Jee!

Mä tein sen! Mä kävin haudalla ja vieläpä kahdesti. Oli varsin murheellisen näköinen kun menin, kummaa, että selvästi siellä on joku käynyt mutta ei ole viitsinyt mitään tehdä 😔 No, mä kävin sitten ostamassa kukkasia ja istuttamassa ne. Ei kovin kummosia, mut on se nyt ainakin parempi kuin ennen. Täs rahatilantees en nyt vaan pystyny parempaankaan...

Mulla olis unikuvaa, lenkkeilykuvaa, kalorikuvaa, ynnäsunmuutakuvaa, mut mua ei nyt oikein huvita. No unikuvan voin laittaa nyt kun se kerrankin on niinkuin suoraan oppikirjan sivulta! Kesto hyvähyvä, melko yhtenäistä ja syvääkin unta jonkin verran. Cool! 😎

Mä oon tässä yrittänyt vähentää kahvin juontia. Eilen join vaan 5 kuppia ja se on jo aika vähän normiin verrattuna, mut sen verran kuitenkin tämän huomas että haukotutti koko päivän niin maan perskeleesti. Tänään nyt on sitten mennyt jo nelä kuppia eikä kello oo viel ysiäkään, mut kun se on niin hyvää! Ei maha mittää..

Nauratti ja itketti aamulenkillä, kun täällä sitä ollaan maalla villieläinten armoilla. Meillä jäi lenkki kesken, koska joutsenet. Niitä oli 11 päätä tuola pellolla ja 3 niistä liikkui jossain välissä niin lähelle tietä, että enpäs uskaltanutkaan kävellä koirien kanssa ohi. Keriittiin nyt sentään aika pitkään kävellä ennen tätä loppua, vaan jäi ärsyttämään kun mieli olis tehnyt vielä jatkaa. Ei maha mitään, luonto voitti 6-0. 

Eilinen päivä meni ruokailun kannalta huonosti. Söin aamupalan, lounaan ja iltapalan. Pitkän päivän syömättömyyden jälkeen uppos illalla sitten kaks tonnikalakerrosleipää 😁 Oli niin paha kalorivaje et olis ollut ihan sama mitä syö kun kaikki menis kuitenkin rajoihin. Ja kuten kuvasta näkyy, ei sekään riittänyt. ("aamiainen"-kohtaan merkkaan koko päivän kahvimaidot, eli tuohon aikaan en syönyt mitään)

Testasin muuten ekaa kertaa crosstraineria! Semmonen on tua meidän ulkorakennukses. Sen kunnossa olis kyllä hieman sanomisen varaa, mutta hyvin sai hien pintaan silti niin eikö se oo vähä pääasia. En viittinyt kauheen kauaa näin ekalla kerralla jatkaa, kun jalkalihakset väsyi ja käsikin taas vittuili. Illalla kun pääsin kotiin kaupunkireissulta niin käsi oli jo ihan sanalla sanoen kipeä. Sen siitä saa, kun kantaa painavia koiranruokalaatikoita itte, kun ei tarvi auttaa!

Mulla on taas joku vähättelypäivä. Totesin, et oon niistä muutamasta miljoonasta Samsung Healthin käyttäjästä parhaan parin prosentin joukossa ja eka oli tosi hyvä fiilis. Sit rupesin miettiin et ehän mä liiku paljon mitään, aika helposti tohon pääsi, varaa olis parantaa rutkasti yms.. Miksei joskus, ees joskus, vaan voisi olla iloinen siitä että on onnistunut jossain..? Hei, mä pärjäsin! Nnoup.

Muutenkin vähän semmoinen lässähtänyt olo, melkein jopa väsynyt, mutta ei nyt aivan kuitenkaan. Jotenki ei nyt vaan napostele mikään... Tekis mieli keittää lisää kahvia mut mites se vähennys? Tietysti vois nostaa painavan puonsa tästä tuolista ja mennä tekemään jotain järkevää. Kaupassa vois käydä, koirien kampaamista on tietty aina, tiskikoneen tyhjäämistä, puutarhan kastelemistä. Kaikista noista on tekemistä ehkä yhteensä kahdeksi tunniksi. Ehkä. 

Räknäsin eilen parin tulevan kuun budjettia. Ens kuussa on juhannus, se pitää ottaa huomioon, sen lisäksi että Jida pitää rokottaa ja piilareita tilata. Siirsin siis ens kuulta heinäkuulle kaiken minkä voin. Nähtäväksi jää, miten paska päätös tämä oli, mutta kun juhannus taitaa olla koko kesän ainut tapahtuma niin olis kiva jos ei olis aiva köyhä silloin... Mun sisaruksia ja miehen kavereita tulis meille grillaileen ja saunomaan yms. Odotan niin innolla! Siks haluun panostaa. 

Laskin myös vakuutukseni yhteen ja järkytyin. Mulla ihan oikeesti menee omaan tapaturma-, Jidan henki- ja vastuu-, Fian samat- + ell-, auton liikenne- ja kasko- sekä uuden puhelimen vakuutuksiin 979,22 € vuodessa! Se on ihan järjetön summa massia, melkein 150 € enemmän kuin mitä mä saan kuukaudessa käteen! Nyt oon pähkäillyt pääni puhki, et missä noista vois säästää, mut en mä uskalla irtisanoo mitään. Koirat kuolee ja auto kolaroi ja itellä irtoo pää saman tien kun katkasen vakuutuksen 😕 Sit vitutaa.

Jaa-a. Mitäköhän jotaki sitä tekis... Ei nappaa, ei yhtään. Niin juu, ruokaa vois varmaan alkaa laittaa. Joka tapauksessa heipat nyt, jatketaan taasen!

Elämä on peli

Iso peli. Siinä on erilaisia tehtäviä ja onnistumisesta saa pisteitä. Se, kenellä on eniten pisteitä nukkumaan mennessä, on voittaja. Pistetaulukko jääköön kirjoittamatta, mut mä sain taas eilen aika hyvät pisteet! Mä onnistuin urheilutavoitteessa: 2 lenkkiä, sisäliikuntaa ja hyötyliikuntaa. Mä onnistuin syömisessä kuudesti ja onnistuin syömään tavoitemäärän, kulutin vaan syömiseen nähden liikaa. Mä onnistuin unirytmin kanssa, 4.45 ylös ja 21.15 maate, niinkuin viikolla aina.

Mä olin eilen hyvin iloinen, kun tajusin, että en oo enää vaan "jonkin verran aktiivinen", kun nyt sain merkitä aktiivisuustasokseni "aktiivisen". Mä en oo ihan varma, se on vähä siinä ja siinä, saisinko laittaa peräti "hyvin aktiivinen", mut mennään nyt tällä kolmostasolla tässä vaiheessa. Tiätteks, mitä aktiivisempi on, sitä enemmän pitää syödä, ja mä joudun jo nyt vetään ton kakstuhatta melkein. Sitäpaitsi, jos aliarvioi itseään, voi yllättyä vain iloisesti!

Mulla on aina joku ongelma aamulenkkeilyn suhteen. Ensi se oli se, et kun lähdin suoraan sängystä tyyliin, niin en jaksanut kovin pitkälle. Nyt mä käyn vessassa, juon puoli litraa vettä, pesen hampaat, juon kupin kahvia ja sit lähen, niin jaksais vaikka minne, mutta iskee jäätävä pissahätä aina kesken kaiken. Pitäis taas löytää se kuuluisa kultainen keskitie, mutta missä, oi missä, se mahtaa tällä kertaa olla?! Tänäänkin olisin voinut hätistellä ennätyksiäni, mutta en päässyt seittemääkään kilsaa ennen kun piti puolijuoksua tulla kotiin ja vessaan..

Mulla on tänään taas kaupunkipäivä, kun Kennel Rehu -autolle pitää raahautua koiranruokaa hakemaan. Olis ihan pakko käydä iskän haudalla ja kattoa sinne jotain kukkasia, mutta kun sinne meneminen on nykyään ihan kamalan vaikeeta. Joka kerta kun käyn, ajan hautausmaan ohi ja joka kerta mietin, et ens kerralla meen käymään. Mua ihan hävettää, kun en oo koko keväänä käynyt. Toivottavasti iskä kuitenki tietää, et en mä oo unohtanut, enkä tuu koskaan unohtamaan! 💗

Unikuvaa ei nyt tuu, kun kello oli yön lataukses. Muistin sen just ennen nukahtamista, mutta en jaksanu enää nousta. Kuitenkin, menin nukkumaan ysin jälkeen ja nousin ennen viittä ja nukuin kuin tukki. En ees rekisteröinyt sitä et mies jossain vaiheessa raahautui sohvalta makkariin. Se jää aina kattoon telkkarii kun mä meen nukkuun, mut mä vaan tarvitsen vähän enemmän unta. Haluan herätä miehen kanssa aamulla aikaisin, niin mun vaan on mentävä mummo-aikoihin nukkumaan. 

Mun paketti on lajiteltu Seinäjoella viiden jälkeen tänäaamuna! Se tarkoittaa, että mä saan sen käpäliini jo tänään 😊 Sielä on siis ne uudet lenkkarit ja tulee todellakin tarpeeseen! Mulla on laastarit molemmissa kantapäissä sattuneesta syystä.. Viimeks kun sain paketin, niin saapumisilmoitus tuli jo klo 8.36. Olis vähän siistiä jos toikin tulis nyt heti aamulla! Mä rakastan paketteja, jos ette vielä oo huomanneet 😅 Kunpa ne olis sopivan kokoiset! Mulla on yleensä 37 kinttu, mut Salomonin kokotaulukon mukaan piti tilata kokoo 40. Nyt mua odottamisen päätteeksi pelottaa ihan simona, et jos ne onkin nyt kolme kokoo liika suuret. Tulee kyllä itku!

Palatakseni vielä aiheeseen eiliseen, eli tää lapsuusjuttu. Siskokin kirjoitti muisteloita niiltä ajoilta. Mulle tuli ihan paha mieli, koska muistin ne asiat mitkä sisko mainitsi, mutta ne tuli esiin mielen perukoilta vasta kun luin ne näytöltä. Mä en oo siskooni paljon nuorempi, mun kai periaatteessa pitäis muistaa samat asiat. Joku kyllä sanoi, et ihan tää sairaus itsessään, tai sit lääkitys, voi tehä tommosta. En oikein tiedä uskonko tuohonkaan... 

Se olis taas viikonloppu tulonpäällä. Selvällä linjalla olin aikonut jatkaa, tai siis olen/aion. Siitä tuli viime viikonloppuna niin kovin hyvä fiilis, et haluun kokeilla uudelleen. Eikä se ees oo niin vitun vaikeeta, kuin miltä se tuntuu silloin kun juo. Juovana ajattelee, että ei halua olla ilman kun se on niin tosi kivaa ja rentouttavaa ja varsinkin mukavaa sekä hauskaa ja krapula on siitä ihan kohtuullinen seuraus. Jos ei vielä tiedä, kannattaa ehdottomasti kokeilla krapulatonta heräämistä viikonloppuaamuna! Vahva suositus 👍 

Jaa-a, se olis taas koirien ruoka-aika. Punnitsin ne sielä tohtorilassa ja molemmat oli vähän laihtuneet, mikä tällä liikunnan määrällä ei varsinaisesti ole mikään ihme. Eilen pakkasin niille annospussit pakkaseen, niin laitoin kumpaisellekin 25 g enemmän kuin ennen. Saa nähdä, auttaako se, vai pitääkö lisätä vieläkin. Toi satsi minkä teen pakkaseen, riittää kaks viikkoo, niin kokeillaan nyt tosiaan sen aikaa tällä ja punnitaan otukset ennen seuraavaa pakkausoperaatiota uudelleen.. 

Niin tosiaan, se ruoka. Heipat!

Korttitalo

Musta tuntuu et mä oon, tai tarkemmin, mun elämä on. Mä oon just saanut kasattua sen valmiiksi ja siitä tuli hieno, mutta mikä tahansa pienikin tuulenvire saattaa kaataa koko paskan. Jos tiiät mitä tarkotan. Pitäis osata nauttia siitä, että se on kasassa, eikä tuhlata energiaa murehtimiseen. Kaatuu se kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, mutta kannattaako sitä jäädä odottamaan...? Ei minusta, en vaan oikein osaa. Mietin, voisko sen liimata niin, ettei se kaadukaan (tähän se leukaansa hierova emoji). Juu, taidan kokeilla EriKeeperiä tähän!

Mä menin eilen oikeen aijjoos nunnimaan, olin siis jo ennen ysiä sängyssä. Hetkihän siinä nyt aina menee nukahtamiseen, se on selvää. Aamulla oli mukavasti levännyt olo, nukuinhan mä melkein täysmittaiset unoset ja syvää untakin tuli normaalia enemmän. 😊

Eilinen oli oikein semmonen mukava päivä. En mä paljookaan tehnyt, enkä osaa erotella siitä yksittäisiä positiivisia puolia, mutta oli hyvä fiilis kuitenkin. Sain mä ainakin vähän urheiltua. Muu harjoitus on tällä kertaa veden kantamista saunalle. Ei me eilen saunottu, mutta tänään olis tarkoitus. Kannoin vetet valmiiksi kun ei nyt oikein sattunut olemaan muutakaan tekemistä. 

Ai niin, kuntopyöräily oli HIIT, eli siitä kuva ihan vaan kirjanpidollisista syistä 😅 Vaikkakin sykekäyrä kulkee taas ihan miten sattuu. Ei anneta sen häiritä!

Tänään tehtiin vähän pidempi aamulenkki, kun silloin aikaisin näytti siltä, että tänään sataa. Ei piskoakaan tullut ja nyt taivas on kauniin vaaleansininen pilvenhattaroilla koristeltuna. No, ei se varmaan hukkaan mennyt sekään, luulisin. Aamulenkkikuva:

Onks mun blogissa liikaa kuvia? Saa kommentoida! Niitä on kahdesta syystä: Mun on helppo seurata kuntoni kehittymistä, kun haen avainsanalla vaikkapa "kuntopiirikuva", niin se näyttää ne kaikki järjestyksessä. Siitä sitten vaan selaamaan ja toteamaan, että esim 3 viikkoo sitten pärjäsin noin ja tänään näin. Fiksua. Toinen syy on se, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja oletan, että lukijan on helpompi etsiä haluamansa tieto kuvasta kuin lukea rivitolkulla diipadaapaa ja numeroa numeron perään.. 

Joten sen kunniaksi vielä yksi kuva! Kalorit jäi vajaaksi, vaikka söin jätskiäkin illalla. Emt onko sillä mitään väliä, kun kuitenkin söin enemmän kuin lepotilassa kulutin.. Pitää syödä hyvin että jaksaa, ne sanoo. Sen vois ajatella toisin päin, et mä varmaan syön ihan hyvin, kun mä jaksan. Eikös?

Mun veljellä on tänään synttärit, se on mua 7 vuotta nuorempi. Äiti kirjotti Perhe-ryhmään pitkän pätkän muisteloita niiltä ajoilta 23 vuotta sitten. Ne oli iloisia muistoja ne. Mitä mä muistan? Silloin kun äiti lähti laitokselle, iskä oli edellisenä päivänä käynyt kalassa ja toi kaks ämpärillistä affenia. Äiti oli monta päivää poissa ja me syötiin joka ikinen päivä perunamuusia ja savustettuja ahvenia. En oo syönyt mitään savustettua sen jälkeen, ei vaan mene alas. Mä muistan et iskä oli aina töissä, äiti oli meidän kaa kotona. Sisko oli jo ekalla, mä olisin ollu eskaris, mut eihän semmosia siihen aikaan ollut.. Kolme vuotta myöhemmin syntyi uus vauva. Kaikki mun muistikuvat on sekaisin, en tiedä oikeestikaan et mikä tapahtui -97 ja mikä vuosituhannen vaihteessa. Mä en vaan jotenkin nyt osaa hahmottaa sitä... Mut ehkä mun ei tarvii. 

Mulla oli hyvä lapsuus, turvallinen. Ei oltu varakkaita, mut aina oli ruokaa pöydässä ja vaatteet kaikilla päällä. Äiti ei juonut ollenkaan alkoholia, iskäkin harvemmin, tai ei ainakaan kotona. Mutta mistä ihmeestä johtuu semmonen juttu, et suurin osa mun lapsuusmuistoista on kivuliaita? Ei halua muistella, enkä tarkoita nyt niitä ahvenia. Itseasiassa koko mun elämä on semmonen. Masentuneena hyvätkin asiat voi satuttaa. Ehkä mä oon sitten ollut masentunut syntymästäni ihan viime kuukausiin asti. Nythän mulla on sellainen tunne, ehkä jopa ekaa kertaa, et mä oon ihan oikeasti elossa! 

Mä olin herkkä lapsi. Mä muistan tilanteita, joissa oon tuntenut negatiivisia tunteita. Mä tavallaan tiedän, että hyviä aikoja ne oli, mut mun muistikuvat on mustia. Kävin ensimmäisen psykoterapian alkaen siitä kun olin 12-vuotias. Kun kävin toisen terapiani päälle kakskymppisenä, niin pyysin lasten- ja nuorten psykiatrialta mun paperit, jotka sitten tän jälkimmäisen terapeutin kanssa käytiin läpi. Mä en muistanut ku pieniä pätkiä sieltä täältä. Tavallaan siinä tuli elettyä se varhaisteini-ikä uusiksi, kun ei ollut juuri pohjaa mille niitä muistoja rakentelisi.. Enkä muuten tunnistanut tätä ensimmäistä terapeuttia muuta ku nimestä, kun näin sen telkkarissa tossa taannoin... 

Joo, se siitä aiheesta. Menee turhan synkäksi muuten.. Itseasiassa, se koko tästä tekstistä, mä lähen ruokkimaan koiria. Sii juu!

Viherpeukalo (keskellä kämmentä)

Mä olin eilen aika reipas. Kävin neljän kilsan aamulenkin. Palautin vuoren pulloja ja tölkkejä, käytin rahat puutarhavälineisiin joita metsästin naapurikaupungin jok'ikisestä puutarhamyymälästä. Kävin eläinlääkärissä, ruokakaupassa, kampasin koirat, kokkailin. Istutin ostamani siemenet. Annoin koirille Stronholdit ja pesin kaikki niiden petivehkeet, häkit, lelut, hihnat ja pannat. Lämmitin pihasaunaa ja vein ne sinne kuivumaan. Kannoin ne vielä poiskin sieltä. Askelia tuli yks tai kaks tai monta. Ennätysmäärä.

Eläinlääkärillä ei viisastuttu yhtään. Se oli mun kanssa samaa mieltä, että pissatulehdukselta oireet kuulostaa, mutta millään testillä ei löytynyt mitään. Niitä tehtiinkin paljon. Lopuksi näyte lähetettiin laboratorioon bakteeriviljelyyn, josko sieltä löytyisi vastauksia. Käytännössä, jos se itää, niin antibiootti, jos ei, niin sitten meillä on mysteeri jota pitää ruveta setvimään. Kutinaan tosiaan saatiin testiin ulkoloislääke. Jida jäi rokottamatta, kun tarviin sen passin enkä nyt just eilen päässyt siihen käsiksi. On tässä vielä muutama viikko aikaa. Kalliiksi tuli käynti mut riitti sentään rahat...

Mies sanoi illalla että on ihme jos ei nukuta kuin tukit. Mulle se tarkoittaa levollista unta, ei heräilyä, keskivertoa enemmän syvää unta jne. No, unikuva ja tämän hetkinen olo sen näyttää: Vituiks meni taas. En oo hetkeen ollutkaan näin aamuväsynyt. 

Syöminenkin meinas vähän välillä eilen unohtua. Kuuden aterian sijaan tuli viis, koska joku oli jossain shoppailulla kun olis pitäny lounastaa. Söin sitten paksumman välipalan, en tiiä korvaako se lounasta mutta on se nyt ainakin tyhjää parempi. Mun "kevyt aktiviteetti" meinas vähä karaata lapasesta. Siihen kohtaan tulee siis kalorit, jotka mä kulutan silloin, kun harjoitus ei oo käynnissä, mutta kuitenkin teen jotain. 

Pitäis ehkä käydä kaupassakin. Mun vichyt on loppu ja ainakin voita pitäis tuoda. Oli mulla joku muukin asia mielessä, mut huomaa verbin imperfektimuoto. Kohta pitäis syödä lounasta, massukin on sitä mieltä, mutta ei oikein maistuisi. Pakkopa se kai on, mietin vaan kävisinkö ensin kaupassa, jos sieltä vaikka löytyis jotain mitä vois tehdä mieli syödä. Hmm...

Niin, kerroinkin meidän ihanasta puutarhasta. Siellä on vasemman kuvan laatikossa kahta erimoista salaattia, retiisiä, ruohosipulia, porkkanaa sekä puna- ja keltasipulia. Toisessa, kuten kuvasta voi päätellä, on perunaa. En malta odottaa että ne kasvaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Heips!

Roskakori

En tiä miks roskakori, mutta otsikko piti keksiä.

Nukuin ihan hyvin ja heräsin levänneenä, mut kun unikuvaa katsoo nii ei voi tietää miten. Katto vaikka:

Tai no niin no, nukuinhan mä nyt melkein 7 h... Se kai sitten on tarpeeksi. 

Mulla on nyt päässä tasan yks ajatus: Miten saan rahat riittämään eläinlääkäriin. Fialla on pissavaiva, Jida pitäis rokottaa ja molempien raapimiselle olis tehtävä jotain ennen kun jollaki kilahtaa. En vaan tiedä, netin mukaan meidän kunnassa ei enää olisi tätä mukavalta vaikuttanutta nuorta naistohtoria, tai siis tohtoria ollenkaan, et en tiä pitääkö sitä taas lähteä ajelemaan naapurikaupunkiin. Koitan kuitenki soittaa tohon numeroon, mistä ennen sai paikallisen tohtorin kiinni. 

Koska päässä ei ole muuta kuin ell niin jatketaan lenkkeilykuvalla. Olin jo ennen puolta kuutta ulkona ja menossa. Unohdin eka laittaa harjoituksen kellosta käyntiin, eli kävelin enemmän kuin kuvassa näkyy, mut ei se mitään. 

Ääh.. Turha mun on mitään kirjottaa kun aivot on ihan jumissa tässä yhdessä asiassa, joten taidankin seistä päälläni vielä puoli tuntia ennen kun saa ruveta soittorumbaan tohtoria etsien. Joten heipat!

Laiskaa touhua

Mut kai sitä joskus saa laiskotellakkin? Oon koko viikon urheillut ahkerasti ja tehnyt miehen kanssa pihatöitä. Ja oon nauttinut siitä! Mutta siltikin, vapaapäivä viikossa on ihan tervetullut. Ja kylläpä nukuinkin hyvin 😍 Tällä kertaa unikuvassa on näkyvissä viikon uni-ikkuna. Nukkumaanmenot on ihan aikataulussa, mutta heräämiset... Kahtena päivänä liian myöhään ja viitenä liian aikaisin. Kolme yötä pätkissä.

Sain sit eilen sitä darramättöä ilman darraa. Olihan se hyvää pitkästä aikaa. Ihana popsia telkkarin edes ja sit pistää massun ja kultsin viereen maate. Yleensä mä en lauantaisin oo kovin kykenevä syömään, kun on huono olo ja en tiä onko jotain refluksia vai mitä että nieleminen on tosi vaikeaa ja tulee kyökkäysreaktio.. Mut tää oli tosiaan ilman darraa aika ihQ 😊 

Mä pidän lauantait vapaata kalorien laskemisesta. Se on semmonen juttu, et tekee mielenterveydelle ihan hyvää ettei aina tarvitse jok'ikistä suupalaa miettiä ja merkitä. En oo oikeen vielä päässyt perille tähän darrattomuuteen sinänsä, että nythän mulla olis isot mahdollisuudet alkaa syödä terveellisesti joka päivä ja jättää tämmöset kaloripommit väliin, mut olisko se sitte kivaa? Eilen tein iltapalaksi vielä pitsan, joka muuten oli paras pitsa jonka oon ikinä tehnyt, ja kyllähän siitäkin niitä kaloreita vaan tulee, vaikkei se mikään rasvassa uitettu lätty kuitenkaan ollut. Jos sovitaan et nää on ok joskus? 

Uudenvuodenlupauksen tein, että lenkkeilen niinä päivinä, jotka on kalenterissa mustalla. Taisin unohtaa sen helarostaina, joka siis on punainen, koska urheilin paljonkin silloin, mutta tänään se on kyllä muistissa. Punaisina päivinä saa pitää vapaata kuntoilusta, jos tuntuu siltä. Ja musta nyt tuntuu siltä. 

Mä huomasin itsestäni jotain tosi hassua eilen. Nyt ei voi enää käyttää talvilenkkareita, kun varpaat paahtuu ja ne on muutenkin ihan risat ja arseesta. Kaivoin viime vuonna ostetut kesälenkkarit esiin ja lähdin lenkille. 5 kilometriä myöhemmin mulla oli toisen jalan kantapää ja toisen jalan varpaat kipiänä ja joku rakkokin näkyy olevan. Mä lenkkeilen 5-9 km päivässä 5-6 päivänä viikossa, mä tarvin kunnolliset kengät. 

No, siitä sitten alennusmyyntejä selailemaan. XXL:ssä on just ale ja sieltä löysin 100€:n Salomonin juoksukengät 60€:lla. Toinen vaihtoehto olisi ollut normihinnaltaan 40€ maksavat, eiminkäänmerkkiset juoksukengät. Mä mietin, et maltanko laittaa puolet käyttörahoistani noihin kalliimpiin, vai ostanko noi halvat, eli säästän nyt 20€ ja joudun mahdollisesti taas hetken päästä uudelleen kenkäostoksille. 

Mä tarvin ihan hirveesti rohkaisua ja tukea tähän suureen päätökseen. Soitin ystävälle, puhuin mieheni kanssa, kysyin jopa perheensisäisestä WAppi-ryhmästä apuja kuitenkaan sitä saamatta. Tunnin jahkailun jälkeen mies sanoi, että jos saa tosiaan 100€:n kengät noin suurella alella, niin tässä kohtaa ei ole mitään järkeä yrittääkkään pihtailla sitä pariakymppiä. Niinpä sitten tilasin kengät ja niihin vieläpä 4€:n pintakäsittelyn jollain aineella, joka suojaa kosteudelta yms. 

Pari viikkoa sitten ostin postikuluineen yli 70€ maksaneen käytetyn älykellon, vaikka mulla on täysin toimiva yksilö ranteessa. Mä en kysynyt sitä keneltäkään, mä en arponut enkä ihmetellyt, mä vaan ostin sen. Nyt mä olin vähän vielä halvemmalla ostamassa jotain, mitä mä tarvin päivittäisen elämäni elämiseen välttämättä, niin en osaa tehdä päätöstä. 

Se hassu havainto: Järki sanoo, että ne kalliimmat olis fiksumpi ostos, mut jotenkin en omasta mielestäni ole kuitenkaan tavallaan sen arvoinen. Mä osaan perustella itselleni välttämättömäksi tarpeeksi melkein mitä vaan, mutta aina on selvittävä halvimmalla mahdollisella vaihtoehdolla. Ne kalliimmat kengät oli kaikilta ominaisuuksiltaan paremmat, mutta se hinta. Yhyy joku 20€, se ei täs konkurssis tunnu kyllä enää yhtään miltään. Eli vaikka mä oon oppinut tässä viime aikoina jokseenkin pitämään itsestäni, niin en silti tarpeeksi. Nice.

Mutta miksi tämä ei päde puhelimeen? Mä ostin just hiljan OnePlus 7T Pro -puhelimen. Mietin pitkään sen ja Samsung Galaxy S10:n välillä. Molemmat kalliita, siis tosi kalliita ja hyviä laatuluureja. Miksi en sitten tyytyisi vähempään? Koska siksi, että mä perustelin itselleni tarvitsevani puhelimen, jonka kameralla korvaa järkkärin, vähintäänkin. Ja kattokaa ny:

 

Puolivaloisassa otettu kuva koirasta kera pallon. Mä en ikinä ennen millään kameralla ole saanut mustasta koirastani kuvaa, jossa myös varjon puoleinen silmä näkyisi. Ja tässä se nyt on! Et jos haluut hyvän kameran, niin kannattaa harkita 1+:aa puhelimeksi. 

Juunojoo.. Ruokaa mennä laittaan. Pai!

Vuoronvaihto

Tänään tulee paljon kuvatuksia.

Mä tein sen! Valikoin juomani mielestäni miestäni paremmin. Ei kaloreita, ei känniä, ei darraa. (Paskainen pöytä löytyy.)

Saavutuskuva. Ylpee! 😊

Heräsin aamuyöllä siihen, että mies ei ollutkaan tullut mun viereen. Kiersin pikapikaa ympäri tuvan, eikä sitä näkyny missää. Soitin, niin tilanne oli juuri se, mitä arvelinkin: Tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua. Se oli jääny isänsä kans suustaan kiinni ja mennyt saunalle puhumaan jottei häiritsisi mun unta. Vastas kuitenki mun puheluun ja tuli sieltä sitten tupahan, mutta jäi jumittamaan keittiöön koska iltapala. Mä painuin vielä hetkeksi nukkumaan.

Niin siinä sitten kävi tosiaan, että meillä oli vuoronvaihto tossa puoli kuuden aikoihin aamulla, kun mies tuli nukkumaan ja mä nousin ylös. Olishan se ollu ihan kiva jäädä kainaloon köllöttelemään, mutta olipa se mukava käydä lenkilläkin ennen kun ilma lämpeni liikaa. Kun klo 5.55 lähdin, oli asteita -1,7 ja palatessa tuntia myöhemmin +2,3. 

Oho miten pitkälle pääsin puhumatta kaloreista! Nyt on niiden vuoro. Eilinenhän meni aika penkin alle taas, mitä syömiseen tulee. Mutta eiks se oo se pääasia että syön enemmän kuin kulutan lepotilassa? Enkä ees mitenkään kituutellu nälässä eilenkään, mutta oli niin paljon puuhaa että aterioita oli vähän vähemmän, ku eihän kaikkee voi muistaa. Nosekuva. 

Tänään sitten oikein repääsin ja söin aamupalaksi kaks leipäviipaletta levitteellä, kinkulla ja juustolla, sekä tommonen pieni kaloripommi: Kaks Snickers-patukkaa. Niissähän on VAIN reipas 240 kcal/kpl 😂 Ei se mitään, koska tänään on päivä, jona kaloreiden laskeminen on lomalla. Sama, kuin joka lauantai, paitsi et nyt en oo darrassa, toisin kuin joka lauantai tästä ties miten paljon aikaa taaksepäin. 

Aika hassua että nyt tosiaan on vasta lauantai. Miehen eilinen vapaa sekotti varmaankin. Oltiin ihan koko päivä yhdessä eilen ja se oli oikein mukavaa pitkästä aikaa. No, lenkillä kävin ihan vaan koirien kanssa, mut muuten. Aamu rakenneltiin terassia kunnes loppui värkit. Sit käytiin naapurikaupungissa vähän kaupoilla ja voin sanoo et paska reissu mut tulipa tehtyä. En saanu kelloo takuuhuoltoon eikä sitten käyty hakemassa niitä em. Värkkejäkään. Mutta, sain Lidlistä uimapuvun ja Tokmannista kahdet kesäkengät yhteensä 20€ 😅 Sieltä tultua laitoin ruuan, syötiin, vähän makoiltiin. Käytiin heittelemässä magneettia jokeen ja tehtiin löytö. Enää en ihmettele, miks mua on kielletty menemästä uimaan...

Jousenpätkien ja jonkun terävän pitkulaisen esineen lisäksi sieltä löytyi kirves! Sen täytyy olla vanha, kun vaikuttaa käsin taotulta. Materiaalikin on vähän kysymysmerkki. Rautaa on oltava, kun magneettiin otti kiinni, mut pinta tuntui jännältä ja siitä irtos vielä huolellisen pesun jälkeenkin semmosta harmaata töhnää käsiin. Jos nyt totta puhutaan, niin enää ei tee mielikään uida tossa joessa... 

Niin, magneetinheittelyn jälkeen istuttiin vaan terassilla auringossa kunnes mä lähdin lenkille. Täysin normaalista poikkeavasti lenkin jälkeen lähdettiin ajelulle, kun toinen meistä oli kerranki selvin päin. Käytiin vielä kaupassa ja miehen äitiä moikkaamassa. Sen takia venähti nukkumaanmenokin, mutta sain kuin sainkin itteni aamulla hereille ajoissa. 

Tänään olis ohjelmassa roskaruokaa 😂 Mies vähän lupaili että haetaan kebabista darramättöä nyt kun kerrankin joku on krapula-aamuna ajokunnossa. Vitsi miten siistiä olla juomatta! Niin paljon hyviä puolia. Saa pidettyä kiinni unirytmistä, pystyy ajaan autoo, mieli on virkeä, lääkkeet tulee otettua ja kaikki on jotenkin niin paljon paremmin 😍 Ei todellakaan oo yhden illan hauskanpito sen arvoista, ei vaan oo. Ehkä sillointällöin, ehkä, mutta nyt aion nauttia. Oon sen ansainnu 😊

Mun pitäis varmaan varata pitkästä aikaa aika ravitsemusterapiaan. Olis paljon kysyttävää sellaiselta, joka tietää nää syömisasiat ja jolle maksetaan siitä et se auttaa ja neuvoo mua. Pitääkin varmaan soittaa heti maanantaina, muistiin tämä. 

Vielä kuva eilisestä kuntopyöräilystä, kun rikoin sen tiistaisen ennätyksen eilen. Noh, 100 metriä, mut ennätys on ennätys! Sydänpysähdyskin taas, mut onneksi selvisin!

Joo-o, oliskahan se taas siinä.. Ei ny just tuu muuta mieleen 😅 Joten heippa!

Parempi?

Tää päivä haiskahtais vähän paria edellistä paremmalta. Kello nyt toki on vasta puol kasi, et kaikki ehtii hyvin mennä vituiksi vielä tän päivän aikana. Olipas taas mieltä ylentävä ajatus tuoki...

Käytiin typyjen kans aika pitkä lenkki het aamutuimaan, tarkemmin sanottuna lähdettiin klo 5.39. Oli tosi mukavaa ja rauhallista, mä rakastan aikaisia aamuja! 💗 Siinä 6.30 aikaan alkoi tuulla taas vaihteeksi. Täälä tuulee aina, paitsi öisin on tyyntä. Siksikin aikaiset aamulenkit on ihania, kun aurinko alkaa lämmittää ja tuuli on poissa. Ihan miten vaan, tämmönen lenkkeilykuva tänään:

Mun älykkäässä kellossani on jotain vikaa. Se ei enää täysin mittaa pulssia oikein. Eilen poljin kuntopyörällä hiki hatussa ja kellon mukaan pulssi oli jotain 60-80, mikä ei tosiaan pitänyt paikkaansa. Nykyään melkein joka reenikerralla syke katoaa jossain vaiheessa ja joskus se tulee takaisin, joskus ei. Normaalisti sanoisin et paska kello, osta uus, mutta kun tämä toimi ennen.. Onhan mulla toki takuukuitti tuola ja vielä voimassakin, joten tietänee taas reissua kaupunkiin.

Unikuvakin on ihan hämärä sinänsä, kun en muista olleeni yli tunnin hereillä keskellä yötä. Kellon sekoiluja varmaan, tai sit oon kävellyt unissani, mikä sekään ei olis varsinaisesti ihme. Screenshottejakaa en näköjään osaa ottaa, mutta alkuyön unien syvän unen määrä oli jopa 6 %! Eli nukuin ajallisesti syvää unta 5 min enemmän, kuin silloin maanantaina 14 h unien aikana. Se tekee kokonaiset 17 min. No mutta, katsotaanpas kuvat:

Soitin sit eilen sille hoitsulle. Sain tapaamisen siirrettyä päivälle, jona mulle tulee rahaa. On mukavampi lähteä kaupunkiin kun on rahaa ja mä ihan oikeasti tarvitsen sieltä asioita. Uimapuku ja ehkä uimalasit pitäis ostaa, uudet lenkkarit olis kova, langattomat nappikuulokkeet... No joo, mä vähän eksyin ja tilasin just kuulokkeet. Mutta sitten koirille ruokaa, trimmikoneeseen uus terä... Paljon on asioita, joita ei saa täältä, eikä edes tosta naapurikaupungista. On siis lähdettävä merta edemmäs kalaan! 

Mulla oli eilen laiska päivä. Sen ansiosta kalorivaje jäi ihan olemattomiin, kun söin kuitenkin normaalisti. Mun laiska päivä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että liikun alle kaks tuntia hikiliikuntaa, teen kotitöitä, rakentelen terassia.. Eli oikeestaan päivä ei ollut kovin laiska, musta vaan tuntui siltä, kun urheilin vähemmän kuin normisti. Tää reippauden ja laiskuuden tasapaino on aika häilyvä mun mielessä... 

Nyt vasta katsoin kuvaa tarkemmin. Mähän liikuin just sen saman ku prkl joka päivä! Miksi siis eilisestä jäi olo, että en olis tehnyt mitään? Kas, siinäpä vasta kysymys. 

Mä aloitin lopettamisen. Mä en haluu enää juoda, koska kaikki, minkä eteen mä teen töitä viikolla, menee vituiksi sen perinteisen perjantaipullon vuoksi. Not worth it. Siis, kaikki. Unirytmi nyt ihan ensimmäisenä. Toisena syömisasiat, ateriarytmi kärsii ja lautasen sisältö evvk, koko syöminen/syömättä jättäminen on "ihan sama". Rahaa palaa. Lääkkeet jää ottamatta ja pääkoppa tykkää pahaa. Liikuntaa ei tuu harrastettua, koska se on rapulassa vähintäänki hengenvaarallista, eikä kyllä oikein mitään muutakaan saa aikaiseksi kun ei jaksa/ei kinosta. Ja kaikki tää sen takia, et yhden puoli vuorokautta viikossa saa olla tavallaan joku muu ja väliaikaisesti unohtaa kaiken. 

Mä oon kamala ihminen. Niin ittelleni, kuin muillekkin. Paskaminä. Jos jokin asia mättää ja on paha mieli, niin siitähän pitää puhua. No mähän puhun, mut puhun vaan kaikille muille paitsi sille, jota asia koskee. Sit kun kohde kysyy, mikä on, niin vastaan "ei mikään" ja jatkan asian vatvomista päässäni. Esim nyt pelottaa et mies juo viikonloppuna, mutta enhän mä siitä voi sille puhua. En tiedä miksi en. Tuntuu pahalta ja ahdistaa. 😢

Tää koko viikko on ollut tämmönen. Kaikki nautinto, mitä elämisestä koin vielä viime viikolla, on poissa. Se on harmillista, koska mulla meni niin tosi hyvin! Paitsi että, kyllähän sen pitäis bipon tietää, että mikä menee ylös, tulee myös alas. Ennemmin tai myöhemmin, tällä kertaa se oli ennemmin. Prkl.

No, ainakin tällä viikolla on tullut tekstiä 😁 Oikeesti, monena päivänä olis tehnyt mieli kirjottaa vielä toinen teksti iltapäivällä, kun asiaa olis niin paljon ihmisellä joka ei osaa puhua. Kirjottaminen on helpompaa. Nyt kuitenkin on taas aika lopetella. Jatkamme!

Kuulematon

Kuulla. Kuunnella. Mua kuullaan. Mua kuunnellaan. Paskan vitut! Mua ei kuulla eikä kuunnella. Se kai se on se päällimmäinen ongelma. Mä haluisin hirveesti puhuu jonkun kanssa, mutta kun kaikilla on omat juttunsa ja omat kiireensä, en haluu häiritä. Sit vielä se, kun mä kuuntelen kyllä muita kun ne tarvii sitä, mut ite en saa avautua. Veljelle esim. Sanoin eilen et mulla on ollut aika kurja päivä, niin sen sijaan et se olis kysynyt että mikä on, se vastas et sillä on ollut hyvä päivä. Mitäpä minä tuohon sanomaan muuta, kuin että hyvä juttu 💖

Riideltiin miehenkin kanssa eilen ja vaikka istuttiin ihan alas juttelemaan, niin musta tuntuu ettei asia vieläkään ole selvä. Enkä mä usko että mies vieläkään tietää, miksi olin vihainen ja/tai surullinen. Taidan olla vähän vieläkin kyllä... Mussa on aina ollut sellaista ilmapuntarin vikaa, et vaisto sanoo et kaikki ei ole kunnossa. Nyt just se huutaa sitä, en vaan tiedä mikä mättää, eikä sitä kukaan ilmeisesti mulle kerro.

Mua ahdisti eilen paljon, vaikka aamu olikin hyvä. Miehen kanssa alettiin riita jo ennen kasia viestein ja puhelimessa, toinen kun vielä toistaiseksi käy töissä (lomautusuhka).  Siitä tuli ihan hurjan paha mieli. Sit mä avasin ton perintätoimiston kirjeen, jossa oli just niin huonot uutiset kuin odotin, päällisin puolin huonot siis. Aloin selvittää asiaa, enkä ehkä oo ihan niin kusessa kuin luulin. Varaudun kuitenkin pahimpaan ja ahdistus jatkui. Mies tuli töistä ja kohteli mua kun ilmaa. Sanoin et sillä on nyt kaks vaihtoehtoo, joko istuu mun kanssa alas ja kertoo mikä mättää, tai sit mä häivyn. Vaikka en tiedä mihin häipyisin vaikka häipyisinkin...

No, se ahdistushan johti kahteen asiaan. Ekana se, että yritän purkaa sitä liikunnalla. Ei onnistu. Tokana, ruoka ei maistu ja syömätömyys ja kivulias nälän tunne aiheuttaa jonkinlaista kieroa mielihyvää. Söin siis eilen aamupalan siinä 7 aikaan (kuvan kellonaika väärässä koska tallennan aterioiden tiedot aina jälkikäteen) ja sen jälkeen seuraavan kerran päivällistä joskus klo 17-18 välillä. En varmaan olisi syönyt vielä silloinkaan, mutta kun laitoin miehelle ruokaa niin sain sit ite siinä samalla. Mutta siis eilen kaloritasapaino suorastaan kusi.

Viime yönä nukuin hyvin, sillä ihan mun ikiomalla mittapuulla siis. Ajoissa maate, ajoissa ylös ja olo oli aamulla kohtalaisen levännyt, vaikka syvää unta taas vähän jäi uupumaan keskiverrosta. Vähän.

Oi että 😍 Juuri saamani tiedon mukaan nyt on tapahtunut ihmeitä! Mies laittoi viestin, syytti työressiä, sanoi ettei saisi kostaa mulle ja pyysi anteeksi! 💗 Tulipa hyvä mieli. Sain sanottua kaiken mitä mulla oli sanottavaa ja se halus silti vielä pyytää anteeksikin. Joskus on hyvä haastaa riitaa että saisi sovinnon aikaiseksi! 😊 

Tulipa tässä mieleen, et ehkä soitan hoitsulle. Kaikilla on omat juttunsa ja omat kiireensä, mut sille maksetaan siitä et se kuuntelee mua! Taas mietin, miksen keksinyt tätä jo aikaisemmin.

Aamulenkki. Se on aina mukavaa, mut erityisen mukavaa silloin kun on söpö pikku pakkanen siinä ennen puolta kuutta aamulla ja kuulet pelkkää hiljaisuutta. Aah. Virta tosin loppui ja minimiin jäi, mut mulla on kooooko päivä aikaa täydentää puuttuvia minuutteja. Tai siis mun (siis tän mun kellon) tavoite on reeniä 30 min päivässä ja se nyt selvästi on jo täynnä. En oo jaksanut perehtyä, miten sen saisi vaihdettua, enkä oikeastaan tiedä haluaisinkokaan. Ton puoli tuntia saa vapaapäivänäkin täyteen hyötyliikunnalla mut paljon enempää kyllä ei saisi..

Hei mut nyt saatte nähä mun eilisen kuntopyöräilyn! Se meni mallikkaasti ja tein ennätyksen matkassa. Normaalisti tulee ton HIIT-videon aikana matkaa 6,7 km, mutta eilen tuli enemmän. Eikä vain vähän enemmän, vaan 400 metriä enemmän! No okei, 400 metriä ei oo kovin paljon, paitsi jos on kyse siitä et on henkihieverissä jo normaalistikin tuon reenin jälkeen...

Jaa pitäiskö tää satuilu joskus lopettaakki? Mitääh?! No joo, koirat odottaa aamupalaa ja tupakittaiski. Sähköröökityttäis siis! Joten menen. Nyt. N-Y-T-NYT! He

Nukkumisen jalo taito

Nyt tulee unikuvia vähä enemmänki. Ekaks su/ma-yön kuva. Mä onnistuin nukkumaan koko päivän, ja onnistuin siinä vielä niin, että syvää unta tuli vähemmän kuin minuutti tunnissa. Se on jo aika vähän.

Mutta ei tokikaan yhtä vähän kuin viime yönä. Pitkää yötä seuraa hyvinhyvin lyhyt ja tosi kevyt, nimittäin syvää unta tasan 0 %, mikä tekee ajassa nolla minuuttia. Ja tietenkin tämä koko komeus pitää nukkua kolmessa erillisessä pätkässä.

Meidän naapurissa on parin oululaisen veljeksen mökki. Ne on olleet siellä nyt keskiviikosta tai torstaista asti. Niillä on suomenpystykorva, joka räksyttää ulkona aamusta iltaan. Illasta aamuun on onneksi sisällä ja joko se on hiljaa, tai sit se ei vaan kuulu. No, sehän tekee lenkkeilystä tosi kivaa sinänsä, kun kävelen siitä ohi monta kertaa, pystäri räksyttää ja mun nuorempi kitisee/vinkuu/piippaa, miksi sitä nyt ikinä haluaa kutsua. Tänä aamuna käytiin tarpeeksi aikaisin, keriittiin melko pitkälle pystärin vielä nukkuessa. Tai siis mehän kierretään yhä ympyrää tossa kotitiellä, siks kävellään monesti ohi siitä möksästä. 

Mä oon miettinyt tota ympyrän kiertämistä. Tosi monet urheilulajit perustuu siihen! Ympyrän koko ja muoto voi vaihdella paljonkin, mutta rinkiä ne kiertää. Toi mun rinki on oikeesti semmonen suunnikas mikälie ja pituudeltaan karvaa tai paria vajaan kilometrin. Riippuu karvan mitasta. Siinä on ihan pikkuinen ylämäki ja vielä loivempi alamäki. On se vaihtelua siihen, kun edellisessä asuinkunnassa ihan vapaaehtoisesti lenkkeilin kiertäessäni noin 700 metrin ovaalia, jonka joka kohdasta näkyi joka kohta. Siis että ne maisemat ei juuri vaihtunu. Emt mitä mä selitän 😅

Lenkin jälkeen meillä oli paljon, noin kahdeksan kappaletta, kuratassuja ja sitten piti niitä ihmetellä. Tuon pitkäkarvaisen pesin ja föönasin kokonaan, lyhytkarvaisen vain föönasin ja samalla harjasin hiekkoja pois. Toi tibbe on siitä hankala, kun hiekka/pöly ei välttis lähe pitkästä turkista pelkällä vedellä, mut jos pesee shampoolla niin pitää laittaa hoitoaine kans. Ja vapaasti kuivaessa takkuuntuu, eli fööni joka kerta. Onneksi aamukastetta on nurmikolla vain aamuisin, niin koirien tassut et kastu joka lenkillä ja hiekan määrä pysyy kurissa. Luulisin. 

Käsi on nyt pari päivää tuntunut paremmalta. Ihan jokainen, ei edes joka toinen, liike satu ja on siinä jo vähän voimaakin. Nyt pitäis vaan malttaa rasittamatta sitä ihan liikaa ennen kun se on valmis. 

Tänään on ohjelmassa ainakin nyt hampulääkäri. En tiä viä muusta. Ehkäpä nyt menen laittamaan jotain lounasta tässä välissä. Paipai!

Punnitus #12

Vaikka nyt oikeasti olisikin viidennentoista aika, mutta kun kolme edellistä jäi välistä niin päätin vähän huijata (itseäni) ja väittää, etten oo yrittänyt niin kauaa kun oon yrittänyt. Joo. Puntarilla on käyty ja tulos oli hienoinen yllätys: Mä olen tiputtnaut 1,5 kg! Aikaväliä, jolla tämä on tapahtunut, en osaa sanoa koska ei mitään hajuakaan milloin olin painavimmillani. Kuitenkin, nyt tästä on suunta vain alaspäin! Heh..

Eilen ei jäänyt paljoakaan kalorivajetta. Se johtuu siitä, että leipaasin maailman parhaita sämpylöitä, joissa oli myös kaloreita ihan kiitettävästi. 😅 Söin siis päivällisellä ruuan kanssa yhden ja iltapalaksi toisen. Mä en nyt osaa päättää, laitanko kuvan elämäni onnistuneimmista sämpylöistä, vaiko eilisen kaloritasapainosta. Voisin ehkä laittaa molemmat? 

Mä olin eilen ihan super reipas! Siivosin, lämmitin, urheilin, kokkailin, leivoin ja kaikkee semmosta. Mä rakastan uutta mua, jolla on virtaa tehdä asioita! Aika vähäisesti enää istun koneellakaan kun on niin kiire elää 😍

Laitetaanpa unikuva samaan syssyyn. Se on samanlainen kuin aina, joten turhia kai kommentoin enempää...

Mun uus kello tuli! Se on aikas hieno, Samsung Gear Fit2 Pro. KVG. Oli niin hyvin pakattu et aloin jo epäillä, onko sielä koko kelloa. Pahvisen jätskilaatikon päälle kääritty kauttaaltaan ruutupaperia ja maalarinteippiä. Laatikon sisällä kuplamuovia, jonka sisällä pakasterasia, jonka sisällä tiskirätti (käyttämättömältä vaikutti :D) ja sen sisällä ranneke sekä laturi. Eipähän hajonnu matkalla. 😊 Nyt en malttaisi odottaa et pääsee sinne uimaan. 

Jeeespoks. Jospa taas pesukoneet käyntiin ja kuntopyöräilemään. Tänään on HIIT-päivä. Jaksaajaksaa! 😁 Moiks 

Hehkuu

Minä! Minä hehkun! Mulla oli eilen se videotapaaminen hoitsun kanssa. Juteltiin mun kuulumisista ja lopuksi se sanoi, et mä ihan hehkun ja et musta huokuu hyvä olo 😍 Ihan parasta, koska mulla on itselläkin juuri sellainen tunne! Ja ei, ei tarvitse postittaa sinne pommia, kun se oli kovin iloinen mun puolesta kun oon saanut painoa alaspäin. Seuraava käynti onkin sitten kesäkuun puolella ja ihan livenä.

Mä oon ollut ihan esimerkillinen syömishäiriöpotilas viime aikoina. Itseasiassa nyt tuntuu jopa siltä, että se on selätetty. Jos vertaa siihen, kun aloitin käynnit syömishäiriöpolilla vuosi ja 3 kk sitten, niin ihan kaikki on toisin. Silloin mä söin kerran, max. Pari päivässä, pieniä annoksia ja inhosin jokaista suupalaa. Olin väsynyt ja masentunut, eikä mikään oikein tuntunut miltään. Ei ruokahalua, ei nälkää, ei mitään. Ravitsemusterapialla, sekä sairaanhoitajan ja psykiatrin tuella mä löysin tieni tänne missä nyt olen. En mä vieläkään varsinaisesti nauti syömisestä, mutta mulle tulee nälän tunne ja sen tyydyttäminen on aiva jees.

Mä oon ehkä maailman ainut ihminen, joka ei oo karanteenin vuoksi kyllästynyt puolisoonsa. Tämän päättelin seuraavan kuvan sisällöstä, tätä on jakanut tosi moni. Mä valitsisin vaihdoehdon E: Ihan mihin tahansa, lähelle tai kauas! Toki oon siitä onnellisessa asemassa täällä, että mies käy töissä ja mulla on ihan riittävästi omaa aikaa jaksaakseni katsella toistakin. Kyllä mä silti joka ikinen päivä odotan miestäni kotiin, niin kuin koiranpentu konsanaan ja rakastan tehdä asioita yhdessä. Sanokaa mitä sanotte!

Mulla oli huvittava aamulenkki. Varsin hitaasti laahustin yli 11 minuuttia kilometrillä ja puolivälin jälkeen kun katselin ranneketta, niin aattelin et saan ehkä sydänkohtauksen. Tein sitten ennätyksen koko sykemittarin omistamisen historiani aikana, nimittäin en oo ikinäkoskaan mitenkään, mitään tekemällä oo saanut pulssia niin korkeelle kun tänään rauhallisella aamukävelyllä 😂 Älykkäässä kellossani taitaa olla jotain vikaa. 

Toi mun käsi ei parane varmaankaan ikinä. Luulis, että näin reilun kolmen viikon jälkeen olis jo lihasmuistissa kaikki kipiää ottavat liikkeet, mut ei. Loukkaan sen vähintään kolme kertaa päivässä uudelleen, kun en osaa yhtään varoa. Eilen käänsin autonrattia epähuomiossa väärällä kädellä ja kuului sellaanen rusahdus et aiva säikährin. Ja sattui. Mä en ehkä jaksa tätä 😖 Olis ihan mahtia harrastaa välillä muutakin liikuntaa kuin kuntopyörää ja kävelyä, mut teeppä nyt sit ykskätisenä jotain. crosstrainer, lihaskunto.  Toki jalkalihaksia vois tehä, mut mut... Se on tylsää! 

Mä löysin Torista "halvalla" älykellon, jossa on sisäänrakennettu GPS. Ja se oli viä oikeen Samsungi! Lainausmerkit, koska se oli halpa ollakseen Samsungin älykello, mutta kallis jos vertaa oikeastaan mihin tahansa muuhun vaihtoehtoon. Se on tulossa postiennakolla tänne päin. En jaksanut luottaa ihmisiin niin ajattlein et mieluummin maksan 5,50 € postiennakkomaksua, kuin menetän koko rahan. Muahan on siis kusetettu Tori-kaupoilla ennenkin... Nyt pitää selvittää, haluaako mies tuon aktiivisuusrannekkeen jonka ostin viime kuussa, vai laitanko sen myyntiin. 

Ooh, melkein unohdin unikuvan! Eilen juhlin et kevyt uni oli rajoissa, mut se oli lyhytaikainen ilo se. Taas sitä on ihan omiksi tarpeiksi. Syvä uni ei riitä, se ei vaan riitä, mut kaikkeen kai tottuu. Ihan hyvät unoset muuten. 😊

Eilen tuli ihan kivasti aktiviteettia. Okei, eilen tuli ihan vitusti aktiviteettia! Mun pitäis pystyä syömään vieläkin enemmän, jos/kun kulutus on tuota tasoa. Mä en ymmärrä. Mikään ei riitä! Se nyt ei haittaa, jos jää vähän alle hyvän, mutta viissataavitunkuus kilokaloria liian vähän, on jo tositosipaljon liian vähän. Mut mä yritin. Eiks se oo pääasia? Välipalalla pitäis varmaan alkaa syödä jotain muutakin kun se proteiinishake ja aamupala tarvis lisäystä. Ton sovelluksen suunnittelija oli muuten aika fiksu, kun on laittanut aamiaisen ja aamupalan tuohon erikseen. Jos nousee sängystä viideltä ja syö aamupalan, niin tulee tosi pitkä väli ennen lounasta. Niinpä pitää syödä välipala.

Kela muuten hyväksyi kaikki matkat! En kylläkään näe mitään syytä, miksi ei olisi hyväksynyt, mutta silti tuli ilo. Sieltä tulee huomenna muutama kymppi massia ja postissa saapuu vuosiomavastuukortti, eli taksille näytettävä todiste siitä että se on täynnä. 

Jaahas. Jospa lähtis ja koittais saada vähän putsittua. Eli siivouspäivää pukkaa! Heipat 😊