Mä menin eilen oikeen aijjoos nunnimaan, olin siis jo ennen ysiä sängyssä. Hetkihän siinä nyt aina menee nukahtamiseen, se on selvää. Aamulla oli mukavasti levännyt olo, nukuinhan mä melkein täysmittaiset unoset ja syvää untakin tuli normaalia enemmän. 😊
Eilinen oli oikein semmonen mukava päivä. En mä paljookaan tehnyt, enkä osaa erotella siitä yksittäisiä positiivisia puolia, mutta oli hyvä fiilis kuitenkin. Sain mä ainakin vähän urheiltua. Muu harjoitus on tällä kertaa veden kantamista saunalle. Ei me eilen saunottu, mutta tänään olis tarkoitus. Kannoin vetet valmiiksi kun ei nyt oikein sattunut olemaan muutakaan tekemistä.
Ai niin, kuntopyöräily oli HIIT, eli siitä kuva ihan vaan kirjanpidollisista syistä 😅 Vaikkakin sykekäyrä kulkee taas ihan miten sattuu. Ei anneta sen häiritä!
Tänään tehtiin vähän pidempi aamulenkki, kun silloin aikaisin näytti siltä, että tänään sataa. Ei piskoakaan tullut ja nyt taivas on kauniin vaaleansininen pilvenhattaroilla koristeltuna. No, ei se varmaan hukkaan mennyt sekään, luulisin. Aamulenkkikuva:
Onks mun blogissa liikaa kuvia? Saa kommentoida! Niitä on kahdesta syystä: Mun on helppo seurata kuntoni kehittymistä, kun haen avainsanalla vaikkapa "kuntopiirikuva", niin se näyttää ne kaikki järjestyksessä. Siitä sitten vaan selaamaan ja toteamaan, että esim 3 viikkoo sitten pärjäsin noin ja tänään näin. Fiksua. Toinen syy on se, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja oletan, että lukijan on helpompi etsiä haluamansa tieto kuvasta kuin lukea rivitolkulla diipadaapaa ja numeroa numeron perään..
Joten sen kunniaksi vielä yksi kuva! Kalorit jäi vajaaksi, vaikka söin jätskiäkin illalla. Emt onko sillä mitään väliä, kun kuitenkin söin enemmän kuin lepotilassa kulutin.. Pitää syödä hyvin että jaksaa, ne sanoo. Sen vois ajatella toisin päin, et mä varmaan syön ihan hyvin, kun mä jaksan. Eikös?
Mun veljellä on tänään synttärit, se on mua 7 vuotta nuorempi. Äiti kirjotti Perhe-ryhmään pitkän pätkän muisteloita niiltä ajoilta 23 vuotta sitten. Ne oli iloisia muistoja ne. Mitä mä muistan? Silloin kun äiti lähti laitokselle, iskä oli edellisenä päivänä käynyt kalassa ja toi kaks ämpärillistä affenia. Äiti oli monta päivää poissa ja me syötiin joka ikinen päivä perunamuusia ja savustettuja ahvenia. En oo syönyt mitään savustettua sen jälkeen, ei vaan mene alas. Mä muistan et iskä oli aina töissä, äiti oli meidän kaa kotona. Sisko oli jo ekalla, mä olisin ollu eskaris, mut eihän semmosia siihen aikaan ollut.. Kolme vuotta myöhemmin syntyi uus vauva. Kaikki mun muistikuvat on sekaisin, en tiedä oikeestikaan et mikä tapahtui -97 ja mikä vuosituhannen vaihteessa. Mä en vaan jotenkin nyt osaa hahmottaa sitä... Mut ehkä mun ei tarvii.
Mulla oli hyvä lapsuus, turvallinen. Ei oltu varakkaita, mut aina oli ruokaa pöydässä ja vaatteet kaikilla päällä. Äiti ei juonut ollenkaan alkoholia, iskäkin harvemmin, tai ei ainakaan kotona. Mutta mistä ihmeestä johtuu semmonen juttu, et suurin osa mun lapsuusmuistoista on kivuliaita? Ei halua muistella, enkä tarkoita nyt niitä ahvenia. Itseasiassa koko mun elämä on semmonen. Masentuneena hyvätkin asiat voi satuttaa. Ehkä mä oon sitten ollut masentunut syntymästäni ihan viime kuukausiin asti. Nythän mulla on sellainen tunne, ehkä jopa ekaa kertaa, et mä oon ihan oikeasti elossa!
Mä olin herkkä lapsi. Mä muistan tilanteita, joissa oon tuntenut negatiivisia tunteita. Mä tavallaan tiedän, että hyviä aikoja ne oli, mut mun muistikuvat on mustia. Kävin ensimmäisen psykoterapian alkaen siitä kun olin 12-vuotias. Kun kävin toisen terapiani päälle kakskymppisenä, niin pyysin lasten- ja nuorten psykiatrialta mun paperit, jotka sitten tän jälkimmäisen terapeutin kanssa käytiin läpi. Mä en muistanut ku pieniä pätkiä sieltä täältä. Tavallaan siinä tuli elettyä se varhaisteini-ikä uusiksi, kun ei ollut juuri pohjaa mille niitä muistoja rakentelisi.. Enkä muuten tunnistanut tätä ensimmäistä terapeuttia muuta ku nimestä, kun näin sen telkkarissa tossa taannoin...
Joo, se siitä aiheesta. Menee turhan synkäksi muuten.. Itseasiassa, se koko tästä tekstistä, mä lähen ruokkimaan koiria. Sii juu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti