Kävin semmosen heti tossa aamutuimaan ravailemassa. Päin vittuahan se meni suorastaan, ei siinä mittää. Petyin, koska täälä uudella paikkakunnalla urheilukentän juoksurata oli hiekkapohjainen, eli epätasainen ja pehmeä, oon ihan varma et se vaikutti tulokseen huomattavasti. Seuraavalla kerralla, ehkä jo pian, meen kyllä naapurikaupunkiin kunnon kentälle! Tässä pari kuvatusta:
Kuten voinemme havaita, nopeus vaihtelee ihan simona. Oli pakko kävellä vähän joka välissä, kun ei meinannu riittää happi. Sydänki lakkas lyömästä puolen välin jälkeen ja tuo vähäkin minkä se sai sykkeestä piireltyä tohon käyrälle, niin on ihan päin vittua. Mun syke oli yli 120 jo kun lämmittelyn jälkeen aloitin testin... Mutta voitin sentään pari ennätystä! Nopeus (km/h) ja vauhti (min/km).
Uniin niin ihaniin. Kyllä mä taas joinki nukuin. Ainahan on varaa parantaa, eikä tarvitse olla kovin hyvä voittaakseen ihan paskan. Elämän suuria viisauksia tjsp.. Haukotuttaa siihen malliin että ilmeisesti ei aiva piisannu.
Joo-o.. Kai sitä vois mennä ja nostaa koiran pöydälle. Tai jotain... Heips!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti