Maanantai.

Tänään on ollu ihan ihme väsymyspäivä. Nukuin kyl aika hyvin viime yönä, mut tänään oon nukahtanu jo kahesti teeveen eteen. Kummallista.
 Tänään oli psykologi. Me käytiin yhes läpi sen saneluja et millasia mielialoja mul on ollu ja ei kyllä kahta samanlaista päivää löytyny. Parhaimmillaan mulla oli ollu viime syksynä, kun neljä käyntiä on kuukaudes, niin joka käynnillä eri ääripäässä mun fiilis. Et hyvin oon tasainen kaveri. Ja 21.2 on mun ja mun psykologin eka vuosipäivä <3 :DD

Viikonloppu meni yllättäen taas hyvin alkoholipitoiseksi. Meillä ravas täs ties minkälaista porukkaa, ja sai mut syvällisesti miettimään kunnioitusta. Sitä ei enää ole tässä maailmassa.

Kukaan ei enään kunnioita mitään tai ketään. Ei toista ihmistä, sen omaisuutta, arvoja, tunteita, haluja, toiveita tai mielipiteitä. Miks? Tää maailma on niin vitun itsekäs, siksi.

Jos ihmiset oppis kunnioittamaan toisiaan, vältyttäis paljolta pahalta. Jos ihmiset tajuais, että meiän ympärillä on paljon omaa napaa tärkeempiä asioita, monet sodatki jätettäis sotimatta. Jos tulee maailmanloppu, se ei johdu meteoriiteista eikä ilmaston lämpenemisestä, vaan ihan puhtaasti ihmisen omahyväisyydestä, itsekkyydestä, pahuudesta, epäkunnioituksesta ja täydellisestä paskuudesta.

Nyt kun mä oon haukkunu ihmiskunnan, tuli mieleen et mamman pikku-Taspu on niiiin viisas lapsi :) Kun se näkee et mä masentelen ja voin huonosti, niin se osaa ikäänkuin antaa mun sairastaa. Se ei pyydä pihalle eikä vingu ruokaa, ei pyöri jaloissa tai sekoile muutakaan turhaa. Se makaa hiljaa paikallaan ja odottaa. Se tietää, että sen tarpeet huomioidaan kyllä, joskin hitaammin kuin yleensä. Rakastan niin paljo <3