Onnellisuus

 Ne sanoo, et "onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan koko ajan". 

Mä mietiin asiaa, oon melko varma, että onnellisuus on seuraavia asioita:

• Sua ympäröi ihmiset, jotka haluavat olla siinä ja sä haluut heidän olevan 💗
• Pahallakin hetkellä tuntuu hyvältä ajatella, että normaalihetkellä kaikki on onneksi hyvin 💗
• Jokainen sun päivittäinen velvollisuus tuntuu siltä, että sen tekeminen onkin oikeus 💗

Asioita, jotka tekee mut onnelliseksi just nyt:

• Mun jalat alkaa oleen paremmassa kunnossa ja kävin tänään jopa 2 km aamulenkin ihan ilman kipuja! Oon myös ollut eilisen ja tän päivän ilman kipulääkitystä. 💗
• Mulla on ihan superherkullinen hirvipaisti uunissa! 💗
• Mä alotin tiistaina NuSkin kosmetiikkatuotteiden myyntiedustajana ja on hirveen mielenkiintoista tutustua itse ja mainostaa muille oikeasti laadukkaita tuotteita! 💗
• Mun vuorokausirytmi (sis. Unet ja ruokailut) on vihdoin kunnossa, säännöllinen ja melkein jo rutiinia, eli tapahtuu kuin itsekseen. 💗
• Mua ei vituta nyt just mikään 💗
• Musta on ihan oikeesti mukavaa tehdä asioita, kuten koirien- ja kodinhoito, ruuanlaitto ym. 💗
• Mun ympärillä on vaan ihmisiä, jotka haluaa olla ja joiden mä haluan olevan. 💗

Semmosta shaibaa tänään. Nyt on jumppa-aika, joten ei kun rääkkiin! Pai! 💗

Vapaapäivä

En nyt niin kauheen ahkera ole tällä viikolla ollut mutta viikottainen vapaapäivä silti. Koska mä voin! Sain eilen käytyä lenkinkorvaamiskuntopyörilyllä, tai 5 kilsaa polkasin yhtäkkiä. Huomenna sit oikein asiaksi jos polkis sen tunnin minkä normaalisti olisin lenkilläkin. 

Mä oon tässä nyt reilun viikon vältelly sokeria, eli syönyt kaiketi terveellisemmin kuin ennen. Eilen oli cheat-päivä ja haettiin pitsat. Oli ihan hyvää, mut jessus miten tukossa ihminen voi olla! Söin siis puolet siitä pitsasta illalla ja vieläkin on ähky ja paksu olo. Kai se sitten oli vähän liikaa.. Onneksi huijauspäivä on harvoin 😁

Kysyin Facebookin terveys-ryhmästä plantaarifaskiitista ja siitä, miten kauan pitää pitää lepoo oireiden loppumisen jälkeen ennen kuin palaa normi lenkkeilyyn. Kukaan ei oo vielä vastannut mun kysymykseen, mutta aiheen vierestä tulee paljonkin kommenttia 😅 Lähinnä ihmiset haluaa kertoa, miten kauan heillä oli oireita ja miten ne sai loppumaan. Hassua toi luetun ymmärtäminen joskus!

Mä nään ihan kamalia unia. Mä oon viimeisenä kolmena yönä pettäny miestäni unissani ja herännyt joka ikinen kerta siihen kun tulee ero ja jään taas yksin. Niinhän siiä käy, ei ne satunnaiset kumppanit jää rinnalle vaikka parisuhde kaatuiskin. Mä en tiedä mistä noi unet tulee, kun en oo vuoteen haaveillutkaan kenestäkään muusta.. Miksi tommosta? Miksi nyt? Mä en käsitä... 

Mietin kyllä blogin tulevaisuutta, kun nämäkin asiat ja paljon muuta olisi voinut lukea tuoreeltaan instasta @jossusnewlife. Kirjoittelen tänne aina kun tulee sellainen fiilis, muuten kannattanee ottaa seurantaan toi insta, jos mun jutut kinostelee! 

Se siitä sitten taas. Taidan lähteä ulos katteleen mitä tekis. Moiks!

Sokeritoukka

 Neljäs päivä ilman sokeria. Mietin toisaalta, et jos se olis helppoo, nii kaikki tekis niin! Toisaalta mietin, et eikö ihmisillä oo minkäänlaista itsekuria... Sen ku päättää et se loppuu ja sit vaan lopettaa, ei se oo niin vaikeeta. 😄 Mulla on oikeesti puhelin täynnä Quit Trackereita! Lopetin röökin, sähköröökin, sokerin ja päätinpä lopettaa dokaamisenkin tästä hetkestä alkaen. Tai siis lopetin jo pe-la välisenä yönä tokikin mutta just äsken päätin että se jäi toistaiseksi viimeiseksi kerraksi. Lähinnä koska raha.

Kävin just hakemassa fysioterapiasta tommosen plantaarifaskiitin hoitoon käytettävän yölastan. Lisäksi tilasin tukisukkia, koska kaikki tän ikäset tarvii tukisukat! Ei kun siis soitin päivystykseen tänään että mitä teen, niin hoitaja suositteli kokeilemaan noita edellämainittuja. Se oli se sama hoitaja, jota saan syyttää siitä hoitovirheestä, joka johti tuon trakeostomian tekemiseen. Meinas mennä vähän pasmat sekaisin puhelimessa kun mietin vaan vittuperkelesaatanoita ja kirosin hiljaa mielessäni hoitajan alimpaan helvettiin. En tiennytkään et oon oikeesti yhä näin katkera, mut voitteko siitä mua syyttää HÄ? 

Oli miten oli, tukisukat oli kalliita. Halvimmat maksoi 15,90 €/pari, mutta ei yksillä pärjää, eli niitä tarvis vähintään kahet mikä olis jo yli 30 €. Joku sivusto myi 39 €:lla kuutta paria, niin minäpä sitten tilasin ne, vaikkei olis ollut varoja oikeestikkaa... Mutta kun ne on kuitenki sukat ja sukkia täytyy pestä välillä jne, niin siks päättelin et tuo kuuden halvan parin ostaminen olis köyhälle se fiksuin ratkaisu tässä vaiheessa... Ja kun niitä voi käyttää urheillessa sittenkin, kun saa taas kunnolla urheilla. 

Toki tuola bipojen fittness-ryhmässä ennustettiin et tää mun vaiva on jo niin pahalla tolalla, että toipumisen tie on pitkä ja kivinen. Mä kun sinne aamulla kerroin, et oon nyt kymmenen päivää levännyt, syönyt tulehduskipulääkkeitä, hieronut, venytellyt ja rullaillut pakastettua vesipulloa jalan alla, eikä parannusta juuri ole ollut havaittavissa. Välillä luulee et joku on paremmin, mut sit hetken päästä tulee palautus maanpinnalle... Ihan kakkaa. 

Mä nukuin jotenki hassusti. En nyt jaksa laittaa unikuvaa, mut vähän päälle 6 h ja syvää unta 1 %. Silti heräsin suht pirteenä klo 5.13 eikä oikeestaan missään vaiheessa oo tullut sitä väsyä, mikä yleensä aina jossain vaiheessa tulee. Ehkä sitten nukuin viikonloppuna tarpeeksi monet päikkärit tai jotain.. 

Oon nähnyt viime aikoina painajaisia. En tiedä mistä ne johtuu, mut ne on aika hirveitä 😣 Viime yönä en muista uneksineeni mutta edellisyönä unessa iskä ei kuollutkaan siinä kolarissa vaan halvaantui ja joutui tietty pyörätuoliin. Uni kertoi varsin valaisevasti miten semmonen toiminnallinen ihminen ku iskä oli, tulee vähintäänkin hulluksi kun sidotaan tuoliin kiinni ja mitään ei itse saa tehtyä. Olihan se toki ihana ajatus et iskä olis elossa, mut se olis ihan silkkaa kärsimystä iskälle itelleen, ihan ympäri vuorokauden... En aio sanoa sitä ääneen, enkä ees kirjoittaa, mut joku mut tunteva varmaan tietää mitä mä aattelen nyt. 

Jees.. Kai sitä pitäis mennä ja nostaa koira pöydälle. Sit kuntopyöräilyä sen jälkeen ja kohtapian saakin jo alkaa kokkaileen päivällistä ja odottelemaan miestä kotiin. Päivän kohokohta 💗 Eli morjensta vaan, ens kertaan!

Ennaltaehkäisy

Mä sain taas eilen kohtauksen. Se oli semmonen "IIIIIIIK mä oon raskaana" -kohtaus. Se lähti siitä, kun mun paino nousi yhtäkkiä pari kiloa ja nilkat turpos. Mulla on erikoisia mielitekoja ja koko ajan nälkä. Kahviholisti-minun suussa kahvi alkoi maistua siltäiteltään yms. Juoksin vessaan, pissasin purkkiin ja aloin miettiä, haittaako menkkaveri jotenkin raskaustestiä... Niin, mulla on menkat. Ehkä noi oireet johtuu menkoista ja menkat kertoo siitä et en oo paksuna. En tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa omalle neroudelleen.... 

No, kirjoitin tästä stoorin kakssuuntasten ryhmään. Siellä oli monenmonta naista, joilla menkat oli tullut normaalisti raskauden alkuaikana! Uus paniikki päälle ja testiä tekemään. Negatiivinen. Tein toisen vielä tänään aamupissasta, ihan vaan ollakseni täysin varma. Negatiivinen edelleen. Kaikki hyvin. 

Mietteitä se herättää. Listataanpa niitä. 

-Mitä raskaaksitulemisen pelko aiheuttaa minussa? Kovaa ahdistusta, siis sellaista, joka vaikeuttaa hengitystä, puristaa rinnasta ja sumentaa kaikki muut ajatukset. 

-Mitä se, että luulen olevani raskaana, aiheuttaa? Paniikkia. Jos en saa sitä poikki ajoissa, se menee ihan hyperventilaatioon asti ja sehän ei ole kivaa. Siksi mulla on aina kaapissa raskaustesti tai useampi ja vieläpä sellainen, jonka voi tehdä mihin tahansa aikaan päivästä, eli heti tilanteen ollessa päällä. Ainut vaatimus on edes pieni pissahätä. Se aiheuttaa myös morkkista: Miksi piti harrastaa seksiä taas vaikka siinä on tämä riski? Tyhmä minä, tyhmätyhmätyhmä! 

-Miksi raskaus pelottaa? No, siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että en halua pakottaa itseäni tekemään aborttia, mä en usko et mun psyyke kestäis sitä. Toinen on se, et mä en vaan yksinkertaisesti halua lasta. En, en, en!

-Miksi mä en halua äidiksi? Siihen on kolme syytä. Ensimmäinen on se, että mä olisin ihan kamala mutsi. Ylisuojeleva ku sanonko mikä, en päästäisi lasta ikinä silmistäni, koska mun on suojeltava sitä maailman pahuudelta ja kaikilta maailman pieniltä ja suurilta vaaroilta. Siis ihan kaikelta. Se taas ei tekisi hyvää kenellekään, ei mulle, lapselle tai ees kenellekään kuka seuraa sitä vierestä. Toinen syy on se, että lapsi pilais mun elämän. Mä tarvin sitä, että mä voin kävellä yksin ovesta pihalle ja lähteä vaikka kauppaan, ilman et mun tarvii miettiä. Mä haluan tehdä omia juttuja. Yks kaveri kirjoitti Facessa tossa taannoin, et "mitä kummaa kun sain kerrankin juoda kahvin lämpösenä?" Mä haluun juoda mun kahvin lämpösenä nyt ja aina. Kolmas: Mä en usko, että mä pystyisin tarjoamaan lapselle turvallista ja tasapainoista kasvuympäristöä, enkä minkään muunlaisessa ympäristössä halua kenenkään joutuvan kasvamaan.

-Mitä vittua? No sitä, että mä pelkään raskaaksi tulemista niin paljon, että mä en pysty 100 % luottamaan esimerkiksi kädessäni olevan ehkäisykapselin tehoon. En mihinkään muuhunkaan ehkäisykeinoon. Mä pelkään niin paljon, että kun mä ajattelen tulevaisuuttani raskauden toteamisesta eteenpäin, mua alkaa välittömästi itkettää. Ja ahdistaa. Kädet vapisee ja haluan kuolla. Se on kuin iso möltti mun sisällä, ennen eilistä en juuri oo puhunut asiasta ääneen. Oon toki joskus jollekin sanonut, et en halua lapsia, mut en oo koskaan puhunut näistä kaikista negatiivisista tunteista, ajatuksista ja fyysisistä oireista, joita koko tää asia iskee päälle. En oo pystynyt, enkä ennen tätä katsonut edes tarpeelliseksi. 

Nyt vaan on fakta se, että tää ihan oikeesti haittaa elämää tää juttu. Koska kaikki noi oireet. Koska raskaustestitkin maksaa. Koska elän parisuhteessa johon molempien osapuolien iloksi seksi nyt vaan sisältyy. Koska en halua tuntea morkkista ja pahaa mieltä siitä. 

Olispa jo marraskuu. Täyttäisin 30 ja sterkkauttaisin itteni. Mä en voisi olla varmempi siitä, että en missään nimessä tahdo lisääntyä. Ikinä. 

Toiveajattelua

Aamulla kun heräsin, mun jalkoihin ei sattunu yhtään! Ajattelin, että tulehduskipulääkekuuri on auttanut ennätysajassa ja mä oon jo ihan terve. Sit otin päivän ekan askelen ja totesin et toiveajatteluahan se.. 😟 Käppäiltiin koirien kanssa kilsan verran vauhtia hyyyyvin hitaasti ja vois melkein sanoa et vituttaa. 

Eilen oli vähän hassu päivä. Mulla ei jotenki riittänyt motivaatio tehdä niitä asioita joita olis pitänyt, eli nyt esimerkiksi koirien kampaaminen ja kuntopyöräily, mut sit tein kaikenmoista muuta. Keitin mehua, leivoin kakun, käytiin taas mustikassa ja niitä perkasin litran verran (tänään jatkuu). Nyt olis anopin 10 litraa poimittuna ja kun saan ne perattua niin en haluu nähdä yhtäkään mustikkaa hetkeen.

Tekis mieli ottaa pikku päikkärit. Pelkään vaan et ne venähtää ja sit en saa illalla nukuttua ja sit en pääse huomenna ylös ja myöhästyn aamu-uinnilta, joka on mun viikon kohokohta. Varsinkin nyt, kun en voi lenkkeillä enkä reenata juoksemista, vesijuoksun asema kasvaa kohisten. Pitäis nyt oikeesti tarttua itteään niskasta ton kuntopyöräilyn kanssa, kun sitä jalat salliis tehdä, mutta evvvk. Tänään on kylläkin kuntopiiripäivä...

Mä oon varmaan tulos kipeeksi. Kahvi ei maistu! Mulle! Juon tässä nyt aamun toista kupillista, eikä meinaa upota. Eilen join koko päivän aikana vain kolme kupillista. Hurjan pieniä määriä henkilölle, joka normisti vetää vähintään sen viis kuppia ja se on ihan minimi. Vaan minkä sille voi jos ei maistu... 

Jaa-a, kai se pitää nousta tästä koneelta ja tehdä jotain järkevää. Sikäli mikäli tältä haukottelulta pystyy.. Anteeksi taas tynkä teksti, vielä mä joku päivä kirjotan kunnolla. Nyt, heipat!

Röiröi

Unohdin viimekertaisesta +-listasta sen, että miehen työt alkoi! Unohdin sen myös miinuslistalta. Mä en oikein tiä. Tavallaan mukavaa kun on omaa aikaa ja saa olla niinku tykkää, mut toisaalta tässä reilussa kuukaudessa on jo aika hyvin tottunut siihen että toinen on koko ajan läsnä. Vähä niinku olis jo ikävä, vaikka on ollut poissa vasta vajaan 7 tuntia.

Mulla on aika paha ongelma. Mun kunto on alkanut kasvaa kohisten sähköröökin poisjättämisen jälkeen, mutta jalat on ihan tohjona. Eli siis mun pitäis lisätä lenkkeilyyn vaúhtia, jotta saisin pidettyä sykkeen tarpeeksi korkealla, mutta perkele kun noi kintut ei kestä! En oo nyt hetkeen laittanut urheilujuttuja tänne, mutta tänään laitan, koska siinä on näkyvissä mun ongelma.

Siis kun oon laskenut niin, että lenkkeillessä riittäis että sais sykkeen tuohon painonhallintatasolle, kun melkein joka päivälle on kuitenkin tuota aerobistakin liikuntaa. Mut ei helvetti oikeesti, mä YRITIN tänään ja tuossa näätte onnistumisen: Selvästi alle puolet lenkistä halutulla tasolla! Oikeesti mun ei kai pitäis lenkkeillä ollenkaan näiden kipujen kanssa, mutta kun en mä halua jättää sitä pois! Mitä mä sitte muka tekisin... Niin tyhmää kuin se onkin, mutta mä jatkan niin kauan kunnes jalat kirjaimellisesti lähtee alta. 

Sain sähköröökin myytyä. Oon ollut ilman sitä melkein 47 vrk mutta tuli yllättävän haikea olo luopua siitä kokonaan... Ikäänkuin yhden aikakauden loppu taas tai jotain. Sain mä nyt massia siitä, mikä tietysti tässä konkurssissa on oikein hyvä asia. Saan kummipojalle kunnollisen synttärilahjan ryöstämättä VJ-tiliä. Vaikka taidan tosin olla tylsähkö ja viedä 20 € setelin ihan vaan semmosenaan. Mielikuvituksettomuutta ilmassa kenties? 

Vielä melkein kaks viikkoa hoitajakäyntiin... Mulla olis hirvittävä tarve avautua, mutta en voi kirjoittaa ajatuksiani mihinkään, enkä halua puhua läheisille niistä. Mä tarviin taas jonkun, jolle maksetaan siitä et se kuuntelee mua. Mietin, koskahan vaivais tarpeeksi jotta uskaltaisin soittaa Teho-avolle. Ei varmaan vielä, mutta todnäk pian jos merkit pitää yhtään paikkansa. 

Joo, mun pitää viedä koiria ulos ja sit olis kuntopyöräilyä ohjelmassa vielä ennen välipalaa. Heipat!

Patuvassi

Mulla on hyviä ja huonoja uutisia. Aloitetaan huonoista, koska on hyvä lopettaa siihen että kaikki on hyvin. 😊

- Ulkona sataa taas ihan kaatamalla. Se on tärkeä mainita!

- Rahatonloppumuttarahatonloppumutta.... Ei oo ees Volvoo mitä myydä. Perkele. Eiku ihan aikustenoikeesti mua ressaa ihan sikana. Kummipojalla on lauantaina synttärit eikä mulla oo lahjaa, kun ostin vikoilla rahoillani bensaa että edes pääsen paikanpäälle. VJ-tilin ryöstö on mun ainut vaihtoehto ja se jos mikä on huononhuononhuono idea.

- Nukkuminen on vaikeeta ilman Olanzapiinia.

Plussat on paljon kivempia!

+ Koira-aitaus tuli eilen valmiiksi ja siitä tuli hieno!

+ Mulla ei oo Koronaa! Veli, jota olin lauantaina auttamassa muutossa, sairastui ja kävi eilen aamulla Korona-testissä. Iltaan asti kovaa odottamista mutta sieltä se negatiivinen vastaus sitten tuli.

+ Mun paino on laskussa!

+ Olanzapiinivieroitusoireet meni ohi. Äänet ei enää huuda mulle, ei niin paljon masenna ja epävakauskohtauksenkin sain viimeksi joskus loppuviikosta. Kaikki on nyt hyvinkivasti! (Paitsi se nukkuminen)

+ Oon ollut tänään reipas ja käynyt juoksemassa, uimassa, kaupassa sekä laittanut pesukoneet käyntiin.

+ Mun Instassa on vihdoin elämää!

Yks miinus vielä:

- Koiria ei voi pitää uudessa aitauksessa kun taivas vuotaa.

Joo, siinä kai ne. Haukotuttaa. Välipala-aika taitaa olla, joten heipat!

Olanzapiinia syvästi kaivaten

Kaikkihan palaa halusta tietää, mitä lääkkeen lopetukselle kuuluu. No, mä kerron.

¤ Mä otin eilen Tenoxin et saisin nukuttua ja onnistuin silti pyörimään ikuisuuden ennen nukahtamista. Heräsinkin ainakin kerran kesken unien.

¤ Mulla on selviä masennusoireita.
     - Puskista ilmestyvä ihmeellinen halu kuolla
     - Itsetunto on alempana
     - Motivaatio kaikkeen itsestään huolehtimiseen on hukassa

¤ Mä oon epävakaa. Tiesinhän mä jo, et sairastan epävakaata, mut sen oireet on ollut hyvin hanskassa pitkän aikaa. Eipä oo enää. Varsinkin väsyneenä ja/tai nälkäisenä oon ihan sietämätön ja parisuhde kärsii. Ja mä kärsin.

Perjantaina katsotaan, mitä painolle on tapahtunut. En usko että paljonkaan, mutta saa ny nähä. Jos ees se laskis, niin kestäisin tän kaiken kuin mies, mutta mikäli ei niin alotan kyllä pienellä annoksella uudestaan. Ei oo mitään järkee olla läski lopettamisesta huolimatta jos elämään vaikuttavia haittoja lopettamisella on noin paljon.

Mä taisin vaihtaa netti- ja puhelinliittymäni Telialta Elisalle. Luulisin? Mä en yleensä anna puhelinmyyjille sitä riemua et ne saa myytyä mulle jotain, mut tällä kertaa tein poikkeuksen, koska säästö on oikeesti iso.

Mä eilen funtsin syvällisesti tota Insta-hommaa ja päätin, et jatkan Facessa niinkuin tähänkin asti, puhuen koirista, ruuasta ja kaikesta kivasta. Kaiken paskan kaadan edelleen tänne ja Instaan laitan näitä mun urheilusuorituksia yms elintapojen terveellistämiseen liittyvää. Laitoin sinne myös asetuksen et mua ei voi seurata ilman lupaa, et mä tiiän, ketkä kaikki mun asiat näkeepi. Näin se ehkä on järkevä asia että mulla on se insta, tähän saakka en oo liittynyt koska miksi liittyisin? Joo.

Olis niin ihanaa, kun menis niinkuin tää kevät tähänkin asti, eikä olisi sitä paskaa kaadettavaksi yhtään mihinkään. Mut ei, heti kun menee hyvin, pitää alkaa tekeen muutoksia! Mä oon aina sanonu et muutokset on saatanasta ja tässä se taas nähtiin. Lääkäreillä pitäis olla ehdoton kielto olla samaa mieltä jos potilas ehdottaa lääkkeen tiputusta pois....

Joo, se olis safka aika. Kinosti niin vitusti! Ei auta, onneksi ruoka on jo uunissa, koska enää ei tekisi yhtään mieli laittaa sitä sinne. Mut joo, jatketaan taas!

Motivaatio ja sen puute

Kun ei vaan oo. Ei riittävästi, että sais ittensä aamulla ylös, ulos ja lenkille. Ei tarpeeksi, että jaksais päivällä jumpata. Ei ollenkaan niin paljon, että illalla pystyisi sanomaan "ei" herkuttelulle. Veikkaan, että tää liittyy Olanzapiinin lopetukseen, koska muitakin masennusoireita on ilmassa ja ne tuli heti kun annosta alettiin laskea. Nythän mä oon siis torstaina ottanut viimeksi. Viime yökin meni ihan harakoille. Nukuin ehkä pari tuntia ja senki 25 pätkässä. Veikkaan, että syy on sama.

Mä en muista soittaako lääkäri huomenna, vai ens keskiviikkona, mut toivon et huomenna. Äsken koitin KVG ja totesin, et Aripiprazolin annosta ei enää voi nostaa, mutta Seroquel Prolongis olis viä 200 mg varaa kiivetä ylöspäin. Masennuslääkettä ei kumpaakaan uskalla nostaa, koska nyt on vähemmän tasaavaa niin sen tietää kui siinä käy, laukalle se lähtee.

Voi jee miten voi ihmistä laiskottaa! Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, en meinannu millään jaksaa normi 6 km lenkkiä, mieli teki ryömiä viimesen pari kilsaa. Nyt ei jaksaisi mitään. Tiskiä olis ja mustikan perkausta, sit kylällä pitäis käydä. Ei kinosta, ei sitte niin vähääkään! Pakko kai se on vaan tarttua itseään niskasta, ei tästä muuten mitää tuu. Mut eka juon kahvin loppuun.

Mä liityin Instaan 😂 Päätin, et julkaisen vähintään yhen kuvan joka päivä. Sehän on kuvapalvelu niinku joo, et kuviakuviakuvia sinne sitte vaan. Tähän mennessä oon pysynyt poissa sieltä, koska oon aika huono lisäileen kuvia, mut nyt päätin ryhdistäytyä sillä saralla 😁 Enpä olis kyllä tätäkään päivää uskonu näkeväni et sinne liityn, mut tuli se.

Mä löysin eilen koirasta punkin 😖 On ne vaan ällöjä otuksia. Sain sen onneksi kokonaisena irti ja poltin sen ulkona. Jostain muistan lukeneeni että ne ei välttis kuole vessanpönttöön heittäessä, vaan lisääntyvät vaan viemäreissä, minkä vuoksi polttaminen on ainoa oikea ratkaisu. Ei ollut keriinnyt kauaa olla kiinni, kun oli niin pieni vieläkin. Aika vähällä on selvitty kuitenkin kun tähän aikaan vuodesta löytyi eka punkki.

Kahvit alkais oleen juotuna, joten jospa sinne kirkolle nyt lähtis. Kyllä se varmaan siitä sitten päivä lähtee käyntiin... Toivottavasti. Pai!

Mustikka

Me käytiin eilen mustikassa. Saaliina mä toin kotiin vähän vajaan litran ja mies reilun puoli litraa. Se hassu minun ja hänen välinen ero, että mä poimin jokaisen eteen tulevan kypsän mustikan, mutta mies yritti löytää paikkaa josta niitä saisi paljon kerralla. Hänen aikansa tais mennä siihen, koska moista paikkaa ei löytynyt. En mä tiedä onko sellasia edes? Oon käynyt viimeksi marjastamassa joskus <10-vuotiaana, eikä mulla ole siitä hirveästi muistikuvia.

Mulla on kriisi. Se liittyy pitkästä aikaa syömiseen. Sen jälkeen kun lakkasin laskemasta kaloreita, mun päässä napsahti off-asentoon kytkin, joka säätelee herkkujen syömisen määrää. Tiätteks, ei välii vaik leipoisin ja söisin, kun ei niistä tuu kaloreita jos ei niitä merkkaa mihinkään! WRONG! Mä oon leiponut aika paljon viimesen parin viikon sisällä ja ainahan niitä tulee mutusteltua, kun niitä on... Pitäis kai taas tarttua itseään niskasta tai tehdä jotain muuta, mutta kun kaikki hyvä on niin hyvää! 😭

Pelottaa se Olanzapiinin lopetus. Tänään olis tarkotus ottaa viimeinen nappi puolitettua annosta ja sit huomisesta alkaen opetella elämään ilman. Mä huomaan jo nyt vaikutuksia, oon paljon epävakaampi kuin ennen. Palaa käpy pienestäkin asiasta, enkä osaa säädellä raivon voimakkuutta suhteessa sen aiheuttajaan. Lisäksi on alkanut tulla taas niitä ajatuksia, et mä haluun kuolla. Nukkuminenkin on vaikeampaa. Valivali... Meni syteen tai saveen, niin aion kokeilla, mitä tapahtuu kun se jää pois. Voinhan mä aina alottaa sen uudelleen jos alkaa näyttää pahalta? Tai voisin ehdottaa ens viikolla soittavalle lääkärille et jos nostettais Seroquelia paikkaamaan tilannetta... Hmm...

Koirakin on ihan kamala. En tiedä johtuuko se vähemmästä Olanzapiinista vai mistä, et oon nyt herännyt huomaamaan et sillä ei oo mitään käytöstapoja. Koira-nuorempi siis kyseessä. Se vetää hihnassa, kerjää, ei pysy poissa huonekaluilta vaikka pitäis yms. Tänään se nukkui sängyssä kun tulin huoneeseen, ihan pokkana vaan. Lisäksi se kitisee. Hyvä olo, paha olo, innostus, vitutus. Oli tunnetila mikä vaan, niin siihen voi reagoida vinkumalla ja voi jeesus miten se sattuu mun aivoihin! Arrgh.

Liikunta-asia on hassulla tolalla. Mä liikun khyl, ei siinä mitään, mutta jotenkin se ei tunnu enää miltään.. Mitenköhän sen nyt selittäis.. Siis, kun ennen innoissani seurasin kehitystä ja laitoin tännekin kaikki urheilukuvat ym. Niin nyt ei huvita. Eilen vesijuoksin kilsan alle tunnissa, mikä on mun ennätys niin matkassa kuin nopeudessakin, mutta en mä tiä. Hetken sen jälkeen oli semmonen "wuhuu, mä tein sen!" -fiilis, mut se siitä. Juoksemassakin kävin ja jaksoin ekaa kertaa juosta kaikki korkeet intervallit, mut mitä sitte? Ei ketään varmaan kinosta.

Lenkillä käyn edelleen aamulla aikaisin, ennen kun ihmiset herää. Se vaan sopii mulle paremmin! Iltalenkit ei nappaa enää ollenkaan, joten aamulla pitää talsia niidenkin edestä. En tiedä mistä johtuu, mut eilenkin illalla just ja just 2,5 km päästiin. Alkoi heti alkumatkasta vituttaa niin et halusin vaan kotiin. Aamulenkki on siinä 5-6 km, tänään vähä reilun 6.

Eli mä käyn joka aamu lenkillä. Kahtena päivänä viikossa teen lihaskuntoa. Kahtenä päivänä teen HIIT:in kuntopyörällä. Yhtenä päivänä käyn juoksemassa ja uimassa. Itaisin käyn jonkinmoisen lenkin, lyhyehkön, mutta lenkin kuitenkin. Ja musta tuntuu et en tee tarpeeksi. Se on se syy miks en enää esittele saavutuksia: Musta ei tunnu siltä et olisin saavuttanut mitään. Eli synkeämmäksi on ajatukset menossa. Ei hyvä.

Nyt vois syödä ja sit lähtee hakeen lisää mustikoita. Se oli ihan mukavaa oikeesti 😊 Eli heipat!

"Taasko sua panettaa?"

Puhutaanko hetki seksuaalisuudesta? Wikipediassa sanotaan seuraavaa: "Seksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen kyky ja valmius reagoida fyysisesti ja psyykkisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla eroottista ja seksuaalista mielihyvää, sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin. Ihmisen seksuaalisuus palvelee sekä ihmislajin biologista säilymistä, että psyykkistä nautintoa. Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on osa ihmisyyttä koko elämän ajan."

Mä en oo oikeestaan koskaan ollut kovin seksuaalinen. Menetin neitsyyteni 14-vuotiaana parikymppiselle herralle, joka osti mulle juomia ja oli mulle tosi kiva jne.. Ei puhuta siitä. Sen jälkeen seksi on ollut lähinnä välttämätön paha, jollei maniaa oteta lukuun. Eli mä oon aina ollut se, jonka tekisi mieli esittää otsikon kysymys kumppanilleen. Mutta ei. Mä en oo koskaan sanonut sitä ääneen! Mä oon joko feikannut nukkuvaa tai mikäli se ei oo ollut mahdollista, niin sit naidaan. Perkele.

(Nyt kun asiaa ajattelen, niin en mä oikeesti haluaisi kumppanini panevan mua vain siksi et mä haluan.)

Seksi on myös ollut mulle tapa ilmaista kiintymystä. Tiäks:

Siks mä oon päätynyt aika moneen sänkyyn, ja missä muualla sitä nyt voikaan harrastaa, tän elämän aikana. Moneen sellaiseen, josta en todellakaan oo ylpee, moneen merkityksettömään ja moneen, josta olis voinut olla ainesta jollekin isommalle. Mut ei kuitenkaan, ennen nykyisyyttä.

Toisaalta oon käyttänyt seksiä myös aseena. Totesinpa vain, että tämmönen mies joka on ollut vuosikausia epätoivoisen pihkassa muhun, on paras tapa häätää antamalla sille mitä se haluu. Tai luulee haluavansa. Temppu, josta en välttämättä mielelläni kerro, mut kerron kuitenkin: Olin lähdössä viettämään iltaa yhden tälläisen superihastuneen miehen kanssa, niin jätin sääri- ja alapään karvat ajelematta muutaman päivän ennen tätä. Miesparka fantasioinu musta melkein vuosikymmenen ja sit kun pääsee mun sänkyyn niin oonkin karvainen ja ällöttävä. Eipä oo tarvinnut sitä yksilöä olla häätämässä oveltaan enää, lähti ihan itte.... *En osaa valita tilanteeseen sopivaa emojia.* 

Nyt mä voin kokonaisvaltaisesti oikein hyvin. On kunnossa niin oma pää, kuin kotiasiat ja parisuhdekin. Alkaa nousta pintaan semmonen terve seksuaalisuus. Semmoinen, mihin ei liity kieroutuneita ajatuksia, toisen miellyttämisen pakkoa, maanista ylihimokasta oloa tai mitään ylimääräistä. On vaan minä ja mun tarpeet. Siis ne tarpeet, joita mulla ei ikinä ennen, ilman (hypo)maniaa ole ollut. Ja mä nautin seksistä, ekaa kertaa ilman sitä jo sata kertaa mainitsemaani sairauden jaksoa. 

Lievästi mutkan kautta, mutta näin pääsemme aiheeseen, otsikkoon: Maattiin äsken sohvalla ja katottiin telkkua. Aloin käpälöidä ja multa kysyttiin, "taasko sua panettaa?". Meinasin sanoa, et viime kerrastahan on ikuisuus, mutta se olikin eilen. Olis kuitenkin vähän tehnyt mieli... Tästähän minä sitten vähän suutahdin ja lähdin sohvalta, paiskoin tiskit koneeseen ja riehuin sisäisesti, kunnes istuin alas ja mietin. Ei tommosesta asiasta voi suuttua. Kai? Jos ei tee mieli koko aikaa, mikä on musta aika mystinen ajatus nykyisin, niin sit ei voi panna koko aikaa. Tai voi tietty, mut ei se oo kivaa. En mä halua, et mun miehestä tulee se varjo, jota mä oon ollut ikäni. Eli nyt mä oon kai pienen anteeksipyynnön velkaa. 

Pettymystensietokyky, se kyky, jota mulle ei oo suotu. Reeniä vähän vailla olisin... 

Tuntuu täysin luonnottomalta enää jatkaa jostain muusta aiheesta, joten tää oli tältä päivää tässä. Kiitos ja anteeksi!

Mansikkakatastrofi

Epävakaa persoonallisuuteni muistutteli taas eilen olemassaolostaan. Tää on oikeesti ihan typerä juttu, mut kerronpa silti. Mä katoin eilen, kuinka naapurikaupungin marjatilalla on mansikoiden itsepoimintapäivät, jolloin marjoja saa huomattavasti edullisemmin kuin ostamalla valmiiksi poimittua. No. Itsepomintaa oli silloin jäljellä tunti ja yhdeksän minuuttia, eli mä olisin ehkä juuri keriinnyt parahiksi näkemään kuinka porukka lähtee pois. Mua ärsytti niin että päässä soi, koska A) en päässyt poimimaan mansikoita, B) koska nyt joudun maksamaan samasta määrästä 15 € enemmän ja C) ne myy 5 kg:n laatikoita, mut olisin tarvinnut 7 kg et riittäis vuodeksi.

Em. Syistä ärsyyntyminen asiasta on ihan normaalia, mutta mitä tekee epävakaa? No, se ei päästä yli tuosta tunteesta. Kun olin tunnin verran ollut hyvin vittuuntunut, alkoi se jo vaihtua ahdistukseksi. Niin voimakas negatiivinen tunne, josta ei vaan päässyt yli. Yritin purkaa puutarhatöihin ja puhua asiasta, mutta ainut mikä auttoi oli iltalääkkeiden ottaminen. Mikä ihana päänsisäinen hiljaisuus sitä seurasikaan! Kieltämättä mua lievästi ottaa vieläkin aivoon, mutta nyt se tunne ei ole enää hallitseva. Se on vaan tunne.

Ei oo pitkään aikaan ollut moisia tuntemuksia, enkä tiedä mistä johtuu et just toi asia sai kauan hallinnassa olleen epävakaan heräämään noin vahvasti. Sain kuitenkin onneksi nukuttua, vaikkakin nukahtaminen otti vähän aikaa. Muutaman kerran piti toki herätä unien aikana, koska satoi kovasti, koska koira-vanhempi haukkui jollekin, koska koira-nuorempi pyöri häkissään tötterö päässään kera kauhean kolinan ym. Syitä. Ei kuitenkaan heräilyä ahdistuksen vuoksi, mikä on hyvä asia.

Nyt kun oon ollut pari viikkoa laskematta kaloreita, niin syöminen on taas vähän.. Jos ei nyt lähtenyt käsistä, niin ainakin kovasti lisääntynyt. Tai jos ei kovasti niin ainakin lisääntynyt. Okei. Mä järkytyin aamulla, kun söin kaksi viipaletta paahtoleipää ja mulle jäi nälkä. Ajattelin sitten, että mieluummin syön vielä viipaleen ruisleipää siihen päälle, kuin se että seuraavaksi alkaisi napostelu about tunnin päästä aamupalasta. No, napostelu ei oo alkanut mut oikeesti! Kolme viipaletta leipää! Huhhuh. En tiä pitäiskö sit taas alkaa laskeen, jos sillä sais pidettyä määrät kurissa, vai mitä tässä tekis.

Se olis nyt sadekausi. Ärsyttää. Mulla olis hyvä vedenpitävä tuulipuku, mut mä en mahdu siihen 😭 Tässä on nyt viikko seuraavaan poutapäivään mut lenkkeilyä aion kyllä jatkaa silti. Pakko käyttää tota oikeeta sadepukua, vaikka se onkin todella hiostava. Ei vaan oo vaihtoehtoja. Koirillekin puin aamulla sadetakit ja olihan se nyt silleen tosi mukava tulla lenkiltä lähes kuivien koirien kanssa. Mut joo, mun pitää ehkä ostaa uus tuulipuku tai sit pikavauhtia laihtua vanhaan sopivaksi. Jälkimmäinen tuskin onnistuu, mut ei ekaankaan oikeen olis nyt varoja. Pittee kattoo...

Huomenna ehkä mieheni kanssa shoppailulle! Kuulostaa niin jännältä et en malta odottaa 😅 Nyt meen kuitenki kokkaileen jotain lounaannäköistä, eli heipat tällä erää!

Rahankäytön lyhyt oppimäärä

Mulle tulee tiistaina rahaa. Mulla on normaalia enemmän laskuja, ne pitää tietysti maksaa pois. Sit mulle kuitenkin jää vielä ihan ok summa tilille. Sit mä ajattelen olevani rahoissani ja meen ostamaan jotain kallista mitä en tarvi ja kohta oon taas p.a. Ja homman järki on? Hommassa ei ole järkeä.

Musta tuli semmonen, kun laitoin sen oman vuokra-asunnon pois. Jotenkin mun päässä on ajatus, että kun ei tarvitse maksaa asumiskuluja niin jää rahaa ylimääräistä vaikka muille jakaa. Semmonen pikku huomio olis nyt kuitenkin tehtävä, että mulla on neljä suuta ruokittavana. Koiranruuat nyt tietysti on mun heiniä ja koska oon tämmönen niin ne on aika kalliita. Mulla on miehen kanssa diili, et se hoitaa nää asumiskulut ja mä hommaan ruuan pöytään. Eli mulla ei oo rahaa kuin Roope Ankalla, vaikka aina eläkepäivänä niin uskonkin. Terveellisesti syöminen on tosi kallista!

Nyt mä päätin, että ens kuussa mulla riittää rahat koko kuukaudeksi, eli ei tuu tämmösiä et ennen eläkepäivää tilillä on 68 snt, niinkuin nyt. Eli kukkaron nyörit umpisolmuun siis! En oo varma kuinka tää olis järkevin toteuttaa, mut mut.. Ehkä pitää vaan sanoa ei kaikelle ostettavalle. Ja nyt mun päässä soi biisi, jossa sanotaan: "Elämä on iso valintatalo ja kaikessa on hintalappunen kii." Se on Antti Tuiskun biisi se ja se on ihan faktaa. Ei täällä ilmaiseksi voi tehdä mitään.

Joo, se rahasta. Mulla on suunnitelmana tänään soittaa palvelutaloon jossa mun mummu asuu ja kysyä, josko siellä saisi vierailla. Mua vaan jotenkin jännittää ihan simona enkä uskalla ottaa tota puhelinta käteen. Mua vaan pelottaa et mummulla ei ehkä oo enää ihan hirveesti aikaa odotella mua käymään, mikäli siis on yhtä huonossa kunnossa kuin viimeksi hänestä kuullessani. Siitäkin on jo ihan liian kauan. Omatunto vaivaa kun en saa käytyä vaikka haluaisinkin...

Mä kävin aamulla puntarissakin. Viime viikon tiistaista on paino tullut alas puoli kiloa, eli painan tänään 75 kg. Mä en tiä mitä on tapahtunut viime viikkoina kun paino on laskusuunnassa, mutta oon iloinen että se tapahtui. 😊 -3,4 kg 14 viikossa ei ole paljon, mutta se on oikeaan suuntaan! Nyt vaan jatkaa samaan malliin, vaan mikä se malli on? Mikä on erilailla kuin aiemmin?

Jos tää johtuu siitä alkoholin vähentämisestä, niin vaikutuksilla kesti aika kauan ilmetä. Jos tää johtuu oikein syömisestä, niin kesti ihan tosi kauan. Jos tää johtuu veden juomisesta niin kesti semikauan. Jos tää johtuu liikunnan lisäämisestä niin kesti herranjestas-miten-kauan! Kestikö kropalla oikeesti näin kauan herätä säästöliekiltä ja todeta että ravinto- ja nesteytysasiat on kunnossa ekaa kertaa vuosikausiin? Kas, kun en tiedä. Ainakaan tää ei johdu lääkemuutoksesta, koska oon syönyt pienempää annosta vasta kaks päivää.

Jeez.. Jatkamme taasen, mä lähen kokkaileen. Pai!

Pressi

Mä tarvisin lukujärjestyksen. Semmosen 29-vuotiaalle koiranomistaja-avoliitossaelävä-eläkeläiselle suunnitellun. Alkaa oikeesti iskee jo stressin päällensä, kun on niin paljon muistettavaa.

Muista:
-Kokkaa ja syö säännöllisesti 5-6 kertaa päivässä
-Mene nukkumaan ja herää säännöllisesti
-Lenkkeile aamuin illoin
-Sisäliikuntaa päivällä
-Uintia keskiviikkoisin
-Koirien päiväpissatus puoliltapäivin
-Ruoki koirat kahdesti päivässä kello kasi
-Hoida koira-nuoremman haavaa kolmesti päivässä ja anna kipulääke aamuisin
-Juota koirille lihalientä aamuisin
-Kampaa koirat ja leikkaa kynnet maanantaisin, pese kerran kuussa
-Anna kukille kasviravinne maanantaisin
-Hoida kotia
-Hoida parisuhdetta
-Yritä epätoivoisesti löytää jostain aikaa hoitaa myös itseäsi.

Noniin, ressi on purettu kun nyt mulla on tavallaan lukujärjestys, tai ainakin muistilista. 😅

Ei täs oikeestaan mitään ongelmaa sinänsä ole, kun ihan mielelläni teen noita asioita. Mä en vaan oo tottunut olemaan näin hirmuisen toimelias ja alkaa jo pelottaa, minkä nurkan takana se romahdus odottaa. Mitään tolta listalta ei voi nyt tässä hetkessä ottaa poiskaan, joten yy-yy, jaksaa-jaksaa!

Mä oon tavallaan tosi ylpee itestäni. Mies on ollut jo ihan kokonaisen viikon kesälomalla, enkä mä oo vieläkään kuristanut ketään! Sen takia en oo nyt kirjoitellut, kun yritän vähentää ruutuaikaa niiltä hetkiltä kun on mahdollista olla hyvä ja läsnäoleva puoliso. Silti se oman ajan tarve on olemassa ja sitä on vähän vaikea repiä mistään tässä tilanteessa. Niillä sit kai mennään mitä on saatu.. Tällä hetkellä mies tekee terassin kattoa, niin mä katoin oikeudekseni karata kirjoittamaan.

Se psykiatri soitti viimein eilen, vain kolme viikkoa odotettua myöhemmin. Sain luvan tipauttaa Olanzapiinin puolikkaaseen ja parin viikon päästä voi lopettaa kokonaan. Se on hyvä uutinen se! Otin eilen ekan kerran 5 mg ja pelkäsin kuinka yöunien käy, mut joo. En tiä koska oon viimeks nukkunut noin hyvin! Vähän lyhyesti ehkä, mut se johtui vaan siitä et oli ehtoolla vieraita ja saunominen venyi aika pitkälle iltaan... Mut siis kaks viikkoo lopetukseen ja lekuri soittaa vielä ennen kesälomaansa, eli kuun lopussa, että miten on mennyt. Uskon ja todella toivon, et tää menee ihan hyvin. 😊

Muistin taas tänään miten ikävöinkään koiranäyttelyjä, vaikka eipä mulla olis koiraakaan tokikaan, turkillista sellaista. Mutta koira-vanhemman pesin ja föönasin ja se on aina kivaa. Laitoin kuvan siitä Faceen ja eräs tuttu rodun kasvattaja pohjoisesta laittoi viestiä kysellen kuulumisia yms. Lupasin, et jos tulevat Seinäjoelle näyttelyyn niin lähden moikkaamaan. Hän taas lupasi että saan esittää koiransa jos hän sattuu tarvitsemaan apua. Kuulostaa minusta aika hyvältä. 

Mä voisin tähän loppuun lätkiä kaiken maailman urheilukuvia, mut taidanpa jättää väliin.. Sen sijaan aion alkaa suunnitella ruokaa, koska se on mun lukujärjestyksessä seuraavana vuorossa. Keittiöön siis! Pai!

Hotakin Jassua ;)

Niih, viikko siinä meni ilman tekstin tekstiä. Kerronpa miksi:

Perjantai: Meillä oli tupa täynnä iloisia vieraita ja mukavaa tekemistä! Aamupäivästä viimeisiä valmisteluja ja porukka alkoi valua paikalle. Mun kahdeksassa olympialajissa riitti puuhaa kunnes olikin jo saunan lämmittämisen aika. Todella mukava päivä, yks parhaita juhannuksia ikinä!

Lauantai: Darramakoilua, teeveetä. Laitoin oikein hyvän aamupalan ja porukka tykkäs 😍 Ei tehty mitään.

Sunnuntai: Lisää darramakoilua mut tällä kertaa myös ruokaa.

Maanantai: Se meni aivan usvassa, en saanut aikaiseksi yhtään mitään. En muista koko päivästä mitään. Se on ihan puurovelliä mun päässä....

Tiistai: Sain itseni takaisin ja tein kaikki maanantainkin hommat, joiden huomasin jääneen tekemättä.

Keskiviikko: Mä kävin aamulla juoksemassa ja uimassa. Menin äitille aamukaffille ja sain sieltä 9-vuotiaan pikkusiskoni kesälomareissulle - meille! Me syötiin hyvin, "käytiin" uimassa järvellä, eli pulikoitiin 1,5 h siä kylymäs vetes 😁 Ettittiin aarteita metallinpaljastimella, käytiin koirien kanssa lenkillä ja  nukuttiin teltassa tossa pihalla! Oli kyl kivaa

Sit pääsemmekin tähän päivään. Nousin hetipian viiden jälkeen lenkille, 5 km mittaiselle sellaiselle. Oli jo siihen aikaan tosi kuuma! Popsittiin aamupala ja lähdin viemään siskoa kotiin, mistä liikuinkin sitten Seinäjoelle, kun mulla piti olla aika syömishäiriöpolille kymmeneltä. Se oli tuplabuukannut sen ja mä kävin veljen kanssa kahvilla odotellessani omaa vuoroani. Oli tosi mukava käynti. Ainahan se on mukavaa kun saa kertoa et hyvin menee! Se kuulemma näkyy musta. Mietittiin eroa välillä nykyhetken ja sen, kun aloitin potilaana tuolla noin 1,5 vuotta sitten. Jos ei paremmin tietäis, nii en itekkään uskoisi et on sama nainen.

Se lääkäri ei oo vieläkään soittanut, joten mä vähän tyhmäilin ja lopetin Olanzapiinin ominpäin viime keskiviikon jälkeen. Torstaina ja perjantaina alkoholia, lauantaina ja sunnuntaina darraa mut sitä maanantaita nyt mietin. Voisko toi kaiken usvaisuus oikeesti johtua siitä et olin ilman ko. Lääkettä ollut monta päivää? Sitä voisin kysyä lääkäriltä, jos se joskus soittais. Lisäksi unet oli todella huonoja, niin huonoja, et maanantaina jo otin sitten taas Olan. Tai näin oletan, kun yksi pilleri täydestä paketista oli kadonnut ja nukuin hyvin ja tiistaina oli hyvä olo. Nyt syön sitä kiltisti sitten vissiin kunnes maailma loppuu, tai vaihtoehtoisesti kunnes se tohtori näkee tänään jätetyn uuden soittopyynnön.

Jees, mulla olis viä pari hommaa ennen iltalenkkiä, joten nyt sanon heipat ja jatkamme taasen!

Onnistunut jossain joskus?

Saako olla vähän ylpeä? Aamulenkillä käveltiin ohi talosta, jonka pihassa on narun päässä räksyttävä cavalier. Mun koirat alkoi hyppypomppia ja vetää sitä kohti, mut kun sanoin "Jida lopeta" niin ettepä arvaa! Jida lopetti ja jatkoi matkaa eteenpäin! (Fian oon todennut olevan toivoton tapaus ja kun se alkaa hyppiä ja kitistä tuollaisissa tilanteissa, niin laitan vaan musiikkia kovemmalle ja raahaan sitä perässäni eteenpäin. Fia on muutenkin aina ollut se lapsi, joka ei osannut lopettaa.) Mä oon ehkä onnistunut puoliksi, kun ½ mun koirista osaa käyttäytyä.

Mä nukuin aika hyvin. Aamulla tosin olisin mieluusti vielä jatkanut unia, mutta pääsin vain ylös. Huomenna ihan varmasti nukun ainakin kahdeksaan! Ette voi estää!

Mä oon tänään siivonnut. Pesin vessat, imuroin ja moppasin. Vielä pitäisi käydä kaupassa ja kantaa saunalle vedet, niin sit juhannus saa tulla. Mies tulee ehkä vähän aikaisemmin töistä tänään, aikomuksena olis käydä yhdessä sielä kaupassa. Mä tarvisin kyllä tamponeja n-y-t-nyt mutta ehkä mä pärjään vielä muutaman tunnin siteillä. Ne vaan on ihan hirmuisen hiostavia, varsinkin nyt kun ilma on muutenkin painostava. Ei kiva. 

Mä en millään malttaisi pysyä housuissani odotellessa huomista! Eilen soitin kaikille vieraille ja ovat tulossa puoliltapäivin niinkuin on kutsuttu. Päästään aloittamaan olympialaiset. 😊 

Mietitäänpä hetki eilistä. Paljon liikuntaa, vähän ruokaa. Ei niin saisi olla! Ei nyt vaan oikein oo maistunu niin minkä sille mahtaa. Lounaaksikin tein makaronia ja jauhelihaa, merkkasin ne siinä määrin mitä lautaselle tuli, mutta söin ehkä viis haarukallista... Ei uppoo nii ei uppoo. "Muu harjoitus" on kahteen kertaan, koska ei suostunu taas sykemittaus aluksi toimimaan niin piti käynnistää kello uudelleen.. 

Tänään en oo laskenu kaloreita. En laske koko juhannuksena, sen oon päättänyt. Juhannuksen jälkeen vois sitten vähän kiristää entisestään. Ehkä. Kattoo nyt. Myös paria päivää vajaan viiden viikon selväpäisyys päättyy tänään, koska juhannus ja mulla on oikeus jne! Ihan oikeesti, oon aikuinen ihminen ja juon jos tahdon. Nyt mä tahdon.

Kai mä meen kantaan niitä vesiä. Erittäin hyvää juhannusta kaikille lukijoille! 💗 Jatkamme!

Cooper II

Mulla on jo vuosia ollut sellainen hassu haave, että jaksan ennen juhannusta juosta Cooperin-testin koko 12 minuuttia. Tänään lähdin siis, jo viime viikolla alkaneen juoksureenin jälkeen, testaamaan itseäni ja tulos oli.. No, se oli. 390 metriä enemmän, kuin silloin 2 kk sitten, mutta harmilliset 150 metriä alle kahden kilsan, jota lähdin tavoittelemaan. Enkä edes jaksanut juosta koko matkaa, pari lyhyttä kävelypätkää tuli otettua väliin, kuten kuvasta näkyy. Ehkä se, että mun syke ei oo ikinä ennen ollut noin korkeella, kertoo et ihan tosissani yritin. Tulostaulukon mukaan pomppasin erittäin huonosta keskitasolle, se kuulostaa paljon paremmalta.

Siitä sitten vaihtamaan vaatteita ja juoksua vesijuoksuun. Kolmen vartin seikkailu oli se ja sit vielä päästä päähän ja takaisin perus uintia ihan vaan selvittääkseni, osaanko vielä uida. Osasin. Siellä oli entisen kotikuntani diakoniatyöntekijä ja sen kanssa juostiin samaa matkaa. Oli hurjan mukava nähdä ja jutella pitkästä aikaa. 😊 En tiedä, miksi toi ranneke hukkaa monta kertaa pulssin reenin aikana, mutta ei kai auta valittaa. Kai. 

Sit kävin juhannusshoppailulla. Kaikkee kivaavaa tuli hankittua ja rahaa meni vitusti. No, onpahan nyt sitten syötävää, juotavaa, tekemistä, voittajalle palkinto. Mä niin oikeesti romahdan jos joku peruu tai on paska sää tai jotain muuta sellaista tapahtuu että mun hillitön suunnittelu menee harakoille. 

Lääkärin pitäis soittaa tänään, mut alan luopua toivosta. Tai onhan tässä nyt vielä työpäivää jäljellä pari tuntia, mut mulla on sellanen tunne et ei se soita. Voin toki olla ja toivonkin olevani väärässä, mutta... Noh. Sen näkee pian. 

Eilen söin aiva hyvin ja liikuinkin ihan kivasti. Oli semmonen ihan kiva päivä, vaikkei oikein mitään järkevää aikaseksi saanutkaan. En käynyt ees iltalenkillä kun päivän aikana tuli askelia ihan omiksi tarpeiksi. Mutta tässä kuvatusta siitä

Sit viä eilinen HIITti niin multa loppuu kuvat. Ja asiat. Pai

Pommi

Mä nukuin pommiin! Vaikka menin ihan yliaikasin nukkumaan. Syytän miestäni, joka lähti töihin poikkeuksellisesti jo kolmelta, eikä siis ollut viideltä herättelemässä mua. Perkele. No, en mä nyt sentään ihan koko päivää nukkunu kummiskaa, mut vähän meinas tihkaasta 5 km lenkki kun kerkes ilma jo lämmitä liiaksi..

Eilinen oli kiva päivä. Uusien harrastuksien alku oli oikein lupaava ja odotan jo ens viikkoa että saa ottaa uusiksi! Kellon juoksuvalmentajaa testasin, enkä oo ihan varma, pidinkö. Siinä oli 5 min lämmittely, sit 20 min piti lisätä vauhtia pikkuhiljaa, mikä päättyi hitaaseen hölkkään ja lopuksi 5 min jäähdyttelyä. Mä tykkäisin ehkä enemmän semmosesta intervallityyppisestä reenistä, mut en kyl nyt aio luovuttaa heti ensikerran jälkeen kyllä! 

Sitten se uinti het perään. Eka puol tuntii vesijuoksua, 5 min tauko, 10 min lisää vesijuoksua ja sit vartti uintia. Mä osasin vielä uida monellakin eri tyylillä, vaikka odotin et hukun ensimmäisenä kun laitan vesijuoksuvyön pois. Mutta siis kivaa oli, ehdottomasti ens viikolla uusiksi! Vesijuostessa toki olis mukavaa kun olis juttukaveri tai ees musiikkia, mut toisaalta se on kyllä hyvää aikaa olla aivojensa kanssa kahdestaan ja syventyä omiin ajatuksiin ilman häiriötä. Ehkä se tekee hyvää sillointällöin?

Mä suunnittelin eilen juhannusta. Lähetin sisaruksille kutsun ja muut paitsi vanhin pikkuveli tulee. Se on kiva juttu se 😊 Siis se et muut tulee, ei se et yks ei tuu... Mut siis tarkotus olis jotain pientä kesäkisaa järkätä ja pitää tottakai hauskaa. Se vaatii hieman suunnittelua ja rahaa, mutta jos on hyvä porukka, niinkuin meillä on, niin kivaa voi pitää halvallakin. Toivottavasti mun ohjelmasuunnitelma kelpuutetaan ja kaikki viihtyy! Pitää ruveta tekeen listaa kaikesta minkä tälläinen dementikko voi mahdollisesti unohtaa. 😅

Koska nyt eilisestä on puhuttu paljon, niin vähä viä. Mä vedin iltapalaksi melkein pussillisen marianne-karkkeja, niin sain kalorit tasapainoon 😂 En mä kyllä sen takia niitä syöny, se oli vaan sivuvaikutus. Teki vaan ihan sikana mieli karkkia, mitäs sitä puolustelemaan. Merkkasin ne välipalakohtaan, kun se olis muuten jäänyt tyhjäksi. Nyt on kivasti paperilla täydellinen päivä takana, mut totuus on tarua ihmeellisempi, ehkä. 

Rahatilanne alkaa näyttää hieman valoisammalta. Ei paljon, mutta vähänkin on enemmän kuin ei yhtään! Mä siirsin kaikki muut paitsi koirien vakuutukset lähitapiolasta IF:lle niin tulee jotain järkee tähän touhuun. If:llä kun sai kaikki vakuutukset yhdelle laskulle, joka on nyt jaettu 12 osaan. Se tekee siitä säännöllisen menon, mikä tarkoittaa, että yllärit ja kaikkien osamaksujen sattuminen samalle kuulle on historiaa. Koirien vakuutukset menee neljässä osassa, et niinä kuukausina tulee extramaksua, mut parempi se on niin, et 3 kk välein on vähä tiukempaa kuin se et se on täysin ennustamattomissa... Ainakin minusta. 

Jaa-a. Mulla olis reffit imurin kanssa tossa piakkoin, joten voisin alkaa valmistautua. Sii juu!

Inspiraatioton

Halu kirjottaa olis kova, mut nyt ei vaan lähe. Niinpä lätkin heti tähän alkuun kaikki tarvittavat kuvat ja katon josko niistä irtois jotain kerrottavaa.

Ei, ei tuu mitää. Anteeksi. Meen kampaamaan koiran... Sen mä sentään osaan. Pai

Pahaa kahvia, hyi

Mä mietin eilen illalla pitkään ja hartaasti, mitä muuta mä voisin myydä ku itteäni. Se ei nimittäin houkuttele yhtään. En päässyt minkäänlaiseen lopputulokseen, kun en mä omista mitään sellaista mitä en tarvii. Vähemmän käytän kyllä jotain omaisuutta, esim ilmastointilaitetta, mutta kun sillä on tunnearvoa niin paljon. Iskä sen rakkaudella mulle aikoinaan osti 💗 Mutta jostain nyt olis luovuttava jos tahtoo juhannusta viettää ja pitää kiinni terveellisestä (=kalliista) ruokavaliosta.

Meinas ihan tulla uniinkin tämä, tai ainakin valvotti nukkumaan mennessä. Muutenkin oli taas vähän levoton yö ja aamulla olis niin makiaa viä nukuttanu. Nousin sitten kuitenkin ajoissa, mutta nyt mietin josko pienet päikkärit olis paikallaan..

Sain taas sydänhalvauksen aamulenkillä, ainakin jos kellolta kysytään. Pulssi katos loppumatkasta ensin kokonaan ja sit jostain syystä kun se löysi sen uudelleen, niin se alkoi nousta aikalailla alusta. Nähtiin taas paljon luonnon eläimiä, kuten kettu ja jänis + 100 milj. Eri lintua ja toi meidän koira II kävi taas aivan ylikierroksilla. Selvittiinpä kuitenkin. Lenkin jälkeen kokeilin, kauanko pystyn lankuttamaan ja se oli yllättävän paljon! Kuvia tietty löytyy kaikenmoisia:

Huomenna saadaankin uutta matskua, kun mulla alkaa juoksu- ja uintireenit! Odotan niin innolla, olispa jo huominen 😊 Pitää tänään pakata uintikamat valmiiksi et aamulla ei sit tarvi muuta kuin lähteä koirien ulkoilutuksen jälkeen. Mieleni kyllä tekis ottaa koirat mukaan, mutta kun en tiedä, pärjääkö ne autossa. Se on vaan niin, että koira I pitäis rokottaa viimeistään perjantaina ja naapurikaupunkiin on silloinkin mentävä, niin miksi ei tekis kaikkee heti huomenna, kerralla. Pitänee aamulla kattoa miltä sää näyttää, et voisko ne ottaa mukaan.. 

Puutarhassa alkaa tapahtua jotain näkyvää! Perunat alkaa nousta ja muutakin pikkuista pilkottaa mullan alta 😍 Pitäis lujaa vauhtia rakentaa aitaa salaatti-/porkkanapenkin ympärille ettei meidän lemmikkirusakko pääse aterioimaan. Onhan se toki vähän tylyä estää, mutta mieluummin kuitenkin syön rehuni itse. En vaan voi rakentaa sitä aitaa ennen kun mies on kotona, koska en nyt osaa sanoa, mikä osa noista rimoista on rakennuskäytöön ja mikä on hukkapätkää. Kun niitä tolppia tarvii kuitenkin ainakin 6..

Tänään ohjelmassa koirien kampaus & manikyyri nyt ainakin, kattoo mitä muuta sitä jaksaa/saa aikaseksi. Se mun päiväuniaikakin meni jo, en mä tähän aikaan enää sänkyyn mee. Pitänee keksiä jotain siksi aikaa et noi koirat kuivaa aamulenkin jäljiltä kampausvalmiiksi. Jotain... Joo hei!

Bueno

Pitää varmaan alkaa myydä itteensä pian kun raha-asiat ahdistaa, vituttaa ja on vaan ihan totaalimahdottomia. Sain tänään sovittua sen maksusuunnitelman ja se meni just niinku olin sen suunnitellutkin, ihme kyllä, mutta kalliiksi se tulee silti. Mä oon nyt suorastaan huolissani siitä, miten pärjään.. Vaikka mies aina sanoo et sille pitää puhua jos menee heikosti rahallisesti, mutta kun minäitte pärjään vaikka verenmaku suus. Perkele. 

No muttapa. Mä nukuin hyvin! Heräsin ekan kerran jo neljältä ja olisin noussut, mutta en halunnut herättää miestä ennen kuin sen kello soi. Sitten kun se soi, olin taas nukahtanut ja siinä vaiheessa nouseminen olikin jo vähän vaikeampaa. Olimitenoli, hyvin meni yö. 

Aamulenkki oli kans ihan jeba, vaikka rusakonpenikat kiusaski koiria. Ne hyppelehti aina palanmatkaa meitä karkuun mut sit pysähtyi ja sama toistuu. Koira II kävi aivan kierroksilla! Sit meidän ihanaa aamurauhaa rikottiin kun naapurin autiotalossa oli nurmenleikkuu käynnissä siinä kuuden aikoihin... Kaikkee kanssa!

Muuten onkin ollut aika laiska päivä. Kaupassa kävin ja koirille lihaa sulattelen, vielä pitäis pakata ne takasi pakkaseen annospusseissa. Huoh. Kuntopiiriä tein ja sain oikean käden ranteen niin kipeäksi että piti kaivella vanha rannetuki esiin. Onneksi oon moisen aparaatin säilyttäny. Nyt kun vasen käsi alkaa olla vähä niinku käyttökunnossa, on oikeassa vikaa. Just my luck!

Eipä mulla taas kummempia.. Ruokaa sais laittaa, joten sinne mars! Pai! 

Pinnallista

Mun tekis kauheesti mieli kirjottaa vaikka mitä, mut en vaan osaa keskittyä kun mies on kotona. En tiedä mikä siinä on... Päätin nyt kuitenkin aloittaa, koska miksi ei?

Perjantain teksti jäi väliin kun olin koko päivän siellä Seinäjoella. Rahaa meni vähän vitusti, mutta sain uusia vaateita, jotain käyttötavaroita, ruokaa ja uimahallikortin. Ehkä parasta, kun sain ranneketjun korjattua ja kun siellä sattui olemaan alessa.... 😅 Niin, mun oli pakko ostaa hopeinen nilkkaketju, koska se oli 10 € normia halvemmalla ja oon aina halunnut nilkkaketjun. Mulla oli joskus, mut se oli jotain sekoitepaskaa, kun siitä lähti väri joka maalas jalkoja. Ei kiva. Ton aidon hopeisen ei pitäisi tehdä niin.

Mulla on paljon kuvia. Tässä ensimmäinen!

Mä en olis kyllä oikeestaan voinu uskoo et tää on niin helppoo. Luulin, et en pystyis olemaan juomatta kun mies juo, mut se on sujunut varsin mallikkaasti jo kolmena viikonloppuna peräkkäin.

Tänä aamuna ei juuri ollut voimia herätä, mut oli vähän pakko. Saunan takia käytin koirat eilen aiemmin pihalla, joten niillä alkoi olla hätä. Syvä uni on taas jonkun muun unikuvassa ja muutenkin vähä niin ja näin..

Sitten on vielä eilinen HIIT. Se meni oikein hyvin mielestäni. Sitten multa loppuukin kuvat. Ei maha mittää!

Nyt mun pitää mennä, kirjottelen sitten huomenna ihan tunteella. Heipat! 

Tekstin otsikko

Mulla soi päässä "It's raining men" -biisi ja se on ärsyttävää. Mä kuuntelin just kaks tuntia putkeen musiikkia ja just tämä sieltä kaikkien joukosta jäi päähän...

Nukuttua tuli taas, ihan sillee kohtuuhyvin. Vähän ehkä lyhyeksi jäi taas mutta mutta.. En mä oikeen voi mennä nukkumaan enää tuon aiemmin niin sit pitää pärjätä vähemmällä unella. Viikonloppuna sit taas nukkua koko viikon vajeet pois. Sunitelma.

Mä oon miettinyt. Oon miettinyt uusia kesävaatteita! Alunperin oli tarkoitus laihtua kesään mennessä niin että mahtuu vanhoihin, mutta kun se nyt ei enää oo mahdollista, niin ehkä pitäis radikaalisti hyväksyä tilanne tälläisenä kuin se on ja mennä vaatekauppaan paksukaisena. Toinen vaihtoehto on käyttää talvivaatteita, mut se ei houkuttele. Huomenna Seinäjokeen syömishäiriöpolille, arvatkaas kuka poikkee Ideaparkin kautta!

Jee uimahalli aukee ens viikolla! Pääsen testaamaan, osaanko vielä uida 😅 Tulee näihin mun reeneihin vähän vaihtelua kun ajattelin keskiviikkona aloittaa juoksuharrastuksen ja sen perään uintia. Oon ihan jopa panostanut! Ostin uimapuvun, vedenkestävän älykellon, juoksukengät ja piilolinssinestettä että saa piilarit pois päästä uinnin ajaksi. Vielä kun olis kunnolliset silmälasit nii mul olis kaikkee! 

No, keskiviikkoon saakka harrastamme ihan maaurheilua täällä kotonurkilla. Tänään rikottiin ennätyksiä! Käytiin semmonen reipas pikku aamukävely tuolla, aivan ihana ilma! Ei tuullut yhtään ja on jännää seurata kuinka ilma lämpenee kun aurinko kipuaa ylöspäin. Lähtiessä oli vielä mukavan kirpsakka, mutta lopetellessa jo melkein kuuma. Lenkkeilykuvan pokaalit tuli matkasta, ajasta ja poltetuista kaloreista, joita oli 860.  

Aamuisin ei vaan jaksa. Vaikka kuinka yrittäis olla reipas, niin ei tuu tota aerobista, mikä olis parempaa painonhallintaan, kuin "painonhallinta". Ks. Eilinen postaus kuvineen. 

Sitten mulla on enää yks kuva. Se on eilinen kaloritasapaino. Pakko tunnustaa, että vaikka mun pitäiskin kulutuksesta riippumatta syödä se tuhatyheksänsataajotain kaloria, niin enpä onnistunu eilen siinäkään. Vajaaksi jäi ja vieläpä aika pahastikin. Johtunee siitä, että unohdin välipalan kun olin liikenteessä just silloin. Ei kaikkee voi muistaa! 

Eilen jäi sisäliikunta kokonaan välistä, samasta syystä kuin välipalakin, joten taidan tehdä kuntopiiriä tänään. Olen opetellut joustamaan! Ennen ei olis tullut kuuloonkaan että tehtäis minään päivänä mitään muuta kuin sitä, mitä kalenteriin on merkitty. Eikä kyllä sekään että reeni jäis kokonaan välistä, vaan selvisinpä eilisestä hengis ilmankin. Hyvä mä! 

Juhannus ressaa, koska Korona. Mä en oikeesti uskalla suunnitella mitään, kun kuitenkin pandemia räjähtää käsiin just ennen jussia ja kaikki menee vituiksi. Jos niin ei käy, me vietetään kiva juhla kivalla porukalla, mutta kun mun säkä niin tottakai niin käy. Olis niin mahtavaa miettiä pelejä ja semmosia, mut ei vaan nappaa. 

Jaa-a, kai sitä pitää lähteä käymään kylällä. Tarvii leipää, maitoo ja jotain mistä voi kokata. Mulla on huimat 9 € tilillä niin niillä nyt sitte kunnolla shoppaileen. Jee. No, kyllä sillä nyt huomiseen pärjää, uskoisin. Jos käy nyt heti niin saa sitten pyykkikoneen päälle ja ehkä tiskarinkin, niitä kun en viitsisi vahtimatta jättää. Mitä tahansa voi tapahtua! Menee oikosulkuun ja palaa koko tupa tai sit vesiletku räjähtää ja kohta on kosteusvaurioita jajajaja. Vähemmän ressiä, kun ei vaan jätä niitä vahtimatta. Eli joo, mä meen. Pai!

Jäykkä hinkuyskäkouristus

Tulipas nukuttua hyvin! Edes avoimesta tuuletusikkunasta kuuluville äänille haukkuva koira ei ollut este, vaan pieni hidaste. Lähetän kiitokseni haukunestopannan keksijälle! Ei oo moneen viikkoon tarvittu mutta helkkarin kätevä olemassa sit kun tilanne on se. Mut unikuvaan! Nukuin syvään ja hartaasti ennen kun pantaa piti lähteä etsimään, sen jälkeen syvä uni loppuikin.. Ei se mitään, hyvillä fiiliksillä heräsin uuteen, ah niin ihanaan päivään. 😊

Sitten käytiin lenkillä. Päivitin eilen Samsung Healthin ja sinne tuli uusia juttuja! Tommonen tarkempi sykeanalyysi:

Aika mielenkiintoinen minusta ja paljon edeltäjäänsä selkeämpi. Tässä vielä selitteet noille alueille.

Rokotus ei sattunu yhtään, ei tullu sivuoireita, eikä särje jälkeenpäinkään. Eli kai vois sanoo et se meni aika hyvin? 😊

Mä älysin jotain vasta eilen. Mun pitää syödä toi 1932 kcal joka päivä, koska se on laskettu mun aktiivisuustason mukaan. Myös kulutus on laskettu sen mukaan, mut jos se menee yli, niin ei silti pidä syödä enempää. Ei ainakaan, jos haluaa tiputtaa painoa. Eilen söin sen minkä söin ja pääsin tarpeeksi lähelle tavoitekaloreita. Liikuinkin. Nyt mä siirsin tän laskurin pois näkyvistä tuola sovelluksessa, koska tälläkin hetkellä se väittää mun syöneen liikaa, eikä siihen pidä uskoa. Jos se sanoo et "Hyvä" niin se ei välttis ookkaa niin hyvä. (Tähän se leukaansa hierova emoji.) 

Eilinen HIIT:

Jaa-a, päiväkahvit alkaa olla juotu, joten vois lähtee tiskaamaan koiraa. Katellaan 😊

Soittoaika

Eläinlääkärille, koska Fian labravastaukset. Terveyskeskukseen, koska jäykkäkouristusrokote. Perintätoimistoon, koska maksusuunnitelma. Kaikkialle eri soittoaika, nyt pitää olla hereillä.

Aloitetaan toissayön unikuvalla, koska sillä on nyt paljon merkitystä.

Tuli vähä nukuttua.. Lauantaina olin kuskina ja pääsin vasta kolmen mais nunnimaan. Lääkkeet tietty ottamatta, koska enhän mä voisi ajaa... Yö jäi melko lyhyeksi, mutta joka minuutin otin sitten sunnuntaina takaisin! Ihan hirvee herätys eilen, kun joka paikkaa särki ja muutenkin olo ihan kuin puusta pudonneella. En siis suosittele kenellekään lääkkeensyöjälle yhtään mistään syystä iltalääkkeiden väliin jättämistä. No, sitten tietysti piti taas viime yönä tasata tilejä ja se näyttää tältä:

Eli lyhyestä virsi kaunis. Menin illalla sänkyyn jo ysin jälkeen ja pyörin levottomasti kuin puolukka väärässä paikassa. Hirvittävän tuskallista! Nousin sitten ennen puoltayötä käymään vessassa ja otin samalla puolikkaan Tenoxin. Jopas alkoi rauha laskeutua maahan ja ihmisillä hyvä olla jne. Aika kauan siinä meni ennen nukahtamista mut ainakin se levottomuus oli poissa... Kun miehen herätyskello sitten vihdoin soi, pompsahdin ylös, olinhan suunnilleen koko yön odottanut että olispa jo aamu. 

Jännää, miten lyhyiden yöunien jälkeen on enemmän hereillä. Eilen en jaksanut tehdä yhtään mitään noustuani, mutta tänään lähdin ihan normisti lenkille heti viiden jälkeen kun mies ensin lähti töihin. Olisin vielä jatkanut pidemmällekkin lenkkiä mutta kun alkoi ilma lämmetä taas sen verran et katsoin parhaaksi suoriutua vaan kotiin.. 

Eläinlääkärin kanssa juteltu. Fian pissanäyte oli tosiaan labrassa bakteeriviljelyssä, mutta siellä ei näkynyt mitään. Nyt testiin tulehduskipulääkekuuri. Lisäksi pitäis saada se juomaan enemmän. Hunaja veden sekaan ei toimi, pitää kokeilla jotain lihalientä tms. Jos löytyis suolatonta versiota. Lähden kohta käymään kaupassa, siellä se selvinnee.

Niin, se terveyskeskus... Mua puri koira. Oma koira. Vahinkohan se oli, mut perkeles että otti kipiää. Koirille tuli jostain riitaa ja ne päätti ottaa yhteen. Mä päätin mennä väliin. Niin ei kuulemma koskaan saisi tehdä, mut en viittiny kattoo vierestä kun ne teurastaa toisensa, niinpä sitten teurastutin itteni. Siinä sitten tuli mieleen, että mun jäykkäkouristusrokotus on mennyt vanhaksi noin neljä vuotta sitten.. Nyt pitää siis selvittää mahdollista ens kertaa varten, että missäkoskakuinka sen saa uusittua... 

Maksusuunnitelma. Mun pitäis tietää, paljonko pystyisin lyhentämään kuukausittain. En yhtään? Mut kai se on vähän pakko... Jos nyt jotenkin sais pysymään kasassa tän velkajärjestelyn, edes jotenkin. Vaikiaa, mut uskon et se on ihan mahdollista. Ehkä. 

Noniin, kaupassa käyty. Kyllä rupes vesi uppoomaan ku heitti vähä vasikkafondia sekaan 😅 Nyt pitää vahtia ettei ne juo liikaa kerralla ettei tuu sit ylös. Raikasta vettä tottakai vieressä kippo, mut arvatkaapa kumpi kinostaa enemmän! 

Huomenna kasiksi rokotuksille. Sain onneksi oman kunnan neuvolaan ajan, nyt pitää vaan selvittää missä se on 😁 Eiköhän tuo jostain löydy, netin mukaan pitäis olla terveysaseman tiloissa ja se nyt on jo melko tuttu paikka. Mua vähä jänskättää kyllä, oon saanu viimeks rokotuksen yläasteelta lähtiessä -06 eikä mitään muistikuvaa millasta se oli... 

Jaahas. Se taitais olla kokkausaika. Niinkin jännää safkaa aattelin kuin pinaattikeitto suoraan pakkasesta. Munat jo keitin niin nyt tarvii enää vaan sulatella itse soppa. Eli sinne siis, heipat!

Jee!

Mä tein sen! Mä kävin haudalla ja vieläpä kahdesti. Oli varsin murheellisen näköinen kun menin, kummaa, että selvästi siellä on joku käynyt mutta ei ole viitsinyt mitään tehdä 😔 No, mä kävin sitten ostamassa kukkasia ja istuttamassa ne. Ei kovin kummosia, mut on se nyt ainakin parempi kuin ennen. Täs rahatilantees en nyt vaan pystyny parempaankaan...

Mulla olis unikuvaa, lenkkeilykuvaa, kalorikuvaa, ynnäsunmuutakuvaa, mut mua ei nyt oikein huvita. No unikuvan voin laittaa nyt kun se kerrankin on niinkuin suoraan oppikirjan sivulta! Kesto hyvähyvä, melko yhtenäistä ja syvääkin unta jonkin verran. Cool! 😎

Mä oon tässä yrittänyt vähentää kahvin juontia. Eilen join vaan 5 kuppia ja se on jo aika vähän normiin verrattuna, mut sen verran kuitenkin tämän huomas että haukotutti koko päivän niin maan perskeleesti. Tänään nyt on sitten mennyt jo nelä kuppia eikä kello oo viel ysiäkään, mut kun se on niin hyvää! Ei maha mittää..

Nauratti ja itketti aamulenkillä, kun täällä sitä ollaan maalla villieläinten armoilla. Meillä jäi lenkki kesken, koska joutsenet. Niitä oli 11 päätä tuola pellolla ja 3 niistä liikkui jossain välissä niin lähelle tietä, että enpäs uskaltanutkaan kävellä koirien kanssa ohi. Keriittiin nyt sentään aika pitkään kävellä ennen tätä loppua, vaan jäi ärsyttämään kun mieli olis tehnyt vielä jatkaa. Ei maha mitään, luonto voitti 6-0. 

Eilinen päivä meni ruokailun kannalta huonosti. Söin aamupalan, lounaan ja iltapalan. Pitkän päivän syömättömyyden jälkeen uppos illalla sitten kaks tonnikalakerrosleipää 😁 Oli niin paha kalorivaje et olis ollut ihan sama mitä syö kun kaikki menis kuitenkin rajoihin. Ja kuten kuvasta näkyy, ei sekään riittänyt. ("aamiainen"-kohtaan merkkaan koko päivän kahvimaidot, eli tuohon aikaan en syönyt mitään)

Testasin muuten ekaa kertaa crosstraineria! Semmonen on tua meidän ulkorakennukses. Sen kunnossa olis kyllä hieman sanomisen varaa, mutta hyvin sai hien pintaan silti niin eikö se oo vähä pääasia. En viittinyt kauheen kauaa näin ekalla kerralla jatkaa, kun jalkalihakset väsyi ja käsikin taas vittuili. Illalla kun pääsin kotiin kaupunkireissulta niin käsi oli jo ihan sanalla sanoen kipeä. Sen siitä saa, kun kantaa painavia koiranruokalaatikoita itte, kun ei tarvi auttaa!

Mulla on taas joku vähättelypäivä. Totesin, et oon niistä muutamasta miljoonasta Samsung Healthin käyttäjästä parhaan parin prosentin joukossa ja eka oli tosi hyvä fiilis. Sit rupesin miettiin et ehän mä liiku paljon mitään, aika helposti tohon pääsi, varaa olis parantaa rutkasti yms.. Miksei joskus, ees joskus, vaan voisi olla iloinen siitä että on onnistunut jossain..? Hei, mä pärjäsin! Nnoup.

Muutenkin vähän semmoinen lässähtänyt olo, melkein jopa väsynyt, mutta ei nyt aivan kuitenkaan. Jotenki ei nyt vaan napostele mikään... Tekis mieli keittää lisää kahvia mut mites se vähennys? Tietysti vois nostaa painavan puonsa tästä tuolista ja mennä tekemään jotain järkevää. Kaupassa vois käydä, koirien kampaamista on tietty aina, tiskikoneen tyhjäämistä, puutarhan kastelemistä. Kaikista noista on tekemistä ehkä yhteensä kahdeksi tunniksi. Ehkä. 

Räknäsin eilen parin tulevan kuun budjettia. Ens kuussa on juhannus, se pitää ottaa huomioon, sen lisäksi että Jida pitää rokottaa ja piilareita tilata. Siirsin siis ens kuulta heinäkuulle kaiken minkä voin. Nähtäväksi jää, miten paska päätös tämä oli, mutta kun juhannus taitaa olla koko kesän ainut tapahtuma niin olis kiva jos ei olis aiva köyhä silloin... Mun sisaruksia ja miehen kavereita tulis meille grillaileen ja saunomaan yms. Odotan niin innolla! Siks haluun panostaa. 

Laskin myös vakuutukseni yhteen ja järkytyin. Mulla ihan oikeesti menee omaan tapaturma-, Jidan henki- ja vastuu-, Fian samat- + ell-, auton liikenne- ja kasko- sekä uuden puhelimen vakuutuksiin 979,22 € vuodessa! Se on ihan järjetön summa massia, melkein 150 € enemmän kuin mitä mä saan kuukaudessa käteen! Nyt oon pähkäillyt pääni puhki, et missä noista vois säästää, mut en mä uskalla irtisanoo mitään. Koirat kuolee ja auto kolaroi ja itellä irtoo pää saman tien kun katkasen vakuutuksen 😕 Sit vitutaa.

Jaa-a. Mitäköhän jotaki sitä tekis... Ei nappaa, ei yhtään. Niin juu, ruokaa vois varmaan alkaa laittaa. Joka tapauksessa heipat nyt, jatketaan taasen!

Elämä on peli

Iso peli. Siinä on erilaisia tehtäviä ja onnistumisesta saa pisteitä. Se, kenellä on eniten pisteitä nukkumaan mennessä, on voittaja. Pistetaulukko jääköön kirjoittamatta, mut mä sain taas eilen aika hyvät pisteet! Mä onnistuin urheilutavoitteessa: 2 lenkkiä, sisäliikuntaa ja hyötyliikuntaa. Mä onnistuin syömisessä kuudesti ja onnistuin syömään tavoitemäärän, kulutin vaan syömiseen nähden liikaa. Mä onnistuin unirytmin kanssa, 4.45 ylös ja 21.15 maate, niinkuin viikolla aina.

Mä olin eilen hyvin iloinen, kun tajusin, että en oo enää vaan "jonkin verran aktiivinen", kun nyt sain merkitä aktiivisuustasokseni "aktiivisen". Mä en oo ihan varma, se on vähä siinä ja siinä, saisinko laittaa peräti "hyvin aktiivinen", mut mennään nyt tällä kolmostasolla tässä vaiheessa. Tiätteks, mitä aktiivisempi on, sitä enemmän pitää syödä, ja mä joudun jo nyt vetään ton kakstuhatta melkein. Sitäpaitsi, jos aliarvioi itseään, voi yllättyä vain iloisesti!

Mulla on aina joku ongelma aamulenkkeilyn suhteen. Ensi se oli se, et kun lähdin suoraan sängystä tyyliin, niin en jaksanut kovin pitkälle. Nyt mä käyn vessassa, juon puoli litraa vettä, pesen hampaat, juon kupin kahvia ja sit lähen, niin jaksais vaikka minne, mutta iskee jäätävä pissahätä aina kesken kaiken. Pitäis taas löytää se kuuluisa kultainen keskitie, mutta missä, oi missä, se mahtaa tällä kertaa olla?! Tänäänkin olisin voinut hätistellä ennätyksiäni, mutta en päässyt seittemääkään kilsaa ennen kun piti puolijuoksua tulla kotiin ja vessaan..

Mulla on tänään taas kaupunkipäivä, kun Kennel Rehu -autolle pitää raahautua koiranruokaa hakemaan. Olis ihan pakko käydä iskän haudalla ja kattoa sinne jotain kukkasia, mutta kun sinne meneminen on nykyään ihan kamalan vaikeeta. Joka kerta kun käyn, ajan hautausmaan ohi ja joka kerta mietin, et ens kerralla meen käymään. Mua ihan hävettää, kun en oo koko keväänä käynyt. Toivottavasti iskä kuitenki tietää, et en mä oo unohtanut, enkä tuu koskaan unohtamaan! 💗

Unikuvaa ei nyt tuu, kun kello oli yön lataukses. Muistin sen just ennen nukahtamista, mutta en jaksanu enää nousta. Kuitenkin, menin nukkumaan ysin jälkeen ja nousin ennen viittä ja nukuin kuin tukki. En ees rekisteröinyt sitä et mies jossain vaiheessa raahautui sohvalta makkariin. Se jää aina kattoon telkkarii kun mä meen nukkuun, mut mä vaan tarvitsen vähän enemmän unta. Haluan herätä miehen kanssa aamulla aikaisin, niin mun vaan on mentävä mummo-aikoihin nukkumaan. 

Mun paketti on lajiteltu Seinäjoella viiden jälkeen tänäaamuna! Se tarkoittaa, että mä saan sen käpäliini jo tänään 😊 Sielä on siis ne uudet lenkkarit ja tulee todellakin tarpeeseen! Mulla on laastarit molemmissa kantapäissä sattuneesta syystä.. Viimeks kun sain paketin, niin saapumisilmoitus tuli jo klo 8.36. Olis vähän siistiä jos toikin tulis nyt heti aamulla! Mä rakastan paketteja, jos ette vielä oo huomanneet 😅 Kunpa ne olis sopivan kokoiset! Mulla on yleensä 37 kinttu, mut Salomonin kokotaulukon mukaan piti tilata kokoo 40. Nyt mua odottamisen päätteeksi pelottaa ihan simona, et jos ne onkin nyt kolme kokoo liika suuret. Tulee kyllä itku!

Palatakseni vielä aiheeseen eiliseen, eli tää lapsuusjuttu. Siskokin kirjoitti muisteloita niiltä ajoilta. Mulle tuli ihan paha mieli, koska muistin ne asiat mitkä sisko mainitsi, mutta ne tuli esiin mielen perukoilta vasta kun luin ne näytöltä. Mä en oo siskooni paljon nuorempi, mun kai periaatteessa pitäis muistaa samat asiat. Joku kyllä sanoi, et ihan tää sairaus itsessään, tai sit lääkitys, voi tehä tommosta. En oikein tiedä uskonko tuohonkaan... 

Se olis taas viikonloppu tulonpäällä. Selvällä linjalla olin aikonut jatkaa, tai siis olen/aion. Siitä tuli viime viikonloppuna niin kovin hyvä fiilis, et haluun kokeilla uudelleen. Eikä se ees oo niin vitun vaikeeta, kuin miltä se tuntuu silloin kun juo. Juovana ajattelee, että ei halua olla ilman kun se on niin tosi kivaa ja rentouttavaa ja varsinkin mukavaa sekä hauskaa ja krapula on siitä ihan kohtuullinen seuraus. Jos ei vielä tiedä, kannattaa ehdottomasti kokeilla krapulatonta heräämistä viikonloppuaamuna! Vahva suositus 👍 

Jaa-a, se olis taas koirien ruoka-aika. Punnitsin ne sielä tohtorilassa ja molemmat oli vähän laihtuneet, mikä tällä liikunnan määrällä ei varsinaisesti ole mikään ihme. Eilen pakkasin niille annospussit pakkaseen, niin laitoin kumpaisellekin 25 g enemmän kuin ennen. Saa nähdä, auttaako se, vai pitääkö lisätä vieläkin. Toi satsi minkä teen pakkaseen, riittää kaks viikkoo, niin kokeillaan nyt tosiaan sen aikaa tällä ja punnitaan otukset ennen seuraavaa pakkausoperaatiota uudelleen.. 

Niin tosiaan, se ruoka. Heipat!

Korttitalo

Musta tuntuu et mä oon, tai tarkemmin, mun elämä on. Mä oon just saanut kasattua sen valmiiksi ja siitä tuli hieno, mutta mikä tahansa pienikin tuulenvire saattaa kaataa koko paskan. Jos tiiät mitä tarkotan. Pitäis osata nauttia siitä, että se on kasassa, eikä tuhlata energiaa murehtimiseen. Kaatuu se kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, mutta kannattaako sitä jäädä odottamaan...? Ei minusta, en vaan oikein osaa. Mietin, voisko sen liimata niin, ettei se kaadukaan (tähän se leukaansa hierova emoji). Juu, taidan kokeilla EriKeeperiä tähän!

Mä menin eilen oikeen aijjoos nunnimaan, olin siis jo ennen ysiä sängyssä. Hetkihän siinä nyt aina menee nukahtamiseen, se on selvää. Aamulla oli mukavasti levännyt olo, nukuinhan mä melkein täysmittaiset unoset ja syvää untakin tuli normaalia enemmän. 😊

Eilinen oli oikein semmonen mukava päivä. En mä paljookaan tehnyt, enkä osaa erotella siitä yksittäisiä positiivisia puolia, mutta oli hyvä fiilis kuitenkin. Sain mä ainakin vähän urheiltua. Muu harjoitus on tällä kertaa veden kantamista saunalle. Ei me eilen saunottu, mutta tänään olis tarkoitus. Kannoin vetet valmiiksi kun ei nyt oikein sattunut olemaan muutakaan tekemistä. 

Ai niin, kuntopyöräily oli HIIT, eli siitä kuva ihan vaan kirjanpidollisista syistä 😅 Vaikkakin sykekäyrä kulkee taas ihan miten sattuu. Ei anneta sen häiritä!

Tänään tehtiin vähän pidempi aamulenkki, kun silloin aikaisin näytti siltä, että tänään sataa. Ei piskoakaan tullut ja nyt taivas on kauniin vaaleansininen pilvenhattaroilla koristeltuna. No, ei se varmaan hukkaan mennyt sekään, luulisin. Aamulenkkikuva:

Onks mun blogissa liikaa kuvia? Saa kommentoida! Niitä on kahdesta syystä: Mun on helppo seurata kuntoni kehittymistä, kun haen avainsanalla vaikkapa "kuntopiirikuva", niin se näyttää ne kaikki järjestyksessä. Siitä sitten vaan selaamaan ja toteamaan, että esim 3 viikkoo sitten pärjäsin noin ja tänään näin. Fiksua. Toinen syy on se, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja oletan, että lukijan on helpompi etsiä haluamansa tieto kuvasta kuin lukea rivitolkulla diipadaapaa ja numeroa numeron perään.. 

Joten sen kunniaksi vielä yksi kuva! Kalorit jäi vajaaksi, vaikka söin jätskiäkin illalla. Emt onko sillä mitään väliä, kun kuitenkin söin enemmän kuin lepotilassa kulutin.. Pitää syödä hyvin että jaksaa, ne sanoo. Sen vois ajatella toisin päin, et mä varmaan syön ihan hyvin, kun mä jaksan. Eikös?

Mun veljellä on tänään synttärit, se on mua 7 vuotta nuorempi. Äiti kirjotti Perhe-ryhmään pitkän pätkän muisteloita niiltä ajoilta 23 vuotta sitten. Ne oli iloisia muistoja ne. Mitä mä muistan? Silloin kun äiti lähti laitokselle, iskä oli edellisenä päivänä käynyt kalassa ja toi kaks ämpärillistä affenia. Äiti oli monta päivää poissa ja me syötiin joka ikinen päivä perunamuusia ja savustettuja ahvenia. En oo syönyt mitään savustettua sen jälkeen, ei vaan mene alas. Mä muistan et iskä oli aina töissä, äiti oli meidän kaa kotona. Sisko oli jo ekalla, mä olisin ollu eskaris, mut eihän semmosia siihen aikaan ollut.. Kolme vuotta myöhemmin syntyi uus vauva. Kaikki mun muistikuvat on sekaisin, en tiedä oikeestikaan et mikä tapahtui -97 ja mikä vuosituhannen vaihteessa. Mä en vaan jotenkin nyt osaa hahmottaa sitä... Mut ehkä mun ei tarvii. 

Mulla oli hyvä lapsuus, turvallinen. Ei oltu varakkaita, mut aina oli ruokaa pöydässä ja vaatteet kaikilla päällä. Äiti ei juonut ollenkaan alkoholia, iskäkin harvemmin, tai ei ainakaan kotona. Mutta mistä ihmeestä johtuu semmonen juttu, et suurin osa mun lapsuusmuistoista on kivuliaita? Ei halua muistella, enkä tarkoita nyt niitä ahvenia. Itseasiassa koko mun elämä on semmonen. Masentuneena hyvätkin asiat voi satuttaa. Ehkä mä oon sitten ollut masentunut syntymästäni ihan viime kuukausiin asti. Nythän mulla on sellainen tunne, ehkä jopa ekaa kertaa, et mä oon ihan oikeasti elossa! 

Mä olin herkkä lapsi. Mä muistan tilanteita, joissa oon tuntenut negatiivisia tunteita. Mä tavallaan tiedän, että hyviä aikoja ne oli, mut mun muistikuvat on mustia. Kävin ensimmäisen psykoterapian alkaen siitä kun olin 12-vuotias. Kun kävin toisen terapiani päälle kakskymppisenä, niin pyysin lasten- ja nuorten psykiatrialta mun paperit, jotka sitten tän jälkimmäisen terapeutin kanssa käytiin läpi. Mä en muistanut ku pieniä pätkiä sieltä täältä. Tavallaan siinä tuli elettyä se varhaisteini-ikä uusiksi, kun ei ollut juuri pohjaa mille niitä muistoja rakentelisi.. Enkä muuten tunnistanut tätä ensimmäistä terapeuttia muuta ku nimestä, kun näin sen telkkarissa tossa taannoin... 

Joo, se siitä aiheesta. Menee turhan synkäksi muuten.. Itseasiassa, se koko tästä tekstistä, mä lähen ruokkimaan koiria. Sii juu!