Facemuistoissa tuli vastaan varsin filosofinen tekstinpätkä yhdeksän vuoden takaa. Jostain kumman syystä repeen tota lukiessani aina siinä kohtaa, kun sitruuna ja banaani ei voi olla kunnossa punaisena. 😂,
Joo, se siitä. Jospa jatkettais unikuvalla. Syvää unta taas vaikka naapureillekin jaettavaksi. Vaikka nukuin pitkään, niin nukuin huonosti ja sen huomaa aamulla ihan ilman unikuvaakin. Jaa ja REM-unen päälle jäi toi teksti, joka on ruvennut vähän väliä ilmestymään näytölle edellisen päivityksen jälkeen...
Mun lenkkeilyt menee vähän vituiksi. Ei vaan oikeen jaksa kinostaa enää. Tiedän, elämäntapamuutos meni aika nopeasti ohikin, tai siltä nyt vaikuttaa. Mua ei vaan oikeesti napostele yhtään! Yks entinen kaveri sanoi joskus reilusti ylipainoisen siskonsa sanoneen, et kaiken muun hän voi tehdä laihtumisen eteen, mut liikuntaa ei lisää, eikä ruokatottumuksia vaihda. Sitä vaan mietin, et mitähän se sitten niinkuin suostuu tekemään...
Mulla lohkes hammas sunnuntaina. Soitin sitten heti eilen hammaslääkäriin ja sain ajan perjantaille. Siellä oli siis peruutusaika, olis mennyt jonnekkin juhannuksen tienoille muuten. Ainut vika nyt vaan on semmonen, että siinä on ihan perkeleen terävä reuna joka repii mun kielen paloiksi. Varsinkin syödessä, mutta vähän kyllä muutenkin. En tykkää.
Mä kirjotin eilen Faceen pitkän päivityksen ton koiran sairaudesta. Siitä, että haluan tutkituttaa sitä lisää, koska vähän nyt epäilen tuota diagnoosia. Sehän ei ilman tutkimista selviä, uskoisin. Sain kuitenkin tästä hyvästä kivityksen, koska mun olis pitänyt kuulemma jo silloin syksyllä kuunnella vissiinkin kaikkia muita, paitsi tuttua, vanhaa ja kokenutta eläinlääkäriä. Sori, mut jotenkin musta tuntui fiksummalta uskoa tälläsessä asiassa alan ammattilaista. Tyhmä minä.
Kyselin sitten, missä olisi hyviä, asiantuntevia tohtoreita ja sainkin muutaman vinkin. Mietin vaan, että onko kunnaneläinlääkäreillä samanlaisia valmiuksia tutkia tommosia kuin klinikoilla. Ajattelin, että soitan ensin naapurikunnan kunnaneläinlääkärille ja kysyn ihan suoraan häneltä, onko niitä valmiuksia vai menenkö sinne klinikalle. Luulisi tämänkin pulman sillä selviävän.
Kasvattajallekin laitoin viestin, että aloitetaan koiran tutkiminen alusta. Pyysin häntä ystävällisesti vastaamaan mun sähköpostiin, koska mä taidan tarvita vähän apuja. Mainitsin, että en vissiin oo hänen apuaan juuri ansainnu, mutta Fia ei oo tehnyt mitään väärää. Ei vastausta. Päättelin, et sitä ei kinosta kasvattinsa hyvinvointi and that's it!
Kai sitä vois taas nousta ja tehdä jotain järkevää. Kirjoittaminenkin on toki järkevää, mut se ei edistä millään tavalla talon siistiytymistä tai oikeestaan mitään muutakaan, mun päänsisäistä elämääni lukuunottamatta. Mut jos nyt ensimmäisenä kävis pyykkien kimppuun ja kattois sitte lisää. Eli heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti