Tuitui

Jännää miten noi mielialat seilaa. Toissapäivänä olin vielä aivan valmis vaipumaan synkkyyteen, eilen olin vaan tosi väsynyt, mut tänään vaikuttais toistaiseksi aika hyvältä. Kello nyt toki on vasta vähä vaille kasin, mut tuntuu et oon noussut oikealla jalalla kerrankin. *koputtaa puuta*

Vähän kakspiippuinen juttu toi masennus + liikunta. En tiedä mitä noista yhteenlaskettuna tulee, kun masennus saa liikunnan tuntumaan pakkopullalta, mut sanotaan ettei urheilla saisi väkisin. Kuitenkin sanotaan myös, että masentuneena pitäis tehdä juttuja, joista ennen tuli hyvä mieli ja mulla yks iso tämmönen on just se liikunta. Eilen sitten harrastin vähän väkisin, mutta iltalenkki alkoi jo tuntua tutun vapauttavalta. Tänään aamukävely tuntui huomattavasti kevyemmältä viime päiviin verrattuna.

Unet meni taas aivan penkin alle. Menin ennen klo 22 sänkyyn kun väsytti niin kovin, mut enhän mä unta saanut. Sit kun sain, niin jonkin aikaa nukuin ennen ku heräsin ja taas - ei millään unta. Uniaika näkyy kuvasta ja syvää unta aikalailla tasan 0 %... 

Eilen onnistuin syömäänkin! Toki söin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, sekä iltapalan jälkeen vedin jätskiä, mut sama kai se on mistä mä ne kalorit revin kunhan revin? Tai ei, ei se oo aiva sama, mut parempi kai nää tämmöset "tyhjät" kalorit on, kuin iso vaje? Luulisin, en mee vannoon. 

Noi kuvan kellonajat ei pidä paikkaansa. Mä teen niin et merkkaan kaikki syömiseni grammoina kynällä vihkoon ja naputtelen ne tohon sovellukseen jälkeenpäin. Syystä että, aamupäivän aikana en oo vielä ehtinyt kuluttaa ihan hirveesti, niin aamupalan ja lounaan merkkaaminen heti vetäis ton mittarin punaiselle, eli et olisin syönyt liikaa. Vaikka suurin piirtein jo tiedänkin, paljonko voin syödä ollakseni illalla rajoissa, niin se mielikuva siitä punaisesta väristä on se et se on huono asia, hyipaskayök. 

Mulla on tänään videotapaaminen hoitsun kanssa kahden viikon tauon jälkeen. Varsin ylpeänä itsestäni pääsen kertomaan käteni telomisesta joka johti sitten masentumiseen. Jee! No siitä saan kai oikeesti olla ihan ylpee, et syöminen on sujunut tosi hyvin viime aikoina, jopa vaikka masis yritti viedä ruokahalun. 

Mua ärsyttää ihan simona kaikki ihmiset. Kukaan muu ku mä ei vissiin ota ollenkaan vakavasti tätä karanteeniasiaa. Kaikki vaan kyläilee ja tapaa ihmisiä. Miestä pyydettiin lauantaina saunomaan kaverille ja se kieltäytyi kun ei tehnyt mieli juoda. No tottakai pääasia on se et kieltäytyi mut haloo! Ei nyt oo oikea aika lähteä mihinkään illanviettoihin! Ittelle ei tulis mieleenkään.. Eihän tää kivaa ole munkaan mielestä, mutta välttämätöntä. 

Jaa-a. Pitäiskö sitä taas jotain tehdä? Eeeehkäpä. Jos alottais koirien ruokkimisella ja kattelis sit mitä seuraavaksi. Heipat!