Riideltiin miehenkin kanssa eilen ja vaikka istuttiin ihan alas juttelemaan, niin musta tuntuu ettei asia vieläkään ole selvä. Enkä mä usko että mies vieläkään tietää, miksi olin vihainen ja/tai surullinen. Taidan olla vähän vieläkin kyllä... Mussa on aina ollut sellaista ilmapuntarin vikaa, et vaisto sanoo et kaikki ei ole kunnossa. Nyt just se huutaa sitä, en vaan tiedä mikä mättää, eikä sitä kukaan ilmeisesti mulle kerro.
Mua ahdisti eilen paljon, vaikka aamu olikin hyvä. Miehen kanssa alettiin riita jo ennen kasia viestein ja puhelimessa, toinen kun vielä toistaiseksi käy töissä (lomautusuhka). Siitä tuli ihan hurjan paha mieli. Sit mä avasin ton perintätoimiston kirjeen, jossa oli just niin huonot uutiset kuin odotin, päällisin puolin huonot siis. Aloin selvittää asiaa, enkä ehkä oo ihan niin kusessa kuin luulin. Varaudun kuitenkin pahimpaan ja ahdistus jatkui. Mies tuli töistä ja kohteli mua kun ilmaa. Sanoin et sillä on nyt kaks vaihtoehtoo, joko istuu mun kanssa alas ja kertoo mikä mättää, tai sit mä häivyn. Vaikka en tiedä mihin häipyisin vaikka häipyisinkin...
No, se ahdistushan johti kahteen asiaan. Ekana se, että yritän purkaa sitä liikunnalla. Ei onnistu. Tokana, ruoka ei maistu ja syömätömyys ja kivulias nälän tunne aiheuttaa jonkinlaista kieroa mielihyvää. Söin siis eilen aamupalan siinä 7 aikaan (kuvan kellonaika väärässä koska tallennan aterioiden tiedot aina jälkikäteen) ja sen jälkeen seuraavan kerran päivällistä joskus klo 17-18 välillä. En varmaan olisi syönyt vielä silloinkaan, mutta kun laitoin miehelle ruokaa niin sain sit ite siinä samalla. Mutta siis eilen kaloritasapaino suorastaan kusi.
Viime yönä nukuin hyvin, sillä ihan mun ikiomalla mittapuulla siis. Ajoissa maate, ajoissa ylös ja olo oli aamulla kohtalaisen levännyt, vaikka syvää unta taas vähän jäi uupumaan keskiverrosta. Vähän.
Oi että 😍 Juuri saamani tiedon mukaan nyt on tapahtunut ihmeitä! Mies laittoi viestin, syytti työressiä, sanoi ettei saisi kostaa mulle ja pyysi anteeksi! 💗 Tulipa hyvä mieli. Sain sanottua kaiken mitä mulla oli sanottavaa ja se halus silti vielä pyytää anteeksikin. Joskus on hyvä haastaa riitaa että saisi sovinnon aikaiseksi! 😊
Tulipa tässä mieleen, et ehkä soitan hoitsulle. Kaikilla on omat juttunsa ja omat kiireensä, mut sille maksetaan siitä et se kuuntelee mua! Taas mietin, miksen keksinyt tätä jo aikaisemmin.
Aamulenkki. Se on aina mukavaa, mut erityisen mukavaa silloin kun on söpö pikku pakkanen siinä ennen puolta kuutta aamulla ja kuulet pelkkää hiljaisuutta. Aah. Virta tosin loppui ja minimiin jäi, mut mulla on kooooko päivä aikaa täydentää puuttuvia minuutteja. Tai siis mun (siis tän mun kellon) tavoite on reeniä 30 min päivässä ja se nyt selvästi on jo täynnä. En oo jaksanut perehtyä, miten sen saisi vaihdettua, enkä oikeastaan tiedä haluaisinkokaan. Ton puoli tuntia saa vapaapäivänäkin täyteen hyötyliikunnalla mut paljon enempää kyllä ei saisi..
Hei mut nyt saatte nähä mun eilisen kuntopyöräilyn! Se meni mallikkaasti ja tein ennätyksen matkassa. Normaalisti tulee ton HIIT-videon aikana matkaa 6,7 km, mutta eilen tuli enemmän. Eikä vain vähän enemmän, vaan 400 metriä enemmän! No okei, 400 metriä ei oo kovin paljon, paitsi jos on kyse siitä et on henkihieverissä jo normaalistikin tuon reenin jälkeen...
Jaa pitäiskö tää satuilu joskus lopettaakki? Mitääh?! No joo, koirat odottaa aamupalaa ja tupakittaiski. Sähköröökityttäis siis! Joten menen. Nyt. N-Y-T-NYT! He
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti