Mä tosiaan tykkään kirjottamisesta, mut kun kaikkee ei viitsi/uskalla/kehtaa tai vaan yksinkertasesti voi jakaa Facebookissa. Tänään mulla on mielen päällä ihan hirveesti kaikkee, liittyen koiraan ja jouluun ja ihmissuhteisiin. Alotetaan nyt kuitenki siitä, mitä mulle kuuluu, mikä kaikki heinäkuun 2013 jälkeen on toisin.
Mä oon menettänyt tänä vuonna paljon. Cindy-koira meni lopetuskuntoon maaliskuussa, Lola-kissa pitkän sairastelun jälkeen kuoli mun käsiin huhtikuussa ja elämäni koira, paras kaikista, Tapsu jätti meidät elokuussa. Jäljelle jäi 4v tiibetinterrieri Jida, jonka kanssa nyt kahdestaan asutaan kolmiossa keskustan tuntumassa. Jida astutettiin just, saa nähdä onko meitä helmikuussa monta.
Mun elämäni sisältö on koira ja tietokone, muuten mä en tee mitään. En syö, en siivoa, en käy ulkona muuta kun koiran kanssa... Kunnes sitten taas eräänä päivänä on hirvee inspiraatio laittaa koko kämppä taas kuntoon. Nää mun mielialanvaihtelut on jotain niin mahtavaa. Not. Kultainen keskitie? Missä?
Mulla on näennäisesti kaikki hyvin. Mulla on kiva koti, oma auto, hieno koira, vakaat, ihan kivat tulot, pari hyvää ystävää ja läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin. Mut silti mä kehtaan olla masentunu ja suurimman osan ajasta haluan kuolla. Vaikka Afrikassakin kaikilla on kaikki huonommin. Hyi mua.
Kun joku kysyy, mitä mulle kuuluu, vastaus on aina että täshän tämä menee. Noku ei aina välttämättä mee, mut kukaan ei jaksaisi kuunnella rehellistä vastausta. Siks mä kirjotan, se on sit lukijan vastuulla haluaako mun juttuja nähdä vaiko ei. Winwin.
Tänään on koiran harjaus- ja pesupäivä, pitänee toimia ennen ku tulee yö.
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti