Laiskaa touhua

Mut kai sitä joskus saa laiskotellakkin? Oon koko viikon urheillut ahkerasti ja tehnyt miehen kanssa pihatöitä. Ja oon nauttinut siitä! Mutta siltikin, vapaapäivä viikossa on ihan tervetullut. Ja kylläpä nukuinkin hyvin 😍 Tällä kertaa unikuvassa on näkyvissä viikon uni-ikkuna. Nukkumaanmenot on ihan aikataulussa, mutta heräämiset... Kahtena päivänä liian myöhään ja viitenä liian aikaisin. Kolme yötä pätkissä.

Sain sit eilen sitä darramättöä ilman darraa. Olihan se hyvää pitkästä aikaa. Ihana popsia telkkarin edes ja sit pistää massun ja kultsin viereen maate. Yleensä mä en lauantaisin oo kovin kykenevä syömään, kun on huono olo ja en tiä onko jotain refluksia vai mitä että nieleminen on tosi vaikeaa ja tulee kyökkäysreaktio.. Mut tää oli tosiaan ilman darraa aika ihQ 😊 

Mä pidän lauantait vapaata kalorien laskemisesta. Se on semmonen juttu, et tekee mielenterveydelle ihan hyvää ettei aina tarvitse jok'ikistä suupalaa miettiä ja merkitä. En oo oikeen vielä päässyt perille tähän darrattomuuteen sinänsä, että nythän mulla olis isot mahdollisuudet alkaa syödä terveellisesti joka päivä ja jättää tämmöset kaloripommit väliin, mut olisko se sitte kivaa? Eilen tein iltapalaksi vielä pitsan, joka muuten oli paras pitsa jonka oon ikinä tehnyt, ja kyllähän siitäkin niitä kaloreita vaan tulee, vaikkei se mikään rasvassa uitettu lätty kuitenkaan ollut. Jos sovitaan et nää on ok joskus? 

Uudenvuodenlupauksen tein, että lenkkeilen niinä päivinä, jotka on kalenterissa mustalla. Taisin unohtaa sen helarostaina, joka siis on punainen, koska urheilin paljonkin silloin, mutta tänään se on kyllä muistissa. Punaisina päivinä saa pitää vapaata kuntoilusta, jos tuntuu siltä. Ja musta nyt tuntuu siltä. 

Mä huomasin itsestäni jotain tosi hassua eilen. Nyt ei voi enää käyttää talvilenkkareita, kun varpaat paahtuu ja ne on muutenkin ihan risat ja arseesta. Kaivoin viime vuonna ostetut kesälenkkarit esiin ja lähdin lenkille. 5 kilometriä myöhemmin mulla oli toisen jalan kantapää ja toisen jalan varpaat kipiänä ja joku rakkokin näkyy olevan. Mä lenkkeilen 5-9 km päivässä 5-6 päivänä viikossa, mä tarvin kunnolliset kengät. 

No, siitä sitten alennusmyyntejä selailemaan. XXL:ssä on just ale ja sieltä löysin 100€:n Salomonin juoksukengät 60€:lla. Toinen vaihtoehto olisi ollut normihinnaltaan 40€ maksavat, eiminkäänmerkkiset juoksukengät. Mä mietin, et maltanko laittaa puolet käyttörahoistani noihin kalliimpiin, vai ostanko noi halvat, eli säästän nyt 20€ ja joudun mahdollisesti taas hetken päästä uudelleen kenkäostoksille. 

Mä tarvin ihan hirveesti rohkaisua ja tukea tähän suureen päätökseen. Soitin ystävälle, puhuin mieheni kanssa, kysyin jopa perheensisäisestä WAppi-ryhmästä apuja kuitenkaan sitä saamatta. Tunnin jahkailun jälkeen mies sanoi, että jos saa tosiaan 100€:n kengät noin suurella alella, niin tässä kohtaa ei ole mitään järkeä yrittääkkään pihtailla sitä pariakymppiä. Niinpä sitten tilasin kengät ja niihin vieläpä 4€:n pintakäsittelyn jollain aineella, joka suojaa kosteudelta yms. 

Pari viikkoa sitten ostin postikuluineen yli 70€ maksaneen käytetyn älykellon, vaikka mulla on täysin toimiva yksilö ranteessa. Mä en kysynyt sitä keneltäkään, mä en arponut enkä ihmetellyt, mä vaan ostin sen. Nyt mä olin vähän vielä halvemmalla ostamassa jotain, mitä mä tarvin päivittäisen elämäni elämiseen välttämättä, niin en osaa tehdä päätöstä. 

Se hassu havainto: Järki sanoo, että ne kalliimmat olis fiksumpi ostos, mut jotenkin en omasta mielestäni ole kuitenkaan tavallaan sen arvoinen. Mä osaan perustella itselleni välttämättömäksi tarpeeksi melkein mitä vaan, mutta aina on selvittävä halvimmalla mahdollisella vaihtoehdolla. Ne kalliimmat kengät oli kaikilta ominaisuuksiltaan paremmat, mutta se hinta. Yhyy joku 20€, se ei täs konkurssis tunnu kyllä enää yhtään miltään. Eli vaikka mä oon oppinut tässä viime aikoina jokseenkin pitämään itsestäni, niin en silti tarpeeksi. Nice.

Mutta miksi tämä ei päde puhelimeen? Mä ostin just hiljan OnePlus 7T Pro -puhelimen. Mietin pitkään sen ja Samsung Galaxy S10:n välillä. Molemmat kalliita, siis tosi kalliita ja hyviä laatuluureja. Miksi en sitten tyytyisi vähempään? Koska siksi, että mä perustelin itselleni tarvitsevani puhelimen, jonka kameralla korvaa järkkärin, vähintäänkin. Ja kattokaa ny:

 

Puolivaloisassa otettu kuva koirasta kera pallon. Mä en ikinä ennen millään kameralla ole saanut mustasta koirastani kuvaa, jossa myös varjon puoleinen silmä näkyisi. Ja tässä se nyt on! Et jos haluut hyvän kameran, niin kannattaa harkita 1+:aa puhelimeksi. 

Juunojoo.. Ruokaa mennä laittaan. Pai!