maanantai 11. marraskuuta 2019

Lumihankimarssi

Käytiin vähän radalla. Sielä oli melkonen hanki, joka kantoi koirat. mut mut vähän huonosti. Ekat kierrokset oli melkoista tarpomista, mutta tietenkin se helpottuu loppua kohti. Ainakin pitäisi. Mä siinä mietiin, et jos tossa puolessatoista tunnissa saan 5 kilsaa raahustettua nii hyvä on, mut lopputulos yllätti iloisesti. 😊


Kävin Seinäjoellakin vaihteeksi, siellä tehostetun avohoidon yksikössä. Oli aika hassu tapaaminen, hoitaja luki lääkärin viime torstaina kirjoittamaa tekstiä ja kyseli, onko tuota tai tuota oiretta vielä havaittavissa. Oireitahan nyt on, mutta kaikenkaikkiaan tilanne on kyllä parempi kuin silloin viime viikolla. Osastoideaa se taas väläytteli, mutta kerroin pärjääväni kotona kyllä. Ehkä mussa on jotain vikaa, ei kai ne huvikseen ihmisiä osastolle halua laittaa...?

Mua ärsyttää kun Kanta.fi päivittyy niin hitaasti. Mä haluaisin jo päästä lukemaan mitä se lääkäri on musta nyt sitten sanonut... Tuskin mitään kovin positiivista ainakaan, eli rankkaa luettavaa, mut silti ehdottomasti haluan tietää!

Ajatukset ei pysy kasassa. Mä voin kuluttaa vaikka miten paljon aikaa kootakseni edes yhden järkevän ajatuksen ja kun oon sanomassa sitä ääneen, tai tässä tapauksessa kirjoittamassa sitä, niin se leviää ku ne kuuluisat Jokisen eväät. Se ei ole kivaa ja tekee kaikesta kanssakäymisestä himpun verran vaikeampaa.

Mä oon yrittänyt neljä kertaa kirjoittaa kappaleen ahdistumisesta, mutta ei tuu mitään.. Ahdistaa, sen verran osaan sanoa. Ehkä olis parasta kaikkien kannalta jos mä painuisin maate... Öitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti