maanantai 13. helmikuuta 2023

Violetti

Mun mielialapäiväkirja kysyy joka ilta klo 20, "how was your Day today", ja vastaan väreillä. Vaaleanvihreä on ihan ok peruspäivä, vaaleansininen lievästi alavireinen, tummansininen on jo oikea masennus, tummanvihreä on (Hypo)mania ja sit on vielä violetti. Violetti päivä on niin huono, et jos se olis vielä enemmän huono, se ei olis yhtään enempää huono, koska ton enempää ei voi olla huono. Eilinen päivä oli violetti. 

Ahdistus alkoi heti aamusta ja vain paheni iltaa kohden. Aamupalan jälkeen kysyin paikallaan istuvalta, toisen kanssa rupattelevalta hoitajalta, saisinko pestä pyykkiä. Sanottiin, että odota nyt tämä aamusählinki (hän ihan oikeasti sanoi noin, itse en mitään sählinkiä nähnyt) alta pois. Menin vartin päästä kysymään uudelleen, niin sori hei, kone on nyt varattu! 🤯🤬

Mä en tiedä mitä pahaa mä oon tehny että saan vastuuhoitajaksi tuon, kutsutaan nyt häntä vaikka ankaksi 🦆. Hälle ei tee mieli puhua mitään, koska hän tahallaan väärinymmärtää kaiken, vähättelee ja tarjoaa joka vaivaan niitä perkeleen hengitysharjoituksia! Lisäksi hän on aina muka-kiireinen, jopa silloin, kun istuu oleskelutilassa hiljaa paikoillaan. Aina kun hän on vuorossa, hän on mun vastuuhoitaja. 🤬

Ankka 🦆 antoi mulle tarvittavat ja sinne jäi vielä toiset. Kun menin pyytämään niitä, alkoi 🦆 pihtailla mun lääkkeitä eikä hänestä oikein ole juttuseuraksikaan. Päädyttiin sitten tilanteeseen, jossa 🦆 soitti päivystävälle lääkärille ja pyysi käymään. Lääkäri tuli onneksi vasta hoitajien vuoronvaihdon jälkeen, eli 🦆 ei ollut mukana. Lääkäri kyseli, tuumaili ja ihmetteli. Käski hoitajaa antamaan mulle ne loput tarvittavat ja "koita nyt vain pärjätä."

Mulla on ollut viikon ajan itsetuhoisia ajatuksia joka päivä. Eilen olin todella lähellä satuttaa itseäni. Siinä kävi kuitenkin niin, että sen pillerivuoren syötyäni nukahdin hetkeksi ja vältyin vieläkin. Jos tämä tähän tahtiin jatkuu, niin tuskin pystyn vastustamaan sitä kovin pitkään. 😓

Google päätti eilen piristää mua kuvamuistoilla 5 vuoden takaa ja pahaa aavistamatta ne katsoin. Kuvissa oli se, mitä jäi jäljelle autosta, jolla iskä ajoi kolarin jossa kuoli. Kyllä piristi. 😬

Tänään ei ole ihan kamalasti ahdistanut. Osallistuin ulkoiluryhmään ja käppäiltiin hoitajan kanssa reipas 3 km. Oli ihan kiva ilma ja teki kyllä hyvää. Yritän tänään saada lääkäriltä ulkoiluluvan. En usko että saan, mutta toivossa on hyvä elää... Ulkoiluryhmä toimii muina arkipäivinä, paitsi keskiviikkona. Jos vaan suinkin jaksan, niin osallistun varmasti toistekin.  

Nyt lähden lounaalle. Mukavaa alkanutta viikkoa juuri sinulle 🥰❤️

❤️JS






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti