Mä heräsin aamulla ja katoin kelloo. Voi ei, se on 11! Mä oon myöhäs! Salamana sängystä ylös ja puhelin käteen, jospa sen ajan vaikka sais siirrettyä. Mä mietin ja mietin mihin soittaisin, mut en mä keksiny mistä mä oon myöhäs. Tyyny takas päähän ja pieniä hengitysharjoituksia, kunnes aivot alkoi sen verran raksuttaa et tajusin, ettei mulla ihan oikeestikkaa oo tälle päivää mitään.
Uus yritys. Sängystä ylös ja aamutoimille. Parin kahvikupillisen jälkeen onnistuin lataamaan tiskikoneen täyteen ja käyntiin. Eihän se sitä montaa päivää odottanukkaa. Kun sain facen selailtua läpi, innostuin kuvailemaan ja askartelemaan! Moneen päivään tehny mitään ja nyt iski inspis. Vihdoin. Ja siitä tuotoksesta tuli vieläpä aivan hyvä, sanoisin. Vähä kirjaimet hyppelehtii, mut näkeepä käsityön jäljen 😂 Tein niitä heti kolme, mummulle, kummitädille ja yhden ylimääräisen, eiköhän sekin osoitteensa vielä löydä.
Mulla on ongelma. Se on sellainen ongelma, että silloin kun masentaa tai on alavirees muuten, mä en anna minkäänlaista arvoa millekkään mitä teen. Eilen illallallakin mietin, et taas yks päivä kun en tehnyt mitään, mut mähän kulutin koko päivän koiran huoltoon! Punnitus, lenkki, kynsienleikkuu, kampaus ja pesu + visiitti lähikaupassa ja ruuanlaitto/syöminen. Silti mun päässä on vaan musta aukko kun mietin päivän tekemisiä... Eli kun mä sanon et en oo tehny mitään, kukaan ei koskaan tuu tietämään pitääkö se paikkansa. :D
Tänään pitkästä aikaa voi sanoa viettäneensä ihan mukavaa aikaa puuhastellessa, ei oo sellasta pakkopullaa kun viime aikoina ihan kaikki on ollut. Jos huomenna on sama fiilis niin saan ehkä siivottua täällä, vai meneeköhän se jo toiveajattelun puolelle... :D Vielä pitäis viimeistellä tuo koira eilisen pesun jäljiltä, sit olis kai päivän ohjelmanumerot siinä. Tai mistä sitä tietää vaikka innostuisin paketoimaan lahjat!
Eli tänään mä oon tehny vähemmän kun eilen, mut silti fiilis on aivan toinen. Sellanen tyytyväinen jopa. Vaikka kyllä tajusin just et oon kokonaan unohtanu syödä.. Ja kaupaski muka piti käydä. Onneksi (mä vihaan tätä sanontaa) huomenna on uus päivä!
Mä tos eilen lueskelin noita mun vanhoja tekstejä ja mä oon ihan ulalla, oonks mä oikeesti joskus osannu kirjottaa noin hyvin! Siis... Minä! Senkin pistin merkille, että mä oon jonkin verran saattanu päästä elämässä eteenpäin tässä vuosien varrella, kehitystä. Vähän. Ihan pikkuriikkisen. Ei oo vuosikausien työ tän pään kans menny ihan hukkaan. :)
Siinä kai kaikki tällä erää. Huomiseen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti