Ylilyönti

Syömisessä. Eilen. En jaksanu ees laskee kaloreita kun niitä tuli paljon 😖 Aamusta asti teki kauheesti mieli makiaa, enkä osannut vastustaa kiusausta. Karkkivuoren lisäksi tuli ahmittua ihan oikeeta ruokaakin, mutta en jotenkin saanut itteeni kylläiseksi. Kyllähän mä liikuinkin eilen, mutta syötyjen kalorien määrään nähden ihan liian vähän. Eli näin:

Tietää, et se on syömishäiriö kun puhuu, kun tajuaa huijaavansa itseäänkin. Aamupalan ja lounaan vielä merkkasin, mut sit kun alkoi karata käsistä niin lopetin heti. Kun se (ahmiminen) alkaa, niin en oikeesti edes halua tietää paljonko tosissaan söin ja toinen juttu, et on niin kiire popsia ettei siinä hirveesti ehdi punnita mitään... Muutenkin oon huomannut, että jätän esim. Ruualla leivän pois, että saan "säästettyä" kaloreita. Lisäksi saan jotain erikoista mielihyvää siitä, että kalorit on miinuksella siellä sovelluksessa.

Mä nukuin kerranki silleen järkevästi. Syvää unta ei oo näkyny taas, mutta ajallisesti ihan täysin ohjesäännön mukaisesti. 

Mä oon nyt sitä mieltä, että mulla on kaikki ihan hyvin. Aamukävelyllä ajattelin, miten onnekas oon kun saan asua paikassa jossa viihdyn, eli jumalan selän takana. Voin aamuisin kävellä ton vajaan pari kilsaa tienpäähän ja takaisin näkemättä yhtään ketään. Mulla on hyvä mies ja kivat koirat. Mieliala on suht tasainen. Toki miinustakin on, kuten et mulla on kestomenkat, tänään on vuotopäivä 12. Käsi on edelleen kipeä, vaikkakin jo melkein pystyn koskemaan sormenpäällä olkapäätäni, eli luulisin että parempaan päin ollaan menossa. Kun laittaa kaiken ton puntariin, niin positiiviset painaa enemmän. Niin sen pitää ollakin. 😊

Tänään olis mun elämäni koiran syntymäpäivä. Se kuoli vajaan kolme vuotta sitten 12v4kk ikäisenä. Ikävä on vieläkin mieletön, se vaan oli maailman paras koira! Hyvää synttäriä siellä jossain, Tapsuseni 💗

Vappusuunnitelmat on ihan hurjat! Tänään ajattelin käydä kaupassa vappuhattu päässä, leipoa munkkeja ja ehkä jopa saunoa! Huhhuh kun on hurjaa. 😁 Meinasin ajella koiran kaljuksi mutta kun tänäkin aamuna oli 7.5 astetta pakkasta niin en tiedä sit vielä... Toki mulla on sille takki tällästen aamujen varalle, mutta liekö siinä sitten mitään järkeä. En tiiä. Mut nyt heipat! 

Otsikko

Mä oon Facessa semmoses naisten tsemppiryhmässä. Siellä on ihan tavallisia naisia, jotka pyrkivät terveellisempään elämään. Ylläpitäjä aloitti kilpailun/haasteen, että merkata kaikki liikkumisensa ylös ja se joka liikkuu eniten, saa palkinnon. Kisa päättyy ens kuun puolivälissä. Siihen nyt ei ole vielä vastannut kukaan muu kuin minä, mutta olis ihan kiva päästä vertaamaan, miten paljon itse liikkuu muihin verrattuna. Mä siis aloitin sen sillä, et kävin eilen kahdella lenkillä ja kuntopyöräilin, eli tän kuvan eilinen osio:

Unikuva heti perään. En jaksa ees kommentoida, koska kommentti olis sama kun joka yön jälkeen..

Mä onnistuin eilen syömisessä, jo toista päivää peräkkäin! Kyl mä vielä opin 😊

Mäkin oon ihmetellyt miksi "aamiainen" ja "aamupala" on erikseen, mutta oon keksinyt miten molempiin saa lukeman. Merkkaan aamiais-kohtaan sen aamupalan, minkä oikeesti syön ja aamupala-kohtaan merkkaan päivän päätteeksi juodut kahvimaidot ja mahdolliset napostelut, mikä eilen tarkoitti sataa grammaa kevytmaitoa ja Amppari-mehujään. 

Mä alan olla sitä mieltä, että mun syömishäiriöpolin omahoitsu ei tiedä yhtään mitään laihduttamisesta. Siis sehän nyt on kylmä fakta, että laihtuaksesi sun on syötävä enemmän kuin perusaineenvaihdunta kuluttaa (kuvassa lepotilassa kulutetut kalorit) mutta vähemmän kuin päivän kokonaiskulutus. Toi sovellus on säätänyt, että mulle hyvä on -270 kcal, eli et syön ton verran vähemmän kuin kulutan. Sit kerroin hoitsulle, että yleensä se jää vajaaksi, mutta vaan alle 100 kcal eli miinusta tulee joinain päivinä 370 kcal, mikä sekään ei vielä ole paljon ja silti ollaan vielä reilusti koomakulutuksen yläpuolella. No, hoitsun mielipide on, että mä syön ihan liian vähän, kun kalorit on miinuksella, ei saisi olla. Pah, sanon minä. 

Tänään pitäis kokeilla, pystyykö käsipuolena turkinhoitoon. Jos ees palan kerrallaan sais kammattua tota pidempikarvaista niin olis aiva kova, ennen kun se on niin takkuinen että ei tuu enää mitään. Sinne siis, heipat! 

Tuitui

Jännää miten noi mielialat seilaa. Toissapäivänä olin vielä aivan valmis vaipumaan synkkyyteen, eilen olin vaan tosi väsynyt, mut tänään vaikuttais toistaiseksi aika hyvältä. Kello nyt toki on vasta vähä vaille kasin, mut tuntuu et oon noussut oikealla jalalla kerrankin. *koputtaa puuta*

Vähän kakspiippuinen juttu toi masennus + liikunta. En tiedä mitä noista yhteenlaskettuna tulee, kun masennus saa liikunnan tuntumaan pakkopullalta, mut sanotaan ettei urheilla saisi väkisin. Kuitenkin sanotaan myös, että masentuneena pitäis tehdä juttuja, joista ennen tuli hyvä mieli ja mulla yks iso tämmönen on just se liikunta. Eilen sitten harrastin vähän väkisin, mutta iltalenkki alkoi jo tuntua tutun vapauttavalta. Tänään aamukävely tuntui huomattavasti kevyemmältä viime päiviin verrattuna.

Unet meni taas aivan penkin alle. Menin ennen klo 22 sänkyyn kun väsytti niin kovin, mut enhän mä unta saanut. Sit kun sain, niin jonkin aikaa nukuin ennen ku heräsin ja taas - ei millään unta. Uniaika näkyy kuvasta ja syvää unta aikalailla tasan 0 %... 

Eilen onnistuin syömäänkin! Toki söin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, sekä iltapalan jälkeen vedin jätskiä, mut sama kai se on mistä mä ne kalorit revin kunhan revin? Tai ei, ei se oo aiva sama, mut parempi kai nää tämmöset "tyhjät" kalorit on, kuin iso vaje? Luulisin, en mee vannoon. 

Noi kuvan kellonajat ei pidä paikkaansa. Mä teen niin et merkkaan kaikki syömiseni grammoina kynällä vihkoon ja naputtelen ne tohon sovellukseen jälkeenpäin. Syystä että, aamupäivän aikana en oo vielä ehtinyt kuluttaa ihan hirveesti, niin aamupalan ja lounaan merkkaaminen heti vetäis ton mittarin punaiselle, eli et olisin syönyt liikaa. Vaikka suurin piirtein jo tiedänkin, paljonko voin syödä ollakseni illalla rajoissa, niin se mielikuva siitä punaisesta väristä on se et se on huono asia, hyipaskayök. 

Mulla on tänään videotapaaminen hoitsun kanssa kahden viikon tauon jälkeen. Varsin ylpeänä itsestäni pääsen kertomaan käteni telomisesta joka johti sitten masentumiseen. Jee! No siitä saan kai oikeesti olla ihan ylpee, et syöminen on sujunut tosi hyvin viime aikoina, jopa vaikka masis yritti viedä ruokahalun. 

Mua ärsyttää ihan simona kaikki ihmiset. Kukaan muu ku mä ei vissiin ota ollenkaan vakavasti tätä karanteeniasiaa. Kaikki vaan kyläilee ja tapaa ihmisiä. Miestä pyydettiin lauantaina saunomaan kaverille ja se kieltäytyi kun ei tehnyt mieli juoda. No tottakai pääasia on se et kieltäytyi mut haloo! Ei nyt oo oikea aika lähteä mihinkään illanviettoihin! Ittelle ei tulis mieleenkään.. Eihän tää kivaa ole munkaan mielestä, mutta välttämätöntä. 

Jaa-a. Pitäiskö sitä taas jotain tehdä? Eeeehkäpä. Jos alottais koirien ruokkimisella ja kattelis sit mitä seuraavaksi. Heipat!

Niih

Mulla oli eilen ihan sysipaska päivä. Aamulla kun nousin niin piilari oli huonosti ja silmään sattui ihan sikana. Niin paljon et luulin sen tulehtuneen. Käytin koirat ulkona, otin piilarin pois ja painuin takasi nukkumaan. Nukuin puoli päivää. Sit yritin lähteä lenkille purkaan ahdistusta niin jalkakin heräs kipuilemaan. Kaadoin vichy-pullon pöydälle. Otin iltapalan uunista ja poltin itteni. Melkein rikoin kahvipannun ja kaadoin sen sisältämän veden pitkin poikin lattioita. Koirat otti yhteen pahemmin kuin ikinä ennen, koska mä sähläsin niiden iltapalan kanssa. Sit kun vielä läikytin kokista pöydälle kun yritin yhdellä kädellä kaataa täydestä pullosta, niin katkes se kamelin selkä. Mä vaan itkin, kun en muutakaan enää voinut. Tuntui, että koko maailma kaatuu mun niskaan...

Juu tiän, aika pienestä se mun kanootti kaatui. Mä vaan tän käden takia oon muutenkin ollut vähän epätoivoinen, kun en pysty mihinkään. Se ei tunnu kivalta. Sit toi kaikki muu siihen päälle, se oli vaan jotenkin tosi lamaannuttavaa. Vaikeehan sitä on selittää... Tänään sitten uus viikko, uus päivä, uudet kujeet. Nukuin taas puolen vuorokautta. Aamukävelystä ei tullut mitään kun selkään sattui ihan simona. No, ei ny kaikki sentään ihan vituiksi oo mennyt. Silmä oli jo niin hyvä, että uskalsin laittaa uuden piilarin, eli mä näen taas! Panacodia aamupalaksi niin olo helpottuu jännästi. Ja sillee.

Mun tekis taas mieli mennä takaasi maate.. Hereillä oleminen on jotenkin tosi rankkaa. Ehkä se on nyt sitten sitä masennusta... Tiesinhän mä että se tulee, mutta olisin toivonut vähän enemmän aikaa. Nyt en tiä mitä tehdä? Pitäiskö sitä väkisin pitää itteensä pinnalla tekemällä asioita joista nautin vielä pari viikkoa sitten? Vai pitäiskö antaa periksi ja mennä sinne maate? Olla tekemättä mitään, kun ei kerran jaksa eikä kinosta? En tiedä.

Tänään on muuten mun kissani kuoleman kolmas vuosipäivä. Se oli maailman paras kissa se, edelleen lämmöllä muistelen. Rakas Lola 💗

Kai mä meen hetkeksi pitkälleen.. Jos sitten yrittäis pienen kuntopyöräilyn ehkä ajella, jos jaksaa. Pai

Punnitus #11

Huijasin! Mulla on menkat, enkä suostu käymään vaa'alla just nyt. Sitä kutsutaan itsensä säästämiseksi turhilta pettymyksiltä, mä nimittäin turpoon ku pullataikina aina menkkojen aikaan... Onneks ne sentään on vaan kolmen kuukauden välein 😅

Mä taas vähä noloottelin.. Olin pikkusiskon kanssa leikkikentällä ja siellä oli nojapuut. Vähän temppuilin tuloksena yliojentunut kyynärpää. On sitte kipiä! Röntgenissä kävin, luissa ei ole vikaa. Lääkärin paras arvaus on, että sielä on luu käynyt pois paikoiltaan ja palautunut takaisin, niin ympäröivät kudokset on ottaneet siitä itteensä, turvonneet ja sitä myötä kipeytyneet. Kuulostaa aivan järkevältä.

Sain Panacodia ja Arcoxia kipuun ja otin eilen illalla ekat, nukuin sitte hyvin! Unikuvan mukaan nukahdin ensin tosi sikeästi mutta aamua kohden keveni unet. Tuo pidempi hereilläolo tuossa on se, kun heräsin sohvalta ja raahauduin sänkyyn... 😁

Ostin uuden aktiivisuusrannekkeen. Siis mulle uus, käytettynä ostin ja syynä se, että halusin vedenkestävän rannekkeen, jonka kanssa uida ja muuta. Sen piti olla Samsung Galaxy Fit. No, asensin sen äsken puhelimeen ja totesinpa siinä, että se onkin Fit-e, jossa e = essential, eli suomennettuna se on karvalakkimalli. Laitoin viestiä myyjälle, joka oli ysiluokkalainen poika, että miten se nyt aatteli korvata sen että kusetti mua. Prkl. En mä tästä sotaa tee, ton yhen viestin lähetin että se nyt tietää sitten et tuote ei ollu sitä mitä piti... En mä nyt onneksi siitä maksanu ku 25€ nii en ihan hirveen korkeelta puronnu.

Ei oo oikein nyt ruoka tai kuntoilu maistunu.. Silti syön ja kuntoilen 😂 Käteen sattuu, jalkaan sattuu ja nämä yhteensä masentaa. Niin pienestä se poikkeuksellisen hyvä olo oli kiinni 😖 Onneksi viikonloppu niin saa pari päivää pitää lepoo ihan hyvällä omatunnolla. Ei aina vaan jaksa! Mutta tässä nyt tän viikon jaksamiset:

Mun pitäis oikeesti tehdä välillä jotain järkevääkin mut vittu ku kinosti. Ykskätisenä ei oo helppo tehdä mitään: Ei siivota, ei kammata koiria, ei pussittaa niille safkoja, ei mitään.. Mistään ei tuu mitään ja se jos mikä vituttaa. Vituttaa niin paljon ettei muita ajatuksia oikein mahdu, joten lopetanpa tämän tekstin tähän.. Ja yritän suunnitella jotain järkevää. Pai!

Cooper-testi

Kävin semmosen heti tossa aamutuimaan ravailemassa. Päin vittuahan se meni suorastaan, ei siinä mittää. Petyin, koska täälä uudella paikkakunnalla urheilukentän juoksurata oli hiekkapohjainen, eli epätasainen ja pehmeä, oon ihan varma et se vaikutti tulokseen huomattavasti. Seuraavalla kerralla, ehkä jo pian, meen kyllä naapurikaupunkiin kunnon kentälle! Tässä pari kuvatusta:

Kuten voinemme havaita, nopeus vaihtelee ihan simona. Oli pakko kävellä vähän joka välissä, kun ei meinannu riittää happi. Sydänki lakkas lyömästä puolen välin jälkeen ja tuo vähäkin minkä se sai sykkeestä piireltyä tohon käyrälle, niin on ihan päin vittua. Mun syke oli yli 120 jo kun lämmittelyn jälkeen aloitin testin... Mutta voitin sentään pari ennätystä! Nopeus (km/h) ja vauhti (min/km). 

Uniin niin ihaniin. Kyllä mä taas joinki nukuin. Ainahan on varaa parantaa, eikä tarvitse olla kovin hyvä voittaakseen ihan paskan. Elämän suuria viisauksia tjsp.. Haukotuttaa siihen malliin että ilmeisesti ei aiva piisannu.

Joo-o.. Kai sitä vois mennä ja nostaa koiran pöydälle. Tai jotain... Heips!

Se tunne, kun...

...Sulla menee ihan vitun hyvin, mut keskityt vaan pelkäämään sitä hetkeä, kun elämä jälleen kerran räjähtää käsiin.

Kuten varmaan on tullut huomattua, niin viimeisen kuukauden aikana mun aktiivisuustaso on kasvanut noin 98,9% entisestä. Nykyään mä enemmän teen jotain, kuin olen tekemättä ja se on varsin nautinnollista. Ihan oikeesti! Mä nautin liikunnasta, oon oppinut jopa pitämään syömisestä, mä ihan tykkään kotitöistä, varsinkin imurointi ja moppaus, koska ne käy ihan kuntoilusta ja kuntoiluhan oli kivaa 😅

Mä haluisin uskoa et se on nyt se oikea minä. Se, mikä on viettänyt monenmonet viime vuodet sairauden varjossa. Se on outoa, koska mä luulin et sitä minää ei oo enää olemassakaan. Toki voin olla väärässäkin ja..
↓
Se vois sittenkin olla sairauteni oire nimeltä (hypo)mania, tai sitten ei. Mania-ajatusta puoltaisi muut oireet, kuten edelleen varsin holtiton rahankäyttö sekä "hivenen" ylikorostunut libido. Siis oikeesti. Minä oon järkevä rahankäyttäjä, enkä ollenkaan mikään panopupu. Normaalisti mulle riittäis pari kertaa viikossa, mutta nyt haluis pari kertaa päivässä.

Mä keksin tänään et mä aloitan uintiharrastuksen ja tarvin vedenpitävän aktiivisuusrannekkeen. Tai siis onhan toi mun älykello vedenkestävä, mut minusta se on karvan verran liian kallis et lähtisin kyseistä ominaisuutta testaamaan. No, jonku älynväläyksen kerrankin sain enkä lähteny saman tien uutta ostamaan, vaan selailin ensin Torin läpi. Löysin parikin varteenotettavaa vaihtoehtoa, nyt oon yrittänyt saada myyjiin yhteyden. En vaan tiedä mihin meen uimaan kun uimahallit on yhtälailla sulussa kun kaikki muutkin paikat...

Oli kumpi oli, mulle on aika selvää et tää päättyy vielä masennukseen. Se varjostaa kaikkia niitä ilon ja riemun tunteita, kun tietää että se on väistämätöntä. Itku pitkästä ilosta! Haluisin taas uskoo et olis keino välttää se, mut ei mulla oo. Ja se jos mikä on perseestä.

Mä nukuin viime yönä ehkä maailman huonoiten. Unikuvakin on taas kolmessa, toinen toistaan lyhemmässä pätkässä, joissa syvä uni loistaa poissaolollaan. En tiedä mikä nyt näin yhtäkkiä, kun oon pitkään nukkunut silleen yhtäjaksoisesti, mut nyt tää.

Urheiluna tänään 5 km pyöräily kohtuusykkeellä. Nostin vastusta pitkästä aikaa, nyt mennään jo kuutosella. Aika hitaasti sai polkee ja reidet huuteli hoosiannaa, mut en mä kai voi kehittyä jos en aina välillä nosta vaatimuksia. Kai?

Pakko mainostaa vielä eilistä kävelyäkin. Mun oli tarkoitus rikkoa ennätyksiä lenkin pituudessa, kestossa ja poltetuissa kaloreissa, mut mun selkään sattui oikeesti niin paljon, et hyvä kun oikeesti selvisin sieltä himaan asti! Käytiin vähän uusia reittejä tutkimassa, mutta ei nyt ainakaan vielä löydetty mitään mieluista. Ehkäpä tänään? Hidaskin se oli, mut yritin pitää kävellessäkin sykkeen kohtuutasolla, eli ei mitään revittelyä. 

Eipä kai mulla sitten muuta.. Pai!

Punnitus #10

Mun tekis mieli tehä semmonen juttu, et aloittaisinkin laskemisen siitä, kun olin painavimmillani. Siten tämä olisi punnitus #3 eikä #10, mutta toisaalta se kai on ihan sama. Tai no, ainakin musta tuntuis vähemmän epäonnistuneelta jos en olis ollut lihavimmillani kuuden viikon laihdutusyritysten jälkeen... *tähän se silmiään pyörittelevä emoji*

Mä oon tällä viikolla tehnyt muutoksia. Aloin esimerkiksi laskea kaloreita taas ja käymään lenkillä. Mulla on paljon aiheeseen liittyviä kuvia, aloitetaan nyt vaikka tän viikon reeneistä.

Mä oon nyt yrittänyt noudattaa ravitsemusterapeutin ohjeita siitä, miten paljon mun pitäisi syödä ja tosiaan aloin laskea niitä kaloreita. Musta tuntuu et mulla menee aika hyvin. En toki varma ole, kun en ole asiantuntija... Sitähän mä oon aina sanonu, et se jonka mielestä vanha koira ei opi uusia temppuja, ei vaan osannut opettaa. Tämä siis tuli mieleen, kun mä oon nyt oppinut uuden tempun, oppinut syömään sillee ihmisten lailla. 😊 Pari kuvaa aiheesta. 

Eli parin viime päivän kalorien kulutus ja syöminen yhdessä paketissa. Tykkään ihan simona tosta Samsung Health -sovelluksesta ja älykellosta, ne tietää musta tyyliin kaiken. Mä ylipäätään tykkään tilastoista ja kaikenlaisesta nippelitiedosta, niinkuin nyt vaikka tuo "koomakulutus" (kuvassa lukee "lepotilassa"). Se on ihan *itusti! Silloin kun viimeksi laskin kaloreita niin kituutin 1400 kcal päivässä, eihän se prkl riitä ees hengissäpysymiseen pidemmän päälle! 

Harmittaa tuo eilinen kun jäi vajaaksi, mut alle 100 kcal kuitenki vaan.. Mut kun se on tarkkaa 😂 Kun ei sitä vaan voi tietää miten paljon toi koomakulutus vielä nousee iltapalan ja vuorokaudenvaihteen välillä ja tota kevyttä aktiviteettiakin saattaa vielä tulla lisää. Se siis on kulutus silloin kun en koomaile, enkä urheile, vaan jotain siltä väliltä, esim. Kun seikkailen tietsikkahuoneesta kahvinkeittimen kautta jääkaapille ja takaisin. 😁

Viime yönä nukutti ihan poikkeuksellisen hyvin. Not. Hereilläoloa 40 min enemmän kuin syvää unta. Se on aika iso ero vaikka aika pitkään nukuinkin. 

Paino on tullut viikossa alaspäin kokonaiset 300g, mutta onhan sekin jotain. Mystisesti rasva-% on taas laskenut, se elää kyllä ihan omaa elämäänsä tuo mun älyvaaka, kuten vihreästä käyrästä näkeepi. Ei se mitään. Mittanauhankin treffasin tänään. Eipä siinä oikein muuta, kuin että vyötäröltä oli lähtenyt 2cm. Muut mitat aika samat, en jaksa ees listata.. 

Mulla ja meillä on mennyt viime aikoina hyvin. Mä jaksan tehdä asioita ja oon tosi innostunut tästä elämäntapamuutoksesta nyt. Jaksaa paremmin kun syö hyvin ja liikunnasta tulee hyvä mieli. Miehen kanssa ollaan osattu olla riitelemättä turhista asioista jo muutaman viikon ajan, jopa kännissä. Se on aika paljon se! *koputtaa puuta* 

Vielä yks kuva tarvitaan! Se on mun rakas penis-chili 😍 Se on ihan räjähdysmäisesti kasvanut viime aikoina ja nyt se on oikein kaunis. Anteeksi kauheasti likainen aluslautanen 😬

Mä oon vissiinkin aika heikko. Vaikka mun ei tekis yhtään mieli juoda, niin juon silti koska mieskin. Voisinhan mä ihan hyvin olla selvinkin päin, mutta olishan se nyt tylsää. Muutaman kerran oon vichy-pullo kädessä kattonut vierestä kun mies juo ja voisin ihan hyvin tehdä niin tänäänkin, mut jokin vaan vastustaa... En tiedä mikä. Mutta lastasin viime viikonlopulta jääneet kaljat jääkaappiin ja sit vissiin mennään taas kun mies tulee töistä... Ei kai siitä haittaakaan ole? En usko. 

Yks miespuolinen vanha ystävä otti eilen yhteyttä. Ei olla puhuttu aikoihin, kun meni välit poikki hänen vaimonsa kanssa, mutta nyt niille on tullut ero. Mä en oikein osaa suhtautua asiaan että se on muhun yhteydessä vissiin ihan saman tien kun vaimo on heitetty pihalle/lähtenyt, en tarkalleen tiedä mitä sielä on tapahtunut. Siis mutta mietin vaan et mitä se haluais? Haluaako se jatkaa siitä mihin jäätiin, eli ystävinä vai haluaako se vaan kiusata ex-vaimoaan olemalla muhun yhteydessä, kas kuin paljon ärsyttää etten tiedä! Tuli kyllä aika puskista... 

Joo.. Olis jälleen urheiluaika. Tänään HIIT-reeni kuntopyörällä, katotaan miten jaksaa kun kuitenkin tänään jo urheillut muutenkin, eli imuroin koko talon. Sama asia 😃 Joo mut pai!

Legot-on

Olen pian ilman legoja täällä, hampaita siis. Jo kolmas iso lohkeama tänä vuonna! Sain hammaslääkäriajan onneksi jo ens torstaille... Mut oikeesti, mä pesen aamuin-illoin sähköhammasharjalla, Oral-B:n tahnalla, huuhtelen Listerinen Total Care -suuvedellä. Pidän aina vähintään puoli tuntia väliä syömiseen ennen hammaspesua ja sen jälkeen. Lankaan säännöllisen epäsäännöllisesti, tiän et pitäis useemmin mut paree kai harvoin ku ei ollenkaa? Eli mielestäni pidän niistä aika hyvin huolta ja silti ne hajoaa palasiksi yks kerrallaan... Ei voi ymmärtää

Joo, ei oo tullut tällä viikolla kirjoteltua.. Ei vaan oo löytynyt sitä tarvittavaa fiilistä. Oon kuntoillu ahkerasti ja oikein odotan huomista punnitusta! Tavallaan. Toisaalta oon ihan kauhuissani. Mä oon nyt keskittynyt olemaan herkuttelematta, mikä on hankalaa koska tykkäisin leipomisesta. Nyt ei voi ees kutsua ketään kahville syömään mun tuotoksia.. Mutta siis kuva urheiluista sit viime näkemän tulee tässä:

 

Kuten kuvasta näemme, kinttu kestää jo pienen kävelyn melkein joka ilta. "Muu harjoitus" tiistaina oli miehen auttamista pihatöissä. Tänään piti polkee se 5km kohtuusykkeellä, mut kun innostuin kommentoimaan jotain julkaisua ja kommentin kirjoittamisessa meni aikaa noin 900 metrin verran 😅 Sykekin karkas kohtuullisesta tarmokkaaksi lopuksi, mut ei oo niin vaarallista. Luulisin. 

Mä ostin uuden puhelimen! 😍 Se on nyt sitten OnePlus 7T Pro. Vaikuttais olevan aika hyvä vehjes kun tiistaina sen otin käyttöön. Kamera ainakin on ihan toisesta maailmasta kun vanhaan vertaa ja kaikkea hauskaa pikku nippelijuttua löytyy jos jonkinmoista. Onhan se Pro, kun vanha oli vaan e. Iso ero. 

Jaa-a, olisko se unikuvan aika? Syvää unta jälleen kerran ihan liikaa (joopa joo). En nyt vieläkään pirteenä pompannut ylös, mut aamulla ei väsyttäny ihan niin paljon ku yleensä. 

Psykiatri yritti soittaa just kun olin kassalla pakkaamassa ostoksia, eli en ehtinyt vastata. Soitin takas heti ku pääsin autoon, mut piip-piip-piip se vaan sanoi. Nyt oon venaillu et se soittais uudestaan mut ei vittu väkisin! Hoitsukäyntiäkin joutuu muuttaan, koska hammaslääkäri tuli suoraan sen päälle. Eli mulla ei mitään muuta ole kuin aikaa, mut mua kaivataan vaan silloin, kun teen jumituksen sijaan jotain muuta. Reilu maailma. 

Ruoka-aika alkais olla. Taidan popsia lounaalta jääneitä lihapullia ja jotain siihen kylkeen, jotain rehuja. Sii juu!

Punnitus #8

Heippa. Eilen jäi kirjoittaminen kokonaan väliin, ei vain tullut sellasta fiilistä. Oli koko päivän semmonen "pöppä" olo, eli tympii. Piti käydä kaupungissa hakemassa koiranruokaa, niin kävin vähän ajelulla siinä samalla. Tuntui ensin hyvältä päästä pois täältä tuppukylästä, mutta kyllä se ahdisti sitten kun näki mikä meininki siä on. Ihmiset kammoksuu toisiaan niin et on ihan sikatöykeitä. Kaupat täynnä kaiken maailman kylttejä, mikä sinänsä tietenkin on hyvä asia, mutta jotenki tuntui jopa hyökkäävältä.. Kuinka mukava se onkaan käydä tuolla kotokylän omassa pikku-Ässässä, siellä ei kukaan käy kimppuun..

Mä alan vähän tottua mun uuteen ruokavalioon, joka on siis maidoton sekä nestemäinen, syystä mahatauti. Eilen söin aamu- ja välipalaksi mehukeittoa, lounaaksi ja päivälliseksi purkkihernaria sekä iltapalaksi smoothieta, jossa rahkan sijaan soijamaitoa. Pakko sanoa et positiivinen yllätys oli, vähän lientoonen kun vertaa normaaliin, mut maku sillee semi-ok. Sit mä tein löydön naapurikaupungin S-marketista: Vegaaninen pinaattikeitto! Se menee tänään testiin.

Eilen oli vielä vaikeuksia. Koko ajan miettii jotain tyyliin: Sit kun mä saan taas syödä niin ekana syön... Kohde toki vaihtui koko ajan, koska teki mieli ihan kaikkea yhtä aikaa. On yllättävän vaikee kasata monipuolinen ruokavalio näillä lähtökohdilla, niin ajattelin et on pääasia että syö. Mun ei oo varmaan ikinä näin paljon tehnyt mieli leipää!

No joo, unikuva saatiin parin yön tauon jälkeen kun eilen käynnistin kellon uudelleen. Pitkästi ja kevyesti jälleen, kuinkas muutenkaan. Tavaramerkki 😅

Viimekuun Pixels. Se on mielialapäiväkirjasovellus, joka kysyy joka ilta, how was your day today, or something like that, ja siihen saa vastata värillä. Niinku noista valita omansa:

Saa siihen toki jotain kirjottaakki mut mä en koskaa jaksa, mä vaan valikoin hymynaaman. Ja tältä näyttää viime kuu. Huomatkaa, ei ainuttakaan violettia päivää!

Huomaatteko, mä välttelen. Kyllä mulla tua kuvia piisaa ihan et voidaan jatkaa vielä pitkällekin ennen ku kerron, mitä se puntari näytti. 

Tai sit mä kerron, et mulla on jo aika hyvä olo. Ruokavalio on selvästi rauhoittanut massua ja verikokeissa ei ollut mitään vikaa, niin voisin vaikka sanoa, että: Tänään pääsee taas urheilemaan! Pari päivää täs on tullut taukoa, niin pitää taas alottaa vähä kevyemmin. Tai siis, tänään olis ohjelman mukaan se HIIT-video, mut taidanpa valikoida sen viiden kilsan pyöräilyn kohtuusykkeellä. Palataan ohjelmaan sitten lauantaina, kun on vuorossa kuntopiiri. 

No okei, se paino. Se on tippunut. Kuva:

Paino on viikossa tullut alas 1100g! Rasvaprosentista tuo vaaka ei kyllä tiedä yhtään mitään, kun se on eilisestä pompsahtanu pilviin 😂 Mut ei siinä, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän! Jotain hyötyä mahataudistakin. 

Mua jännittää. Ne otti eilen multa sen keliakia-kokeen ja sen vastauksia tässä kauhunsekaisin tuntein odotan. Mä en tiä mitä mä teen jos joudun gluteenittomalle! Ne ruuat on aika hirveitä ja kalliimpia ja ruokavaliossa ihan kaikki pitäis muuttaa. Ei tuu kesää! Mä lopetan syömisen kokonaan jos näin on... No joo, niinpä. Odotetaan nyt ensin ne tulokset.

Vielä yks kuva! Tuli vastaan tuola jossain. Tiedän, et tää on poikkeustilanteiden poikkeustilanne, et syön näin huonosti, mutta silti.

Ainut mikä ei koske mua, on toi uniasia. Mä nukun kyllä, vaikkakin huonosti, mut nukun. Muut osuu ja uppoo! 

Jees, kai mä lähden sulatteleen vegaanista pinaattikeittoo. Heipat!

Poikkeus vahvistaa säännön!

Voitteko kuvitella mun kirjottaman blogitekstin ilman uni- tai urheilukuvaa? Koska tästä tulee semmonen. Katotaa kui onnistuu! Unikuvaa ei oo kello jostain syystä halunnut luoda ja urheilla en voi koska tauti. Tai kattoo ny.

Kävin aamulla siä labras ja leukkarit oli vähä kohollaan, nestearvo hivenen alakanttiin, mut ei mitään hälyttävää. Kun mulla nyt kuitenkin on se mahataudin tapanen, niin sain paljon ohjeita. Ei kiinteetä ruokaa tai maitotuotteita, edes laktoosittomia, rasittamaan suolta. Imodium Plus -lääke Precosan tilalle. Huomenna lisää verikokeita: Sokerit, keliakia-koe, maksakokeet, kolesteroli. Osa siksi että maha on sekaisin ja osa siksi, että paino nousee vaikka kaikki syöty tulee läpi.

Tää on nyt vähän niinkuin mehupaasto. Ostin sokerittomia mehukeittoja ja keitin riisipuuron kauramaitoon. Miehelle tein eilisen muusin kylkeen murekkeen ja kuolasin vieressä kun se sitä söi. Reilu meininki! Illasta tulee vaikee, kun oon tottunut syömään aika tukevan, suolaisen iltapalan ja nyt pitää pärjätä mehukeitolla. Ja pitää muistaa alottaa täyspaasto viimeistään ysiltä, kun pitää mennä ravinnotta sinne labraan.

Ihmisen mieli on jännä. Normaalioloissa mä voin ihan hyvin skipata aterian tai parikin, mutta nyt kun mun pitää tehdä niin, niin on mukamas koko ajan nälkä. Totuttautunu jo niin hyvin kai siihen et vähintään 4 ateriaa päiväs niin huono sitä yhtäkkiä on mennä muuttamaan...

Kai mä meen sohvanvaltaukseen. Pakko se on yrittää ottaa vähän lepoa, vaikka pää ei haluis. Pää haluis vaan tehdä jotain, mut sitä ei aina oo pakko kuunnella. Joten ei kai siinä muuta ku heipat!