Huoh, oliski. Oikeesti mulla on tänään(kin) tosi tyhmä olo. Itseasiassa, pitkän harkinnan tuloksena, mä luulen et mä oon masentunu. Mutta osasinpa sentään muuttaa ton kommenttiosion niin, että kirjautumatonkin lukija voi kommentoida, waaaautsi.. Ja mun koneen UUUUUUU toimii huonosti. Ärsyttävää.
No, lähdin käymään kylällä. Mun piti käydä matkahuollosta hakees paketti, jossa mun uus puhelin (JEE!), sit apteekis, kun aamulääkkeet oli loppu ja lopuksi kaupassa, hakemassa koiranruokaa, suolakurkkuja, maitoa ja tupakkaa. Hain puhelimen, se sujui ihan hyvin. Huomasin et mun resepti on kotona, joten siis suoraan kauppaan. Kassalla huomasin et mun toinen pankkikortti jäi kotiin ja toinen autoon. ONNEKSI mulla kerrankin oli käteistä. No, pääsin kotiin, huomasin et unohdin koiranruuan ja suolakurkut. Mun koko viikonlopun teki ihan hillittömästi mieli suolakurkkuja, eikä se helpottanu maanantainakaa.
Illemmalla päätin sit lähteä uudestaan kylälle, ku huomasin et se koiranruoka on ihan finito. Hain lääkkeeni ja menin uudelleen kauppaan. Unohdin suolakurkut. Tuli ruma sana.
Tiistaina Oskarilla oli aika työkkäriin, joka on naapurikaupungissa, joka siis on se meidän kotikaupunki. Mä en tiä miksi en halua kirjottaa tänne mistä kaupungista on kyse. Se oli heti aamusta ja mun oli tarkotus lähtee mukaan, noin niinku moikkaamaan ihmisiä. Aamulla mä olin niin kuollu et justiin ja justiin sain sanottua etten taida jaksaa lähteä. Koko päivä meni ihan usvas, järjettömän väsyny olo. Onneksi Oskari edes toi mulle suolakurkkuja :)
Illalla mä täytin ryhmäterapiasta viime viikolla saatua kotitehtävää. Siinä piti täydentää lauseita ja mieleen jäi lähinna se, kun lause alkoi: Tänään iloitsin kun... Mä mietin ja mietin, kävin koko päivän läpi moneen kertaan, mutta ei, mä en iloinnu yhtään mistään. Se on aika surullista.
Tänään heräsin jo jopa kymmeneltä ja ihan hyvällä tuulella. Tein jotain normi aamujuttuja, hymyilin kun huomasin että aurinko paistaa ja menin ulos lumitöihin. Ihanan raikas ilma, ihana kevätaurinko, hurjan hyvä (ja hikinen) fiilis :) Kävin suihkussa, join kahvin, roikuin koneella hetken ennen ku lähdin ryhmään, edelleen hyvällä tuulella. Mut kuitenki, siinä kun sitä tehtävää käytiin läpi, mieliala lähti laskuun tasaseen tahtiin. Mä oon aina sanonu et ajatteleminen ei vaan sovi mulle.
Ryhmän jälkeen soitin Oskarille, et pitääkö kaupasta tuoda jotain. Laktoositonta maitoa. OK. Kotona huomasin et ostin ihan tavallistakin tavallisempaa kevytmaitoa. Että kun tää jatkuva sekoilu sitte kohottaaki mielialaa. Laitoin ny kuitenki ruokaa ja syötiin ja nyt vain kökötän ja mökötän sohvalla.. Onneks alkaa olla jo ilta, että teeveestä voi tulla jotain kattomisen arvosta :) Ehkä tämä tästä joskus ens vuonna.
Haleja, Jossu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti