...YSTÄVÄNÄ
Hei rakkaani. Musta on ihanaa, miten sä pidät huolen mun ajatuksista. Olis aika hirveetä, jos ajatukset seilais maan ja taivaan välillä, mutta sun ansiosta kaikki on selkeetä. Ainoa tärkeä asia on ruoka, eli syöminen ja/tai syömättä jättäminen ja sehän sopii. Vielä kun tekisit musta laihan, niin rakastaisin sua maailman eniten! 💗
...VIHOLLISENA
Hei. Kunpa sä tietäisit, miten mulkku sä oikeesti mulle oot. Mä haluaisin vaan olla vapaa ja onnellinen, mut sun takia mä voin olla vaan läski ja kaikin muinkin puolin täysin epäonnistunut ihmisenä, puolisona, tyttärenä, siskona, ystävänä, kummitätinä ja mitähän muuta. Kaikki se on sun syytäs!
Mä haluaisin ajatella jotain muutakin kuin ruokaa, mut jee. Ei onnistu. Aterian jälkeen en käy enää edes röökillä, mikä olis keino katkaista syömisestä alkava ajatusketju. Juu, juuri se sun aiheuttama. Syöt lautasellisen soppaa, siivoat jäljet. Otat kupin kahvia ja seuraksi keksin, toisenkin. Oi miten hyvältä noi hedelmät näyttää, syönpä kiivin. Mandariinin. Viinirypäleitä. Jotain suolaista tekis mieli, onneksi on sipsiä. Ai jaa, olis ruoka-aika taas, jospa tekis vaikka pastasalaatin. Jälkkäriksi vois ottaa mokkapalan, joita anoppi toi kahvilla käydessään. Sit taas noi hedelmät....
On vaihtoehto. Ajattele tuo kaikki monta kertaa päivässä, mutta oo syömättä. Vähemmästäkin sekois pää!
Kyllä, koko mun elämä on yhtä ruokaa. Mä todellatodella inhoan sua ja ihan kaikkea mikä suhun suoraan tai välillisesti liittyy. Oo kerrankin kiltti ja jätä mut rauhaan.
MIETTEITÄ
Tää oli siis kotitehtävä, jonka sain viime hoitajakäynnillä. Aika vapauttava toi viholliskohta, mä oon aina halunnu haukkua syömishäiriöni. Oon tyytyväinen siihen, että sain annettua enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta. Eipä siinä kai kummempia. Läksyt tehty!
Ja jos joku miettii, miks kaapeissa ylipäätään on herkkuja, niin se johtuu siitä et en asu täällä yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti