Ääh

Tänään oli hurjan nihkee aamu. En meinannut millään päästä sängystä ylös ja kun pääsin, halusin vaan mennä takaisin. Pitänee taas vähentää Olanzapiinia, kun tuntuu että unen tarve on ihan jäätävä. Mut onko se toisaalta ihmekkään, et mikään määrä unta ei riitä kun syvä uni jää noin vähälle... Oon ollut yli kolme kertaa pidempään hereillä kuin syvässä unessa.

Mä alotin tänään Facessa semmosen haasteen, et joka päivä 10 päivän ajan pitää kuvata yks asia josta tykkää. Ei saa olla eläin tai ihminen, Mä aattelin et voisin julkaista ne täälläkin, ihan vaan muuten vaan. Eli päivä 1, tykätty asia tänään on kahvi. 😍

Kävin viisaudenhampaan poistattamassa. Mun piti tänään siivota ja käydä lenkillä, mut kun tohtori käski tän päivän ottaa rauhallisesti ts. "Älä ny ainakaa maratonille lähde." Eli saanko mä nyt tehdä jotain maratonia kevyempää vai pitääkö mun viettää loppuehtoo koomassa? Kas kun sitä tarina ei kerro. Haava tais vihdoin lakata vuotamisen, toisen tupon jälkeen. Ei enää paljonkaan aikaa niin saan ottaa särkemislääkkeen ja käydä röökillä.

Mä oon eilisestä asti koonnut ajatusta siitä, miten tuore parisuhde kestää tämmöset vaikeudet. Toistaiseksi oikein hyvin kylläkin, en vaan voi ymmärtää miten se mies kestää mua. Näin paljon ongelmia näin pian, vain reipas 2kk suhteen alkamisesta. Löysin netistä aiheeseen sopivan kuvan, laitanpa sen tähän väliin.

Ainakin tunnen olevani rakastettu juuri tälläisenä, koska se ei oo vielä juossut karkuun. Mietin vaan, kuinka paljon paskaa toinen on valmis sietämään, ennen kun se kameli katkoo selkänsä. En siis missään nimessä halua lähteä tätä testaamaan ja toivon, että alkais jo helpottaa. Tai siis, olohan on jo parempi ja oon taas lähes täysin maan pinnalla, mutta en jotenkin jaksa uskoa, et se meni ohi näin pian. Uusia ongelmia tässä odotellessa...

Kai sitä vois koittaa saada jotain aikaseksiki tälle päivää.. Näihin kuviin, jne... Pai!