Mä tein eilen niitä alotuksia vähän enemmänkin. Hehkutin Tavoitteena Terveellisempi Elämä -ryhmässä mun elämänmuutosta ja sitä kuinka paljon paremmin nyt voin. Sivulauseessa mainitsin paljonko syön, kalorimäärän ja sit meni tunteisiin, kun joku siitä iloisesta ja hyväntuulisesta päivityksestä bongas vain ja ainoastaan sen ja siihen oli pakko puuttua, vaikka mainitsin heti alkuun et syöminen on ihan oikee ongelma mulle. Ja siis puututtiin nimenomaan siihen, että syön yhä edelleen liian vähän.
Siitä taas seuras se, että aloin kakssuuntasten ryhmässä itkemään kurjaa oloa. Tein siis alotuksen sinnekin ja sain niin ihania ja kannustavia kommentteja että paha mieli meni pois. 💗 Tästä eteenpäin mun syömiset on tarkkaan varjeltu salaisuus, toistaiseksi siihen saakka että se on aiheena vähän vähemmän arka.
Ja kun se vielä menee niin, että sanoin syöväni 1300kcal, mutta se on kyllä aika vahvasti yläkanttiin arvioitu. Mä huijaan itteeni, ravitsemusterapeuttia ja ihan kaikkia muitakin mun kalorien laskemistavalla. Mä merkkaan ylös kaiken, mitä otan lautaselle, enkä korjaa sitä jos en jaksakaan syödä kaikkea. Jos listalla on useampi vaihtoehto samasta ruuasta, valitsen sen, jossa on kaikkein eniten kaloreita jne... Pitäis lopettaa se, mut miten? Siitä on päässyt tulemaan tapa. Paha tapa.
Tänään olis kaikkee jännää. Pitäis käydä Kurikas kirjanpitäjällä allekirjottamas yks paperi. Pitäis käydä kaupas. Vaihtaa talvirenkaat. Hautakivi asennetaan tänään ja sitä pitää käydä kattomas. Sururyhmä. Sielä on vaan, tai ainakin äsken oli, niin saatanan liukasta et en mä vielä ainakaan mihinkään uskalla lähteä. Vähä vois jotain tehdä kodin siistiytymisen edistämiseksi odotelles. Ei oikeesti meinannu pystys pysyä kun lenkillä kävin, siispä lenkki jäi vähän lyhykäiseksi.
Sururyhmän aiheena tänään "miten selviän arjesta". No, mä selviän arjesta ihan kohtuuhyvin. Paremminkin toki vois, eikä päivääkään ole etteikö iskä olisi mielessä, mut jotenki täs on oppinu elämään asian kanssa.
Mun uus netti alkoi toimia eilen ja vähäks oon nyt happy 😊 Latausnopeus nousi 16 -> 38mbps. Ei takkua enää niin pahasti. Toki tää kone on tukossa, mutta parempi nyt kuitenkin. Huomas taas mun kärsivällisyyden ja maltin, jotka siis ovat mun parhaita puolia ehdottomasti. Sain sen SIM-kortin postista ja asensin reitittimeen, niin minuutin päästä olin jo soittamas Telialle et ei tää perkele toimi. Ei keriinny hälyyttää vissiin ku kerran, ennenkö kaunis sininen valo syttyi. Nauratti.
Unoset meni oikeinkin hyvin ja aamulla nousin torkuttamatta kertaakaan!! Ihan siis niinku oikeesti! Sit mä huomasin et aamupala on laittamatta. Mä nimittäin ajattelin illalla että en kuitenkaa herää ajoissa niin en laita aamupalaa, mut toisin kävi. Onneks on sentään kahvia. Mulle tulee iso pula marjoista täs talven aikana, kun niita joka aamupalalla kuluu. Tulee aika saatanan kalliiksi kaupasta ostaa marjat kun pakastin myy eioota. Joo, mut se pakollinen unikuva, olkaa hyvät.
Mä oon juonu yhden kaljan tällä viikolla. Se on aika hyvin, koska viime viikolla olin torstaihin mennessä juonut jo 6. Mä mietin luvatessani lopettaa viikolla juomisen, et kuinkahan mahtaa käydä, mut oikeestaan tää on aika helppoo. Eilen olis vähä tehny mieli, mut vaan vähä. Se meni ohi lasilla Cocista.
Joo, kai sitä vois laittaa musaa, käydä röökillä ja alkaa toimia. Sii juu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti