ME esittäydymme

  Niin, Minä olen siis Johanna, tai Jossu mielummin. Olen 21-vuotias naisenalku, jolla on suunta hivenen hukassa. Asun pienen paikkakunnan perimmäisessä sivukylässä keskellä metsää omakotitalossa vuokralla. Perheeseen kuuluu mun lisäksi avomies Oskari, koirat Cindy ja Tapsu, kissat Lola ja Moona. Ollaan nyt seurusteltu 2,5vuotta ja asuttu täällä kotimetsässä vuoden ja kolme kuukautta.

  Koulutukseltani olen.. en mitään. Olen sentään käynyt peruskoulun, talouskoulun sekä autokoulun. Lisäksi musta piti tulla koneasentaja, mutta jätin viimeisenä vuonna koulun kesken. Älkää kysykö miksi, en mä tiedä. Työkokemusta mulla on hurjasti, yksi päivä leipurina, viikko rengasasentajana, 1kk maatalouslomittajana, 2kk karjanhoitajana, 2kk puuseppänä, 1kk koulunkäyntiavustajana, 3viikkoa hevosenhoitajana. Viimeisenä mainittu oli se, josta tykkäsin kaikkein eniten, ja se, joka poltti mut loppuun.

  Sinä päivänä aamusta alkaen oli tosi heikko ja puutunut olo, mutta menin silti töihin. Olin tekemässä sitä, mitä joka päivä, eli lapioimassa paskaa. Mitä kauemmin aikaa kului, sitä heikommaksi olo meni. Mua huimas, oksetti, jokapaikkaa särki. Pulssi oli varmaan jotain 2000 ja hengittäminen järjettömän työlästä. Mä olin ihan varma, että nyt mä joko pyörryn tai kuolen, vähintäänki saan sydänkohtauksen. 18karsinan siivous ei oo ikinä kestäny niin kauan, mut mä tein sen loppuun. Kun mä pääsin kotiin, mä vaan tärisin. Edellä mainitut oireet edelleen läsnä. Kävin sitte terveyskeskukses, missä mut laitettiin sairaslomalle. 

  Aloitin käynnit depressiohoitajalla, joka ohjas mut sitte myöhemmin psykiatrian polille, kun se ei uskonut voivansa auttaa mua. Kuljin siellä jotain reilun kuukauden, kokeilin kaikenlaisia lääkkeitä ja kaikkea. Sit eräänä kauniina päivänä mä irtisanoin asuntoni. Ihan vaan kun se tuntui hyvältä idealta. En jaksanu mainita siitä kellekkää etukäteen, se asia oli vaan pakko hoitaa nyt heti. Ei mulla ollu mitään hajuakaan mihin ihmeeseen oon menossa. Hartaan ettimisen jälkeen sit kuitenki löyty asunto naapurikunnasta ja tänne sitten tultiin. Mun paperit siirrettiin tän uuden paikkakunnan psyk.polille. Aloitin täälä psykoterapian ja myöhemmin ryhmäterapiankin. Sain toimivan lääkityksen. Mutta mä oon vaan niin luopunu toivosta palata kiinni normaaliuteen joskus.

  Jäin puoli vuotta sitten eläkkeelle vuoden sairasloman jälkeen. Alunperin jäin pois töistä vaikean masennuksen vuoksi totaalisen burnoutin jälkeen, mutta tässä ajan kuluessa minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuus, paniikkihäiriö, ahdistushäiriö sekä ahtaanpaikankammo. Tämä kaikki yhdessä pienessä ihmisessä tekee elämästä vähintäänkin mielenkiintoista. :D 

Tästä alkaa sit polku mun sekavan mieleni syvyyksiin, welcome! :)