Punnitus #3

"Elefantin paino" ei olekaan vaan biisin nimi, vaan se on nimitys sille asialle, mistä mun vaaka puhuu. Paino +200g viime viikkoisesta ja rasvaprossakin on noussut 0,2%. Nyt mun viimenen oljenkorsi on uskoa, et tää painon junnaaminen paikoillaan johtuu menkoista, koska jos ajattelen tän johtuvan liikunnasta tai syömisestä niin mulla sekoo pää. Se selvinnee sitten jos nää kestomenkat joskus loppuu..

Unikuva olis seuraavaksi vuorossa. Nukuin pitkään, mutta kevyttä unta ja heräilyä. Onneksi on tuota ylimääräistä virtaa ihan omasta takaa, ei haittaa niin paljon et nukkuu huonosti 😅 Vielä mainitsen, että ilman tätä ylimäärästä virtaa olisin tollasen yön jälkeen siinä tilas, et ihan mahdoton idea saada ittensä ylös sängystä...

Mun piti eilen ottaa vähän kevyemmin lenkillä, koska oon todennut et mun kroppa ei vaan palaudu vuorokaudessa, pakko vähän jarrutella välillä. No, eihän siitä mitään tullut. Ainut, mikä tossa on kevyempää on matkan pituus.. Lenkin jälkeen kävin vielä kävelemässä rauhakseen askeltavoitteen täyteen. 

Nyt mulla sitten vissiin on virallisesti kaikki hypomanian oireet, kun iski päälle vielä ahdistus ja ärsytyskin. Eilen sain niin pahan ahdistuskohtauksen et oli pakko lähtee kotoa johonkin, ihan mihin vaan. Kävin sitten kylillä, yllättäen vähän ostoksilla, ja puhuin ystävän kanssa. Helpotti kummasti. Sitten kotiin päästyäni sain vielä miehen kanssa keskusteltua niin hyvä tuli taas. Ärsytys kohdistuu yhteen ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta nyt kaikki, mitä se sanoo, kuulostaa niin ärsyttävältä et mä en haluu olla missään tekemisis. 

Tänään pitäis sovitella juhlavaatteita, pestä pari koiraa, käydä naapurikaupungissa asioilla ja mitä kaikkee ny keksiikää. Tekeminen ei tekemällä lopu kesken! Eli alottaa pitäis, moikat.. 😊

Mielensäpahoittaja

Kävin sielä psykiatrilla. Olin Ilmajoella menos n. klo 9.40 kun hoitsu soitti, et mikset ole jo täälä. Vastasin, että kun mun aika on vasta 10.30. Vastaus: Meidän kirjojen mukaan 9.30. Mulla meinas jo keittää, et eikö perkele pääsekkään lääkärille, mutta kerkis se ottaa mut vastaan vielä silloinkin, kun 10.05 olin perillä. Vastaanottoaika tosin jäi lyhyemmäksi.

Se heti alkuun ilmoitti, että lukiessaan mun papereita oli miettinyt, että mahtaako tuolla kakssuuntasta ollakkaan, kun ei oo osastojaksoo eikä merkintöjä ees hypoista. Siinä keskustelun edetessä kuitenkin tuli aika selväksi että lujaahan mulla menee ja hypomaniasta me päädyttiin puhumaan ja se jäi lopulliseksi diagnoosiksi. Tietääkseni, perkeleen Omakanta ei päivity. Voxra pitäis nyt puolittaa, ei muita muutoksia ja se alkaa soitteleen mulle viikottain seuratakseen mun vointia.

Jäi kattomatta verikokeiden tulokset, toki olin jo itte kattonu kannasta et ei niissä vikaa ole, mutta olis se kiva kuulla lääkäriltä. Oon niin pettynyt, että en taaskaan saanut otettua puheeksi sitä syömisasiaa.. Ei vaan tullut sitä kuuluisaa sopivaa hetkeä.. Pitänee puhua siitä oman hoitsun kanssa eka ja sit viedä lääkärille vasta joskus. Tai jotain.

Mä sitten mietin tuota mania-asiaa, kun niin minä mieleni pahoitin. Ei mulla joo ole manioita ollut, mut siihen on syynsä! Mä ihan itte oon nostanu tasaavaa lääkettä jos vähänkin on liikaa virtaa kintaissa, että se ei menis maniaksi. Nyt, kun herrä tohtori sitä niin epäilee, niin mun tekis mieli jättää määrätyt lääkemuutokset tekemättä ja kattoa mihin tää johtaa. Katotaan hetken päästä kellä ei oo ollu maniaa... Tälläkin toki kiusaan vaan itteäni kun minä siitä kärsin, minä sinne osastolle voin joutua, minäminäminä, ei lääkäri, ei hoitsu, vaan minä.

Ja sitten ostoksille. Mä olin ovela, enkä menny yksin! Motonettiin menin veljen kanssa ja sanoin et en saa ostaa muuta kuin moottoriöljyä ja ajovalonpolttimon. Kuitenkin sain luvan ostaa häkävaroitin, kun sellainen nyt vaan on hyvästä. Biltemasta ostin jotain huipputarpeellista, eli reppuunlaitettavan juomajärjestelmän, josta lähtee letku, josta saa imeä suoraan repussa olevaa vettä. Veli tarvitsi sitä niin mä ajattein et kun halvalla lähti niin ostanpa itsellekkin, eihän sitä koskaan tiedä!

Sit mentiin äitille syömään ja muuta. Sivulauseesta kävi ilmi, että ne lauantain nimiäiset on sittenkin pukujuhlat.. Vaateostoksille siis. Äiti lähti mukaan ja onnistuin ostamaan vain jakun. Pyörittelin kyllä monia muitakin tavaroita, mut äiti kysyi aina "tarvitsetko sinä sitä" ja enhän mä nyt sinänsä kyllä... Olis vaan niin kiva ostaa jotain! Sitten vielä ostin 2 litraa energiajuomaa ja tankkasin auton täyteen. Kallista on tuo Seinäjoella käynti kyl...

Näin pitkälle päästiin ilman yhtäkään kuvaa! Unikuvaa ei tuu, koska niitä pitäis taas laittaa kolme. Nukuin siis kolme parin tunnin pätkää. Se on enemmän ku edellisyönä! Lenkkeilykuva mulla sen sijaan on ja oon siihen jopa ihan tyytyväinen. Varsin tarmokkaasti tuli tarvottua 😅 Lenkki ei taas tuntunut yhtään raskaammalta kuin normistikaan, vaikka sykkeet oli korkeammalla. Mietin, voisko se johtua siitä että edellisyönä nukuin sen 11% syvää unta. Kuulin, että kroppa palautuu rasituksesta syvän unen aikana...

Tänään olis ohjelmassa karvoja. Koirien kampaus ja ehkä pesu sekä omat ihokarvat. Mieli täpisteleekin jo jotain tekemään, joten ei ku menoks! Pai! 

Paskaa

Ei ollu kiva herätys. Me ollaan miehen kanssa sovittu, että kun se lähtee aamuvuoroon, niin se tulee herättämään mut ennen lähtöä, sanomaan heipat. Tänä aamuna se ei tullut. Säpsähdin säikähtäen hereille ja katoin kelloo, et olis sen jo pitänyt ja kun nousin, niin eihän täällä ketään ollut. Kysyin asiasta viestillä, niin vastaus oli "aattelin että nukut enkä tuu herättään". Me ollaan perkele puhuttu tästä! No, soitin ja kysyin, missä mättää, niin ei kuulemma missään. Oli ajatellut et kun mä nukun muutenkin huonosti niin ei sitten herättänyt "turhia"... Mikä nyt kenenkin mielestä on turhaa.

Unikuva on tänään varsin mielenkiintoinen kaikessa lyhykäisyydessään. Menin sänkyyn ennen puolta yötä jo, mutta nukahtamiseen meni kauan. Syvää unta ennätysmäärä, mutta missä REM-vaihe? En osaa nukkuakkaa oikein perkele 😁 Aina puuttuu jostain vaiheesta jotain ja toista tulee liikaa.

Mä oon ruvennu lenkin jälkeen tekeen vatsalihasliikkeitä. Maanantaina kokeilin, miten monta jaksan ja tulos oli 26. Eilen otin lähtökohdaksi sen et vähintään yhtä monta pitää saada. Sainkin, mutta otti perkeleen koville! Kai mun sixpäkki sit rasittui maanantaina niin että eilen ei olis jaksanu enää 😅 Lenkki meni muuten ihan hyvin, paitsi et musta tuntuu et yks naapuri vainoo mua. Tästä lisää vähän myöhemmin. Ei tullut 5 kilsaa täyteen, mut tarviikokaan nyt ihan joka päivä...? Hitaampikin olin, mutta tyytyväinen, että vauhti oli alle 10min kilometrillä.

Niin, mä taidan olla vähän vainoharhainen. Esimerkiksi:

1. En päässyt eilen kirjautumaan nettipankkiin puhelimella enkä koneella, joten ajattelin et mun rahat on ryöstetty ja pankki on lukinnu mut ulos. Ihan järkevä ajatus muuten, paitsi että molemmat laitteet käski tarkastaa nettiyhteyden... Mä aattelin et se on joku pankin ja operaattorin salaliitto mua vastaan *tähän se silmiään pyörittelevä emoji*
2. Mä lenkkeilen kotinurkilla. Tää meidän tie tekee silmukan täälä loppupäässä ja mä kierrän sitä ympäri tarvittavan määrän kertoja, yks kierros on ihan karvaa vajaa kilsa. Tossa yhdessä kohtaa asuu vanha mies, joka istuu aina samalla paikalla ikkunan ääressä. Musta on tosiaan alkanut tuntuu et se tuijottaa mua. Että se epäilee mun olevan pahoin aikein kävelemässä siitä ohi monta kertaa ja kohta on vähintäänkin poliisi vastassa... Sitä tässä odotellessa. 
3. Mä yritän väkisin kääntää miestäni mua vastaan. Siis silleen, että mä löydän koko ajan merkkejä siitä, että jokin on huonosti tjsp. Aina kun se sanoo jotain, mä kalastan sieltä muhun kohdistuvan loukkauksen tai muuta pahaa. Tai jos se ei herätä mua niin se johtuu siitä et se ei välitä musta. Ei oo helppoo olla mun mies. 

Tai voihan se olla et mä oon oikeassa näissä kaikissa!

En tiä onko sekari kääntymässä vauhdin puolelle. Tulee koko ajan uusia maniaoireita ja masennusoireet vähenee. Ei väsytä enää juurikaan, vaikka nukuin taas huonosti. Niin ja mun ei tee yhtään mieli syödä, vaan voin uskoa, että jos nyt jotain söisin niin ahmimiseksi se menis... Taas. Ärsyttävää. 

Mä tein eilen älyllisen läpimurron! Mulla on toi FitBit Aria 2 -älyvaaka ja Samsun Galaxy Watch -älykello. Ne on eri merkkiä, niiden ei kuulu toimia yhdessä, mutta: Mä opin vihdoin käyttämään kauan sitten lataamaani sovellusta Health Sync ja nyt ne toimii yhdessä! Eli mä näen tosta käyttämästäni Samsung Healthista painon ja muut tiedot, jotka vaaka lähettää FitBit-Appiin. Nykyaika on sitten hienoa (välillä)! 

Jaahas. Kai se on katteltava sitä aamupalaa, vaikkei kyllä vieläkään tee mieli. Kurjaa on väkisin syödä mut kuulemma ihmisen on pakko joskus sitä tehdä. Täs on kivasti tunti siihen et pitää lähtee, ehtii taistella safkan alas.. Pai!

Housut?

Se, kun malttais pysyä housuissansa! Mä sain eilen vanhan kämpän takuuvuokran takaisin ja nyt kun mulla on rahaa, niin kuluttaahan sitä haluais, tottakai. Varsinkin jos on sekarissa ja muutenkin menottaa...

Tää on jotain ihan hupsua. Eilen ensin istuin koneella ihan koomassa, tekemättä mitään järkevää, puo homeessa kaks tuntia. Ruoka-aikakin venyi sen takia. Jumitti ihan totaalisesti. Sen jälkeen sit ihan yllättäin lähin 5km reippaalle lenkille ja tein taas uuden vauhtiennätyksen. Nyt se on 9min 25sek kilometillä ja se on minusta jo aika hyvin. Niin joo ja saavutin ekaa kertaa kuukausitavoitteen 200 000 askelta!

Viime yönä mä jopa nukuinkin! Nukahdin hetkeksi sohvalle teeveen ääreen ja heräsin kun mies tuli töistä. En jaksanu muuta ku pestä hampaat ja siirtyä sänkyyn maate.. Varmaan eka kerta kun syvää unta on enemmän kuin hereilläoloa!

Jännittää se huominen psykiatriaika. Kun on uus lääkäri niin ei tiedä, miten sitä pitäis asennoitua. Kerronko ihan kaiken kaverin kuolemasta lähtien, kerronko omat kuulumiset vai kerronko vaan sekariin viittaavat oireet. Jos valitsen ekan, laittaako se kaikki oireet ihan vaan surun piikkiin, vai onko sillä silmää ja ymmärrystä kakssuuntaselle kuinka. Meenkö sinne kertomaan et mulla on sekari vai kerronko vaan oireet ja annan sen kehittää mulle jonkin näkösen diagnoosin... Vittu ku ei tiä.

Mietin diagnoosejani muutenkin. Mullahan siellä on F50.4 Muuhun psyykkiseen häiriöön liittyvä ylensyöminen. Löysin netistä tämmösen pätkän: "Rasittavien tapahtumien, kuten menettämisen, onnettomuuden tai synnytyksen aiheuttama ylensyöminen. Ei sisällä lihavuutta." Tossahan on väärin about kaikki, etenkin lihavoitu osa! BED, eli ahmintahäiriö, olis mun mielestä mun kohdalla paljon lähempänä totuutta.

-En pysty lopettamaan

-Kohtauksittaista, lähes päivittäin, ties miten pitkään

-Syön salaa

-Syön ähkyyn asti

-Itseinho, syyllisyys, isensä halveksunta, 

-Ahdistus

Aika monta kohtaa osuu... Noo, ei se auta kun kertoa havaintonsa tohtorille ja tohtori sitten päättää miten edetä. Kai. 

Mä oon ollu tänään aika reipas. Kello on 13 ja oon käynyt kaupassa, laittanu ruuan, pessy ja ripustellu koneellisen pyykkiä sekä vihdoin ja viimein järjestelin vaatteeni komeroon. Enpä olekaan kauan vielä odottanut että komeron puuttuva seinä saatiin paikoilleen... Vielä pitäis ainakin tyhjätä auto ja kammata koira, ehkä pistää pyykkikone viä uudelleen pyörimään.. 

Hitto. Huomenna Seinäjoelle. Sielä on ihan liikaa shoppailumahdollisuuksia mun makuun just nyt. Motonetis on kyllä pakko käydä, koska moottoriöljy ja ajovalonpolttimo. Ostin viimeksi vääränlaisen vaikka kuinka yritin valikoida oikeaa.. Nyt ainakin tiedän, minkä näköinen sen pitää olla, kun mies sen vanhan eilen irrotti paikaltaan... Ja tiedän, mikä on varmasti väärä, kun viimeksi sellaisen ostin. 😅

Mä en haluis lopettaa kirjottamista, koska pelkään et alan nettishoppailla heti kun muu tekeminen loppuu. Paitsi että olihan mulla listalla muutakin. Nyt taas on hetki, jona ei jaksaisi... Mut kai pakko, heipat!

OMG

Aloitetaanpas laittamalla se tuttu ja turvallinen unikuva. Viime yön unet taas ihan mahtavat, ei voi muuta sanoa! 

,

Se johtunee siitä, että: Yks kaveri kuoli eilen kahden kuukauden sairaalassa makoilun jälkeen. Mä näin sen viimeksi pari viikkoa ennen sen sinne joutumista ja viimeiset sanat jotka sanoin, oli "no vittu kiitti!" Enkä edes ollut vihanen sille, kun muille. Tässä täytyy nyt taas todeta, että pitäis tosissaan miettiä mitä toiselle sanoo, kun ne sanat todellakin voi jäädä viimeisiksi. Niin kävi nyt ja mun on elettävä sen asian kanssa.

Tänään on myös iskän hautajaisten vuosipäivä. Tää, toisin kuin kaikki muut iskään liittyvät vuosipäivät, ei oo sillee nii kauheen tärkee, mut sen verran tärkee kuitenkin että sen muistaa...

Mun ravintolisäpillerit tuli perjantaina. En huomaa mitään eroa entiseen vielä toistaiseksi ainakaan, mut ehkä se tulee sieltä kun vähän potkii? Ehkä ne ei olleetkaan taikakapseleita? Mistäpä noista tietää. Annos on 1-2 kapselia päivässä, aattelin nyt vetästä tota kahta kunnes huomaan jotain, tai kunnes pillerit loppuu. Kumpi nyt sitten ensin tapahtuukaan. 

Mulla on hassu mielikuva mun tänhetkisestä olosta. Tuntuu, kuin keskelle taloa olis pultattu lyhyt ketju lattiaan ja sidottu toinen pää mun kaulaan. Mä pystyn tekemään asioita, koska mun kädet ja jalat on vapaat, mutta vain sillä alueella mihin ketju ylettyy. Eli mun ei oo mahdollista välttämättä tehdä mitä mä haluan, vaan jos mä haluun tehdä jotain, mun on tehtävä sitä mitä on tarjolla. Tämähän tietenkin on vaan kuvainnollinen juttu, koska fyysisesti mun on mahdollista tehdä lähes kaikkea mitä haluan, mutta se ketju on mun mielessä ja rajoittaa mun tekemisiä ihan ajatustasolla. Ymmärsiköhän kukaan mitään tästä, mietin vaan...

Yritän selostusta uudelleen. Maailma siis on avoimena mun ympärillä, eli mä voisin tehdä ihan mitä tahansa ja ideoitahan riittäis, mutta tää väsymys ei anna yhtään periksi. Sitä kutsutaan kai sekamuotoiseksi jaksoksi, oireita sekä masennuksesta että maniasta. Masennusoireena väsymys ja itsesyytökset, maniaoireena pään pursuaminen täynnä ideoita, alottaa kaikenlaista mut mitään ei saa valmiiksi, pystyy ihan mihin tahansa, rahaa on vaikka muille jakaa jne... Olen koko maailman kuningas! (silloin kun jaksan)

Me ollaan tehty remonttia mun tulevaan tietsikkahuoneeseen/vierashuoneeseen. Lasikuitutapetteja on vedelty jo jonkin aikaa ja eilen aloitettiin vihdoin seinien maalaaminen. Ja mä rakastan tota väriä! Se on vähän kirkkaampi kuin tossa kuvassa, mut mun mielestä just hyvä! Sit sinne tulee valkoiset listat, valkoiset huonekalut ja sänkyyn musta helmalakana ja päiväpeitto + valkoiset sisustustyynyt! 😍😍😍😍 

Vois koittaa vetää pikaset päikkärit ennen ruokaa. Väsyttää niin paljon, vaikka mun kokemuksen mukaan nukkuminen ei siihen kyllä auta... Mut kokeilemalla ei kai häviä mitään? Joten heipat!

Älyvaaka

Maniassa kun saa hyviä ideoita, niin pari vuotta sitten oli pakko tilata 120 euron älyvaaka. Ei siinä, hyvin on palvellut! Toki se vanha, älytönkin vaaka palveli ihan hyvin... No mutta mitäs älyvaaka sanoikaan näin punnituspäivänä? Painoa viikossa lisää 0,4kg. Jee. Rasvaprosentti (ties kuinka tarkkaan se sen mittaa jalanpohjien kautta...) on laskenut 1,3% viikon takaisesta. Mittanauhan otin käteen kun edellisistä mitoista on kuukausi. Käsivarsista on lähtenyt vähän, reidet pysyny samassa, rinnanympärys sama, MUTTA: Lantiolta on lähtenyt 1,5cm ja vyötäröltä 3,5cm!!

Mä en oikeen tiä mitä mieltä näistä tuloksista pitäis olla. Toi painonnousu voi olla vaan lihasmassaa, tai sit se on jotain muuta. Mee ja tiedä. Kuitenkin kun ens viikolla on se psykiatri niin ehdottomasti vaadin lihottavien Olanzapiinin ja Seroquelin annoksen laskemista, tai jopa Olan lopetusta. Kattoo mitä herra tohtori on mieltä...

Mulla menee tänään aika kivasti, kun kello oo vielä puoltapäivää ja mä oon käynyt kaupassa ja lenkillä, molemmat pesukoneet on kännis ja eläinlääkärille soitettu. Lenkkeilykuva vois olla tästä semmonen luonnollinen jatke, joten:

Tuli vähän laiska lenkki kun oli liukasta ja ihan mahottoman huono sää. Sataa jääkylmää vettä kaatamalla ja tuulee aika kovin. Nyt kun kuvia alotettiin laittaan niin unikuva samalla kertaa!

Mies tuli töistä etuajassa kun perkeleen saha hajos. Mulla on jotain vaikeuksia keskittyä kirjottamiseen kun se on kotona, joten tää oli sit tässä tälle päivää. Sii juu!

Huhuh

Väsy on taas. Ostin jotain monivitamiiniporetablettejakin mut ei niilläkään ainakaan taikavoimia ollut. Nukuin aivan jees, mutta kun se uni ei virkistä. Ihan sama nukkuuko 5 vai 10 tuntia, kun aina on aamulla yhtä kova väsy. 

Mä tunnustan, oon mainonnan orja. Päädyin tilaamaan niitä pillereitä, joista kirjoitin eilen. Tarkistin Yliopiston Apteekin chatista, että sillä ei pitäisi olla yhteisvaikutuksia mun lääkityksen kanssa. Alan olla niin helvetin epätoivoinen, et jos joku mainostaa ihmepilleriä joka auttaa kaikkeen mikä mussa on vikana, niin totta munassa mä kokeilen sitä! 

Mä tein eilen ennätyksen! Kuva mun ennätyksestä: 

Jee!

Tuli aika sikahyvä mieli tuosta! Muutenkin lenkki meni kivasti, näin:

Lenkkeilyn paska puoli on semmonen, et mun jalkani ei tykkää. Vasen nilkka on aina ollu ihan romu muutenki, mut nyt oikee jalkaterä on alkanut myös kipeytyä. Kuitenkin päätin, et jatkan lenkkeilyä kunnes ne hajoaa lopunki. 

Unohdin eilen mainostaa, et muutto alkaa olla valmis! Sielä on vielä hyötykäyttöasemalle menossa olevia tavaroita ja lattioiden pesua, mut se on sitten siinä! Ihan pikkiriikkisen haikee olo, mut tää tuntuu niin oikeelta että ei sitä turhaa viitti ikävöidä menneitä.. 

Mulla on tosi jännä olo. Väsyttää ihan mielettömästi, mut ajatukset juoksee. Lujaa. Unet on kevyitä ja heräilen. Menottais koko ajan johonkin, piti oikein keksiä tekosyy lähteä kauppaan saman tien kun appilasta palattiin kotiin. Rahaa on vaikka ihan muillekki jakais, MUKAMAS! Kaiken ostaminen tuntuu hyvältä idealta. Yleensä siitä huomaa et on lähdös laukalle, kun alan ostelemaan kivoja asioita itselleni. Normitilassa oon aina sillee et tarvitsenko tuota varmasti, tai onko mulla oikeesti varaa tuohon, mutta nyt voin ostaa sen miettimättä, koska itseään pitää joskus hemmotella. Onneksi ei oo luottotietoja niin ei tarvi laskulle tilata, ei siis voi tuhlata enempää kun tilin saldon verran. 

Ei kai mulla sitte muuta.. Hyvää päivänjatkoo vaan!

Syyllinen(kö)

Mähän oon keriinny jo syyttää kaikkea tästä väsymyksestä. Kilpirauhasia, ferritiiniä, Olanzapiinia, Seroquelia.... Kaikkea, missä ei aiemmin ole ollut mitään vikaa. Tai no, ferritiini oli alhaalla mut söin syksyllä 4kk rautakuurin ja se hoitui sillä. Mutta joo, Facessa tuli vastaan tällänen. Ei olisi ees kovin kaukaahaettua epäillä et syy näihinkin on mun päässä.

Tuossa nyt on oleellinen kohta artikkelista kuvatekstissä, mut jos joku haluaa, niin linkki itse tekstiin on tässä. Mä oon niin totaalisen tympääntynyt painonnousuun, väsymykseen ja unohteluun, että mun oikeesti tekis mieli tilata tota mömmöä. Se vaan on aina arvoitus, miten se reagoi mun muun lääkityksen kanssa...

Mulla on nyt kuvat vähissä. Unikuvaa ei tuu ku se huijaa. Se uskoo mun nukahtaneen 20min leffan alun jälkeen, mut katoin sen kyllä kokonaan. Deep blue sea, enkä ees nähny painajaisia! Lenkkeilykuvaa ei tuu, kun olin eilen niin perkeleen väsynyt et en vaan kyenny lenkille. 

Mä kävin eilen hoitsulla. Vähän kyllä petyin... Aika oli 15min myöhässä taas ja tällä kertaa sain kuulla, kuinka vaikeeta kissan madottaminen voikaan olla ja miten kissat tuo saaliinsa näytille jne.. Kinosti! Ite mä kyllä otin lemmikit puheeksi mutta kun mulla oli syy. Se vaikuttaa kaikkeen mun mielenterveyteen kun oon huolissani koirastani, sen korvista ja eläinlääkärille kannetusta rahasta. Nyt kyllä kävi sellanen mäihä et ei tarvinnut viedä sitä tänään näytille, vaan sain puhelimitse ohjeet. Kortisonia nyt suun kautta kun korvat on niin kipiät et niiden jatkuva putsaus täyttäis eläinrääkkäyksen kriteerit helposti. 

Oho, nyt mun tekstikin eksyi sivuraiteelle. 😅 Mä sain lääkäriajan ens viikolle ja sitä varten piti miettiä vaikeita kysymyksiä. Hoidon jatkotavoitetta esimerkiksi. Mä oon helvetin huono asettamaan tavoitteita.. Onneksi täs nyt on yli viikko aikaa miettiä asiaa, mut hankilaa se on. Lääkitykselle mä ainakin haluan tapahtuvan jotain! Labralähetteen sain ja kun äsken varasin aikaa niin kerrottiin et mun pitää antaa huumeseulakin! Ei siinä, mitäänhän ne ei siitä löydä, mutta kuitenkin...

Sit mietin, et psykiatrisen sairaanhoitajan työ ei varmasti ole helppoa. Sen pitää vaan uskoa mitä mä sanon. Esim nyt toi syöminen, mä kerron syöväni säännöllisesti ja vieläpä terveellisesti, mut mistä se voi tietää et mä en valehtele sille suut ja silmät täyteen. Siks laajat verikokeet ja huumeseulat ja siks se punnitseekin mut aika-ajoin. Se haluaa vaan varmistuksen sille et mä puhun totta. 

Mä tein perjantaina vihdoin sen päätöksen trimmata kaverilistaa Facessa. Poistin ja estin koirieni kasvattajan, hänen miehensä ja monen monta yhteistä kaveria. Syy tähän oli se, kun pyysin kasvattajalta apua Fian asiassa, siis klinikan valitsemisessa ja ruokinnassa yms. Apua ei herunut, joten kun sitä nyt ei vittuakaan kiinnosta koiran hyvinvointi niin ei sen tarvitse kuulla mitään uutisia musta tai mun koirista. Ja mulle tuli heti parempi mieli kun potkasin sen ulos! 😁

Joo, jospa sitä lähtis keitteleen päiväsumpit. Heippa! 

Epäluottamus

Mä oon monta kertaa miettiny eläinlääkärin vaihtamista, mutta aina oon kuitenkin seilannu takaisin samalle vanhalle. Son loppu NYT! Se teki tosi räikeen hoitovirheen Fian kanssa, kun laittoi mut syöttämään sille kortisonia päivittäin hamaan tappiin saakka. Olishan se nyt voinut sanoa, että eliminaatiodieetillä ei syötetä edes öljyjä, ei vaikka luulis niiden tekevän vain hyvää.

Huhtikuussa 2017 mä epäilin, että se teki kuolemaan johtaneen virheen mun kissan kanssa. Epäiltiin suolitukosta ja hoidettiin sitä parafiiniöljyllä ja peräruiskeilla. Ei kuvattu, ei leikattu, ei muita toimenpiteitä vaikka mirri kuihtui käsiin. Eläinlääkäri ei edes ehdottanut sen lopettamista, vaikka se oli tosi kurjassa kunnossa. Mä itte elättelin toiveita, mutta ammattilaisen pitäis mun mielestä osata kertoa lemmikin omistajalle, milloin on aika päästää irti.

Lola 💗

Elokuussa 2017 mä epäilin, että se teki kuolemaan johtaneen virheen maailman parhaan koiran tapauksessa. Sille tuli nisään iso patti, jonka eläinlääkäri ihan käsikopelolla diagnosoi maitorauhastulehdukseksi. Ei kuvia, ei koepaloja, vain antibioottia. Koiran kunto vaan huononi ja se oli selvästi kipeä, ei kuvia, ei koepaloja, vain kipulääkettä ja antibioottia. Aamulla 25.8. se oli niin kipee, et vein sen kipupiikille eläinlääkäriin. Ei kuvia, ei koepaloja, vaan kipupiikit. Samana päivänä vein sen lopetettavaksi kun hengitys meni tosi huonoksi ja se oli niin kipee, et en voinut muuta kun itkee sitä katsoessani.

Tapsu 💗

Pitkä kokemus eläinlääkinnästä on kääntynyt tätä tohtoria vastaan. Se kokemuksen syvällä rintaäänellä uskoo voivansa diagnosoida mitä vaan ihan vaan katsomalla, hyvin vähäisesti edes koskee eläimeen. Ei tarvi tutkia, kun hän kyllä tietää. Kaikilla muilla tohtoreilla, joilla oon käynyt, on mikroskooppi työpöydällä. Ei tällä. Ei se tutki, se hutkii. Ja niin, rakkaat lukijani, olen niin perkeleen katkerä nyt, että paikkakunnanvaihdos on hyvä juttu → uusi eläinlääkäri.

Todettakoon, että mä olisin voinut vaatia tutkimista kaikissa näissä mainitsemissani tapauksissa. Mä pidin sitä ennen hyvänä asiana, että se ei tee turhia tutkimuksia, jolloin pääsee halvemmalla. Nyt mä pidän huonona asiana sitä, että se ei enää tiedä, mitkä tutkimukset on oikeesti turhia. On huolestuttavaa, että potilaan omistajan pitäis tietää, mitä milloinkin on syytä tutkia... Mihis niitä eläinlääkäreitä sitten enää tarvitaankaan. 

Uus eläinlääkäri testattu. 

Vastas puhelimeen soittoajan ulkopuolella 👍 

Kopeloi koko koiran läpi ja kuunteli sydämen ja keuhkot 👍 

Katsoi molempiin korviin siihen tarkoitetulla välineellä 👍 (Vanha ell olisi vilkuillut sitä kipeää, ehkä.)

Otti näytteet molemmista korvista ja tutki ne mikroskoopilla 👍 

Antoi kipulääkkeen piikillä  

Antoi kirjalliset hoito-ohjeet 👍 

Antoi tarvittavat lääkkeet mukaan 

Maininta "👍" kohdissa, joita vanha ell ei olisi tehnyt. 

Jidalla siis molemmat korvat tulehtuneet, toinen tosi pahastikki. Hiivan aiheuttama tulehdus siis diagnoosina, 10pv korvien putsaus- sekä tippakuurit ja jos oireilee vielä 8. Päivänä, niin sit uusiks tohtorille. Nuorehko naistohtori oli tosi mukava ja ammattitaitoisen oloinen, ja mikä parasta, Jida tuntui jopa ihan tykkäävän siitä! Jida tykkää aika harvoista...

Jida 💗 

Mies sanoo Rokki-Kanaksi, en tiä miks 😅

Koska tää julkaisu on katkeraa ulinaa kaikesta, kerrotaan nyt samaan lauluun että kasvattaja ei oo vieläkään vastannut mun sähköpostiin. Sitä ei oikeesti kinosta mitä koiralle kuuluu. En oo yllättynyt. Jos mä (silloin ennen kun välit meni poikki) olisin kertonu sille Jidan oireet, niin se olis sanonu takuuvarmasti et "mulla on tua jotain vanhoja tippoja, koita niitä ensi". Mulla itellä olis ollut tuola jotain vanhoja tippoja, mutta vein sen silti lääkäriin, koska olin huolissani siitä, onko tärykalvo ehjä. Sitähän nyt en tiedä vieläkään, koska toisessa korvassa oli töhnää ja toinen niin kipee et ei pystyny kattoon, mutta sain semmoset aineet jotka sopii vaikka olisivatkin rikki. 

Ohhoh, paljon valitusta. Mä ihan tärisen kun vituttaa niin paljon, ihan kaikki tää mitä kirjoitin. Onneksi ei enää tarvi olla tekemisissä sen enempää koirieni kasvattajan, kuin tämän ENTISEN luottoeläinlääkärinkään kanssa. Uudet tuulet puhaltelee ja hyvä niin 😊

Unikuva on pakollinen! Unet meni ihan jees. Jos mä tapaan nukkua syvää unta yleensä noin 2-5% yöunistani, niin sehän meni oikeesti tosi hyvin silloin kun on viis. Eikös vain? En mä tiä.

Mä voisin tähän väliin sanoo, et meen tekeen jotain, mut mulla ei ihan oikeestikkaan oo mitään tekemistä. Tylsää. Lenkillekkää ei viä tähän aikaan viittisi. Jospa jotakin. Lopettelen nyt ainakin tän, koska vituttaa niin paljon ja äiti opetti et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin voi olla vaan hiljaa. Nyt mä hiljenen, ei kerrota mun mutsille et mä huusin aika kovaa äsken, jooko?!

Anteeksi jos kuulostan siltä, että haluan vierittää syyn omilta harteilta pois. Ei ollut tarkoitus, mun mielestä vähintään puolet kaikesta tästä vastuussa ihan oikeesti muualla kun mun niskassa. Heipat!

Jippii!

Mähän oon kertonut kuinka mä inhoon kevättä. Sitä, että valon määrä lisääntyy, tai oikeammin siis pimeyden määrä vähentyy. Sen takia mä masennun joka kevät, kun talvella totutan itteni siihen et lenkkeilen vaan pimeessä ja sit se ei yhtäkkiä enää olekaan mahdollista ihmisten aikoihin ja yöllä mä tapaan nukkua.

No, nyt mä ajattelin, et on syytä tottua siihen valoisuuteen ja niinpä lähdin lenkille silleen, että alkulenkistä oli pimiää ja pikkuhiljaa päivä alkoi valjeta. Se oli kamalaa. Meinas iskee pakokauhu - minne mä meen piiloon? Takasi kotiin? Mutta sitten ajattelin rauhoittavia ajatuksia, kiristin tahtia ja keskityin musiikkiin. Kappas vaan, kohta huomasinkin että oli jo täysin kirkasta eikä mua enää ahdistanutkaan. Jos tämä kevät olisikin erilainen kun ne ainakin 10 edellistä, joina vajoan syvälle masennuksen suohon.

Lisäksi nyt on muutakin aihetta pitää bileet! Mä rikoin mun marraskuisen ennätyksen, joka oli 9,07km.

Unet jäi taas lyhyeksi, kun mies oli eilen ilta- ja tänään aamuvuorossa. Syvästä unesta en kohta enää edes puhu mitään, kun ei sitä tule. Turha vaiva. Oli aika jännä, nukahdin uudelleen sen jälkeen kun mies nousi, mutta sitten kun se lähti, niin en enää nukahtanutkaan, vaan pyörin hereillä kunnes sain kammettua itseni ylös. Kello tosin laskee sen uneksi, kun ei se tiedä onko mun silmät auki vai kiinni silloin kun makaan liikkumatta paikallani. 😅

Mä liityin eilen uuteen Face-ryhmään. Se on semmonen tsemppiryhmä naisille, jotka yrittää laihtua ja/tai muuttaa elintapojaan. Se oli aika tehokasta sinänsä, kun olin vasta laittanut liittymispyynnön ennen lenkille lähtöä, mutta jo silloin se tsemppas sen verran et sain ihan hyvän lenkin eilisellekin. Tämmösen:

Mä taisin jo keksiä, mille toi koira on allerginen. Aika nurinkurinen juttu kyllä, koska se on se Nutrolin kasviöljyseos iholle ja turkille. En mä nyt satavarma voi vielä olla, mutta 99,5%. Se öljy loppui viikonloppuna ja vaikka en oo eilen enkä tänään antanut lääkettä, niin ei se kyllä raavi. Tää on vähintäänkin noloa, koska kun se raapiminen alkoi niin mä lisäsin sen öljyn käyttöä, kun luulin sen tekevän iholle hyvää. Luulohan ei oo tiedon väärti....

Mä oon ihan pihalla. Eiks toi nyt sitten kuitenkaan olekaan sairas? Oonko mä syöttänyt sille kortisonia monta kuukautta turhaa? Ajoinko mä sen kaljuksi ja lopetin sen lupaavan näyttelyuran turhaa? Teinkö mä ison riidan kasvattajan kanssa turhaa? Mä pidän itteäni nyt melko tyhmänä, vaikka syyn voisin huoletta vieräyttää eläinlääkärin harteille. Hänhän se sai mut uskomaan että koira on sairas! Hänhän ne lääkkeet määräs ym... Prkl.

Mua ei huvita. Ei oo mitään sellaista tekemistä, jota mielelläni ryhtyisin tekemään. Sitäpaitsi mua paleltaa ihan simona, eli voin sanoa et mulla on kuumetta ja oon lakossa. Paitsi että meillä on kolme kuumemittaria, ei varmaan menis läpi ihan tost noi vaa. Ei kai se sit muuta ku hellanpesähän valakia ja lakata valittamasta. Ja mitata se kuume, varooksi. No joo, ton lähempänä normilämpöö se ei oikein vois enää olla...

Ei kai se auta muu kun alkaa touhaan jostain päästä jotain. Pyykin ja astioiden pesumasiinat ekana laittaa ja kattoa sitte mitä muuta.. Pai!

Äly ja sen kaveri Väläys

Facemuistoissa tuli vastaan varsin filosofinen tekstinpätkä yhdeksän vuoden takaa. Jostain kumman syystä repeen tota lukiessani aina siinä kohtaa, kun sitruuna ja banaani ei voi olla kunnossa punaisena. 😂,

Joo, se siitä. Jospa jatkettais unikuvalla. Syvää unta taas vaikka naapureillekin jaettavaksi. Vaikka nukuin pitkään, niin nukuin huonosti ja sen huomaa aamulla ihan ilman unikuvaakin. Jaa ja REM-unen päälle jäi toi teksti, joka on ruvennut vähän väliä ilmestymään näytölle edellisen päivityksen jälkeen...

Mun lenkkeilyt menee vähän vituiksi. Ei vaan oikeen jaksa kinostaa enää. Tiedän, elämäntapamuutos meni aika nopeasti ohikin, tai siltä nyt vaikuttaa. Mua ei vaan oikeesti napostele yhtään! Yks entinen kaveri sanoi joskus reilusti ylipainoisen siskonsa sanoneen, et kaiken muun hän voi tehdä laihtumisen eteen, mut liikuntaa ei lisää, eikä ruokatottumuksia vaihda. Sitä vaan mietin, et mitähän se sitten niinkuin suostuu tekemään...

Mulla lohkes hammas sunnuntaina. Soitin sitten heti eilen hammaslääkäriin ja sain ajan perjantaille. Siellä oli siis peruutusaika, olis mennyt jonnekkin juhannuksen tienoille muuten. Ainut vika nyt vaan on semmonen, että siinä on ihan perkeleen terävä reuna joka repii mun kielen paloiksi. Varsinkin syödessä, mutta vähän kyllä muutenkin. En tykkää. 

Mä kirjotin eilen Faceen pitkän päivityksen ton koiran sairaudesta. Siitä, että haluan tutkituttaa sitä lisää, koska vähän nyt epäilen tuota diagnoosia. Sehän ei ilman tutkimista selviä, uskoisin. Sain kuitenkin tästä hyvästä kivityksen, koska mun olis pitänyt kuulemma jo silloin syksyllä kuunnella vissiinkin kaikkia muita, paitsi tuttua, vanhaa ja kokenutta eläinlääkäriä. Sori, mut jotenkin musta tuntui fiksummalta uskoa tälläsessä asiassa alan ammattilaista. Tyhmä minä. 

Kyselin sitten, missä olisi hyviä, asiantuntevia tohtoreita ja sainkin muutaman vinkin. Mietin vaan, että onko kunnaneläinlääkäreillä samanlaisia valmiuksia tutkia tommosia kuin klinikoilla. Ajattelin, että soitan ensin naapurikunnan kunnaneläinlääkärille ja kysyn ihan suoraan häneltä, onko niitä valmiuksia vai menenkö sinne klinikalle. Luulisi tämänkin pulman sillä selviävän. 

Kasvattajallekin laitoin viestin, että aloitetaan koiran tutkiminen alusta. Pyysin häntä ystävällisesti vastaamaan mun sähköpostiin, koska mä taidan tarvita vähän apuja. Mainitsin, että en vissiin oo hänen apuaan juuri ansainnu, mutta Fia ei oo tehnyt mitään väärää. Ei vastausta. Päättelin, et sitä ei kinosta kasvattinsa hyvinvointi and that's it!

Kai sitä vois taas nousta ja tehdä jotain järkevää. Kirjoittaminenkin on toki järkevää, mut se ei edistä millään tavalla talon siistiytymistä tai oikeestaan mitään muutakaan, mun päänsisäistä elämääni lukuunottamatta. Mut jos nyt ensimmäisenä kävis pyykkien kimppuun ja kattois sitte lisää. Eli heipat!

Kirjeeni syömishäiriölle...

...YSTÄVÄNÄ

Hei rakkaani. Musta on ihanaa, miten sä pidät huolen mun ajatuksista. Olis aika hirveetä, jos ajatukset seilais maan ja taivaan välillä, mutta sun ansiosta kaikki on selkeetä. Ainoa tärkeä asia on ruoka, eli syöminen ja/tai syömättä jättäminen ja sehän sopii. Vielä kun tekisit musta laihan, niin rakastaisin sua maailman eniten! 💗

...VIHOLLISENA

 Hei. Kunpa sä tietäisit, miten mulkku sä oikeesti mulle oot. Mä haluaisin vaan olla vapaa ja onnellinen, mut sun takia mä voin olla vaan läski ja kaikin muinkin puolin täysin epäonnistunut ihmisenä, puolisona, tyttärenä, siskona, ystävänä, kummitätinä ja mitähän muuta. Kaikki se on sun syytäs!

Mä haluaisin ajatella jotain muutakin kuin ruokaa, mut jee. Ei onnistu. Aterian jälkeen en käy enää edes röökillä, mikä olis keino katkaista syömisestä alkava ajatusketju. Juu, juuri se sun aiheuttama. Syöt lautasellisen soppaa, siivoat jäljet. Otat kupin kahvia ja seuraksi keksin, toisenkin. Oi miten hyvältä noi hedelmät näyttää, syönpä kiivin. Mandariinin. Viinirypäleitä. Jotain suolaista tekis mieli, onneksi on sipsiä. Ai jaa, olis ruoka-aika taas, jospa tekis vaikka pastasalaatin. Jälkkäriksi vois ottaa mokkapalan, joita anoppi toi kahvilla käydessään. Sit taas noi hedelmät....

On vaihtoehto. Ajattele tuo kaikki monta kertaa päivässä, mutta oo syömättä. Vähemmästäkin sekois pää!

Kyllä, koko mun elämä on yhtä ruokaa. Mä todellatodella inhoan sua ja ihan kaikkea mikä suhun suoraan tai välillisesti liittyy. Oo kerrankin kiltti ja jätä mut rauhaan.

MIETTEITÄ

Tää oli siis kotitehtävä, jonka sain viime hoitajakäynnillä. Aika vapauttava toi viholliskohta, mä oon aina halunnu haukkua syömishäiriöni. Oon tyytyväinen siihen, että sain annettua enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta. Eipä siinä kai kummempia. Läksyt tehty!

Ja jos joku miettii, miks kaapeissa ylipäätään on herkkuja, niin se johtuu siitä et en asu täällä yksin.

Kiltteys.

Mä mietin kiltteyden määritelmää ja sitä, miten kiltti mä oikeestaan oon. Wikipedian määritelmä on tässä:

Onks se liiallista kiltteyttä, jos tulee paha mieli siitä, että pitää oman puolensa? Siitä, että ottaa omansa toiselta pois? Koska jos on, niin sit voidaan julistaa mun olevan liian kiltti. 

Mä lähetin just "uhkavaatimuksen" ihmiselle, jonka kanssa meistä kumpikaan ei toisestaan enää pidä. Koirieni kasvattajalle siis, ja siitä, et oon ihan tosissani haluamassa osan sairaan koirani kauppahinnasta takaisin. Asetin kolmen viikon aikarajan, jotta tää juttu saatais joskus päätökseen ja kas kummaa, mulle tuli paha mieli. Mietin, voinko mä vaatia tommosta tosta noin vaan. Sitten herää aivot sanomaan et miksen vois, mähän vaadin vaan sitä, mikä mulle kuuluu. Mut tunnepuoli voittaa aina tai lähes aina ja siks mökötän.

Mun elämäntapamuutos melkein meni vituiksi ton muuton takia, kun on niin paljon tekemistä ettei syömiselle ja lenkkeilylle ole mukamas ollut aikaa. Tai sit se on hyvä tekosyy. Nyt pitäis vaan taas saada itseään niskasta kiinni. Tänään oon kyl onnistunut syömään ohjesäännön mukaan ja lenkillekin aion, kunhan toi aurinko tosta laskee. Eilinen lenkki oli taas tynkä, mutta kävinpä sentään. Olisin ihan hyvin voinut skipata senkin.... 

Huomenna on hoitajakäyntipäivä taasen ja vanhalle kämpälle pitää mennä tekemään jotain. Vuokraisäntä soitteli ja kyseli, kuinka vois näyttöjä järjestää. Sanoin, et sopii ihan kui vaan, mutta eihän se nyt ihan niin ole. Sielä on mestat ihan kuin pommin jäljiltä, kaikki on ihan sekaisin, eli mun on pakko ottaa joku siivousväline kauniiseen käteen ennen kuin sinne voi kukaan tulla. 

Voin melkein sanoa olleeni tänään reipas. Kampasin koirat, hain puita, oon lämmittänyt ja kolmas koneellinen pyykkiä lähtee pyörimään hetikohtapian. Ruuan jälkeen saan tiskikoneenkin käyntiin vielä. Olisko siinä sitten tarpeeksi ohjelmaa vapaapäivälle? En tiä. 

Ettepä arvaa, miten hyvältä tuntui tulostella sukunimilaput postilaatikon kylkeen! Siis tarrakirjoittimella, siis mun sukunimi ja miehen sukunimi. Samassa postilaatikossa. Ensimmäistä kertaa ever. Kyllä, se tuntui oikein hyvältä! 😍 Tänään lisäksi lakkautin asumistuen ja kotivakuutuksen kuunvaihteesta alkaen. Vielä olis työlistalla sähkösopimuksen päättäminen ja vesimittarin luku, mut ne voi tehdä vasta sitten kun muutto on ihan kokonaan valmis. 

No joo, mäpäs tästä kiidän laittamaan päivällistä. Pai!

Positiivinen negatiivinen

Raskaustestin tulos, on positiivista huomata sen olevan negatiivinen. Kun nyt vaan ei kävis niinku siinä mun painajaisessa. Jotenkin vaivaa, et voinko luottaa tuohon tulokseen...

Unet taas ihan mallillaan. Lyhyeksi jäi, toki ei unettomuudesta vaan miehen herätyskellosta johtuen. Se tuli 23 mais iltavuorosta ja lähti klo 5 aamuvuoroon. Tunnetko joskus olosi leskeksi? Kyllä. Vuorotyöleski. Syvää unta niin paljo et on taas lapsille kertomista, ihan kokonainen prosentti. Välillä tekis mieli olla vähän katkera, mut se on kuulemma vaan ittelle myrkkyä. 

Mun pää on ihan täynnä ajatuksia mut en saa yhtäkään kiinni. Ärsyttävää. Tekstiä tulee malliin lause viikossa, kun aina välillä pitää pitää miettimistauko. 

Mulla on karannut taas lapasesta syöminen. Koko ajan pitäis mukamas mussuttaa jotakin! Mun peilikuva oksettaa mua ja tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä suuhuni laitan, mutta silti jotenkin ei motivaatio riitä tekemään sitä mitä pitäis. Tää on ihan tosi perseestä ja yritän ajatella tulevaisuutta laihempana ja onnellisempana, mutta jotenkin ajatus on vaan niin etäinen. Liian etäinen.

Kai sitä pitää käydä taas vanhalla kämpällä, tällä kertaa hakemassa yks kaappi, että saa laatikkoja purettua. Ärsyttävää kun joka nurkassa on laatikko mut mulla ei oo mitään paikkaa mihin ne kamat tunkis. Jos tässä söis lounaan ja lähtis taas ajeleen.. Mä kerkiän viä ennen ku mies tulee töistä. 

Siinä kai taasen kaikki. Katselemme!

Hitto

Ei tullu lottovoittoo 😕 En mä semmosta kyllä olettanutkaan tulevan mut oishan se ollu kiva ylläri!

Mä oon taas ollut tän alkuviikon ihan mielettömän väsynyt. Mikään ei oikein nappaa. Muuttoa yrittänyt tehdä mut sekin on nyt hetken tauolla koska kaikki semmonen jonka tähän tilanteeseen voin tänne tuoda, oon tuonut jo. Pitää saada toi remppa valmiiksi ennen kun tuo loput. Onhan sitä tekemistä toki tääläkin päässä nyt kun kaikki pikkutavara alkaa olla raahattuna.

Niin, unikuva. Mä oon jatkuvasti väsynyt, vaikka nukun pitkiä öitä. Syvää untakin viime yölle jopa puoli tuntia, se on aika paljon kun mun keskiverto uniin vertaa...

Lenkkeilytkin menee ihan vituiksi. Sunnuntai oli luvallinen vapaa, mut silti lauantai ja maanantai jäi välistä. Tänään sitten käytiin talsimassa muutama kilsa tuolla pakkasessa ja tulihan siitä hyvä fiilis. 

Mulla on aika ihana mies, oon ihan rakastunut! 💗 Tänäänkin olis jäänyt lenkki välistä jos ei se olisi hieman kannustanut mua lähtemään liikkeelle. Muutenkin se tukee mua ihan hirveesti ja olo on tosi turvallinen kaikin puolin. Myönnän, että joitakin ongelmia tähänkin paratiisiin mahtuu, mutta hyviä asioita on listalla huomattavasti miinuksia enemmän! 

Loppuun vielä kuva meidän uudesta olkkarin matosta. Pörröinen on ja kiva kaikin puolin! 😊

Iltapalaa kokkailemaan tästä. Pai!