Eilen oli ryhmässä psykiatri vastailemassa ryhmäläisten kysymyksiin ja puhumassa tästä meidän suloisenkauniista sairaudesta. Tänään mulla oli varattuna aika samaiselle tohtorille. Mä "sain" uuden diagnoosin joka avas mulle aivan uuden ajatusmallin. Mä oon siis neuroottinen. Ainahan mä oon sitä aavistellu, mut nyt lääkäri sen sitte totes.
Mulla on siis neuroottisia pakkoajatuksia, jotka on ympäristön vaikutuksessa muovautunut mun päässä koko mun elämän, kunnes loppuviimein ovat ottaneet sen kokonaan hallintaan. Siis sen elämän. Lisäksi mun minäkuva on niin vääristyny, et mä en ees voi parantua ennen ku se oikee. Niin lääkäri sanoi, sen takia mä kuulemma käyn terapiassa :P
Käytännössä katsoen siis mä teen itestäni sairaan. Just niinku Oskari eilen sanoi, yhteydessä jonka kerron pian. Epätietoisesti mä muodostan ajatuksia ja ideoita jotka on tuomittu epäonnistumaan ja epäonnistuminenhan masentaa aina. Toki lääkäri sanoi sitäkin, että mullahan on geneettisestikin jo normaalia korkeampi riski masentua.
Eilinen oli hirvittävän raskas päivä. Olin luvannut lähteä käymään kotikaupungissa moikkaamassa äitiä, pikkusisaruksia ja sitten Virpiä, mun parhaista parhainta ystävää <3 Sitten kun olin just menossa ryhmään niin alko puhelimen sointi et "sä oot kuulemma tulos tänne tänään, tuu meillekki". Miksi ihmiset ei voi tajuta, etten mä mitenkään voi käydä samana iltana seittemäs paikkaa kyläs, enhän mä millään edes ehtisi, puhumattakaan jaksamisesta! Ja koska mä en voi sanoa ei, mä sanon "katotaan sitte" ja tulee kamala olo kun tietää kuitenki ettei jaksa. Siis jotenki syyllinen. Syyllisyydentunto on osa mun neuroosia. Alkoi tuntua, etten jaksa lähteä ollenkaan.
No, kuitenkin, soitin sitte äitille kotimatkalla ryhmästä ja kerroin, että on raskas olo, kun on niin paljon taas odotuksia, joita mä en pysty täyttämään. Sitten tuli itku, sitten Oskari näki mun itkevän ja tokikin sitte kerroin sillekkin mikä nyt on. Niin siihen Oskari sanoi, et mä teen ite tän olon itelleni. Niin mä teenki, mutten tietosesti. Enkä tahallani. En kai mä nyt väkisin halua saada itelleni aikaan pahaa oloa.. Lähdettiin kuitenkin ja reissu meni ihan ok, ihana oli nähdä kaikkia pitkästä aikaa <3
Tästä taitaa nyt tulla romaani, mut sain juuri lisää ajattelemista. :/ Pankista soitettiin ah niin ihana puhelu, tarkoitus siis mainostaa kaiken maailman keskittämisetuja. Tuli puhetta säästötilistä ja asiaa pohdittuani kysyin, et kun mulla on ulosottovelkaa, niin voinko mä säästää ilman että ulosottomies vie kaiken. Se ehdotti se täti, että tekis maksusuunnitelman ulosottoon ja alottais sen säästämisen, niin asiat vois jopa järjestyä joskus. Jos siis on se maksusuunnitelma, niin setäulosotto ei ulosmittaa mitään, jos vain maksaa sen mitä on sovittu. Ja se sanoi että sitäkin suuremmalla syyllä kannattais alottaa säästäminen, kun on pienet tulot, lemmikkejä eikä luottotietoja, niin jos jotain sattuu, olis sit hätävararahaa jemmas. Se oli mukava täti, olisin voinu jutella sen kans loppupäivän.
Sovittiin sitte et mä vähän mietiskelen asioita ja ehkä soitan sinne ulosottovirastoon ja se täti soittaa mulle ens kuussa uudestaan ja mietitään tätä säästöhommelia. Mut mietityttää vain se, et jos ny sanottais et pystyisin vaik 50e kuussa irrottaan sinne ulosottoon, niin oisin saanu kaikki maksettua joskus vuonna 2672..
Jees, ei muuta tällä hetkellä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti