Huhhuh.

Mä oon ollu tänään ihan super! Kävin aamulla diakonias ja sain avustusta loputtomaan köhyyteen. Niina kotikuntoutuksesta kävi. Ostoskierros Halpa-Hallissa ja Tokmannissa. Siivous, huone kerrallaan. Tavaroiden vienti paikalleen, tiskit koneeseen, roskat roskikseen ja sillee. Pölyjen pyyhkiminen ihan kaikesta, jokaisesta pokaalista ja koriste-esineestä erikseen.

Niin, Imurointia ja lattianpesua vaille koko kämppä joulusiivos. Tekis mieli hehkuttaa ihan vitusti, mä oon ollu tänään niin reipas 😊

Mä taidan olla vähän pöhnässä. Taas. En tiä miten se noin maistuu se kalja, mut kun maistuu niin maistuu. Mä alan pikkuhiljaa olla huolissani, viime aikoina tota on uponnut enemmän kuin tarpeeksi. En oo lääkärille enkä hoitajalle tai kellekkää puhunu mitään asiasta. Joskus se kai on pakko ottaa puheeksi jos tätä menoo jatkuu. Ei kestä pää eikä jalka. Eikä mikään muukaan ruumiinosa...

3 tunnin yöunien jälkeen tää 9 tunnin puuhastelu kävi vähän voimille.. "vähän". Ja toi ruokailemattomuus on kans ihan oma juttunsa, muistin nimittäin just et oon unohtanu syödä taas tänäänKIN.. Ei oo helppoo olla mies, vai mitenkäköhän se nyt meni...

Huomenna kun vain jaksais imuroida ja mopata, niin sit mä olisin ihan jouluvalmis.. Tai onhan täs nyt monta päivää vielä siivousaikaa, mut mitä pikemmin sen parempi. Tuliski nyt se joulu jo niin olis joskus ohiki!

Mulla on lääkkeet vähis ja rahat vähis. Mä oon ihan tosissani miettiny jättäväni kaikki lääkkeet pois. Ton Seroquelin puolituksen jälkeen on tuntunu reippaalta, sillee niinku elävältä! Voi itkeä ja nauraa, voi tehdä jotain. Ei jumita kovin pahasti. Nää on mun mielestä tärkeitä juttuja, vaikuttaa elämään niin paljon...

Tänään jää teksti lyhyeksi kun ei vaan oikeestaan oo mitään asiaa 😂 Öit!