Unet taas ihan mallillaan. Lyhyeksi jäi, toki ei unettomuudesta vaan miehen herätyskellosta johtuen. Se tuli 23 mais iltavuorosta ja lähti klo 5 aamuvuoroon. Tunnetko joskus olosi leskeksi? Kyllä. Vuorotyöleski. Syvää unta niin paljo et on taas lapsille kertomista, ihan kokonainen prosentti. Välillä tekis mieli olla vähän katkera, mut se on kuulemma vaan ittelle myrkkyä.
Mun pää on ihan täynnä ajatuksia mut en saa yhtäkään kiinni. Ärsyttävää. Tekstiä tulee malliin lause viikossa, kun aina välillä pitää pitää miettimistauko.
Mulla on karannut taas lapasesta syöminen. Koko ajan pitäis mukamas mussuttaa jotakin! Mun peilikuva oksettaa mua ja tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä suuhuni laitan, mutta silti jotenkin ei motivaatio riitä tekemään sitä mitä pitäis. Tää on ihan tosi perseestä ja yritän ajatella tulevaisuutta laihempana ja onnellisempana, mutta jotenkin ajatus on vaan niin etäinen. Liian etäinen.
Kai sitä pitää käydä taas vanhalla kämpällä, tällä kertaa hakemassa yks kaappi, että saa laatikkoja purettua. Ärsyttävää kun joka nurkassa on laatikko mut mulla ei oo mitään paikkaa mihin ne kamat tunkis. Jos tässä söis lounaan ja lähtis taas ajeleen.. Mä kerkiän viä ennen ku mies tulee töistä.
Siinä kai taasen kaikki. Katselemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti