Kiire

Mä oon viipottanut koko päivän tukka putkella. Aamulla ensin kävin suihkussa ja sit vaihdoin lakanat ja pyyhkeet, pesin koneellisen pyykkiä. Kävin tunnesäätelyryhmässä tjsp, josta kyllä lähdin kesken pois. Sit käytiin veljien kanssa kaupassa ja Mäkkärissä, jossa tavattiin myös kolmas veli ja sisko perheineen. Sieltä hirmuinen kiire omaan huoneeseen järkkäilemään videotapaamista erään sosionomi-opiskelijan kanssa. Hän halusi haastatella mua koulutehtävään ja siinä meni melkein 2 h. Sit hain pyykit kuivumista, viikkasin kaappiin ja lähdin syömään. Puolen tunnin päästä olisi kuntosaliryhmä, jonka päätteeksi olisi sauna, mutta en taida jaksaa. Otin just tarvittavat ahdistukseen ja yritin saada juttuseuraa, mutta vastuuhoitaja 🦆 oli kiireinen. En yllättynyt. 

Mä en oo kuullut tänään lainkaan ääniä. Tai siis kuullut olen paljonkin, mutta niitä The Ääniä, niitä joiden takia oon täällä osastolla. Ehkä se Reagila alkaa vihdoin purra. Ehkä mulla on mahdollisuus päästä täältä joskus pois. 🤔 Varovainen toiveikkuus. Viikonloppua kotona odotan niin, että romahdan varmasti, jos se evätään. 

Ahdistaa silti, kaikesta hyvästä huolimatta. Ehkä se on tää hiljaisuus koko päivän surinoiden ja pörinöiden jälkeen. Ei oo oikein tekemistä eikä kyllä jaksamistakaan. 🦆-hoitaja sanoi, että viiden maissa hällä olis aikaa ja se on nyt 16.56. Saappa nährä. 

Ajatus katkesi kyllä nyt täysin. Parempi siis vissiin lopetella..

❤️:JS