Torstai.

Uus päivä, uudet fiilikset. Toissapäivänä supersankari, eilen masis ja tänään ihan vaan minä. On semmonen fiilis, ettei oo oikeen mikään fiilis. Mut mä nukuin! Aamulla vaikeahkon herätyksen jälkeen olin ihan hyvällä tuleella ja oon mä jotain tänään saanu jo aikaseksiki. Semmosta pientä puuhastelua tässä koneella istumisen lomassa.

Soitin hätäkeskukseenkin tossa aamupäivällä, kun ikkunasta näin vanhuksen kalsareissa ja t-paidassa tuola pihalla. Mittari nollas. Puin ja lähdin perään mut en enää tavoittanut häntä... Toivottavasti löysi kotiinsa.

Mä en millää malttaisi odottaa, huomenna pääsee kauppaan! Vaikka mä viihdyn kotona ja lähteminen itsessään on tosi hankalaa ja oikeestaan inhoan kauppoja, silti on ihan kiva päästä käymään jossain. Mä en voi uskoa et mä voisin sitäkin kaivata, mut nyt kun on melkein viikon ollu missään käymättä (tota viereistä pikkukauppaa ei nyt lasketa) niin ajatus poistumisesta on kieltämättä aika houkutteleva. Ehkä mä en ookkaa ihan niin erakko kun oon aina ajatellu. Ihan.

Pitäis dosetti jakaa et näkis mitä lääkkeitä pitää ostaa. E-pillerit mun pitää varmaan lopettaa, kun ei oo varaa syödä niitä, ainakaan nyt toistaiseksi. Toimeentulotukee mä yritin hakee et sais maksusitoumuksen, mut mulla jää tulot kuulemma 106,68€ plussan puolelle. Eli mä oon rikas! En vaan tiedä missä ne mun rahat sit on kun ei ne ainakaan missään näy. Tää kallis kämppä nyt tietysti tekee osansa, kun vuokra on 130€ enemmän kun mitä yksinasuvalle on KELAssa rajattu. Mut kuitenki, mulla on tälle kuulle kaks sähkölaskua ja teekoon vuosimaksu niin olisin kuvitellu et ne riittäis. Ei.

En mä sit sille psykiatrille soittanukkaa tänään, kun kun.. Mähän sen Seroquelin laskin omin lupineni, koska se tasas mun makuun liikaa. Nyt kun ei oo liian tasasta, niin on sitte tosi möykkyistä. Jos mä olisin soittanu, mä olisin joutunu kertomaan sille ja se olis sanonu et nosta takas se. That's it.

Mulla on uusvanha kaveri. Miespuolinen. Tunnettiin joskus mut ei olla oltu tekemisis enää vuosiin. Nyt se viestittelee, haluu vaihtaa numeroita, tulla käymään, pyytää sinne ja mikä pahinta, melko suoraa vihjailee jotain...... Mua ahdistaa ihan sikana. Liikaa liian nopeesti! Vastailen sille sitte 1-2 sanalla joka asiaan, en antanu numeroani ja ilmotin etten mä käy missään. Siihen mä en toistaiseksi oo sanonu mitään et se haluis tulla tänne. Noiden vihjailujen takia en kyllä taida kertoa sille osotettani.

Tämmöstä tänään. Kinkku sulaa jääkaapissa, pyykit kuivaa narulla, ruoka on syöty ja tiskikone on käynnis. Viä pitäis siivota pakastin ja kammata koira, mut voi olla et ainakin toinen jää huomiselle. Tai sit ei. Pitääpi katsoa mitä tämä loppupäivä tullessaan tuo 😊 Hei vaan hei!