Mä aloin eilen miettiä. Mä oon ehkä kasvanut aikuiseksi, tai sitten oon vaan henkisesti paremmin tasapainossa, mutta pettymysten sietokyky on ihan huipussaan. Kaikki jotka mua vähääkään on kuunnellu, tietää että mä haluan laihtua. Oon halunnut jo kauan, mutta huomenna 11 viikkoa täynnä ja tähän mennessä painosta on lähtenyt 1 kg. Yksi kilo. Jos olisit vuosi sitten kysynyt, niin näin monen epäonnistuneen viikon jälkeen olisin ihan takuulla jo luovuttanut. Nyt mulla on vaan semmonen olo, et jos mä en laihdu niin sit en, ei sille voi mitään. Kaikkeni teen sen eteen, mut oon valmis hyväksymään asiat, joita en voi muuttaa jne.. Toiveet on korkeella huomisen punnituksen suhteen, pettymys se taas on jos ei vieläkään ole laskussa, mutta nyt musta tuntuu et mä pystyn elään asian kanssa.
Muutenkin mun itsetunnossa on tapahtunut jotain. Mitä, se on mysteeri, mutta jostain syystä se on vahvistunut paljon viime aikoina. Ehkä tuo edellisen kappaleen muutos johtuukin myös tästä, jos mun itsetunto onkin jo niin hyvä, että pystyn hyväksymään itteni sellaisena kuin olen. Se olis aika hassua, koska en oo koskaan siihen pystynyt. Itsetunnon sijasta mulla on ikäni ollut itseviha ja se on kukoistanut. Enää ei ole niin, enkä tiedä miksi, mutta voin kertoa että pidän siitä.
Tää karanteeni on tehnyt mulle hyvää. Tositositositosi hyvää! En mä mitenkään multisosiaalinen ole muutenkaan, mutta nyt, koska Korona, mulla on hyvä syy jättäytyä kotiin. Tottakai ikävöin muita läheisiä ihmisiä, mutta sen voi kääntää niinkin, että parisuhde voi nyt hyvin, kun vietetään paljon aikaa ihan vaan kahdestaan. Äitiä olis ihan jees tavata äitienpäivänä, mutta en oikein tiedä. Pitää nyt kattoa... Mutta tosiaan täällä karanteenissa voi hyvällä omallatunnolla keskittyä vain itseensä ja parisuhteeseensa ja molemmat voi nyt paremmin kuin koskaan. 😍
Mä vaihdoin eilen mun huonekasville isomman ruukun. Haluan laittaa siitä kuvan, koska oon ylpee. Ihan itte pienenpienestä siemenestä kasvatin hienon ja hyvinvoivan rehun.

Pitäiskö sitten kattoa ne päivittäiset? Olis tarjolla unikuvaa parikin kappaletta kun kuka nyt nukkuis putkeen koko yön? Kuntoiltuakin on tullut vaihteeksi. Tähän tyyliin:



Mä en oikein tiedä mitä sitä tekis. Kello on vasta noin, 8.38. Mies pääsee töistä joskus about sadan tunnin päästä ja sen jälkeen lähetään käymään tuolla "kaupungissa", mutta siihen saakka tarvis kehitellä jotain tekemistä. Kai sitä vois jotain. Plaah.. No, heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti