Mä oon ollut ihan esimerkillinen syömishäiriöpotilas viime aikoina. Itseasiassa nyt tuntuu jopa siltä, että se on selätetty. Jos vertaa siihen, kun aloitin käynnit syömishäiriöpolilla vuosi ja 3 kk sitten, niin ihan kaikki on toisin. Silloin mä söin kerran, max. Pari päivässä, pieniä annoksia ja inhosin jokaista suupalaa. Olin väsynyt ja masentunut, eikä mikään oikein tuntunut miltään. Ei ruokahalua, ei nälkää, ei mitään. Ravitsemusterapialla, sekä sairaanhoitajan ja psykiatrin tuella mä löysin tieni tänne missä nyt olen. En mä vieläkään varsinaisesti nauti syömisestä, mutta mulle tulee nälän tunne ja sen tyydyttäminen on aiva jees.
Mä oon ehkä maailman ainut ihminen, joka ei oo karanteenin vuoksi kyllästynyt puolisoonsa. Tämän päättelin seuraavan kuvan sisällöstä, tätä on jakanut tosi moni. Mä valitsisin vaihdoehdon E: Ihan mihin tahansa, lähelle tai kauas! Toki oon siitä onnellisessa asemassa täällä, että mies käy töissä ja mulla on ihan riittävästi omaa aikaa jaksaakseni katsella toistakin. Kyllä mä silti joka ikinen päivä odotan miestäni kotiin, niin kuin koiranpentu konsanaan ja rakastan tehdä asioita yhdessä. Sanokaa mitä sanotte!
Mulla oli huvittava aamulenkki. Varsin hitaasti laahustin yli 11 minuuttia kilometrillä ja puolivälin jälkeen kun katselin ranneketta, niin aattelin et saan ehkä sydänkohtauksen. Tein sitten ennätyksen koko sykemittarin omistamisen historiani aikana, nimittäin en oo ikinäkoskaan mitenkään, mitään tekemällä oo saanut pulssia niin korkeelle kun tänään rauhallisella aamukävelyllä 😂 Älykkäässä kellossani taitaa olla jotain vikaa.
Toi mun käsi ei parane varmaankaan ikinä. Luulis, että näin reilun kolmen viikon jälkeen olis jo lihasmuistissa kaikki kipiää ottavat liikkeet, mut ei. Loukkaan sen vähintään kolme kertaa päivässä uudelleen, kun en osaa yhtään varoa. Eilen käänsin autonrattia epähuomiossa väärällä kädellä ja kuului sellaanen rusahdus et aiva säikährin. Ja sattui. Mä en ehkä jaksa tätä 😖 Olis ihan mahtia harrastaa välillä muutakin liikuntaa kuin kuntopyörää ja kävelyä, mut teeppä nyt sit ykskätisenä jotain. crosstrainer, lihaskunto. Toki jalkalihaksia vois tehä, mut mut... Se on tylsää!
Mä löysin Torista "halvalla" älykellon, jossa on sisäänrakennettu GPS. Ja se oli viä oikeen Samsungi! Lainausmerkit, koska se oli halpa ollakseen Samsungin älykello, mutta kallis jos vertaa oikeastaan mihin tahansa muuhun vaihtoehtoon. Se on tulossa postiennakolla tänne päin. En jaksanut luottaa ihmisiin niin ajattlein et mieluummin maksan 5,50 € postiennakkomaksua, kuin menetän koko rahan. Muahan on siis kusetettu Tori-kaupoilla ennenkin... Nyt pitää selvittää, haluaako mies tuon aktiivisuusrannekkeen jonka ostin viime kuussa, vai laitanko sen myyntiin.
Ooh, melkein unohdin unikuvan! Eilen juhlin et kevyt uni oli rajoissa, mut se oli lyhytaikainen ilo se. Taas sitä on ihan omiksi tarpeiksi. Syvä uni ei riitä, se ei vaan riitä, mut kaikkeen kai tottuu. Ihan hyvät unoset muuten. 😊
Eilen tuli ihan kivasti aktiviteettia. Okei, eilen tuli ihan vitusti aktiviteettia! Mun pitäis pystyä syömään vieläkin enemmän, jos/kun kulutus on tuota tasoa. Mä en ymmärrä. Mikään ei riitä! Se nyt ei haittaa, jos jää vähän alle hyvän, mutta viissataavitunkuus kilokaloria liian vähän, on jo tositosipaljon liian vähän. Mut mä yritin. Eiks se oo pääasia? Välipalalla pitäis varmaan alkaa syödä jotain muutakin kun se proteiinishake ja aamupala tarvis lisäystä. Ton sovelluksen suunnittelija oli muuten aika fiksu, kun on laittanut aamiaisen ja aamupalan tuohon erikseen. Jos nousee sängystä viideltä ja syö aamupalan, niin tulee tosi pitkä väli ennen lounasta. Niinpä pitää syödä välipala.
Kela muuten hyväksyi kaikki matkat! En kylläkään näe mitään syytä, miksi ei olisi hyväksynyt, mutta silti tuli ilo. Sieltä tulee huomenna muutama kymppi massia ja postissa saapuu vuosiomavastuukortti, eli taksille näytettävä todiste siitä että se on täynnä.
Jaahas. Jospa lähtis ja koittais saada vähän putsittua. Eli siivouspäivää pukkaa! Heipat 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti