Sisustusvimma

Semmonen mulle iski eilen. Vanha kirjahyllykompleksi on iso ja vie tilaa. Tämmöne:

Ostin sitten siron tv-tason, pari seinähyllyä pysteille ja toiseen huoneeseen hyllyn noille ylhäällä oleville tavaroille. Sain illalla uudet huonekalut kasattua Liisan ystävällisellä avustuksella ja tänään olis ohjelmassa vanhan tyhjääminen ja purkaminen. Sitä tullaan hakemaan sit kun olen valmis... Mua vaan alkoi illalla epäilyttää, että maltanko sittenkään luopua hyvin palvelleesta mööpelistä. Ja se, et mihin mä ton vitriinin tyhjään! Kuvat nyt vois laittaa lipaston päälle toiseen huoneeseen, mut entäpä koriste-esineet, kuten mun kastekynttilä ja kummilahjat esim.

Eilispäivän ohjelmassa oli noi iskän tavarat ja mehän teimme sen! Käytiin kaikki läpi, laitettiin suurin osa roskalavalle, osa myyntiin. Iso osa lensi roskiin ja hyötykäyttöaseman kuormassakin on aika paljon kaikkea. Hyöttäri ei oo tänään auki, eli ne on huomisen hommia ne. Tänään on sovittu aika monta tavaroiden hakuakin roskalavan kautta. Eilen ei tullu edes askeltavoite täyteen kun oli niin paljon muuta tekemistä 😖

Kaupassa olis pakko käydä. Kaapeis ei oo enää muuta kun juustoa 😂 En vaan tiedä et missä vitun välis, kun pitäis tota sisustusurakkaa jatkaa ja ratavarauskin tälle päivää on. En tiä pitäiskö se perua... Se on tossa 14-15 ja se on aika typerä aika kun hommat jää ihan kesken, mut ku ei paljo myöhemminkää voi, ku ei pimiällä viitti mennä. Ei, en pelkää pimiää, mut haluun nähdä missä koirat juoksee ja mitä ne tekee.

Unet meni hyvin. Aika poikkikatki olin päivän touhuista, eikä unta tarvinnut kovin mahdottoman kauaa odotella. En noussu ekasta herätyksestä, mut ekasta torkusta joo. Parempi seki ku eilinen.

Sormet jo syyhyää jotain tekemään, mut kun pyhä aamukahvi on kesken. En ees tiedä mistä sitä alottais. Jostaki varmaankin 😁 Jos vaikka ihan ekana laittais musiikkia ja ottais pölyrätin käteen... Tai jotain. Vois muuten aloittaa kaupassakäynnistä, mutta kun 10 jälkeen tulee tavaranhakija. Lähtisköhän se siitä sitten suttaantumaan ku alottais vaan... Pitänee kokeilla. Heips!

Ei pysty

Ärsyttää. Aamu meni taas torkuttamiseksi. Ei olis millää jaksanu nousta taas, vaikka nukuin ihan hyvin. Mä en käsitä miten se voi olla niin vitun vaikiaa! Illalla olin niin väsy, et en jaksanu ees kattoo ohjelmaa tabletilta, mut en silti myöskään meinannut nukahtaa. En jaksanu edes aamulenkille, pissatuksella vaan. En jaksanu pukee ulos ja kylymähän siä tuli.

Eilispäivä oli ihan toista maata. Heräsin ekaan herätykseen, keräsin keittiöstä tiskit ja roskat, leikkasin koirien kynnet, asensin sisätilanlämmittimen autoon, kävin radalla ja saunas. Ystävä, jota aion tästä eteenpäin tässä blogissa kutsua Liisaksi, oli koiransa kanssa radalla mukana ja hyvä lenkki tuli niin meille kaksjalkaisille, kuin Jidalle ja nuorisollekin. Jidakin tais jopa kerranki liikkua vähän enemmän kun minä, yleensä se kävelee suunnilleen mun kantapäillä...

Mulla on tänään paljon kuvia. Koska on tiistai, niin viikottainen raportti saapui. Nyt on vähän ylpeilyn aihetta ilmassa, viime viikko meni ihan tositosihyvin! Ainut mikä siinä tökkii on paino, joka ei laske kirveelläkään... Lauantaina oli ansaittu vapaapäivä, mut muuten on askelia tullut ihan kiitettävästi. Olen happy 😊

Tänään kaikessa kaikkein eniten tökkii se, että nyt on koittanut päivä jona käyn iskän loput tavarat läpi. Liisa lupas tulla mua auttamaan, kun ne on maannut tossa monta kuukautta enkä mä yksin saa niille mitää tehtyä. Ahdistaa pelkkä ajatus koko operaatiosta, mut pakko jo pikkuhiljaa. Mä haluun sohvani takaisin! Me sovittiin tarkka aika, tänään kahdelta, niin mä en voi enää lykätä sitä huomiseksi tai ens viikon torstaiksi. Se  tapahtuu tänään kahdelta ja piste. Ja se ahdistaa,

Tällä päivämäärällä on myös Fian 9kk synttärit. Se tarkoittaa, että varsin loistokas pentu-ura on takanapäin ja nyt kisataan junnuluokassa. Seuraava näyttely tosin vasta helmikuussa, mut kuitenkin. Millä mä maltan odottaa niin pitkään!

Tänään ohjelmassa ne iskän kamat, mut sen lisäksi alkais oleen pakko pestä vähän pyykkiä. Kaupassa pitää kans käydä kun kaapit huutaa tyhjyyttään. Kohta alkais oleen lounasaika, mut ku en tiä mitä sitä laittais. On eilisiä marinoituja possusuikaleita, mut mitä niiden kanssa? Perunaa? Riisiä? Muusia? Siinäpä vasta kysymys. Okei. Riisiä söin niiden kaa eilen, peruna ei ehtis kypsyä ennen lounasajan loppumista, joten jäljelle jää muusi. Problem solved. Heips!

Vilipone

9,7 astetta pakkasen puolella oli mittari kun nousin. Ja mä nousin ensimmäisen herätyksen jälkeen, ei torkkua! Nukuin aivan hyvin ja heräsin aika pirteenä, vaikka unet jäikin aika lyhkäsiksi siihen nähden, että edellisyönä ei juuri tullut nukuttua. Odotin aamua, jona torkutan kelloa kunnes se lyö jotain 11, ennen ku väkisin kiskon itteni ylös.

Meidän näyttelypäivä meni varsin hyvin, vaikkei sitä ROPpia tullutkaan. Sielä oli ruotsalainen tuomari, jonka ohjeistuksis ei ollu päätä eikä häntää. Mä en oikeestikkaa tienny, haluaako se mun juoksevan Fian kans rinkiä vaiko kenties seisottaa sitä pöydällä. Ihan hirveetä sähläämistä mun osalta, olisin melkein jopa voinut uskoa sen vaikuttavan arvosteluun, mut toisin kävi. ROP-pentuna Fia sieltä kehästä lähti. Lopuksi tuomari sanoi englanniksi että esitit pentusi oikein hyvin, oli vieläpä kirjoituttanut sen arvosteluunkin! 😁 Arvostelu oli vähintäänkin loistava. Pelkkiä kehuja ja lupaavaksi todettu. Oon ihan supertyytyväinen!

Fian pentunäyttelyura oli varsin mallikas. 7-9kk pentuluokassa 3 näyttelyä, 3 kunniapalkintoa ja 3x ROP-pentu. Se Tampereen pentunäyttely, jossa oli 5-7kk luokassa ei mennyt niin hyvin, kun oli vasta kolmas, mut kunniapalkinto sieltäkin. Huomenna Fia täyttää 9kk ja tulee juniori-ikään! Tuskin maltan odottaa helmikuuhun seuraavaa näyttelyä!

Jidan kanssa sujui vähän paremmin. Sähläsin kai kiintiön täyteen jo Fian kanssa 😂 Myös Jidan arvostelu oli huippu ja siinäkin mainitaan se "hyvin esitetty". Paras narttu -kehässä Jida sijoittui toiseksi ja sai vara-CACIBin. Tuomari koirat järjestykseen laitettuaan tuli selittämään miksi näin, niin se kuulemma vaan yksinkertaisesti tykkäs enemmän sen voittaja-koiran tyypistä. Ei kai sillekään sit mitään voi. 😕

VähäX mä tykkään mun uudesta puhelimesta. Sisällä otettu kuva, koirat vähän kauempana ja silti kuvassa selkeästi erottuu kaks mustaa koiraa. Vanhalla puhelimella kuvassa olis ollu pysti, ruusukkeita ja epämääräinen kasa jotain mustaa.

Pitäis täs joku päivä käydä Seinäjoella taasen. Äiti ottaa koirat hoitoon kun mulla on ne juhlat parin viikon päästä, niin pitäis käydä vähä kokeilemas et onko maailmasta mahdottomin ajatus viedä noita kerrostaloon. Ainakin luulisin, että haukunestopantaan pitää hankkia uus patteri ja lisää nestettä, jos ne meinaa nukkua yöllä kun Jida on kylässä. Toivottavasti äitin naapurit ei oo öisin rappukäytävässä vaeltavaa ihmistyyppiä...

Mulla meinas mennä pahasti pasmat sekaisin, kun joku varas mun rata-ajan, eli klo 17-tunti. Sit mä tajusin, että kellojen siirron myötä viideltä alkaa olla jo aika pimiää, joten joka tapauksessa olis pitäny keksiä uus aika. Nyt pitkän suunnittelun tuloksena on varaus klo 14-15.15. Se sopii toisiksi parhaiten mun päivärytmiin.

Kohta sais ruveta laittaan lounasta. Keittiö vaatii siivousta ja edelleen se pyykinpesu roikkuu tekemättömien listalla. Vaatekaappikin pitäis pemottaa, kesävaatteet pois -> talvivaatteet varastosta tilalle. Sisätilanlämmitin pitäis autoon asentaa paikalleen. Jos mä jätän imuroinnin mainitsematta, niin sitä ei tarvi tänään miettiä? Nyt ihan rehellisesti on pakko sanoa, ettei mua vois vähempää kinostaa mikään listan asioista. Tekis mieli vaan keittää lisää kahvia ja jatkaa jumitusta. Jos nyt kuitenkin laittais vaikka edes ton keittiön ojennukseen ennen lounasta... Joo. Heipsan!

Aikaa on

Niin, nyt mulla on aikaa istua kirjottamas. Koiranperkeleet herätti kun baarikansa äänitehosteineen palaili kotiin. Vahtikoiran kuuluu ilmottaa sellasesta! Kävin röökillä ja yritin vielä nukkua, mut ehän siitä mitään tullut. Hetken pyörittyäni nousin sit keittään kaffia. Syvää unta tuli yllättävän paljon, ehkäpä siksi tuntuu et ois nukkunu hyvin vaikka tunnit jäikin vähiin...

Sain melkein eilen sosiaalisuusmyrkytyksen. Aamulenkillä naapurin mummo halus jutella siitä miten pentu on kasvanut. Sit käytiin Fian kans mun omaa mummua ilahduttamas ja kyllähän se tykkäs. 😊 Yks kaveri oli kyläs melkein pari tuntia ja vähän myöhemmin ystäväkin kyläili. Kaupassakin kävin ja multa kysyttiin paperit kun ostin röökiä. Paljon kaikkee, rankkaa, mut tavallaan ihan mukavaa vaihtelua yksin olemiselle.

Ilta menikin sitten koirien pesuun ja föönaukseen. Oikeesti kyl selvisin ihmetyksekseni operaatiosta about kahdessa tunnissa! Rankkaa puuhaa on sekin, mutta ihan mukavaa. Onneksi aloitin ajoissa, niin ei mennyt kovin myöhälle. En oo ihan täysin tyytyväinen työni tulokseen, jäi vähän kikkuroita. Jos kastelis suihkepullolla ja föönais uudelleen.... Tai jotain.

Vaikee kirjottaa kun pääs pyörii vain kaikki mitä pitäis muistaa pakata mukaan. Kengät, jakku, eväsleipä, energiajuomaa, vettä... Numerolappu, rokotustodistukset ja rekisteripaperit... Kampoja, harjoja, näyttelyremmiä, nameja... Pitäis varmaan oikeesti ruveta jo pakkaamaan niin ne olis sit valmiina. Ohan täs nyt kyl 3 tuntia vielä aikaa muistaa mitä meinas unohtaa.

Tulee jännä päivä. Fia on ainut pentu ja Jida ainut valionarttu. Meillä oikeesti vois olla hyvät tsäänssit pärjätä sielä, mut en kyl silti uskalla toivoa liikoja. Jidan turkki on kuitenkin vielä kesken pentujen jäljiltä. Kasvattajalla todennäköisesti on hyvä päivä, kun neljä kuudesta nartusta kantaa sen kennelnimee + 1 uros + 1 pentu. 13 Tibbeä yhteensä ja 6 on "omia".

Ei kai täs auta muu kun alkaa toimia. Pakata, ulkoiluttaa koirat, kattoo sitä fööniä jos tarvii, tehdä eväät, keittää lisää kahvia ja mahdollisesti syödä aamupalaa. 2,5h aikaa. Moip!

Vapaapäivä

Kun eilen alkoi jo tuntua raatamiselta. Viikon viiden lenkkipäivän tavoite on saavutettu, niin eikö sit oo ihan luvallista pitää yks vapaa? Niin munki mielestä. Siispä nukuin myöhään ja kävin vaan ihan lyhyellä pissatuskävelyllä koirien kans. Voisin sanoa, et tänään en aio tehdä mitään, mut se on toiveajattelua. Siitä lisää myöhemmin.

Kävin eilen apteekista kyselemäs sitä matkapahoinvointilääkettä, niin se olis maksanu 70€ ell-palkkioineen ja pakkausselostees luki et ei edes välttämättä auta pahoinvointiin liittyvään syljen eritykseen. Tais jäädä ostamatta. Ostin sit jotain ravintolisää, joka auttaa serotoniinintuotantoon ja näin ollen rauhoittaa. Uskon ku näen.

Radalla käynti on ihan kivaa, mut jotenkin ympyrän kiertäminen yksinään alkaa tökkiä. Vaikka on musiikkia ja koirien hömpötystä on kiva kattoa, niin silti. Vaihdoin nyt ainakin suuntaa, se oli jo paljon 😁 Oli aikamoinen suoritus. Normilenkki on 5-5,5km ja nopeus 11-13 min/km, niin nyt käpsyteltiin yli 6,5km 10,42 min/km vauhtia, eli aika reipasta. Mulla on siitä myös kuva:

Unet meni jälleen parilla heräämisellä. Koirat herätti kerran ja kuulosti ihan että ulkona olis ollu kova kissatappelu, sanan varsinaisessa merkityksestä. Hirvee mouruaminen, mut kun katoin ikkunasta niin ei sielä mitään näkynyt. Sain sitte kuitenki koirat hiljaaseksi ja nukahdettua uudelleen. Ja kuten aiemmin sanoin, herätykset oli pois ja tarkoituksena nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Heräsin sit kasilta, mut sain taas vielä uudestaan unen päästä kii.

Tänään on ohjelmassa koira, koira ja koira. Fia pitää kammata ja molemmat pestä ja föönata. Jidan onneksi kerkisin kammata jo eilen. Edelleen olis pyykinpesua sun muuta, mut mulla taitaa oikeesti mennä koko päivä noiden turkkien kans. Pääsis ees alkuun, mut pyhä "aamu"kahvi on vielä kesken. Olin suunnitellu jättäväni toisen pesun aamuksi, mut lähtö aikaistui merkittävästi. Kuvittelin et lähettäis 10 jälkiin, mut mennäänkin kuulemma jo ysiltä. Sit vielä toi kellojen siirto sotkee lisää... 

Eipä kai mulla tässä tänään tämän kummempia. Ryystän lopun kahvin, laitan musiikkia, käyn röökillä ja nostan koiran pöydälle. Heips!

Oho

Meinas jäädä päivän teksti välistä. Nukuin pommiin enkä ehtiny ennen ku Mari tuli ja sen jälkeen piti laittaa safka jne.. Nyt sai syötyä ja on taas kahvikippo naaman edes, niin on hyvää aikaa naputella.

Eilen kävin tosiaan Kurikas kirjottamas yhden nimmarin yhteen paperiin. Samalla reissulla autoon talvirenkaat, kauppa ja hautausmaalla kattomas iskän uutta kiveä. Oli hieno! Jätin kynttilän lyhtyyn. Sit oli sururyhmä ja se meni ihan sillee hyvin. Jännitti mennä, mut oon ihan ilonen et menin silti. Sit kävelin vielä uudestaan hautausmaan läpi, ku halusin tietää miltä lyhty näyttää pimeän aikaan. Oli vielä upeempi!

Unet meni vähän mettään. Heräsin pari kertaa ja aamulla en yllättäen päässy ylös. Tosi yllättävää.

Marin kans jutut meni aivan jees. Syömisestä jälleen puhuttiin ja kaikesta tapahtumasta mitä täs on ollu. Riitti puheenaihetta koko tunniksi kyllä. Tuntuu kamalan pitkältä ajalta tää viikko sen käyntien välis. Nytkin tuntui ettei tiä koska viimeksi nähty, vaikka se tapahtui viime torstaina. Mulla vaan on niin paljo kaikkee koko ajan... Saahan tänne avauduttua, mutta on se silti ihan eri asia istua alas naamatusten puhumaan.

Sitte aloitin valmistautumisen sunnuntain näyttelyreissuun soittamalla kaikki alueen eläinlääkärit läpi. Oman tohtorin puhelin piippas vaan varattua vaikka monta kertaa yritin, niin sit soitin kaikille muillekki (kukaa ei vastannu) ennen kun sitten sain tän tutun kiinni. Fian matkapahoinvoinnista siis kyse. Mulla olis tua kaapis Primperania ja annosta kysyäkseni soittelin, mut sain kuulla et se ei oikein matkapahoinvointiin tepsi. Sain sit reseptin ihan koiralle ja kyseiseen vaivaan tarkoitettuun lääkkeeseen. 

Tänään ois ohjelmassa ainakin nyt apteekis käynti. Pyykkiä pitäis pestä, hakea noidan hattu, käydä radalla ja saunas. Koirat olis vähä pakko saada kammattua ja tiskikoneen vois tyhjätä, kun se juuri valmistui. Mahdollisimman vähän tekemistä huomispäivälle, kun illalla pitää pestä ja föönata + kaikki pakkaamiset sun muut matkavalmistelut. Ei onneksi pitkä reissu oo kun Seinäjoelle vaan tarvii.

Voi vitunvittu. Mä tilasin ne uudet remmit tähän rannekkeeseen, maksoin kortilla. Äsken menin nettipankkiin olettaen et mulla on jotain 60+€ mut siä oli reilu parikymppiä. Se tilaus on menny nyt vasta maksuun! Kivakiva...

Joo. Kai sitä vois nostaa koiran pöydälle. Kuhan ensi saa pöydän tyhjäksi, se on täynnä vaatteita 😁 Pai!

Halu kuolla

Mua on täs muutaman päivän vaivannu semmonen. Mulle tulee mieleen joku ajatus jostain, mitä oon tehny, sanonu, jättäny tekemättä tai sanomatta. Sit mä sanon ihan itsekseni ääneen "Mä haluan...". Ajatus on, et mä haluan kuolla, mut se keskeytyy kun sen meinaa sanoa ääneen. Jännä. Ja se tulee vaikkei olisikaan mitään syytä nolostella ja se voi seurata ihan millaisesta ajatuksesta vain. Sit mä odotan koko ajan pahinta mahdollista lopputulosta joka asiaan. Esim. Illalla tuli kommentti mun julkaisuun paikallisessa koiraryhmässä Facessa, niin mä en uskaltanu lukea sitä koska olin ihan varma et sieltä tulee jotain mikä pahoittais mun mielen. Sit se vaivas mua ku yritin nukkua, mietin päässäni et mitä kaikkee pahaa se vois olla. Äsken luin sen ja se oli oikein hyväntuulinen ja komppas mun alotusta. Kannatti peljätä.

Mä tein eilen niitä alotuksia vähän enemmänkin. Hehkutin Tavoitteena Terveellisempi Elämä -ryhmässä mun elämänmuutosta ja sitä kuinka paljon paremmin nyt voin. Sivulauseessa mainitsin paljonko syön, kalorimäärän ja sit meni tunteisiin, kun joku siitä iloisesta ja hyväntuulisesta päivityksestä bongas vain ja ainoastaan sen ja siihen oli pakko puuttua, vaikka mainitsin heti alkuun et syöminen on ihan oikee ongelma mulle. Ja siis puututtiin nimenomaan siihen, että syön yhä edelleen liian vähän.

Siitä taas seuras se, että aloin kakssuuntasten ryhmässä itkemään kurjaa oloa. Tein siis alotuksen sinnekin ja sain niin ihania ja kannustavia kommentteja että paha mieli meni pois. 💗 Tästä eteenpäin mun syömiset on tarkkaan varjeltu salaisuus, toistaiseksi siihen saakka että se on aiheena vähän vähemmän arka.

Ja kun se vielä menee niin, että sanoin syöväni 1300kcal, mutta se on kyllä aika vahvasti yläkanttiin arvioitu. Mä huijaan itteeni, ravitsemusterapeuttia ja ihan kaikkia muitakin mun kalorien laskemistavalla. Mä merkkaan ylös kaiken, mitä otan lautaselle, enkä korjaa sitä jos en jaksakaan syödä kaikkea. Jos listalla on useampi vaihtoehto samasta ruuasta, valitsen sen, jossa on kaikkein eniten kaloreita jne... Pitäis lopettaa se, mut miten? Siitä on päässyt tulemaan tapa. Paha tapa.

Tänään olis kaikkee jännää. Pitäis käydä Kurikas kirjanpitäjällä allekirjottamas yks paperi. Pitäis käydä kaupas. Vaihtaa talvirenkaat. Hautakivi asennetaan tänään ja sitä pitää käydä kattomas. Sururyhmä. Sielä on vaan, tai ainakin äsken oli, niin saatanan liukasta et en mä vielä ainakaan mihinkään uskalla lähteä. Vähä vois jotain tehdä kodin siistiytymisen edistämiseksi odotelles. Ei oikeesti meinannu pystys pysyä kun lenkillä kävin, siispä lenkki jäi vähän lyhykäiseksi.

Sururyhmän aiheena tänään "miten selviän arjesta". No, mä selviän arjesta ihan kohtuuhyvin. Paremminkin toki vois, eikä päivääkään ole etteikö iskä olisi mielessä, mut jotenki täs on oppinu elämään asian kanssa.

Mun uus netti alkoi toimia eilen ja vähäks oon nyt happy 😊 Latausnopeus nousi 16 -> 38mbps. Ei takkua enää niin pahasti. Toki tää kone on tukossa, mutta parempi nyt kuitenkin. Huomas taas mun kärsivällisyyden ja maltin, jotka siis ovat mun parhaita puolia ehdottomasti. Sain sen SIM-kortin postista ja asensin reitittimeen, niin minuutin päästä olin jo soittamas Telialle et ei tää perkele toimi. Ei keriinny hälyyttää vissiin ku kerran, ennenkö kaunis sininen valo syttyi. Nauratti.

Unoset meni oikeinkin hyvin ja aamulla nousin torkuttamatta kertaakaan!! Ihan siis niinku oikeesti! Sit mä huomasin et aamupala on laittamatta. Mä nimittäin ajattelin illalla että en kuitenkaa herää ajoissa niin en laita aamupalaa, mut toisin kävi. Onneks on sentään kahvia. Mulle tulee iso pula marjoista täs talven aikana, kun niita joka aamupalalla kuluu. Tulee aika saatanan kalliiksi kaupasta ostaa marjat kun pakastin myy eioota. Joo, mut se pakollinen unikuva, olkaa hyvät.

Mä oon juonu yhden kaljan tällä viikolla. Se on aika hyvin, koska viime viikolla olin torstaihin mennessä juonut jo 6. Mä mietin luvatessani lopettaa viikolla juomisen, et kuinkahan mahtaa käydä, mut oikeestaan tää on aika helppoo. Eilen olis vähä tehny mieli, mut vaan vähä. Se meni ohi lasilla Cocista.

Joo, kai sitä vois laittaa musaa, käydä röökillä ja alkaa toimia. Sii juu!

En tiä.

Nyt ei ole kovin hyvä aamu tämä. Ensi aamulenkillä nähtiin toinen koira ja Fia on niin vitun ihana näissä tilanteissa. Teinittää. Sit unohdin laittaa kahvinkeittimeen vettä. Kun avasin koneen, huomasin että halloween-puku josta kyselin eilen, oli viety mun nenän edestä Facekirpparilla. Sit vielä puntaripäivä ja paino on yhä ennallaan. Otin mitat, niin käsivarsista, rinnanympäryksestä ja vyötäröltä on lähtenyt vähän, reisiin ja lantiolle tullut lisää. Tulin ihan ähkyyn aamupalasta ja se on epämiellyttävä tunne se.

Mä en tiä mimmonen määrä unta riittäis siihen, et pääsis aamulla ylös. Ei kai mikään. Taas tuli nukuttua ja taas tuli torkutettua. Vituttaa jo sekin.

Eniten vituttaa kaikki, sopiva sanonta tälle aamua. Okei, yks asia on joka ei vituta: Oon saanu laihdutettua Jidaa 0,5kg kahdessa viikossa. Senkin olisin toivonu olevan enemmän, mutta on toiki jo aika hyvin. En mä saa sitä liikkumaan enempää niin ruuasta on ollu pakko rokottaa, mut kun ei sitäkään määräänsä enempää voi vähentää, niin tahti on nyt sit tämä.

Tän nukkumis- tai siis heräämisongelman takia mun ruokailutKIN menee ihan vituiksi. Otan aamupalan aamulenkin jälkeen ja 11-12 pitäis syödä lounasta, mut jos tulee lenkiltä vasta 10 jälkeen niin millä helvetillä sitä muka pystyy lounasaikaan syömään yhtään mitään. Jompi kumpi pitäis siis jättää pois, aamupala tai lounas. Tai sit vaan hommata ittensä ylös sieltä vitun sängystä ihmisten aikoihin!

Tuleepas nyt punaisensävyistä tekstiä tänään. Johtuu ehkä siitä et mä nään punaista. Oikeesti vituttaa niin et päässä soi ja kohta pitää varmaan ottaa Pami kun tuntuu et kuristuu tähän oloon.

Tänään pitäis uusia reseptejä, vaihtaa autoon renkaat ja pieni siivouskin vois olla ihan paikallaan. Mulle tuli eilen uudet reititin ja digiboxi uutta hybridinettiä varten ja niitä sitten asentelin. Piti kutsua miespuolinen henkilö kaffille, koska piti päästä kirjahyllyn taakse ja se painaa niin etten saa itte sitä siirrettyä yhtään mihinkään suuntaan 😁 Pieni johtohelvetin setviminen et sai vanhat laitteet pois sieltä ja uudet tilalle.

Sain jopa imuroitua tuolta hyllyn takaa. Sit kun kaikki oli muuten niinku valmista, niin lopputulos on nähtävissä seuraavasta kuvasta:

Imuri, tyhjät pahviloodat, ylimääräiset johdot, vanhat laitteet, paperit jnejnejne jäi kasaksi keskelle lattiaa. Mut hei, sainpas mä jotain aikaseksi! Laiha lohtu 😂

Mua jännittää. Soitin eilen sinne kiviveistämöön ja ne sanoi et kivi on valmis, mutta, ne ei oo saanu seurakunnasta ketään kiinni kysyäkseen että saako sen jo asentaa. Jos seurakunnalla ei ole mitään sitä vastaan, niin ne asentaa sen huomenna. Laittaa mulle viestiä kun tietää enemmän. Ei kuulemma pitäisi olla mitään syytä miksi sitä ei mukamas voitaisi asentaa, mut mua jännittää silti.

Mä odotan paljo postia. Mulle pitäis tulla Kiinasta puhelimeen uudet kuoret, USAsta rannekkeeseen uudet remmit, KELAlta eläkepäätös ja Telialta SIM-kortti tohon uuteen reitittimeen. Jospa jo tänään tulis jotain? Semmoinen pieni toiveikkuus vitutuksen keskellä. Itse asiassa, se vitutus meni vähän jo ohi tässä kirjoittaessa. Se on sinänsä hyvä, koska mä kirjoitan just siksi, purkaakseni fiiliksiä. Nyt on fiilis purettu, ihan ilman Pamia 😊

Nyt on vasta kaks päivää viikkoa kulunut, niin oon ihan hurjan iloinen siitä että tavoite on molempina päivinä täyttynyt. Tänäänkin täyttyy, koska on ratapäivä. Erityisen iloinen siksi, että eilen ei olis enää johto-operaation jälkeen yhtään huvittanu lähteä lenkille, mutta kun 2700 askelta puuttui, niin sain sillä itteni motivoitua liikenteeseen. Ja niin sen kuuluu mennäkin, sen takia mulla ranneke onkin! Motivaattorina!

Mä eilen taaaaas vähän shoppailin. Ostin semmosen numeroyhdistelmällä lukitun avainkaapin vara-avaimelle. Tähän asti se on ollut niinki hyväs piilos, kun etupihalla kukkapurkin alla. Mielikuvitus 10+! Nyt ei ainakaan niin paljon enää tarvitse pelätä että läppäri ja teevee lähtee kävelemään sillä aikaa kun olen poissa. Vara-avain on kuitenkin pakko olla, vaikka todennäköisyys että lukitten itteni pihalle on noin 1% niin jotenkin se silti luo tiettyä turvallisuutta.

Oliskahan siinä nyt taas ne päällimmäiset. Voisin toki jatkaa vieläkin, mutta kuka sitä enää jaksais lukee 😂 Voisin vaikka keittää lisää kahvia ja uppoutua hetkeksi Facen ihmeelliseen maailmaan. Pai!

Lisäys: Tulin niin hyvälle tuulelle tän tekstin kirjottamisesta, että tein iloisen päivityksen Faceen ja kerroin, et ei mua oikeestaan haittaa vaikka paino on vakio. Kyl se ehkä vähä haittaa, mut ei niin paljon kun se olis haitannut esim. Kuukausi sitten...

Viestin otsikko

Eilinen ei sit ollukkaa ihan niiiin turha päivä kun miltä aamulla vaikutti. Sain leikaittua koirien kynnet ja kävin kaupas, radalla ja saunas. Tein 5,6km lenkin vähä reilussa tunnissa. Tossa on jo aika paljon päivälle, jona ei pitänyt tehdä yhtään mitään. 😊

Illalla kattoin taas tabletilta teeveetä. Joskus 22.30 mais laitoin sen kii ja unta palloon. Vitut. Enhän mä niiden edellisyön superunien jälkeen mitään unta saanut. Pyörimistä. Otin Opamoxin ja Stilnoctin, lisää pyörimistä. Otin toisen Stilnoctin ja pyörin, sit nousin koneelle kattoon mitä kuuluu. Vähä ennen kahta olin sit vihdoin nukkumiskunnos ja sen jälkeen nukuinkin aika hyvin herätykseen asti + pari torkkua.

Tänään on tiistai ja sehän tarkoittaa viikottaista raporttia! Oon pettyny. Vain 4 päivänä päästy tavoitteeseen. Mutta jos jotain positiivista, niin viiden lenkin viikkotavoite ainakin täyttyi. Ja toi sunnuntain lukemakin oli aika positiivinen ylläri, koska olis ihan hyvin voinu darras käydä niin et kävelee just ja just pakolliset 25 askelta et koirat pääsee kuselle.

Mun syömislista ei näytä kovin hyvälle. En laskenut, mut siinä taitaa olla enemmän alkoholimerkintöjä, kuin ruokarasteja. Se ei kai oo kovin hyvä juttu se. Nyt vois olla pikkuhiljaa aika ryhdistäytyä ja niinhän mä tässä olen meinannutkin. Sain sentään tänään aamupalan syötyä! Ja otin eilen vain yhden saunakaljan vaikka kaapis olis kaks ollu!

Mua vähän huolettaa. Sunnuntaina on Seinäjoella näyttely ja mun pitää mennä omalla autolla. Omassa autossa on kesärenkaat alla. Tänä aamuna lenkillä meinasin liukastua kahdesti, kun oli maa jäässä, eli jotain tarvis asialle tehdä. Mieluummin nopeasti. On onneksi vasta iltapäiväkehä, et voishan se olla et maa ehtii jo sulaakkin ennen lähtöä. Voi olla. Ottaisin kuitenki mieluummin varman päälle.

Tänään olis ohjelmassa koirien kampaamista ja siivousta. Jos tyhjäis tiskikoneen, pesis koneellisen pyykkiä ja imurois. Mun paketin pitäis tulla tänään, eli Posti-reissukin tiedossa. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, eli samalla reissulla tod.näk. tulee käytyä myös kaupassa. Ja niin juu, IKH:lla pitää käydä ostamassa pihdit ja avainkaappi vara-avaimelle. Semmonen numeroyhdistelmällä lukittava. Nyt alkaa taas listalla olla jo liikaa asioita... Pitäis lujaa vauhtia jo tehdä jotain, mut perskeles kun kahvinjuonti on kesken ja lounasaikakin painaa jo päälle. Paha, paha.

Ei mulla kyllä yhtään ole nälkä tai minkäänlaista ruokalystiä. Taas näitä sairautta tukevia ajatuksia: Syömisen voi aina jättää väliin jos on jotain muuta tekemistä. Nyt mulla olis vitusti muuta tekemistä, mut kai se ruoka on pakko laittaa. Sikäli mikäli mä löydän jotain, mistä laittaa sen. Olis siä nakkia? Pitänee mennä katteleen. Sii juu!

Ei onnaa

En onnistunu heräämään. Katoin koko eilispäivän tabletilta teeveetä makkaris ja ysin jälkeen laitoin sen kii ja rupesin nukkuun. Iisipiisi herätä kasilta ton jälkeen, eiks vaan? No vittuku ei. Kuva juksaa sen verran, et oon torkuttanu kelloa koko aamun, enkä suinkaan nukkunut noin tiiviisti, mut laitanpa sen  silti.

Tikkakisat meni aivan hyvin, jos nyt niin sanois. Sija 7/28. Sinänsä vähän ärsyttää, et mulla olis oikeesti ollu tsäänssi kärkikolmikkoon, mut kaks mun viimeistä heittovuoroa oli vähintäänkin ala-arvoisia. Mut ei sille minkää voi... Ainakin ihan sillee vähä parannusta viime vuodesta, jolloin olin sijalla 12/22... Ollaan tyytyväisiä siihen. 😊

Sit meni kunnon läskeilyksi, kun lauantaina join 11 kaljaa ja energiajuoman, yhteensä lähemmäs 2000 kaloria. Sunnuntaina mun oli saatava pitsa, josta on vieläkin puolet syömättä. Oon kyllä yrittäny, mut ei oikeen uppoo ku pieni pala vaan kerrallaan. Saattaa olla et en saa sitä vielä tänäänkään syötyä, tosin jos niin on niin se kyllä lentää mäkehen. En mä huomenna enää sitä syö, tulee jo korvistaki pihalle.

Tekemistä olis vaikka muille jakaa. Pyykkiä, imuria, tiskikonetta... Ei huvita. Radalle meen, kun varaus on, mut en kyllä muuta. Sauna olis aika kova sana kyllä, vähän nihkeen nahkee olo viikonlopun jäljiltä. Varmaan ratailun jäljiltä vielä enemmän. Noo, kattoo sitte miltä maailma näyttää kun kotiutuu.

Kävin haudalla kisojen jälkeen, eli puolenyön jälkeen, eli sunnuntaina, eli iskän syntymäpäivänä. Vein kynttilän. Oli hienon näköstä kun oli ihan pimiää ja paljon kynttilöitä. Pitää soittaa sinne kiviveistämöön että koska se kivi asennetaan, nyt sielä oli edelleen se valkoinen risti. Eipä se vastannu.... Tylsimys.

Mä yleensä lopetan tekstin sanomalla "kai sitä vois....". Nyt mä en tee niin. Vai teenkö sittenkin? Kai sitä vois mennä röökille ja sen jälkeen jatkaa olemista tekemättä mitään. Joo, hyvä idea. Pai!

Tikkakisat

Mua jännittää, eikä ollenkaan hyvällä tavalla. Mä jo viikolla pääsin siitä eroon, kun ystävä lupas tulla mukaan, mut nyt se tuntuu palana kurkus. Tää on jo aika mones kerta kun osallistun ja suuri osa porukasta on tuttuja, mut jotenki nyt vaan ahistaa. Toivottavasti se menee ohi ennen iltaa.

Ainakin yks mun suunnitelmista toteutui: Nukkua mahdollisimman paljon edellisenä yönä että jaksaa sit kisoissa valvoa. Menin ajoissa sänkyyn tarkoituksenani kattoa ohjelmaa tabletilta, mutta se ei jostain syystä suostunu lataamaan sitä, niin päätin koittaa josko saisin nukutuksi jo. Ja sehän onnistui. Tosi vähillä heräämisillä mentiin yli puoli vuorokautta. Voi että miten mä oon kaivannu tätä!

Aamupala jäi väliin ku nukuin liian myöhään. Nyt alkais oleen lounasaika, mutta mietiskelinpä tässä et jos tänään söis yhden tuhdimman aterian lounaan ja päivällisen välissä. Tämä siksi, että juon vasta aamukahvia, enkä viittis just ennen kisoja syödä tai kalja ei laske. Juu, se on ihan oikea ongelma, uskokaa vain!

Tänään pitää käydä kaupassa. Pitää muistaa ottaa kisoihin mukaan tikat, vähän varaosia, energiajuomaa ja kaljat. Pitää muistaa jättää koirille valot, Kongit ja musiikkia. Pitää käydä lenkillä, että saa viikottaisen lenkkitavoitteen täyteen. Aamulla ei käyty ja huomenna tuskin onnistuu. Tavoite siis on lenkki vähintään viitenä päivänä viikossa ja koska keskiviikko jäi väliin niin sen on oltava tänään.

Eilen käytiin ratailemas. 4,5km saatiin kasaan. Koirat oli jotenki laiskalla tuulella ja Fia sekä ystävän koira, jotka yleensä kirmaa pää viidentenä jalkana ympäriinsä, ottivat mallia Jidasta ja kulki meidän kantapäillä. Pitää ens kerralla ottaa mukaan pihdit ja lukkoöljyä. Sielä on semmonen numeroyhdistelmäriippulukko, jonka numerot pyörii niin tahmeesti, että siinä sai vaan sormenpäät kipiäksi eikä lukko siltikään auennut. Mentiin sit sisään vähän vaikiamman kautta.

Mä päätin lopettaa viikolla juomisen. Koko keskiviikko meni ihan vituiksi sen tiistaisen kuuden kaljan takia. En tosin olis uskonut enkä usko vieläkään, että niin pieni määrä vois tehdä sellasen olon yksistään, pakko siihen oli jonkin asian tuoda jokin sivuvaikutus. Mut silti, saunakaljan voi ottaa jos viikolla käy, mut se on vaan 1-2, ei yhtään enempää. Eilen mulla olis ollu kaks kylmää saunakaljaa, mutta join vaan toisen. Vaikka ihan perjantai ja kaikkee. Hyvä mä! 😊

Sit mä päätin et vois ens kerralla tehdä sähköröökiin vaikka 5mg/ml nikotiinia sisältävän seoksen. Tai ehkä jopa 6. Mut tolla nykyisellä kahdella mg/ml ei oikeen enää korvaa röökiä. Se toimi hyvin aiemmin röökin vähentämiseen, mut jotenki tarve nyt kasvanut. Mä vedän sitä koko ajan täs kun koneella istun, ja silti saa 2 kertaa tunnis käydä röökillä. Tuun sisälle niin saman tien taas höyrytin kädes. Kuluu paljon sekä oikeeta röökiä, että nestettä, että atopäitä.

Jees, nyt alkais olee kahvit ryystettynä. Seuraavaksi vois olla vuorossa se kauppa. Taidan käydä vaan tossa naapurissa, eli Lidlissä. En mä nyt sieltä ihmeempiä tarvi, koirille raejuustoo ja ittelle maitoo ja jugurttia. Ihan turhaa ajella Ässään niiden takia... Pahin jännityskin meni jo ohi tässä kun oli muuta ajateltavaa. 😊 Eipä siinä, paiputipai!

Välineurheilijako

Eilinen oli tavallaan aika rankka päivä. Mari kävi ja käärittiin paaljon lakanoita. Juteltiin ruoka-asiasta ja näytin sille kaikki liput ja laput mitä sain sieltä ravitsemusterapiasta. Kerroin, et terapeutin mielestä tarvisin enemmän tukee ku 1h/vko, mutta minkäs teet kun polilla on työvoimapula ja Marin kalenteri täynnä. Mä tykkään jo nyt Marista enemmän ku Niinasta, siltä sentään saa vastauksia ja se ihan oikeesti kuuntelee mitä sille puhuu.

Kävin kylillä ja unohdin ostaa koirille raejuustoa. Uus kauppareissu tänään. Hain ne liput, veljelle autoon vetarin Toyota-huollosta, poikkesin röökillä kaverin tykönä, kävin kaupassa ja mikä parasta, mun paketti tuli! Nyt mun ei tarvi ku loikata vaa'alle ja appi piirtelee hienoja diagrammeja 😍 Mun paino tänään on 100g vähemmän kuin eilen. Kehon rasva-% on ihan viitearvoissa, 29,3. Kuntoplussan mukaan naisten normi on 21-36%, FitBitin mukaan mun ikäisellä/kokoisella/sukupuolella se olis 20-31%. Aika iso ero mut olen viitearvoissa silti. Painoindexinkin fiksu vaakani laskee, mut ei näköjään merkkaa sitä ylös. Enhän mä nyt enää voi muistaa paljonko se oli!

Sit piti vähä reenailla. Käytiin ensi Fian kans tunnin näyttelyreeni ja siihen heti perään reeni kaverin Pihka-koiran kanssa. Hauskaa, et 8,5kk ikäisen kans meni paljon paremmin, kuin ton n. 1,5-vuotiaan. Toki mä nyt oon Pihkalle aikalailla vieras ihminen, se varmasti vaikuttaa kyllä. 

Mä rupesin aamulla miettimään, et oon pistäny aika helvetisti massia tähän mun "harrastukseen"... Mä ostin aktiivisuusrannekkeen, uuden puhelimen et sain edellämainitun toiminaan, älyvaa'an. Parit kalliit urheilurintsikat, kunnollinen vedenpitävä ulkoilupuku ja lenkkarit. Ratamaksu. Koirille vaatesta. Ei oo tonnin raja kaukana... Mut välineurheilijalla on hyvä mieli 😊

Nukkustaminen oli taas. Menin kymmenen jälkeen sänkyyn, mut olin vielä puoliltaöinkin hereillä. Piti ottaa Stilnoct että sai unta ja sit pari heräämistä. 

Mulle iski joku pyykinpesuvimma, mut oon pessyt jo kaiken. Koko ajan mieles et pitäiskö laittaa kone päälle, mut ei vaan oo mitään mitä sinne tunkis. Jos tänään sais ne eilen käärityt lakanat kaappiin, kammattua koirat, käytyä radalla ja saunas, niin olis jo aika kova. Imurointikaan ei tietty pahitteeksi olisi. 

Mun pitäis varmaan kokeilla laittaa seuraavaan sähköröökinesteseokseen vähän enemmä nikotiinia. Sähkörööki on koko ajan käytös, mut silti tekee jatkuvasti mieli mennä oikeesti röökille. Tällä hetkellähän käytän seosta, jossa nikotiinia vain 2mg/ml. Makuina vadelma-sitruunan ja eucalyptus-mintun sekoitus, ihan parasta! Oon vetäny sitä varmaan jo 500ml eikä kyllästymisestä puhettakaan. Päin vastoin, jos kokeilee jotain muuta makua niin kaikki on yhtä syvältä kun vertaa. 

Tuliskahan mun uus nettipaketti tänään? Telialta ei oo mainossähköpostia lukuunottamatta kuulunut yhtään mitään sen tilauksen jälkeen. Enkä mä edes voi muistaa et koska moisen tilauksen tein. Pitäis varmaan ottaa yhteyttä siihen suuntaan ja kysäästä. 11.10. näemmä oon soittanu sinne. Pitäis kyl pian paketin olla jo täälä. 

Nyt olis ennen lounasta hyvää aikaa tehdä jotain järkevää, mutta arvaappa. Mä vaan keitin lisää kaffia! Noo... Viideltä ratavaraus, jos sitä ennen sais vaikka jotain aikaseksi. Aattelin lounaaksi spagettia ja jauhelihakastiketta kera porkkanaraasteen. Vaiko sittekki perunaa ja jlihasoosia? Nyt iski pulman. No kuitenki, mä rupeen nyt ihmettelemään missä mun paketti on. Pai!

Joo.

Eilinen oli kerrassaan mahtava päivä. En saanut tehtyä mitään, kun koko ajan oli vaan huono olo. Siispä otin lääkkeet jo vähä ennen kuutta, ruokin ja ulkoilutin koirat ja menin jo seittemän jälkeen sänkyyn. Ei mahrottoman kauaa tarvinnu unta onneksi hakee. Muutaman kerran heräsin kesken unien, kerran piti vaihtaa tyyny. Toi uus tyyny ei jotenki sovi mun kropalle... Selkä ihan jumalattoman kipee herätessä mut onneksi on Buranaa 💗

Mut tänään on kiva päivä. Ajoissa ylös, lenkille, aamupala nassuun ja nyt kahvia. Mari tulee klo 10. Mun paketin pitäis tulla tänään, sen vaa'an siis. Mari saa kunnian kääriä mun kans lakanoita kun tulee. Oon pessy ihan simona lakanapyykkiä kun kaikki oli likasina kerralla. Vieläkin niitä pyykkikorissa olis... Kaupassa pitäis käydä ja R-kioskilla. Ostin ystävälle synttärilahjaksi liput sen lempibändin keikalle ja ne pitäis Ärrältä hakea.

Sillä uudella älyvaa'alla on sitten hyvä seurata painon paikoillaanpysymistä. En nyt nimittäin viikossa oo laihtunu grammakaan, en kyllä tosin lihonutkaan. +/- 0. Takaraivossa on edelleen ajatus, et en voi laihtua jos syön koko ajan, mut yritän huutaa sille takasi et vääräs on. Elimistö tarvitsee vain vähän aikaa tottuakseen muutokseen, näin mulle on sanottu. Kuinka paljon on vähän aikaa, sitä en tiedä.

Vähän on kyllä vieläkin semmonen etova olo. Kun nyt en vaan olisi kipeeksi tulossa. En kyllä kestäis. Aina kun mä innostun terveemmistä elämäntavoista, mä tuun kipeeks ja sit kaikki järkkyy. Ei jaksa kipiänä lenkkeillä, eikä laittaa ruokaa, eikä edes huvita syödä jne... Kaikki menee ihan pilalle just kun pääsi hyvään alkuun. Eilenkin söin välipalaksi 20g pähkinöitä ja iltapalaksi yhden paahtisviipaleen, siinä päivän ateriat. Hyvin meni taas. Kuumeen mittasin just, ei ole onneksi sitä, vaikka olo onkin.

Nyt vois laittaa vaikkapa pyykkikoneen pyörimään ja tyhjätä tiskikoneen. Sit kerkiää viä kivasti käydä röökillä ennen Marin tuloa. Suunnitelma. Moiks!

Nukkumatti

Tuli vähä nukuttua. Tarkoitus oli nousta kasilta mut torkuttelu voitti. Noo, kerrankos näinkin.

Otin muutaman, tai siis 6, kaljaa eilen. Sit iski darrapeikko jo tosta määrästä ja heräsin 4 mais oksentamaan. Aamulla kun nousin, oksensin lisää. Kiva harrastus!

Facemuistoissa tuli vastaan kuva 5 vuoden takaa, kun Jida näki ekaa kertaa eläessään lunta! Nyt on 8,7 astetta ulkona ja vettä satelee. Mä haluun lunta! Tää on ihan epistä.

Toisaalta toi lämmin on ihan hyvä, koska mua vähän paleltaa. Koko kesän ja syksyn täällä sisällä on ollut niin kuuma, et siihen on tottunu ja nyt kun sisämittarissa on 20,7 niin kylmältähän se tuntuu. Kylmyydes on kuitenki se hyvä puoli kuumuuteen verrattuna, et se on helppo korjata pukemalla lisää. Kuumuutta ei pääse mitenkään pakoon...

Ei nyt oikeen napostele tää kirjottaminen. Kohta sais varmaan ruveta laittaan lounasta, jos jaksaa. Ratavaraus kuudelta, siihen mennes pitäis päästä jotensakkin inhimilliseen kuntoon. Katotaan ny... Heipat 😊

Ennätys!

Pakko heti alkuun mainostaa eilistä lenkkiä! Käytiin radalla ja kävelin reippaasti 5,5km. Ei siinä mitään, mutta matkantekovauhti on ennätystasoa! 10,55min/km, vaikka pidin pari juomataukoa ja keräsin kolmet koiranläjät pussiin matkalla. Yleensä se on yli 12! Vähäkö tyytyväinen olen tuohon. 😊

Mä olin eilen aika reipas. Ravitsemusterapia- ja kirjanpitäjäkäyntien jälkeen tein ruuan, täytin tiskikoneen, jaoin dosetit, skannasin ja sähköpostitin parit paperit, leikkasin koirien kynnet ja kävin lenkillä. Illalla yritin kattoa Criminal Mindsia vielä tabletilta, mut en jaksanut kovinkaan kauaa ennen kun alkoi unettaa. Levottomasti meni yö, mut sainpas silti itteni seittemältä ylös. Kylkeen vielä viikottainen raportti, jossa ei juuri ole kehumista..

Mun vaaka on laitettu postiin tänään! Kohta se on täälä ja sitten... Niin, sitten mulla on uus vaaka! En mä varmaan silti punnitse kuin kerran viikossa, tai ehkä kaks. Pitää nyt kattoa. Sieltä Telialta ei oo kuulunut mitään niistä mun uusista laitteista. Sit mulle on tulossa puhelimen suojakuoret Kiinasta ja rannekkeeseen uudet, pinkit, remmit Yhdysvalloista. Paaljon paketteja, minä pidän paketeista! 😍

Mulla pyörii mieles lapsen sanat. Se näki keittiön ilmotustaululla sen sururyhmän ohjelmalappusen ja kysyi mikä on sururyhmä. Selitin sit et kun iskä kuoli niin mä käyn sielä ryhmässä juttelemassa ja se helpottaa. Sit se kysyi, et "kannattaako ikävöidä jotain sellaista mitä ei koskaan enää näe". Menin vähän sanattomaksi. Meinasin kysyä et meinaako neiti, et jos oma isä kuolis niin ei tulis yhtään ikävöityä, mutta katsoin parhaaksi olla hiljaa.

Sain sysäyksen sieltä terapiasta aloittaa uus, terveempi elämä. Mä onnistuin n. 5 vuotta sitten tiputtamaan painoa 17kg sillä, et lopetin kaljanjuonnin, vaihdoin kokiksen sokerittomaan, lenkkeilin aika paljon ja söin 5 kertaa päivässä. Nyt mulla on toi Olanzapiini roikkumas mukana, mikä vaikeuttaa operaatiota, mutta aion yrittää. Kirjoitan motivaatiolistaa, jonka aion laittaa jääkaapin oveen. Sit kun syömis- ja/tai ruuanlaittomotivaatio kusee, niin katson listasta miksi syön ja siitä tulee parempi mieli. Lista on vielä kesken, mutta näyttää nyt tältä:

Listan viimeinen kohta jäi ulos kuvasta. Se on: Mä syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, koska en halua olla Virpi. Virpi on mun entinen paras ystävä, joka sairastui anorexiaan vuosia sitten. Se vaihtui jossain vaiheessa bulimiaan ja sitte se vasta sekasin oliki. Mä seurasin sitä sekoilua vierestä vuosikaudet ja voin kertoa, et ei ollut kivaa. Mä tunnistan omista nykyisistä ajatuksistani hyvin paljon yhtäläisyyksiä Virpin ajatusmaailmaan ja se pelottaa, pelottaa ihan helvetisti. Asialle on tehtävä jotain ja ainut mitä mä voin tehdä, on syöminen.

Toisaalta ahdistaa, Silloin kun mä viimeksi laihdutin, olin just eronnut, oli välirikko em. Parhaan ystävän kanssa, asuin eri kunnassa kuin muu perhe jne.. Mulla ei siis ollut ketään, mulla ei yksinkertaisesti ollut mitään menoja tai tekemisiä. Sen takia olikin helppo kuluttaa kaikki aikansa terveellisiin elämäntapoihin. Nykyään mulla on enemmän sosiaalista elämää, mutta järjestänkö mä kaiken niin, että oon ruoka-aikaan kotona? Ja lenkkiaikaan lenkillä? Kaljanjuonnin lopettaminenkaan ei ole vaihtoehto, koska nykyään mulla on kavereita ja suunnitelmia, esim. Tikkakisat lauantaina.

Toisaalta ahdistaa myös siksi, että mun päässä on aika syvällä ajatus "en voi laihtua jos syön koko ajan". Tiedostan kyllä, että näin asia ei ole, mutta en mä voi ajatukselle mitään. Olishan se laihtuminen nopeempaa paastolla, mutta pysyvämpiä tuloksia saa elämäntapamuutoksella aikaan. En mä kuitenkaa voi paastota loppuelämääni, kaiketikaan.

Okei, se syömisestä taas. Tänään olis ohjelmassa pyykkishow, kaupassakäynti jaja.. No, kyl mä jotain keksin. Niin joo, tavaroita pitäis laittaa myyntiin. Tiskikoneen tyhjäys ja koirien kampaus, ehkä imurointi. Ohan siinä jo paljon kaikkee. Aloitan, kunhan saan kahvit juotua.

Mä en malttaisi odottaa torstaita. Mari tulee silloin ja mul olis aika paljon asiaa! Saanhan mä toki tänne blogiin purettua, mut on se silti eri asia jutella ihmisen kans livenä. Saa jopa ihan vastauksia ajatuksiinsa!

Mun sisko on Kreikassa. Maailma on epäreilu paikka. Sil on kaks lasta ja koira ja se pääsee lähtemään viikoksi irti arjesta. Mulla on 0 lasta ja kaks koiraa, enkä mä pääse koskaan mihinkää! Laivareissua oon suunnitellu jo ties kui pitkään, mut ei vaan ei. Ei mulla oo koirille hoitopaikkaa. Äiti ottaa ne mun synttärien ajaksi, niin sekin mahdollisuus on jo käytetty. Perseestä, etten paremmin sanois. Olishan täälä koirahoitola, mut niis on pöpöjä ja korvapunkkeja ja kaikkee ällöö. Ja 24/7 häkis istumista. Tai pääsee sieltä vissiin 3 kertaa päiväs lyhyelle kävelylle... Tuntuis julmalta viedä koiriaan sinne.

Ehkäpä mä tästä lähden sinne kauppaan. Sii juu!

Ravittuna ja terapoituna

Mä olin laittanu vahingos äänettömän herätyksen, mut heräsinpä puhelimen värinään klo 7. Join aamupalan ja kahvit ja lähdin ajeleen. Olin hyvissä ajoin sairaalalla ja jäi aikaa ettiä oikia osasto ja odotellakki kerkis aikansa.

Mä oon ihan supertyytyväinen. Luulin et se kertois mulle kuinka mun pitäis syödä, vaikka tiedänhän minä sen varsin hyvin itsekin, ja lähettäis kotiin haukkujen kera. Mut se ihan oikeesti otti mut vakavasti ja näki mun huolen ja oli samaa mieltä, et jos tätä menoa jatkuu niin musta tulis hyvä uus potilas keskussairaalan syömishäiriöyksikköön. Me yritettiin keksiä ratkaisuja siihen, et miten mut sais tarttumaan ruoka-aikoihin. Mullahan siis on päässä ihan selkeät ruoka-ajat, mutta niiden noudattaminen ei kuulu mun käytäntöihin.

Tehtiin tommonen tavoitelista ja sitä pitäis nyt ruveta noudattamaan. Kohta 2 tarkoittaa sitä, että kun syömishäiriö sanoo jotain tyyliin "aterian väliin jättäminen on voitto" niin pitää keksiä aivojen terveellä osalla vastaväite tyyliin "syöminen tekee sankarin". Lounaskohta ajatellen niin, että teen päivällistä myös seuraavan päivän lounaalle, niin mun on pakko syödä lounas, ettei tarvi syödä samaa ruokaa päivälliseksi kahtena päivänä. Sit toi viimenen kohta, normaalistihan mä syön iltapalan lenkin jälkeen noin kello 20, mut nyt pitäis syödä se jo lääkeaikaan, ennen Olanzapiinin aiheuttamaa ahmimiskohtausta, jospa järkevä syöminen vaikka estäis sen kohtauksen tulemisen.

Kotimatkalla kävin kirjanpitäjällä ja juteltiin firman tilanteesta. Aika heikolta näyttää, jos näin vois sanoa... Pitäis saada se helvetin autotalliosake myityä, koska mistään muualta firmalle ei enää ole tulossa rahaa. Tilinpäätös tehdään tän kuun lopussa ja se tulee maksamaan summan X, jota firman tilillä ei ole. Ongelma.

Koska logiikka on hukassa, eilisen kuulumiset tulee vasta tän päivän kuulumisten perään. Käytiin eilen siellä mätsäreissä, eikä ollut turha reissu ollenkaan. Hoitolapsi kävi Jidan kans kehäs ja olivat lapsi&koirakisassa toisina. Jida oli pienten PUN2 ja Fia pentujen PUN4. Molemmille uus pysti. Jidan palkinopussi sisälsi mun koirille ihan liian pienen fleece-takin ja Fian pussissa oli mun koirille ihan liian iso kaulapanta. Jida sai LED-pannan, jolla me ei tehdä mitään, koska ei se kuitenkaan näy karvojen alta mihinkään. Molemmat sai myös pallon ja nyt on sitten palloiltu oikein urakalla. 😊

Unoset meni hyvin. Luin illalla sängyssä vähän Roope-Setää ja sit nukahdin aika nopeesti.

Äsken kotiintultuani ja ennen päiväkahveja, mä söin. Söin sitä lauantaista ruokaa ja se meni ihan nätisti alas. Päivälliseksi ajattelin makaronilaatikkoa. Tulee vaan pieni problematiikka siitä, että lounas meni kamalan myöhäiseksi, niin kuinkahan päivällisen mahtaa vaan käydä... Ainakin aion yrittää.

Pyykkiä vois taas pyöräyttää koneellisen kunhan saa edelliset kaappiin ja ratavaraus tavoitelistan mukaisesti klo 18-19. Eipä sit oikeestaan muuta ohjelmaa tälle päivää ole tiedossa. Paitsi jos jaksaa ja ehtii, niin auton vois tiskata. Se on ihan kakkainen päältä ja vähän sisältäkin. Se vois oikeestaan olla huomisen homma se. Kattoo ny. Mut nyt mä rupeen sähköpostittamaan kirjanpitäjälle papereita, joita en tajunnu ottaa mukaan. Pai!

Supersankari (vähintään)

Eilinen oli hyvä päivä. Sain laitettua ruuan ja syötyä sitä, pesin 4 koneellista pyykkiä, heitin kaverin Jalasjärvelle, pesin koneellisen tiskiä ja tyhjäsinkin koneen. Käytiin kaupassa kahdesti, eka Lidlissä ja sit S-Marketista hakemas ne mitä mä onnellisesti unohdin. Kampasin koirat ja askeliakin tuli tarpeeksi. Kaikin puolin onnistunutta.

Mä sanoin silloin pari päivää sitten, et jos mulla olis lapsia niin en antaisi niitä mulle hoitoon. Nyt kun tässä aikaa on kulunut, niin mietin et miksei. Täähän sujuu varsin mallikkaasti. Ei tästä kyllä silti tapaa ole tulossa. Vaikka toi on iso tyttö jo ja osaa viihdyttää itseään, niin on se vaan silti rankkaa. Varsinkin siltä osin, et toi on kova puhumaan ja sosiaalistuminen vaatii multa paljon ja ottaa voimille.

Unoset meni aivan hyvin. Illalla väsyn tuleminen kesti, mut kun tarpeeksi odotteli ennen sänkyyn menoa niin uni tuli aika nopeesti. Herääminenkin kerranki sujui.

Mä sain syötyä aamupalan! Tai siis juotua, taas. Kreikkalaista jugurttia, täysjyväviljahiutaleita, mansikoita, mustikoita ja mehua. Laitoin ne taas illalla blenderin kippoon valmiiksi, niin aamulla sai vaan ottaa sen jääkaapista ja pyöräyttää muusiksi. Ja hyvää oli 😊

Tänään olis ohjelmassa mätsäri Teuvalla. Ajattelin ilmottaa molemmat ja jos toi muksu haluaa niin saa mennä Jidan kans lapsi&koira-kehään. En oo vielä puhunu sille koko mätsäristä mitään, vien vaan sen paikalle mukanani ja kysyn sit vasta sielä et haluuko mennä kehään. Tää on vähän niinkuin yllätys, en tosin tiedä kuinka iloisena se sitä pitää. Mutta yllätys se pettymyskin olis, eiks vaan! 😁 Lujaa se odottaa ku sanoin sille eilen et tänään ulkoillaan. Kysyi äsken et eiks me mennäkkää pihalle... Tunnin verran nyt joutuu odottelemaan vielä.

Pukeutumisongelma. Sielä on aika lämmin ulkoilupuvulle, mut en haluis muita vaatteita sotkea sielä hiekkakentällä. 16,2 näyttää mittari ja aurinko paistaa. Tuulta tosin on aika reilusti, joten ehkä se ulkoilupuku vois olla. Ehkä. Hankilaa. Saishan ne farkut toki pestyä, mut mut... Toi mun pyykinpesu on vähä semmosta säätöä, kun pari viikkoo menee pesemättä mitää ja sit pitää pestä monta koneellista kerralla. Eikä mulla oo ku kolmet käyttökelposet farkut, niin ei niitä oikeesti viittis sotkea pyykkikoriin makoilemaan ikuisuudeksi. Eli ulkoilupuku, paistuu sit jos paistuu.

Mul on huomenna se ravitsemusterapiakäynti, keskussairaalassa klo 10. Pitää olla puol tuntii etukäteen paikalla et kerkiää ettiä sieltä sokkelosta oikeen osaston. Tunnin saa varata matkaan, eli lähtö viimeistään 8.30. Sitä ennen pitää hoitaa koirat ja juoda paljon kahvia. Herätys siis klo 7.00.

Jees. Aika ruveta valmistautumaan lähtöön. Sii juu!

En jaksa..

...Keksiä nimeä tälle tekstille. Se on yllättävän hankalaa, kun tekstejä on yli 200 niin kaikki on jo käytetty.

Eilinen oli kaikenkaikkiaan hyvä päivä. Näin, koska:

-Mari kävi ja me saatiin oikeen oiva keskustelu aikaseksi. Se kuunteli ja keskittyi kokonaan muhun ja mun juttuihin. Antoi luvan kiroillakin, kun se tulee mulla vähä luonnostaan 😂 Jidakin suopui nopeasti sen läsnäoloon, joten ei se kovin paha tyyppi voi olla. Nyt ollaan vähän asian ytimessä, kun se on sentään sairaanhoitaja. Niinahan on sosionomi. Sairaanhoitajan luulis tajuavan vähän enemmän sairauksista ja lääkityksistä jne.. 

-Mä sain vihdoin siivottua täälä! Koko viikon meinaamisen jälkeen mä eilen imuroin, pesin keittiön ja vessan sekä vaihdoin lakanat. Vähän otti kyllä voimille. Mopatakki olis voinu mut ei enää jaksanu.

-Jaksoin käydä kunnolla ruokakaupas ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan. 

-Käytiin radalla 5km reipas kävelylenkki. Sielulle lepoa siellä keskellä ei mitään, koirat vapaana ja musiikit täysillä urheilla. Kukaa ei oo kuulemas vaikka hoilais mukana täyttä kurkkua.

-Kävin saunassa ja kyllä rentoutti.

-Hoitomuksu tuli niin myöhään että sain melkein saman tien laittaa sen pesuille ja petiin.

Koska mikään ei koskaan oo 100%sesti hyvin, pitää pari miinustakin olla

-Mä näin kauppareissulla, kun risteysalueella mopoauto ja henkilöauto oli kolaroinu. Siin oli kaks paloautoo ja poliisi. Ambulanssia ei ollut, joten oletan että kellään ei ollut hengenhätää, mutta siltikin mua alkoi ahdistaa ihan hulluna. Tuli paha mieli. Laitoin Perhe-ryhmään viestin et ajelkaa kaikki varovasti ja ootte rakkaita. Sit tuli onneksi jo rata-aika, niin pääsi purkamaan ahdistusta lenkkeilyyn.

-Mä en millää meinannu saada unta. Yritin. Otin Opamoxin ja yritin uudelleen. Katoin jakson Family Guyta ja yritin taas. Istahdin takas koneelle. Otin toisen Opamoxin. Istuin taas koneelle. Yritin vielä kerran ja johan tuli uni. Sit ku tyttö heräs ja kävi vessassa niin koirat päätti et munki on aika herätä. Tästä pääsemmekin näppärästi päivän unikuvaan. Sit kun nukahdin niin hereilläoloa tuli vain vähän, mutta syvää unta ihan epänormaalin paljon. Yleensä nukun sen 10h melko huonosti, mut nyt 8h hyvin, enkä huomaa eroa normaaliin aamuväsymystasossa.

Käytiin tytön ja koirien kans 1,5km aamukävelyllä ja nyt mä juon kahvia ja kirjoitan. Tyttö lukee kirjaa. Rauhallinen aamu. Mä oon jotenki nyt ylittänyt itseni, kun jaksoin heti aamusta kuunnella sitä ja jopa puhua sille takasi. Ilman aamukahvia! Ennen aamuröökiä en kyllä sanonut muuta kun että pukee vaatteet päälle niin lähetään lenkille.

Mä söin eilen kahdesti! Jopa. Tänään laitoin tytölle aamupalan ja olisin ihan hyvin voinut siinä välissä syödä ittekki, mut niin vaan meni tavarat takas jääkaappiin 😖 Tänään olen päättänyt laittaa lapselle ruokaa ja aion ainakin yrittää syödä sitä itsekin. Teen varooksi mun lempparia, broileripastaa ja tuoresalaattia 😍 Jos sen vaikka sais uppoomaan...

Pitäis laittaa pyykkäyskone käyntiin, käydä kaupassa koska unohdin kaiken näköstä ja sit kammata koirat. Pari tuntia aikaa ennen ku pitää alkaa se ruuanlaitto. Toisen koirista kerkiäis kyllä kammata sillä välin kun safka on uunissa.. Kattoo nyt kui kauan koiran 1 kanssa menee ja suunnitella sitte lisää. Mut nyt ne pyykit. Moooi!

Uus nimeämistaktiikka?

Tänään soi jo kerran käytetty biisi päässä. Pitää keksiä jotain muuta.

Eilinen ei ollu ihan turha päivä. Sain roskat, tiskit ja tölkit kerättyä pois. Pesin koneellisen lakanapyykkiä ja purkasin reissutavarat ja ostostelukassit. Sit mä vahingos tilasin älyvaa'an. Se on saman merkkinen ku tää ranneke ja sen saa Wi-Fillä yhdistettyä tohon samaan sovellukseen mitä rannekekin käyttää. En malta odottaa et se tulee!

Sit mä viel soitin Telialle ja tuli hyvä mieli. Kun koneen oletusasetusten palautus ei merkittävästi nopeuttanut eikä helpottanut nettiselailua, tein nopeustestin ja se antoi latausnopeudeksi 17,5mbps. Liian hidasta, mul on kiire. Se katteli mun tietoja sielä ja totes et mulla on vanhentuneet laitteet täällä. Nyt se sit postittaa mulle hybridi-reitittimen, joka käyttää ADSL ja 4G yhteyttä kumpaistakin. Nopeuden pitäis olla 20-100. Laitteiden toimitusmaksu on 30€ mutta kuukausimaksu tulee pysymään samana kun nyt noilla museovehkeillä. En malta odottaa sitäkään!

Musta on tullu jotenki erilainen. Ennen mä olin hidas ja harkitseva, en tehnyt mitään ilman suunnitelmaa. Nyt kun mä saan jotain päähäni, niin sen pitää tapahtua justhetitälläsekunnilla. Mä en oikein nyt tiedä tykkäänkö mä tästä muutoksesta... Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja siinä säästyy rahaa, vaivaa ja tulee vähemmän ongelmia. Nyt kun on suinpäin ryntäilemäs joka paikkaan yhtä aikaa, tulee jälkeenpäin olo et olikohan toi nyt järkevää. Jos olis miettiny etukäteen niin ei tarvis miettiä jälkikäteen. Ja toi maltti. Ei oo mun juttu. Ystävä mua aina yrittää muistuttaa siitä, mut heikoin tuloksin..

Fian treenit meni eilen hyvin. Se on nyt 8,5kk vanhana aika lähellä jo näyttelykoiraa. Musta tuntuu et kasvattaja vähän loukkaantui, kun se alkaa vetää näyttelyreeniä ens viikosta alkaen torstaina klo 19 ja mä sanoin et toi aika ei oikeen sovin mun ja koirien vuorokausirytmiin. Se vastas vaan et "joo."...

Lupasin ottaa pennun viikonlopuksi hoitoon. Semmosen 8v. Ihmispennun. Ku kaveri kysyi otanko, sanoin semmosen hinnan, mitä oletin et se ei haluis maksaa. Oletin väärin. Nyt pitäis sitten orientoitua keksimään jotain viihdykettä. Mä oon niin vitun hyvä lasten kans et huhhuh. Jos mä olisin äiti niin en antaisi lapsiani mulle hoitoon 😂 Ei oo kii osaamisesta tai käytännön jutuista, mä kyl pystyn siihen, mut niinkuin lapsen äitille sanoin, mua ei vois vähempää kinostaa.

Mä en oo syöny koko viikolla, paitsi tiistaina, muuta kuin iltapalan. Tiedän kyllä, että iso syy mun jaksamattomuuteen on just siinä, mut en mä voi sille mitään et ei vaan tee mieli! Tiistaina kun olin äitillä ja valmis ruoka suunnilleen kannettiin naaman eteen, nii sit sain syötyä. Ei vaan oo nälkää eikä ruokahalua, niin vähäisintäkään vaivaa ei syömisen  eteen jaksa nähdä. Poikkeuksena just illat, koska Olanzapiini ja Seroquel syötättää. Eilen punnitessani olin lihonu viime viikosta 300g. Se johtuu viikonlopusta, kun vähien unien takia tuli litkittyä energiajuomaa kaksin käsin ja söin pitsan. Kunnon rasvalätyn. Noo, ens viikolla sit tulosta.

20min niin Mari on täällä. Jännittää. Jos mä nyt jostain syystä en onnistu pääsemään sen kans yhteisymmärrykseen, niin multa loppuu vaihtoehdot. Niina kyl sanoi et jos sen Marin kans ei tuu toimeen niin ei sitte kenenkää, mut saappa nährä.

Unet meni kerranki oikeesti hyvin ja nousin ensimmäiseen herätykseen! Ei torkkua! Vähä nyt jäi siitä normaalista 10 tunnista mut se ei ehkä ole huono asia. Ehkä.

Melkein kävin aamulenkillä. Vain melkein, koska noin 300m kävelyn jälkeen tuli koira vastaan niin tein uukkarin. Ei ollu nameja mukana enkä halua epäonnistuneita ohituksia, joten ei ohiteta ollenkaa. Käännyttiin sit tosiaan takasi ja tultiin kotio, kun koirat kerkis jo tuolla matkalla asiansa tekemään. Tänään radalle kunnon lenkille ekaa kertaa tällä viikolla. On kyllä tän viikon raportti taas surullista katottavaa tiistaina. Jäi joku kestoväsy viikonlopusta, joka nyt vasta alkaa hellittää.

Tänään on siivottava. Viikonloppuna ei kuitenkaa jaksa ku se muksu on tiellä ja sunnuntaina on mätsäritkin. Mä oon nyt koko viikon lykänny, mut enää ei voi. Nyt siis toimintaa, vaikkahan sitte väkisin. Sit kun Mari lähtee, niin mä en istu takasi koneelle, vaan teen jotain. Järkevää. Nyt mä meen vielä röökille ennen reffejä. Pai!

Mun sydän

Eilinen oli taas yks turha päivä. Kävin hakees kaverin Teuvalta, sit apteekis samalla reissulla. Kotona sain jopa pyykit telineeltä kaappiin. Sit koko ilta menikin ensin läppärin tyhjentämises tarpeellisesta tavarasta  ja oletusasetusten palautuksella. Siinä meni oikeesti koko ehtoo! Onneks mulla on veli joka osaa ja jaksaa auttaa kädetööntä tietokoneasioissa. Mut nyt toimii paremmin. Täshän oli kaikenlaista pikku toimintahäiriötä. Niin joo ja Jyskis kävin uniostoksilla. Ostin kalliin mutta ihananmukavan tyynyn, tyynynsuojuksen, muotoonommellun lakanan ja kaks käsipyyhettä.

Mä päätin ja lupasin et nyt loppuu shoppailu. Loput rahat säästöön mitä jäi. Nyt kun mulla on kaikki tarpeellinen uutta ja kiiltävää, niin on hyvä lopettaa. Uus auto olis himoittu, mutta kun toi nykyinen, vaikka onkin vanha, on niin hyvä, et pelkään et vaihtamalla vaan pahenee, Mut jos mä vaihtaisin, niin lisäisin nykyisen ominaisuuksiin automaattivaihteet, ilmastoinnin ja vähän potkua. Toi on suoraan sanottuna laiska! Aina kai sitä haaveilla saa? 😁

Mä järkkäilin eilen mun perinteisiä syyspippaloita. 10.11. Nehän on siis mun synttärit, oikee päivä 8.11. Nyt neljättä kertaa järjestettävät perinteiset syysbileet vaan kuulostaa paremmalta kuin "minä 28v.". Enkä mä haluu lahjoja. Olis tarkoitus kahvittaa ensi äiti ja kummitäti jne. Sit isänpäivän kunniaksi sisarusten kans haudalle ja lisää kahvia. Varasin keilahallilta muutamaisen radan ja kutsuin sisarukset ja kavereita sinne. Sen jälkeen mun luo boolikipon ja laittomien uhkapelien pariin. Kutsuja tuli läheteltyä sen verran et enpäs tiedäkkään mihin mä vieraani tungen jos kaikki kutsutut tulee! Äiti lupas ottaa koirat hoitoon ettei tarvi vekslata ton eteisen portin kans, eikä peljätä koska joku päästää ne pihalle vahingos/tahallaan. Täs kulkee autot ihan hirveen lujaa ja silloin on pimiääkin jo, mustan koiran mahikset on huonot.

Unoset meni muuten ihan hyvin, paitsi et täälä kummittelee. Heräsin 4 mais siihen, kun olkkarissa soi Sanni melkoisella voluumilla, enkä sit meinannu saada uudelleen unta. Onneks ei oo seinänaapuria! Toivottavasti naapurikämppä on vapaa vielä juhlienkin aikaan, ei tarvi käydä ennakkoon varoittamas et "hei olen Johanna naapurista ja mulla on huomenna/tänään/lauantaina bileet". Herääminen tuntui taas mahdottomalta ajatukselta, torkku lauloi monen monta kertaa.

Tänään on pakko siivota. Uus kuntoutusohjaaja Mari tulee ekaa kertaa huomenna ja täälä on ihan mieletön kaaos. Koko viikolla en oo saanut mitään aikaseksi, pakko jättää viime tippaan... 😖 Jos tiskit, roskat ja karvat sais ees pois ja reissusta tulleet tavarat paikoilleen niin tänne vois vaikka kehdata jonkun päästääkki.

Mulla on nyt kolme tänä vuonna ostettua puhelinta. Kun ostin S9:n niin laitoin J5:n myyntiin. Nyt rupesin kuitenkin miettimään et olis varmaan viisaampaa myydä toi Honori pois. J5:ssä on kaikki ominaisuudet mitä mä tarvin, paitsi kunnollista kameraa, mut jos varapuhelin pitää valita niin otan mieluummin sen joka toimii aktiivisuusrannekkeen kans yhteen, kuin sen jossa on parempi kamera.

Nyt alkaa olla kaffit juotuna. Se tarkoittaa sitä että on aika toimia! Mä oon niin vitun innoissani.... Joopa joo. Kuudelta on reenit Fian kans, ennen sitä on pakko saada jotain aikaseksi. Joten siis tää oli tältä päivää tässä, heips.

Funeral song (Ellinoora)

Biisi päässä soi jälleen.

Eilinen oli hassu päivä kun menotti niin kovasti. En mä ehkä ookkaan niin kovin erakoitunu, kun kuitenkin välillä iskee tunne et on pakko päästä pois kotoo. Käytiin sit paikallises datailuliikkees kyselemäs takuukuittia tohon uuteen puhelimeen ja saatiin se, joten maksoin lisää sille ystävälle. Hyvä kauppa se oli silti, vaikka melkein tuplasinkin hinnan kyseisen paperinpalan saatuani.

Sen jälkeen lähin ajeleen Seinäjoelle. Kävin Gigantista hakee uuteen puhelimeen uuden suojakuoren ja laturinpiuhan, pinkin tietysti 😁 Sit minä kävin vaateostoksilla! En edes muista koska viimeksi olisin käyny esim. Sovituskopissa, mut tulipa sekin nyt nähtyä. H&M:llä siis kävin ja ostin farkut, college-housut, kaks mustaa perustoppia, pitkähihasen paidan ja kengät näyttelykehiä varten.

Reffasin veljen Torikeskuksessa vaateostosten jälkeen ja mentiin yhdessä FinnVapella käymään. Sieltä en ostanu muuta ku atopäitä sähköröökiin. Just eilen aamulla sekottelin 100ml nestettä, niin sillä pärjää sen verran aikaa että käyn Sjoella seuraavan kerran. Luultavasti. Jos ei niin sit pitää käydä aikasemmin, logiikka 10+ 😂

Äitin työ menin ja muistin jopa palauttaa pikkusiskon pipon, joka maanantaiaamuna jäi tänne. Äiti laittoi ruokaa ja syötiin. Juotiin kaffit ja sit kello olikin jo sen verran, et pakko lähtee himaan. Toi ajaminen vie ihan hirveesti aikaa, vajaa tunti/suunta. Vaikka lähdin kotoo jo 13.30 mais niin tuntuu et ei keriinny kovinkaan kauaa sielä äitin tykönä viettää, kun klo 19 mennessä pitää olla kotona ottamas lääkkeet ja hoitamas koirat. Hain vielä kotimatkalla Musti&Mirristä koirille lihoja. Poron jauhelihaa ja sian sisäelinseosta, vaihtelua sille ainaiselle sikanaudalle...

Illalla en taas meinannut nukahtaa, nousin viä pariin otteeseen ottamaan vettä ja katoin jakson Family Guyta, sit hetken pyörimisen jälkeen se uni tuli. Otin herätykset pois, mut en nukkunut kymmeneenkään. Alkaa ilmeisesti univelka olla maksettuna. Uudes puhelimes on hauska ominaisuus, mitä vanhas ei ollut. Saa otettua screenshotin koko kuvasta, ei vaan siitä osasta mikä ruudussa on näkyvissä. Joten tänään pakollisessa unikuvassa näkyy myös nuo tasot.

Nyt on kohta aamukahvit ryystettynä ja sit alkaa siivous-operation. Tekemistä on enemmän ku vitusti, täälä näyttää ihan siltä, että edellisen imuroinnin jälkeen on trimmattu kolme koiraa, roskista ei tässä talossa ole, eikä myöskään tiskikonetta. Pölyrätti on yhtälailla tuntematon käsite, samoin pyykkikone. Joku on ollut "vähän" laiska viime päivinä. Radan varasin klo 17-18 ja saunapäivältä näyttää. Katotaan sit huomises tekstis, minkä verran oon saanut siihen mennessä aikaseksi... Mut nyt heipat!

Vielä kerran (Evelina)

Hirteen joutais tämmönen bloggari joka yhtäkkiä varoittamatta pitää parin päivän tauon 😡 Mä oon ollu niin väsyksis. Tai sunnuntaina meni koko päivä näyttelyjutuis + kotimatka, viiden tunnin unien jälkeen kuudelta ylös ja about klo 21 olin kotona... Mut kyl kannatti!

Reissu meni yllättävänkin hyvin, huomioonottaen että meillä meinas vielä alkuviikosta olla vähän riitaa. Vähän mua kyllä ärsytti kun se selitti jollekkin että se messarireissu olis niin kallis kun ilmottautuminen, matkat, parkit jne... PERKELE. Mä olisin hoitanu kaiken muun, jos se olis ilmottanu koiransa sinne. Mut joo, eipä sille ny minkään enää mahda, paitsi jos innostun itte ilmottamaan sen, sitäkään ei vielä tiedä.

Eilen nousin sängystä ysiltä, kun 9.30 oli neuvolaan aika. Pilleriresepti laitettiin uusintaan ja sit hiplailtiin tissejä! Kerroin tästä jo kolmannen tädin rintasyövästä, niin se halus sit tunnustella. Ei löytynyt mitään. Se ottaa selvää, olisko mun mahdollista päästä tutkimuksiin, joissa määritetään, onko se nyt sattumaa vaiko jokin geenivirhe. Soittelee huomenna ja kertoo mitä lääkäri sanoi. Vähän jännittää.

Tänään nousin siinä 9.15, kun 10 oli se palvelusuunnitelmapalaveri. Päätettiin vaihtaa työntekijää ja uus, Mari, tulee ekan kerran perjantaina. Niinakin ilmaantui paikalle, tai oli se laittanu viestin etukäteen mut luin sen vasta siinä odotustilas. Halus lähtiessä vielä halata ja toivotti hyvää jatkoa. Onhan se taas rankkaa alottaa uuden työntekijän kans, mut oon mä kyl edelleen vähän loukkaantunut. Oon muutamalle ihmiselle kertonu Niinan luonnehdinnan mun ylimielisyydestä jne, eikä kukaan oo vielä tunnistanu mua tuosta kuvauksesta.

Unet meni ihan hyvin. Yhen toissapäivänä kesken jääneen jakson kattoin Family Guyta tabletilta sängyssä, sen jälkeen uni tuli ihan suht hyvin. Vieläkin univelkaa viikonlopun jäljiltä, mut jospa ens yönä sais ne nukuttua pois, kun huomenna ei oo mihinkään menoa.

Viime viikko meni laiskemmin ku edeltäjänsä, mut kyl mä silti oon ihan tyytyväinen. Toi 10 tuhatta askelta on oikeesti aika rankkaa saada kasaan. Varsinkin nyt kun on ollut kiire heti herätessä, eikä oo päässy koirien kusetusta pidemmälle aamulenkille, niin jää illaksi aika paljon kiinniotettavaa. Tässä nyt kuitenkin viime viikon raportti:

Mä ostin eilen uuden puhelimen, Samsung Galaxy S9. Sain halvalla käytettynä ystävältä. Laitoin vanhan myyntiin, yks ihminen on kertonu olevansa kiinnostunu mut ei oo tullu viestiä. Pääsis ny vaan eroon siitä niin hyvä olis! Mulla meinas palaa siihen käpy kun sielä näyttelypaikalla yritin saada hyvää kuvaa Fiasta. Eihän siitä mitään tullut! Toi ylempänäkin julkaistu on maksimissaan keskitasoa. Noo, nyt ei pitäis enää olla sitä ongelmaa. Vaikka megapixeleitä on vähemmän, on toi kamera uudes ihan eri maailmasta ku vanhas. Toki niillä on uutena hintaeroakin vaivainen 550€...

Teen tässä juuri soittolistaa puhelimeen, kun radalla ei kuulu radio. Aika näppärää, koneella soi musiikki ja aina hyvän biisin tullessa laitan uuden puhelimen kuuntelemaan sitä, se tunnistaa sen automaattisesti ja sit vaan lisään sen listalle. En tiedä olisko vanhas ollu moista ominaisuutta, mut täs ainakin on ja mä tykkään. 😊

Tänään pitäis oikeesti siivota, mut mulla on mieles vaan iltapäivän Seinäjokireissu. Pitää käydä Gigantis, FinnVapella, Musti&Mirris ja äitin tykönä. Oon myös luvannu reffata veljen. Millähän sitä joka paikkaan kerkiää... Periaattees voisin käydä nois paikois ennen kun veli ja äiti pääsee töistä, tai jotain.. Pitää ny kattoa.

Joo eipä kai siinä sit muuta tälle päivää. Heips!

YsäriBoi

Jäi eilinen teksti välistä, kun mun passikuvaepisodi julkaistiin Ei menny niinku strömsössä -ryhmässä ja koko päivä meni kommentteja lukies 😁 Tässä nyt pikakatsaus kun kerkiän vielä istua.

Niina:
Kävi eilen ja juteltiin. Mä sanoin et en mä sittekkää oo ihan varma haluanko sitä vaihtoa, kun nyt pari kertaa on mennyt niin hyvin. Niinan mukaan se johtuu mun asenteesta. Se et meillä ei menny hyvin, ei puhuttu ja se rapsutti koiria, johtui myös mun asenteesta. Mä sanoin sille et mä en mitenkään pysty luvata et mä oon aina hyvällä tuulella kun se tulee, niin ei kuulemma tarviskaan, sitä ei vaan saa purkaa siihen sitä pahaa oloa. Saa purkaa sille, muttei siihen. Nyt mä oon kuulemma näillä parilla viime käynniltä laskeutunut sieltä alaviistoon katsovasta kulmasta Niinan tasolle. Hah.

Kasvattaja:
Ollaan kai  me ihan hyvis väleis, luulisin. Ollaan nyt viestitelty ja se lupas auttaa mua noiden omien koirien turkkien kans, kun lähdetään tänään sinne näyttelyreissuun. Mitä tämä apu pitää sisällään, sitä en tiedä.

Hoitokoira:
Se oli keriinny ehkä just ovesta sisään ennen ku oli jo paska lattialla. Se herätti mut puol kaks, kolmeen asti yritin unta mut sit nousin kampaamaan Fiaa. Jalat ja kyljet sain valmiiksi ennen ku väsy iski ja sit sain vielä nukuttua.

Reissuun valmistautuminen:
Mä en oo pakannu. Koirien laitto on pahasti kesken. Erittäin pahasti. Mä en ees tiedä mitä oon aikonu laittaa päälleni huomenna, sekin kai pitäis päättää. Paljon ei tavaraa mahdu mukaan, eli pitää valikoida ne vähät tarkasti.

Facebookissa tapahtuu:
Niina laittoi mulle illalla kaveripyynnön 😲 Kummastelin asiaa aikani ja hyväksyin sen, niin tuli viestiä et se oli vahinko. Nii varmaan. Sanoin sitte fiksusti et en loukkaannu jos poistaa, niin se oli kiitollinen tästä uutisesta. Kummaa hommaa.

Mä sain toisenki kaveripyynnön, pubin entiseltä portsarilta jota halasin aina kotiin lähtiessä 😂 Se oli kuulemma ihan innostunut kun olin tullut vastaan Facea selaillessa. Nykyään on töissä FinnVapella ja sinne sovittiin reffit tiistaina kun mulla on vähän asioita. Pitää joko ostaa atopäitä tohon nykyiseen sähköröökiin, tai sit ostan kokonaan uuden laitteen. Koska vituttaa kun tota nykyistä ei voi käyttää samalla kun se lataa.

Päivän suunnitelma:
Mä juon tän kahvin loppuun, sit käyn röökillä ja alan kampaamaan oikeen urakalla. Sit mä pakkaan ja sit mä rupeen tiskaamaan. Koiria. Jotain pitäis jossain välissä syödä, kai. Sit hyppy autoon ja menoX!

Uni:
Kuten "hoitokoira" -kappaleesta on luettavissa, se meni vähän vituiksi. Kuvakin huijaa, mutta laitan sen tähän silti. Mä menin sänkyyn about 22.30 ja nousin ylös sieltä ennen klo 10 + koiran kampaus-, Netflixin kattomis- ja röökilläravausoperaatio siinä välissä.

Jees, siinä kai suurimmat. Kello on sen verran et olis hyvä aika alkaa toimia... Jaksaajaksaa! Paipai