Mä kirjoittelin sairaalasta tilanneraportteja Faceen. Eilen tuli muistoissa vastaan se, kun ne paikallisesta teekoosta tajus vihdoin lähettää mut Seinäjoelle saamaan jonkinlaista ihan oikeeta hoitoa. Sain lähtiessä 2 Panacodia ja kun tunnin päästä olin Sjoella niin kuume oli 37,7 silti. Verenpaine 105/50 ja pulssi 102. Leukkarit 21. Olo oksettava ja tuskainen. Kirjoitin ja laitoin kuvan, että voitin CRP-lotossa pinkin sairaalapyjaman, arvon ollessa 365. 😅 Huumorintajuja on monenlaisia...
Mua kuvattiin, tutkittiin, ihmeteltiin, todettiin paise, nukutettiin, intuboitiin ja lähetettiin kiireellisenä saattajan kera Tampereelle leikkaukseen. Mun viimeinen viesti sinä päivänä oli: "Ne sammuttaa mut nyt ennen lähtöö."
Seuraavana aamuna, eli tänä päivänä vuosi sitten, joskus aikaisin mä avasin silmät ja yritin kovasti säikähtäneenä pompata pystyyn, niin saman tien oli hoitaja painamassa mua alas ja sanomassa, että älä yritä nousta. Mä avasin suuni ja yritin kysyä, mis vitussa mä olen, niin ei tullut ääntä. Paniikki. Hoitaja selitti että oon Taysissa teho-osastolla ja mulle on tehty trakeostomia, sen vuoksi ei tuu ääntä ollenkaan. Mä sain jollain telepaattisella tavalla viestittyä sille hoitajalle, et voisko se soittaa mun äitille, ja sehän soitti. En muista mitä sen jälkeen tapahtui ja se tuskin on edes kovin oleellista.
Tänään tuli vastaan se tunne, kun paise on poissa ja kurkkukipu samoin! Pystyisi jo nielemään, mutta on kielletty syömään tai juomaan suun kautta mitään. On kielletty myös nousemasta istumaan, vaikka se niiden letkujen takia oliskin ollut aika mahdotonta muutenkin. Vointi tilanteeseen nähden ihan kohtuullinen ja hihkuin että varmaan huomenna pääsee teholta jo normiosastolle.
Tää on jotenkin karmivaa, kun noi muistot tulee tuolla vastaan. Ne pulpahtelee pintaan ja muistaa kaiken sen tuskan ku eilisen päivän. Joutuu tavallaan elään joka hetken uudelleen. Ei kovin kivaa.
No, takas tähän vuoteen. Väsyttää. Maailman huonounisin yö takana ja sen kyllä huomaa. Heräsin oikeesti varmaan 1600 kertaa ja sen vähän mitä nukuin niin nukuin tosi pinnallisesti. Onneks ny ei oo ihmeempiä suunnitelmiakaan.. Jos yrittäis ottaa iisisti ja pääsis ajoissa nukkuun niin olis varmaan aika kova. Lenkillä kyllä käyn kans, kun koko viikonloppuna oo liikkunu paljon paskaakaan..
Loppuun vielä yks kuva eiliseltä, mun ylpeyden aihe! Hyvä mä!
Tähän kuvaan ja näihin väsyneisiin tunnelmiin ---> Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti