Rikkaus? Valta? Vai vain terveys? Ei, en mä usko.
Rakkaus, rauha, ruoka? Joo, mut ei se riitä.
Lemmikit, ystävät, koti? Joo, mut ei siinäkään oo tarpeeksi.
Onks se niin, et asiat, jotka on ihmiselle elintärkeitä, ei riitä tekeen niitä onnellisiksi?
Onko se niin, et mikään, mitä ihminen omistaa, ei oo tarpeeksi?
Onko se niin, että kukaan sun ympärillä ei yksin voi tehdä sua onnelliseksi?
Onko onnellisen näköset ihmiset aina oikeasti onnellisia?
Skandaali - Onnelliset ihmiset
Jos onnelliset ihmiset on, niinkuin tuossa biisissä sanotaan, ei oo helppoo olla onnellinen. Miksei? Onks se sit oikeeta onnea, jos sen eteen pitää tehdä työtä ympäri vuorokauden? Jos pitää pitää sitä statusta yllä koko ajan, eikö se oo enemmän näyttelyä kuin onnea? Mitä onni edes on?
Mun käsitys onnesta on turvattu, terve ja tasapainoinen elämä. On koti, puoliso, mahdollisesti lemmikkejä ja/tai lapsia, hyviä ystäviä ja turvattu toimeentulo. Henkisesti ja fyysisesti hyvä olla.
Ihmiset, joilla on tuo kaikki, ei tyydy siihen. Pitää olla isompi auto, hienompi talo, enemmän lapsia ja parempi palkka. Ihmiset, joilta jokin noista puuttuu, tekis mitä vain saadakseen sen, ollakseen onnellinen. Tosin saavuttaessaan sen, he ovat ensinmainitsemaani ihmisryhmää, jolloin mikään ei enää riitä. Päästäänkö tästä siis johtopäätökseen, että kaikki onnellisuus on harhaa?
Ne sanoo, että onnellisuus tulee sisältä. Ihmisestä itsestään. Jos on vähään tyytyväinen, on helpompi olla onnellinen. Okei, mä tuun toimeen hyvinkin vähällä, mutta miks mun pitäis olla tyytyväinen osaani henkisesti erittäin epävakaana - eli sairaana. Tarkoittaako tyytyminen vähään sitä, että pitää olla tyytyväinen kaikkeen? Mistä mä tiedän. Mä voisin jatkaa tätä vaikka loputtomiin, mut totuus onnesta on, että sen tavoittelu ei johda mihinkään - tää selostus ei johda mihinkää. Mitä enemmän ihminen saa, sitä enemmän se haluaa. Ihminen on eläinkunnan vammaasin otus. Hyi meitä.
Mulla on kaikki edellytykset olla onnellinen, noin niinkuin päällisin puolin. Mulla on koti, puoliso, lemmikit, ystäviä, oma auto, turvattu toimeentulo ja oon vielä ihan siedettävän näkönenki. Mä voisin sanoa olevani onnellinen ja tyytyväni tähän, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että mä lopettaisin sairautta vastaan taistelun. Eikö? Eihän onnellisella ihmisellä ole mitään tavoiteltavaa, edes terveys. Terveen ihmisen on hirvittävän vaikea ymmärtää, mitä se on, kun kaikki tuntuu pahalta. Tai mikään ei tunnu miltää. Terveen ihmisen on helppo sanoa, et mee vaik lenkille, se piristää. Mut mitä, jos ei vaan yksinkertaisesti oo voimia? On helppo haukkua laiskaksi, ei siitä kyllä hirveesti apua oo. Kun elämänhalu katoaa, niin ei se helvettivieköön lenkkeilemällä takasi tuu!
Pah, sovitaan vain et onnellisuus on harhaa ja kaikki ihmiset, niin terveet ku sairaatki, on mulkkuja. Mä en oikeesti oo nyt ihan varma et onko täs selostukses päätä tai häntää, mut ihan sama. Sainpahan taas yhden vammasen ajatuksen kaivamasta päätäni. Päivänjatkoja kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti