torstai 6. helmikuuta 2020

Kiltteys.

Mä mietin kiltteyden määritelmää ja sitä, miten kiltti mä oikeestaan oon. Wikipedian määritelmä on tässä:


Onks se liiallista kiltteyttä, jos tulee paha mieli siitä, että pitää oman puolensa? Siitä, että ottaa omansa toiselta pois? Koska jos on, niin sit voidaan julistaa mun olevan liian kiltti. 

Mä lähetin just "uhkavaatimuksen" ihmiselle, jonka kanssa meistä kumpikaan ei toisestaan enää pidä. Koirieni kasvattajalle siis, ja siitä, et oon ihan tosissani haluamassa osan sairaan koirani kauppahinnasta takaisin. Asetin kolmen viikon aikarajan, jotta tää juttu saatais joskus päätökseen ja kas kummaa, mulle tuli paha mieli. Mietin, voinko mä vaatia tommosta tosta noin vaan. Sitten herää aivot sanomaan et miksen vois, mähän vaadin vaan sitä, mikä mulle kuuluu. Mut tunnepuoli voittaa aina tai lähes aina ja siks mökötän.

Mun elämäntapamuutos melkein meni vituiksi ton muuton takia, kun on niin paljon tekemistä ettei syömiselle ja lenkkeilylle ole mukamas ollut aikaa. Tai sit se on hyvä tekosyy. Nyt pitäis vaan taas saada itseään niskasta kiinni. Tänään oon kyl onnistunut syömään ohjesäännön mukaan ja lenkillekin aion, kunhan toi aurinko tosta laskee. Eilinen lenkki oli taas tynkä, mutta kävinpä sentään. Olisin ihan hyvin voinut skipata senkin.... 


Huomenna on hoitajakäyntipäivä taasen ja vanhalle kämpälle pitää mennä tekemään jotain. Vuokraisäntä soitteli ja kyseli, kuinka vois näyttöjä järjestää. Sanoin, et sopii ihan kui vaan, mutta eihän se nyt ihan niin ole. Sielä on mestat ihan kuin pommin jäljiltä, kaikki on ihan sekaisin, eli mun on pakko ottaa joku siivousväline kauniiseen käteen ennen kuin sinne voi kukaan tulla. 

Voin melkein sanoa olleeni tänään reipas. Kampasin koirat, hain puita, oon lämmittänyt ja kolmas koneellinen pyykkiä lähtee pyörimään hetikohtapian. Ruuan jälkeen saan tiskikoneenkin käyntiin vielä. Olisko siinä sitten tarpeeksi ohjelmaa vapaapäivälle? En tiä. 

Ettepä arvaa, miten hyvältä tuntui tulostella sukunimilaput postilaatikon kylkeen! Siis tarrakirjoittimella, siis mun sukunimi ja miehen sukunimi. Samassa postilaatikossa. Ensimmäistä kertaa ever. Kyllä, se tuntui oikein hyvältä! 😍 Tänään lisäksi lakkautin asumistuen ja kotivakuutuksen kuunvaihteesta alkaen. Vielä olis työlistalla sähkösopimuksen päättäminen ja vesimittarin luku, mut ne voi tehdä vasta sitten kun muutto on ihan kokonaan valmis. 

No joo, mäpäs tästä kiidän laittamaan päivällistä. Pai!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti