Ja näin, mä lakkasin ihan yhtäkkiä pelkäämästä! Not. Ehkä olisin voinut avata tota vähän enemmänkin, mutta kun toi on mun suurin pelko ja lyhyestä virsi kaunis, vai miten se meni.
Mulle sattui ihan outo juttu kun kokkailin lounasta. Tein perunamuusia ja maistoin sitä ehkä 22 kertaa. Se oli ihan helvetin paakkuista ja melkein heitin koko paskan seinään. Lisäsin suolaa 4 kertaa, eikä se senkään jälkeen maistunut miltään. Sitten otin sitä lautaselle, kävelin pöydän ääreen, istuin alas ja kappas; Mulla oli sileää, paakutonta muusia, joka maistui oikein hyvälle. Voisko joku selittää, miten katastrofi voi muuttua onnistumiseksi matkalla keittiöstä ruokailutilaan? Myös mies kehui sen oikein hyväksi, joten oletan sen kohdan olevan lähellä totuutta.
Unikuvaa. Ihan hyvinnukkunut fiilis oli aamulla. Syvää unta vähän vähän, mutta kuitenkin vähän enemmän kuin hereilläoloa.
Mä jäin miettimään sitä mun äkillistä muistikatkosta siellä oikeudessa. Syyttäjä oli valmistellut hienosti jutun ja päättänyt saada vastaajalle tuomion, niin mitä tekee asianomistaja? No, ei kerro mitään raskauttavaa. Kuinkahan pahasti nolasin sen syyttäjän oikeuden edessä 😅 Joo, kaikkee mäkin mietin mut silti!
Eilinen lenkki onnistui kävellen (ei tarvinut uida tai luistella) mutta kengät oli ihan täynnä vettä jo ekan ratakierroksen jälkeen. Kuuntelin musaa ja löysin piilotettuja viestejä biisien sanoista ja sain melkein jokaisen biisin kertomaan jotenkin minusta. Se tuntui tosi hassulta, mutta jotenkin merkitykselliseltä. Vaikee selittää...
Tunti ja 3min, 4,97km. Ihan tyytyväinen olosuhteet huomioonottaen.
Tää vaikuttaa toistaiseksi aivan hyvältä päivältä. Oon saanut jotain aikaseksi ja mieli on aika rauhallinen. Tosin aina kun oikea musiikki loppuu niin alkaa se vainomusiikki soida. Se ei oo kovin mieltäylentävää, mutta ei kai sillekkään mitään voi. Mä oon miettiny et mun on ehkä alettava opetella elämistä sen kanssa, kun en eroonkaan tunnu pääsevän...
Eipä kai tässä sitten muuta.. Heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti