisuuden hinnoittelemiseen, vaikka meillä ei ole konkurssipesää vaan ihan toimiva yritys vielä toistaiseksi ainakin. Tietenkin mä voisin neuvoa, miten hän vois hallituksen varajäsenenä myydä sen itse itselleen omalla vastuullaan, mut en mä tiä. Kun musta tuntuu ettei se tajua tän jutun vakavuutta...
Nyt vois käyttää koirat pissalla ja sit tehdä jotain järkevää taas. Kuten vaikka esimerkiksi jotain. Siis vaikka kampaamaan noi koirat kun sekin eilen jäi. Paitsi et jos mä käytän ne nyt ulkona niin ne kastuu hangessa ja sit ei voi kammata. Huoh... No sit vois vaikka selvitellä pyykkisotkun ja laittaa koneen käyntiin. Joo, se varmaan onnistuu. Mut eka sinne pihalle.. Pai!
maanantai 7. tammikuuta 2019
Sutii
Päässä, lyö tyhjää eli sutii. Nukuin taas pitkät unoset, vaikkakin syvä uni jäi vähiin. Mä en käsitä mistä tuota unta riittää, kun ennen kymmentä menin jo sänkyyn ja se oli yli kymmenen kun nousin sieltä. Mulla on enskuus lääkäri, pitää ehdottaa ton Seroquelin vähennystä tällä kertaa, senkin annos on aika iso (600mg) ja se varmasti vaikuttaa unen määrään ihan yhtälailla kun Olanzapiinikin.
Mä oon nyt kolmatta päivää ilman aamulääkkeitä. En oo jaksanu jakaa dosettia. Tiedän, aika vitun säälittävää... Mut ehkä mä tänään voisin jakaa sen? Vähän ihmetyttää kun ei oo tullu mitää viekkareita tai mitään, tosin enpä kyllä niitä olisi kaivannutkaan.
Eilen olin mukamas ihan super reipas. Sain ne laskut maksettua, tiskit koneeseen, ruuan naaman eteen. Kävin palauttelemas yli 300 tölkkiä/pulloa ja kaupas. Tuossahan oli vasta reilu puolet mun tölkkikokoelmasta, et toinen samanlainen urakka on vielä edessäpäin. Ehkä vien ne tänään ku pitää muutenkin käydä kaupassa... Ehkä pitää, riippuu haluanko mä syödä tänään jotain 😁 Oli kyllä viimenen kerta kun meen S-Markettiin urakkapalauttelemaan pulloja, kun se kone on ihan perseestä. Sama pätee Lidlin koneeseen, joten jospa tänään kokeilis eka kertaa Cittarin automaattia.
Tänään on pakko ottaa noi koirat asiaksi. Kampaus, kynsienleikkuu, tarvittaessa pesu ja fööni. Kunhan ne nyt ensin kuivaa aamuisen lumessakahlaamisen jälkeen. Sit se kauppa ja ruuanlaitto, tiskikoneen tyhjäys... Sit on näitä. Pyykkiä, imurointia, lakanoiden vaihtoa, vessanpesua, paperisota. Mut yritän yhä olla ressaamatta.
Jee! Vesimittaria lukiessa toivoin, että laskun eräpäivä olisi tammikuussa ja nyt tuli viesti että toiveeni on toteutettu. Saa vesilaskunkin KELAan niin sit sieltä jo pitäis tulla vähä jotain. Nyt sielä on vaan kotivakuutus ja se Seinäjoen sairaalalasku, niin se on ihan hilkulla et jääkö laskelma nollille tai jopa plussalle. Kuinkahan se menee sen lääkkeiden alkuomavastuun kanssa, jos mulla on tammikuulle maksusitoumus ja haen lääkkeitä, niin kuittaantuukohan se 50€ sillä...?? Siinäpä vasta kysymys.
Pihalla on +-asteita mut molempien autojen lasit on jääs. Nyt on edessä vaikea valinta kummallako lähden 😂 Tietsikkahuoneen mittari ei enää tiedä mistään mitään, ainakaan ulkolämpötiloista. Eilen se näytti melkein 10 astetta plussaa keittiön mittarin näyttäessä 1,5. Tällä hetkellä keittiön mittari on just ja just plussan puolella ja tietsikkahuonees 5,3.
Kahvit alkaa olla juotuna joten nyt olis aika nousta koneelta. Mennä kattoon kumpi biili on vähemmän jääs ja lyödä käyntiin se. Pai!
Mä oon nyt kolmatta päivää ilman aamulääkkeitä. En oo jaksanu jakaa dosettia. Tiedän, aika vitun säälittävää... Mut ehkä mä tänään voisin jakaa sen? Vähän ihmetyttää kun ei oo tullu mitää viekkareita tai mitään, tosin enpä kyllä niitä olisi kaivannutkaan.
Eilen olin mukamas ihan super reipas. Sain ne laskut maksettua, tiskit koneeseen, ruuan naaman eteen. Kävin palauttelemas yli 300 tölkkiä/pulloa ja kaupas. Tuossahan oli vasta reilu puolet mun tölkkikokoelmasta, et toinen samanlainen urakka on vielä edessäpäin. Ehkä vien ne tänään ku pitää muutenkin käydä kaupassa... Ehkä pitää, riippuu haluanko mä syödä tänään jotain 😁 Oli kyllä viimenen kerta kun meen S-Markettiin urakkapalauttelemaan pulloja, kun se kone on ihan perseestä. Sama pätee Lidlin koneeseen, joten jospa tänään kokeilis eka kertaa Cittarin automaattia.
Tänään on pakko ottaa noi koirat asiaksi. Kampaus, kynsienleikkuu, tarvittaessa pesu ja fööni. Kunhan ne nyt ensin kuivaa aamuisen lumessakahlaamisen jälkeen. Sit se kauppa ja ruuanlaitto, tiskikoneen tyhjäys... Sit on näitä. Pyykkiä, imurointia, lakanoiden vaihtoa, vessanpesua, paperisota. Mut yritän yhä olla ressaamatta.
Jee! Vesimittaria lukiessa toivoin, että laskun eräpäivä olisi tammikuussa ja nyt tuli viesti että toiveeni on toteutettu. Saa vesilaskunkin KELAan niin sit sieltä jo pitäis tulla vähä jotain. Nyt sielä on vaan kotivakuutus ja se Seinäjoen sairaalalasku, niin se on ihan hilkulla et jääkö laskelma nollille tai jopa plussalle. Kuinkahan se menee sen lääkkeiden alkuomavastuun kanssa, jos mulla on tammikuulle maksusitoumus ja haen lääkkeitä, niin kuittaantuukohan se 50€ sillä...?? Siinäpä vasta kysymys.
Pihalla on +-asteita mut molempien autojen lasit on jääs. Nyt on edessä vaikea valinta kummallako lähden 😂 Tietsikkahuoneen mittari ei enää tiedä mistään mitään, ainakaan ulkolämpötiloista. Eilen se näytti melkein 10 astetta plussaa keittiön mittarin näyttäessä 1,5. Tällä hetkellä keittiön mittari on just ja just plussan puolella ja tietsikkahuonees 5,3.
Kahvit alkaa olla juotuna joten nyt olis aika nousta koneelta. Mennä kattoon kumpi biili on vähemmän jääs ja lyödä käyntiin se. Pai!
sunnuntai 6. tammikuuta 2019
Kohtaamisia
Mä sitte sain Kaarinan imuroitua ja laitettua myyntiin. Jostain syystä mä oon ihan hirveen epävarma teenkö mä nyt oikein tän homman.. Iskältä kysyisin jos voisin, mut ku en voi. Kävin sitten haudalla ja sain ihan loputtoman itkukohtauksen. Viereiselle haudalle tuli joku rouvashenkilö, jota itkun läpi tervehdin ja jatkoin tuomani kynttilän tuijottamista. Sit tää nainen alkoi puhua. "Joo tiedänkin tuon tapauksen, eikös se ollut se autokolari?" Vastasin joo. Sit tuli nää perinteiset "kaikille on aikansa" ja "elämän on jatkuttava". Senkin hän totes että on hirveetä tollanen onnettomuus nuorella iällä, kun ei voi varautua ja hyvästellä, toisin kuin pitkään sairastavia... Tiedän.
Tulin kotiin ja itku jatkui edelleen. Kirjotin Faceen päivityksen siitä, miten kaipaisin iskän tukea ja neuvoja nyt. Isoa halia ja lupausta, et kaikki järjestyy. Eihän kaikki välttämättä järjesty, mut iskä osas sanoo sen niin uskottavasti. Yks, jota oon pitänyt kaverina kommentoi yhtäkkiä ihan puskista et "lopeta toi itsesääli"! Olin ihan kysymysmerkkinä ja yritin saada aikaan jotakuinki diplomaattisen vastauksen. Pari muutakin mun kaveria liittyi "keskusteluun" ja siitä seuras 50 kommenttia ihan täyttä paskaa aiheesta, miten oon itsesäälinen, pikkusieluinen kusipää. Lopuksi äiti tuli sanomaan et voisitko sulkea kommentoinnin ja mä suljin...
Mä mietin sitä pitkään yrittäessäni nukahtaa. Mä oon kyllä aika varma, että ikävöimisen ja itsesäälin välillä on ero. Kyllä, mun tekis mieli sanoa et miks just mä, miks just mun iskä! Se olis itsesääliä. Mut kun mä en sanonut niin, mä sanoin vaan et kaipaan iskää ja iskän viisaita neuvoja. Tästä pääsemmekin taas siihen autoasiaan. Mä pelkään et mä teen jotain väärin kun ostan uuden, mun mittapuulla kalliin auton ja myyn luotettavan vanhan Kaarinan pois. Se on jotenki niin surullista, kai mä kaipaisin iskältä vaan hyväksyntää. Tai jotain. Mulla on jonkinlainen epäusko siitä, että mulle vois tapahtua jotain noin hyvää ja et se jäis pysyväksi. Mulla on 5 vuotta ollut auto, jonka kaikki "herkut" on rikkinäinen keskuslukko ja sisätilanpistoke. Mä oon vaan tyytynyt siihen ja osaani. Ääh, en mä osaa selittää tätä oloa...
Jida on pässi. Se reagoi mun mielialoihin ja aina kun mulla on stressiä, paha mieli, vitutus tms negatiivinen tunnetila, se haukkuu. On ihan sama kuuluuko jostain ääniä vai pitääkö ne kuvitella, mut se haukkuu. Eilen sitten paloi käpy ja laitoin sille haukunestopannan. Koko koira lössähti. Vaelteli ympyrää häntä riippuen, vältteli mua ja Fiaa, eikä päästänyt pihaustakaan, muisti vielä mitä siitä seurais. Aah, mikä ihana hiljaisuus.
Sain mä ne roskat ja tölkitkin eilen kerättyä täällä kotona. Enää puuttuu ne sata muuta asiaa sillä listalla, mut nou tressi. Jos joka päivä tekis vähä jotain niin joskus olis ehkä valmistakin. Tekemismotivaatio on kyllä aika lähellä nollaa mut ei kai siinä auta. Kaarinan perälootakin pitäis tyhjätä, siellä on paaaljon tavaraa. Niin paljon, kun viidessä vuodessa autoon kertyy sellaista tarpeellista ja muka-tarpeellista. Tölkkien palautus on myös yksi asia listalla, niitä on varasto täynnä ja mä tarvisin varastoani muuhun käyttöön. Oon aina vaan säästänyt niitä pahan päivän varalle, mut niin pahaa päivää ei oo vielä tullut vastaan.
Jos nyt olis tosi reipas ja maksais ne laskut, omat ja firman. Sit vois laittaa musiikkia, käynnistää tiski- ja pyykkikoneen jaja.... Tai sit mä vaan istun täs ja juon kahvini loppuun. Katon sit mitä tekee vai tekeekö mitään. Eipä mulla tässä nyt sen kummempia enää ole, et kai sitä vois jo sanoo heipat. Hei!
Tulin kotiin ja itku jatkui edelleen. Kirjotin Faceen päivityksen siitä, miten kaipaisin iskän tukea ja neuvoja nyt. Isoa halia ja lupausta, et kaikki järjestyy. Eihän kaikki välttämättä järjesty, mut iskä osas sanoo sen niin uskottavasti. Yks, jota oon pitänyt kaverina kommentoi yhtäkkiä ihan puskista et "lopeta toi itsesääli"! Olin ihan kysymysmerkkinä ja yritin saada aikaan jotakuinki diplomaattisen vastauksen. Pari muutakin mun kaveria liittyi "keskusteluun" ja siitä seuras 50 kommenttia ihan täyttä paskaa aiheesta, miten oon itsesäälinen, pikkusieluinen kusipää. Lopuksi äiti tuli sanomaan et voisitko sulkea kommentoinnin ja mä suljin...
Mä mietin sitä pitkään yrittäessäni nukahtaa. Mä oon kyllä aika varma, että ikävöimisen ja itsesäälin välillä on ero. Kyllä, mun tekis mieli sanoa et miks just mä, miks just mun iskä! Se olis itsesääliä. Mut kun mä en sanonut niin, mä sanoin vaan et kaipaan iskää ja iskän viisaita neuvoja. Tästä pääsemmekin taas siihen autoasiaan. Mä pelkään et mä teen jotain väärin kun ostan uuden, mun mittapuulla kalliin auton ja myyn luotettavan vanhan Kaarinan pois. Se on jotenki niin surullista, kai mä kaipaisin iskältä vaan hyväksyntää. Tai jotain. Mulla on jonkinlainen epäusko siitä, että mulle vois tapahtua jotain noin hyvää ja et se jäis pysyväksi. Mulla on 5 vuotta ollut auto, jonka kaikki "herkut" on rikkinäinen keskuslukko ja sisätilanpistoke. Mä oon vaan tyytynyt siihen ja osaani. Ääh, en mä osaa selittää tätä oloa...
Jida on pässi. Se reagoi mun mielialoihin ja aina kun mulla on stressiä, paha mieli, vitutus tms negatiivinen tunnetila, se haukkuu. On ihan sama kuuluuko jostain ääniä vai pitääkö ne kuvitella, mut se haukkuu. Eilen sitten paloi käpy ja laitoin sille haukunestopannan. Koko koira lössähti. Vaelteli ympyrää häntä riippuen, vältteli mua ja Fiaa, eikä päästänyt pihaustakaan, muisti vielä mitä siitä seurais. Aah, mikä ihana hiljaisuus.
Sain mä ne roskat ja tölkitkin eilen kerättyä täällä kotona. Enää puuttuu ne sata muuta asiaa sillä listalla, mut nou tressi. Jos joka päivä tekis vähä jotain niin joskus olis ehkä valmistakin. Tekemismotivaatio on kyllä aika lähellä nollaa mut ei kai siinä auta. Kaarinan perälootakin pitäis tyhjätä, siellä on paaaljon tavaraa. Niin paljon, kun viidessä vuodessa autoon kertyy sellaista tarpeellista ja muka-tarpeellista. Tölkkien palautus on myös yksi asia listalla, niitä on varasto täynnä ja mä tarvisin varastoani muuhun käyttöön. Oon aina vaan säästänyt niitä pahan päivän varalle, mut niin pahaa päivää ei oo vielä tullut vastaan.
Jos nyt olis tosi reipas ja maksais ne laskut, omat ja firman. Sit vois laittaa musiikkia, käynnistää tiski- ja pyykkikoneen jaja.... Tai sit mä vaan istun täs ja juon kahvini loppuun. Katon sit mitä tekee vai tekeekö mitään. Eipä mulla tässä nyt sen kummempia enää ole, et kai sitä vois jo sanoo heipat. Hei!
lauantai 5. tammikuuta 2019
Aina sama juttu
Kello oli taas 12.15 kun sain itteni ylös, vaikka mielestäni nukuin ihan hyvin, myös unikuvan mukaan nukuin aika hyvin. Kai sitä sitte on taas kertyny univelkaa tai jotain. Todennäköisin vaihtoehto kuitenkin on, että mulla on vakavanlaatuinen motivaatio-ongelma ton heräämisen kans.
Tuli eilen käytyä Tampereella uudella autolla ja vähänkö tykkäsin! Ihan sikamukava ajaa kaikkine mukavuuksineen. Meinas käydä vähän köpelösti, kun joku törttöili liikenteessä. Melkein saatiin yks auto kylkeen ja toinen perään, mut onneksi ei käyny kuinkaan! Tuli heti mieleen nuo liikennemerkkien selitykset ja tuo kuvassa oikealla ylhäällä 😁
Kävin eilen tekemäs Avensikseen vakuutuksen ja valikoin toisiksi parhaan kaskon, keskimmäisen. En nyt ulkoa muista mikä sen erotti pykälää huonommasta tai paremmasta, mut uskoisin sillä kuitenki pärjääväni. Hintapolitiikan vuoksi mietin sitä alinta, koska se olis ollu yli satasen halvempi, mut silti valikoin näin. Saahan sen sitten muutettua jos tuntuu et jääkaappi tyhjenee uhkaavasti. Tai sen verran muistan, et keskimmäises oli lasiturva, jota alimmas ei ollu, kattaa kaikki auton ikkunat.
Mulla tais olla aika autoinen päivä eilen, kun sitten reissun jälkeen käytin sen vielä Essolla suihkussa. Pikkuusen lensi sohjopaskakura tuolla teillä, kun mittari oli nollassa. Sit suurella rakkaudella kuivasin kaikki tiivisteet ja ajoin pienen lenkin lämmin puhallus täysillä. Tuli ajeltua eilen aika riittävästi. 😂 Toinen pesu vissiin äitille synttärilahjaksi, kun menin eka yhteen itsepalvelupesulaan ja siinä luki et suksiboxillista ei voi pestä. Ostin pesun ja ajoin hallin eteen, siinä luki et edes kattotelineellistä ei voi pestä. Kiva se siinä vaihees on ilmottaa ku on maksettu jo. Essolla sentään ostetaan pesu ihan asiakaspalvelijalta jolta voi kysyä etukäteen, voiko kattotelineellisen pestä. Voi sen.
Mä myyn niitä talvirenkaita, jotka Aaveessa oli alla ostettaessa, kun hain siihen uudet. Ostaja oli laittanut aamulla viestiä et sopisko kahdelta. Vastasin heti herättyäni et passaa kyl, mut ei oo ees lukenut sitä vielä. Tarkoittanee, että se ei ole kahdelta täälä, kun asuu jotain 40min matkan päässä. Kun se on käyny, lähden Kaarinaa imuroimaan, jos vaikka tänään sais sen laitettua myyntiin. Pitäiski muuten käydä lyömäs se lämmitykseen, kun siellä on pakkasta.
Päivän lista on pitkä. Täälä olis pakko saada siivottua, edes tiskit, tölkit ja roskat pois niin se olis jo paljon. Pitäis maksaa omat ja firman laskut ja tehdä se potilasvahinkoilmoitus. Koirat kammata, leikata kynnet, ehkä pestä ja föönata. Imuroida, pyyhkiä pölyt ja pestä vessa. Huoh... Taitaapi olla viikon lista, ei päivän. Kaarina on kuitenki pakko imuroida tänään, koska meen äitin miehelle talliin ja ne ei oo paikalla ku viikonloppuisin.
Nyt se renkaanostaja laittoi viestin et sai mun viestin vasta nyt. Ne lähtee heti, eli ovat puol kolmen aikaan täällä. Sitä ennen kerkiäis tehdä jotain järkevää, jos heti alottais. Mut kun pyhä kahvinjuonti on vähän vielä kesken! Jos nopiaa jois ja sitte liikkuis. Joo, heipat!
Tuli eilen käytyä Tampereella uudella autolla ja vähänkö tykkäsin! Ihan sikamukava ajaa kaikkine mukavuuksineen. Meinas käydä vähän köpelösti, kun joku törttöili liikenteessä. Melkein saatiin yks auto kylkeen ja toinen perään, mut onneksi ei käyny kuinkaan! Tuli heti mieleen nuo liikennemerkkien selitykset ja tuo kuvassa oikealla ylhäällä 😁
Kävin eilen tekemäs Avensikseen vakuutuksen ja valikoin toisiksi parhaan kaskon, keskimmäisen. En nyt ulkoa muista mikä sen erotti pykälää huonommasta tai paremmasta, mut uskoisin sillä kuitenki pärjääväni. Hintapolitiikan vuoksi mietin sitä alinta, koska se olis ollu yli satasen halvempi, mut silti valikoin näin. Saahan sen sitten muutettua jos tuntuu et jääkaappi tyhjenee uhkaavasti. Tai sen verran muistan, et keskimmäises oli lasiturva, jota alimmas ei ollu, kattaa kaikki auton ikkunat.
Mulla tais olla aika autoinen päivä eilen, kun sitten reissun jälkeen käytin sen vielä Essolla suihkussa. Pikkuusen lensi sohjopaskakura tuolla teillä, kun mittari oli nollassa. Sit suurella rakkaudella kuivasin kaikki tiivisteet ja ajoin pienen lenkin lämmin puhallus täysillä. Tuli ajeltua eilen aika riittävästi. 😂 Toinen pesu vissiin äitille synttärilahjaksi, kun menin eka yhteen itsepalvelupesulaan ja siinä luki et suksiboxillista ei voi pestä. Ostin pesun ja ajoin hallin eteen, siinä luki et edes kattotelineellistä ei voi pestä. Kiva se siinä vaihees on ilmottaa ku on maksettu jo. Essolla sentään ostetaan pesu ihan asiakaspalvelijalta jolta voi kysyä etukäteen, voiko kattotelineellisen pestä. Voi sen.
Mä myyn niitä talvirenkaita, jotka Aaveessa oli alla ostettaessa, kun hain siihen uudet. Ostaja oli laittanut aamulla viestiä et sopisko kahdelta. Vastasin heti herättyäni et passaa kyl, mut ei oo ees lukenut sitä vielä. Tarkoittanee, että se ei ole kahdelta täälä, kun asuu jotain 40min matkan päässä. Kun se on käyny, lähden Kaarinaa imuroimaan, jos vaikka tänään sais sen laitettua myyntiin. Pitäiski muuten käydä lyömäs se lämmitykseen, kun siellä on pakkasta.
Päivän lista on pitkä. Täälä olis pakko saada siivottua, edes tiskit, tölkit ja roskat pois niin se olis jo paljon. Pitäis maksaa omat ja firman laskut ja tehdä se potilasvahinkoilmoitus. Koirat kammata, leikata kynnet, ehkä pestä ja föönata. Imuroida, pyyhkiä pölyt ja pestä vessa. Huoh... Taitaapi olla viikon lista, ei päivän. Kaarina on kuitenki pakko imuroida tänään, koska meen äitin miehelle talliin ja ne ei oo paikalla ku viikonloppuisin.
Nyt se renkaanostaja laittoi viestin et sai mun viestin vasta nyt. Ne lähtee heti, eli ovat puol kolmen aikaan täällä. Sitä ennen kerkiäis tehdä jotain järkevää, jos heti alottais. Mut kun pyhä kahvinjuonti on vähän vielä kesken! Jos nopiaa jois ja sitte liikkuis. Joo, heipat!
torstai 3. tammikuuta 2019
Vuoden toinen arki
Onnistukoon paremmin ku ensimmäinen. Alku on ainakin lupaava! Unet meni niiiin loistavasti et siitä on pakko saada kuva. Hetken päästä. Otin illalla Stilnoctin ja menin sänkyyn ennen klo 23. Pyörin ja pyörin niin alko vituttaa, laitoin tabletilta teeveen päälle ja hain mässyä keittiöstä. Siinä sitten katsoin Poliiseja ja mässytin, uus yritys kun ohjelma loppui. Ja se onnistui! Sit heräsin ennen antibioottiaikaa ja nousin ja nyt mä juon kahvia. Kaaahvi 😍
Eilinen oli kaikenkaikkiaan aika kurja päivä. Masensi niin pirusti.. Sit kun väkisin sain syötyä ja viimeisillä voimilla raahasin itteni saunaan, sit olo parani. Voihan se toki johtua, krhm, joko saunakaljasta tai niistä kolmesta after-saunayksilöstä. Sit ku olis pitäny mennä nukkuun, mulle iski hirvee motivaatiopiikki tehdä ne asiat mitkä piti, mut ulkona oli silloin jo tosi kylmä ja säkkipimiää. Nyt siellä tosin on vieläki kylmempi ja edelleen yhtä pimiää, -14.1 astetta Celciusta sanoo mun mittari.
Sen verran sain aikaseksi että. Sain Joulupukilta tommosen kirjan ja sielä on joka päivälle jotain mietittävää. Viikkotehtävää, kuukausittainen aihe jne.. En oo vielä ihan kunnolla perehtynyt, mutta sainpa nyt ainakin tuon ensimmäisen tehtäväsivun täytettyä. "Tässä kuussa tärkein tavoitteeni on" paluu arkeen sairaslomien ja pyhien jälkeen. "Tavoitteeni on minulle merkityksellinen koska sen avulla kaikki tämä on mahdollista": Ulkoilut, ruokailut ja kodinhoito.
Mä luulen et toi kirja voi olla ihan terapeuttinenkin, kunhan pääsee siihen sisältöön käsiksi. Äiti sai tommosen samanlaisen ja toivoi että täytettäisiin sitä yhdessä. Sehän passaa mulle 😊
Olis vaan perkele pitäny asentaa se sisätilanlämppäri eilen! Nyt siä on niin kylymä et ei varmaan tarkene ja sitä vähä tarvis. Sit kun Mari lähtee, mä lähden vihdoin käymään sielä pankissa. En ookkaa viä kovin pitkään sitä lykänny. Sit mä testaan vielä kerran uuden auton renkaat ja jos ne on niin paskat kun miltä aluksi vaikutti, haen uudet. Turvallisuus ennenkaikkea, on mun motto. No ei oo, mut iskän tapauksen jälkeen en ota riskejä liikenteessä. Se siis vois olla mun motto. Mut en oo muuten tainnu vielä esitellä mun uutta rakkautta! Tittididiididii:
Nokka vuotaa ihan simona. Niistäny tänään jo 250 kertaa vaikka ollu hereilläkin vasta reilun tunnin. Sit pitäis viel lähtee tonne pakkaseen jotain tekeen. Lumitöitä on ainakin pakko vähän tehdä ennen ku Mari tulee, koska en voi muuten päästää sitä sisälle. Myrsky nimittäin toi oven eteen lumikasan ja ovi aukee just sen verran, et mä ja koirat mahdutaan siitä raosta pujahtamaan, mut Mari ei kyl mahdu. En hauku ketään lihavaksi, se nyt vaan on katkera totuus että hän ei siitä raosta mahdu. Piste.
Tänään pankkien, renkaanvaihtojen, tmv lisäksi, lupasin käydä heittämäs siskontytön Seinäjoelle. Käydä esittelemäs mun uutta murusta veljille ja äitille ja kaikille 😍 Kotona siivota pitäisi, mutta sen kai kerkiää. Mää tahron nyt ajelulle! Eksän lupasin huomenna hairaasta Tampereelta. Koska mä sit oikeen siivoon, on hyvä kysymys meillä siinä. En tiedä vastausta. Sit ku jaksaa, kerkiää ja huvittaa?
Mä oon täs odotellu et toi pakkanen lauhtuis aamun edetessä, mut tais olla turha toivo. Tai ehkä se tekee sen sitte ku aurinko nousee, mut ainakin toistaiseksi se on vaan kiristynyt. Mut nyt multa loppui asia, joten vois vaikka ulkoiluttaa koirat, tai jotain. Pai!
Eilinen oli kaikenkaikkiaan aika kurja päivä. Masensi niin pirusti.. Sit kun väkisin sain syötyä ja viimeisillä voimilla raahasin itteni saunaan, sit olo parani. Voihan se toki johtua, krhm, joko saunakaljasta tai niistä kolmesta after-saunayksilöstä. Sit ku olis pitäny mennä nukkuun, mulle iski hirvee motivaatiopiikki tehdä ne asiat mitkä piti, mut ulkona oli silloin jo tosi kylmä ja säkkipimiää. Nyt siellä tosin on vieläki kylmempi ja edelleen yhtä pimiää, -14.1 astetta Celciusta sanoo mun mittari.
Sen verran sain aikaseksi että. Sain Joulupukilta tommosen kirjan ja sielä on joka päivälle jotain mietittävää. Viikkotehtävää, kuukausittainen aihe jne.. En oo vielä ihan kunnolla perehtynyt, mutta sainpa nyt ainakin tuon ensimmäisen tehtäväsivun täytettyä. "Tässä kuussa tärkein tavoitteeni on" paluu arkeen sairaslomien ja pyhien jälkeen. "Tavoitteeni on minulle merkityksellinen koska sen avulla kaikki tämä on mahdollista": Ulkoilut, ruokailut ja kodinhoito.
Olis vaan perkele pitäny asentaa se sisätilanlämppäri eilen! Nyt siä on niin kylymä et ei varmaan tarkene ja sitä vähä tarvis. Sit kun Mari lähtee, mä lähden vihdoin käymään sielä pankissa. En ookkaa viä kovin pitkään sitä lykänny. Sit mä testaan vielä kerran uuden auton renkaat ja jos ne on niin paskat kun miltä aluksi vaikutti, haen uudet. Turvallisuus ennenkaikkea, on mun motto. No ei oo, mut iskän tapauksen jälkeen en ota riskejä liikenteessä. Se siis vois olla mun motto. Mut en oo muuten tainnu vielä esitellä mun uutta rakkautta! Tittididiididii:
Nokka vuotaa ihan simona. Niistäny tänään jo 250 kertaa vaikka ollu hereilläkin vasta reilun tunnin. Sit pitäis viel lähtee tonne pakkaseen jotain tekeen. Lumitöitä on ainakin pakko vähän tehdä ennen ku Mari tulee, koska en voi muuten päästää sitä sisälle. Myrsky nimittäin toi oven eteen lumikasan ja ovi aukee just sen verran, et mä ja koirat mahdutaan siitä raosta pujahtamaan, mut Mari ei kyl mahdu. En hauku ketään lihavaksi, se nyt vaan on katkera totuus että hän ei siitä raosta mahdu. Piste.
Tänään pankkien, renkaanvaihtojen, tmv lisäksi, lupasin käydä heittämäs siskontytön Seinäjoelle. Käydä esittelemäs mun uutta murusta veljille ja äitille ja kaikille 😍 Kotona siivota pitäisi, mutta sen kai kerkiää. Mää tahron nyt ajelulle! Eksän lupasin huomenna hairaasta Tampereelta. Koska mä sit oikeen siivoon, on hyvä kysymys meillä siinä. En tiedä vastausta. Sit ku jaksaa, kerkiää ja huvittaa?
Mä oon täs odotellu et toi pakkanen lauhtuis aamun edetessä, mut tais olla turha toivo. Tai ehkä se tekee sen sitte ku aurinko nousee, mut ainakin toistaiseksi se on vaan kiristynyt. Mut nyt multa loppui asia, joten vois vaikka ulkoiluttaa koirat, tai jotain. Pai!
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Vuoden ensimmäinen arki
...Ja nukuin pommiin. Olis pitäny käydä pankis, muttakun asiakaspalvelu menee kii klo 12 ja nousin sängystä varttia vailla. Noo, eipä siinä, huomenna uus päivä.
Mulla on uus auto! Käytiin eilen Liisan ja miehensä kans hakemas se Vaasasta. Reissu meni hyvin ja auto oli tosi hyvä, mut jokin mua nyt taas kaivelee. En meiannu millään illalla saada unta kun vaan mietin autoja. Huolettaa. Mitä jos mä nyt kuitenkin hätiköin ja toi oli huono idea ja auto osoittautuu ihan paskaksi, tai jotain. Se olis aika hirveetä...
Nyt pitäis saada aikaan päätöksiä, mitä mä tolle vanhalle teen. Tai myydähän se pitäis, mut myynkö nyt vai joskus juhannuksen aikoihin. Siivota se pitäis ainakin, mut ulkona on aika kurja keli puuhastella. Ei mulla nyt kuitenkaa oo kovin kauaa varaa kahta autoa pitää liikennekäytössä ja se huonontaa myyntimahiksia jos on poistettuna. Tai ainakin mulla sois joku kello jossain jos olisin ostamas autoo ja huomaisin et se on liikennekäytöstä poistettu...
Tänään pitäis tehä se ttt-hakemus tammikuulle ja siivota täällä. Ihan hirvee kaaos! Ei kyl paljo nappais mut jos väkisin sitte. Lumitöitä pitäis tehä. Ulko-ovi aukee sellasen 40cm kun tuuli kuljettanut eteen paljon lunta. Huoh...
Joo, jos nyt tekis sen hakemuksen ja sit koittais saada ittensä irti tästä tuolista. Pai
Mulla on uus auto! Käytiin eilen Liisan ja miehensä kans hakemas se Vaasasta. Reissu meni hyvin ja auto oli tosi hyvä, mut jokin mua nyt taas kaivelee. En meiannu millään illalla saada unta kun vaan mietin autoja. Huolettaa. Mitä jos mä nyt kuitenkin hätiköin ja toi oli huono idea ja auto osoittautuu ihan paskaksi, tai jotain. Se olis aika hirveetä...
Nyt pitäis saada aikaan päätöksiä, mitä mä tolle vanhalle teen. Tai myydähän se pitäis, mut myynkö nyt vai joskus juhannuksen aikoihin. Siivota se pitäis ainakin, mut ulkona on aika kurja keli puuhastella. Ei mulla nyt kuitenkaa oo kovin kauaa varaa kahta autoa pitää liikennekäytössä ja se huonontaa myyntimahiksia jos on poistettuna. Tai ainakin mulla sois joku kello jossain jos olisin ostamas autoo ja huomaisin et se on liikennekäytöstä poistettu...
Tänään pitäis tehä se ttt-hakemus tammikuulle ja siivota täällä. Ihan hirvee kaaos! Ei kyl paljo nappais mut jos väkisin sitte. Lumitöitä pitäis tehä. Ulko-ovi aukee sellasen 40cm kun tuuli kuljettanut eteen paljon lunta. Huoh...
Joo, jos nyt tekis sen hakemuksen ja sit koittais saada ittensä irti tästä tuolista. Pai
Tilaa:
Kommentit (Atom)