Huoh

Mä en taida olla aivan kunnossa.. Pakko kai se jossain kohtaa on myöntää. Väsyväsyväsyväsy, koko ajan on väsy vaikka kuinka nukkuis. Maha on ihan sekaisin, olo on kuumeinen mut ei oo kuumetta. Päätä ja lihaksia särkee. Ton massun takia soitin teekoohin ja huomenna pitää labroihin. Kahtoo ny!

Unet meni sen verran hyvin, et ei kyllä pitäisi väsyttää. Väsyttää silti! Olisin taas voinu nukkua enemmänkin, mut ei vaan anna luonto periksi pitkin päivää sängyssä makoilla, oli tossakin jo vähän liikaa...

Kuntoilukin meni hassusti. Ihan samanlainen reeni, joka perjantaina meni tosi hyvin, meinas tänä päivänä viedä multa hengen. Oikeesti, tuntui et jalat on hapoilla, happi loppuu ja henki lähtee jo vähän puolivälin jälkeen. Niin sitten vaan poljin loppuun asti, mut ei siitä kyllä hyvä olo tullu...

Mä haluaisin kirjottaa jotain järkevääkin, mut mun pää on ihan tyhjää täynnä. Ei hajuakaan mistään. Ehkä pitäis vaan oikeesti mennä sinne soffalle maate kattoon tv, kun ei nyt oikein mistään muustakaan mitään tule.  Nii et heipat... Ja sori!

Plaah

Ei oikein nyt.. Nyt ei oikein..

Jos nyt ne normit. Unikuva: Tuli nukuttua, syvääkin unta jopa. Olisin nukkunu viä lisääki mut ku Gigantista soitettiin ja herätettiin kyyläämään imurin persettä.. Siitä lisää ehkä joskus. Mut nyt se unikuva:

Pyöräilemässäkin kävin tuolla olkkarissa ja rikoin molemmat kuntopyöräilyenkat! Hyvä mä! 

Mitäs muuta.. Se imuri. Siitä oli hajonnu suulakkeesta se mekanismi joka laskee ne harjat sinne alle. Enhän mä voi puulattioita imuroida ilman harjaksia, tulee naarmuja, joten käytin tuotevakuutusta. Silloin kun ostin ton imurin niin sijoitin vähän ylimääräistä 5 vuoden tuotevakuutukseen, joka korvaa ihan kaiken, mitä imurille ikinä voi sattua. Aamulla sieltä sitten soitettiin ja pyydettiin lukemaan numerosarja tarrasta imurin pohjassa. Ehkä jo tällä viikolla on noudettavissa uusi suulake! Kätevää!

Oon kyllä ihan simoväsynyt. En tiedä miten ja miksi, nukuinko kenties liikaa? Ärsyttävää enivei!

Sydänhalvauksen meinas aamupalaksi aiheuttaa koira-nuorempi, kun sen sain käydä onkimassa ylös joesta. Se oli vissiin tippunut, vai liekö tarpeeksi tyhmä menemään tahallaan, muttei päässyt enää ylös kun penger oli niin jyrkkä. Sielä se sitten vaikersi vaimeasti, ihmettelinkin, kun yleensä se on DramaQueen ja huutaa kurkku suorana kun jotain edes meinaa tapahtua. Nyt uikutti hiljaisesti kun oli aivan oikea hätä. Ei voi ymmärtää... 

Taidanpa tästä lähteä esittämään et oon jotenkuten hereillä. Tai jotain. Heipat!

Punnitus #7

Mä en enää jaksa muuta ku nauraa. Ihan vitun sama! 800g lisää painoo viikossa. Eli 1,5kg kahdessa viikossa. Mä painan nyt enemmän kuin ikinä ennen, kuuden viikon laihduttamisen jälkeen...?? Missä vika? Ainut vähääkään lohduttava ajatus jonka keksin, on lihasmassan kasvaminen, mut enhän mä voi olla varma? Sitäpaitsi mun huippuälykäs älyvaaka sanoo et rasva-% on noussut takaisin siihen, mistä se laskemaan lähti. HV!

Mäpä nukuin 12 min syvää unta! Se on kokonaismäärästä aikalailla tasan 1%. Naurattaa jo tämäkin... Mä en osaa laihtua, enkä mä osaa nukkua. 

Nehän sanoo, et ihmisen pitäis tehä asioita, joissa on hyvä? Mäki osaan jotain! Oon nimittäin aika taitava kaikenlaisissa kotitöissä. Otin Kellon messiin ja laitoin käyntiin "muun harjoituksen". Sen lisäksi kävin kuntopyörällä rasvanpolttoreenin vähän entistä kovemmalla vastuksella. Rankkaa oli mut mä tein sen! En nyt jaksa laittaa kolmee kuvaa niin tää saa kelvata. 

Mä lupasin ottaa pari voimajuomaa ja "pistää siivoten tän törkyläjän". Siitäkin piti ensin riidellä, koska riitely on mun uus suosikkiharrastus (not), mutta nyt on hyvä mieli kun sai valmista! Oon siis pessy pari koneellista pyykkiä ja koneellisen tiskiä, vaihtanu lakanat, imuroinu, pessy molemmat vessat, kaikki peilit, pesuhuoneen seinät ja koko talon lattiat, sekä pyyhkiny pölyt. Aattelin viä lämmittää saunan ja laittaa iltapalaa siksi kun rakkaani tulee kotiin 💗

Se psykiatrimus soitti tänään vihdoinkin! Uskaltauduin kertomaan et oon käpälöiny lääkitystä itte, mut sen mielestä se oli ihan ok, onneksi. Kuulumiset se kyseli ja sit päätti et venytetään seurantaväliä viikosta kahteen viikkoon, nyt kun akuutti vaihe on ohi. Hyvin meni! 😊

Jaahas. Äiti opetti, et jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin voi olla hiljaaki. Mulla tulee mieleen enää asioita, jotka loukkaisivat tiettyjä henkilöitä, mikäli siitä lukisivat, niin varmaan paree et lopettelemme tähän. Pai!

Viekö tää tie koskaan perille?

Ei se varmaan vie, koska missä on perillä? Vaikka ajaisit 500km päästäksesi perille, nii et sä siel kyl kauaa ole. "Ei kauaa" on suhteellinen käsite, mut tiätte mitä tarkotan: "Perillä" ei oo enää perillä siinä vaiheessa kun sieltä on lähdössä eteenpäin. Joo, tässä päivän filosofiaosuus 😅

Unikuvaan. Syvää unta tuli niinkuin edellisyönäkin, tasan 1 %. Nyt vaan nukuin lyhyemmin, joten 1 % on vähemmän kuin eilisessä unikuvassa. No mutta, REM-unta on sentään alkanut tulla viime aikoina paljon, en tosin tiedä tykkäänkö siitä. Unien näkeminen ei oikeestaan koskaan oo ollut mun mielestä kivaa. Mut nyt se kuva. 

Sain hoitsun vaan kii. Sen pari päivää sitten lähettämäni viestin lisäksi soitin heti kasilta, ei vastausta. Soitin hetken päästä uudestaan, puhuu toista puhelua. Sit mietin ja tuumailin hetken ja soitin sihteerille, joka välitti mun viestin hoitsulle, joka puolestaan soitti mulle heti. Se sanoi, et on vastannut mun viestiin ja ihmetteli et kenellekköhän se on sen lähettänyt jos ei mulle. Kuitenkin sovittiin et puhelinaika sopii hyvin ja "tavataan" sitten puoliltapäivin. 

Mä oon tällä hetkellä aika tyytyväinen elämääni. Siis siihen, et oon pystynyt pitämään kiinni innostuksestani liikkumiseen ja siitä tulee ihan oikeesti hyvä mieli! Ruokailuasiat myös, vaikka nälän tunnetta ei juuri ole, niin saan pidettyä kiinni rytmistä. Ja edelleen, unirytmi on ollut oikein toimiva viime aikoina. Koputan puuta tätä kirjoittaessani, mut musta tuntuu et nyt se elämäntapamuutos onnistuu! Parisuhde voi hyvin ja oon yhä ihan rakastunut. Ei se asia miksikään ole muuttunut vaikka välillä vähän riitaisampiakin aikoja on ollut. Mulla on nyt ihan oikeesti kaikki hyvin! 💗

Mä oon tänään Facessa miettinyt asioita, jotka pitää mun pääni kasassa karanteenin aikana. Niitä on:

• Liikunta
• Koirat
• Blogi
• Viestittely/Facebook
• Puhelut/videopuhelut
• Musiikki
• Kokkaus/leipominen
• Huumori

Liikuntaa pyrin harrastamaan joka päivä, paitsi sunnuntai vapaa. Koirien kanssa harjoitellaan temppuja ja kerta viikkoon on turkkiterapiaa, eli molempien kampaus ja tarvittaessa pesu. Blogia kirjoitan aina kun mahdollista ja on inspis. Viestittelen lähes koko ajan tosi monien ihmisten kanssa ja Facebookissa julkaisen omia ja kommentoin muiden juttuja. Puhun puhelimessa parhaimmillaan neljäkin tuntia päivässä ja välillä videopuhelut on kivoja. Jännää, et musta on tullut melkein sosiaalisempi sen jälkeen kun lukittauduin himaan 😀 Musiikki soi aina. Ruuan laitan kahdesti päivässä ja leivon ehkä kahdesti viikossa, vähän riippuu. Ja huumori: Mä luen Feissarimokia ja Paskoja Kirppislöytöjä ja muutenkin etsin huumoria sieltä, missä muut et sitä näe. Eilen ryhmään linkattiin hiukan hyvä Korona-parodia, laitanpa linkin TÄHÄN.

Musta tuntuu ihan perjantailta. Moni asia jatkuvasti muistuttaa nyt olevan torstai, mut aina kun ajattelen esim. Mitä illalla, niin sieltä tulee perjantaisauna esimerkkinä. Mut ei se mitään, päivistä sekaisin menee vähemmälläkin. Perjantain ainut vika on punnitus, joka on myös sen hyvä puoli. Mä haluun nähdä, mitä painolle on tällä viikolla tapahtunut, vaikka toisaalta en haluaisi tietää. 

(kello on jo niin paljon et teksti saa nukkua hetken ja jatkan kun olen puhunut hoitsun kanssa ja käynyt pyöräilemässä)

Joo, hoitsu soitti. Me juteltiin sen 50min aikana varmasti yhtä paljon asiaa kun koko edeltävän vuoden aikana yhteensä. Välillä siellä vastaanotolla tulee hiljaisia hetkiä mut kun oon täälä omassa ympäristössä niin on jotenkin rennompaa ja juttu luistaa, en tiä. 

Kuntopyöräilyä ohjelman mukaan vähintään 5km kohtuusykkeellä. On niin tylsää yrittää pitää syke alle 130bpm niin nyt otin rajaksi 135. Se onnistui paremmin! Sai vähän polkeakkin, normaalisti vauhti on alle 10km/h mut tänään sai ajella jopa 12km/h! 

Jees. Nyt ripustelemaan pyykkiä! Heipat 😊

Mä oon hengissä vielä

Keksin otsikon, kun radiossa tuli biisi, jossa oli nuo sanat. Ei siis sen kummempaa merkitystä, vaikka se kyllä kieltämättä on totta: Mä oon hengissä vielä.

Ensimmäinen kuntopiiri/lihaskuntoreeni meni vallan mainiosti! Mulla on kolme eri ohjelmaa, joiden nimet mielikuvituksellisesti on Kuntopiirit I, II ja III. Numero merkkaa vaikeusastetta. Mä luulin etukäteen, et henki lähtee ennen ku saan ykkösen suoritettua ja että kolmonen on kaukainen haave, sitten ehkä joskus. Mitä vielä, suoritin osan 1 kunnialla loppuun ja olo oli tyyliä "mä jaksaisin vielä jotain" vaikka luulin että se olisi "eiiiiii, mä ne jaksha enää!" Ens kerralla sitten kokeilen kakkosta! (hehheh) No, pidemmittä selityksittä kuva:

Huomaa, miten kokonaiskesto on melkein 10min enemmän kuin itse reenin. Se johtuu siitä, että Kuntopiiri I koostuu viidestä eri liikkeestä, joita tehdään 4 kierrosta. Kierrosten välillä tauko. Yksinkertaista. 😊

Sitten piti vielä päästä lenkillekkin. Se osoittautui huonoksi ideaksi! Parin kilsan jälkeen jalka alkoi tuntua siltä et ehkä konttaan kotiin, mut en sitten kuitenkaan. Meinasin vetää väkisin vielä sen kolmannenkin kilsan, mutta annoin periksi ja tein uukkarin. Kuvasta näkee, miten vauhti vaan hidastui loppua kohden. Jostain vanhoista lenkkeilykuvista voitte kattoa mikä on normi. 

Perkeleen paska ei anna keskittää tuota kuvaa 😡

Vielä unikuvatus niin sitten on kaikki päivän kuvatukset täällä. Kokonaista yksi (1) prosentti syvää unta, muuten niin hyvistä unista. On se elämä kurjaa. No ei se oikeesti oo, mut olis ihan kiva joskus kun tulis sitä syvää unta. Kroppakaan ei kunnolla lepää kun nukkuu niin kevyesti!

Mä en nyt yhtään tiedä, pitääkö mun lähteä huomenna Seinäjokeen vai onnistuuko puhelimitse, koska hoitsu ei ole vastannut mun viestiin. Pitää soittaa sille heti aamulla kasilta, kun kympiltä pitää lähteä jos lähtee. Rehellisesti sanoen toivon että onnistuu puhelimessa... 

Mä sain tänään vihosen-viimeisen muuttolaatikon tyhjäksi! Se nyt toki oli täynnä koriste-esineitä, jotka ei nyt ainakaan vielä toistaiseksi pääse esille, eli muuttolaatikosta muualle piiloon. Jee. Mut mä tein sen!

Tulisiko tästä blogiteksti, jossa ei mainita kuin kerran sanat parisuhde, karanteeni ja Korona? Koska mä mainitsin ne just niin en voi sanoo ettei olis kertaakaan. Mutta yhtään sen enempää ei. 

Ei kai mulla sitten oikeestaan muuta. Lääkettä nassuun ja kultsia odottelemaan kotiin 💗 Jotain iltapalaa pitääs kehittää mut en oikein tiä mitä. Ranskiksii ja nakkei? Emt. Kattoo ny! Mut pai!

What ever

Aloitetaanpa pyöräilykuvilla, sillee pehmeä lasku tjsp. Elikkä vasemmalla on se rasvanpolttovideon treeni ja sit oikeella siihen lisää niin että sain puoli tuntia täyteen. Älkää kysykö miks kuvat hyppäs noin eri tasolle, en tiedä vastausta, enkä jaksa tehdä asialle mitään. Ei ku jaa, oikee kuva on pienempi ja tuo vetää alareunat toistensa tasolle... What ever

Unikuvaa ei tuu ku kello oli laturis vahingos koko yön. 

Mun hoitsu ei ookkaa kuollu Koronaan tai mitään muutakaan, se soitti mulle eilen. Se antoi mulle ajan torstaille. Siitähän sitä heräs vallan mainio ahdistus ja äsken laitoinkin viestin, jossa lukee että: 

Vastausta en oo saanut, mut lähetinkin hirveen myöhään ton viestin. En mukamas aiemmin keriinny... Ja tuossa kuvassahan tulee esille se, mikä siinä niin ahdistaa. Paljon ihmisiä. Odotushuoneessa voi olla porukkaa, vastaanottohuoneessa oli joku ennen mua, en osaa kuitenkaan käydä vaan sairaalalla, eksyn varmasti johonkin ostoksille samalla ja siellä taas on mahdollista törmätä ihmisiin. Eli pysyn mielummin poissa koko Seinäjoelta. Vaikka sitte varooksi jos ei muuta! 

Mä oon muuttanut mun viikottaista liikuntasuunnitelmaa. Alkuperäinenhän näytti aikalailla tältä:

Uus olis seuraava:

Maanantaina min 5km kuntopyöräilyä kohtuusykkeellä

Tiistaina rasvanpolttovideo kuntopyörällä

Keskiviikkona lihaskuntoa/kuntopiiri

Torstaina min 5km kuntopyöräilyä kohtuusykkeellä

Perjantaina  rasvanpolttovideo kuntopyörällä

Lauantaina lihaskuntoa/kuntopiiri

Sunnuntaina vapaa

Nyt kun tässä on muutama viikko kuntoiltu, niin osaa vähän paremmin sanoa, mitä, milloin ja miten paljon sitä jaksaa, miten kauan palautuminen kestää jne. Mä luulen, et toi uus suunnitelma on sellainen, jossa on haastetta, mutta josta pystyn pitämään kiinni. Lenkkeilyä harrastan iltaisin aina kun jalka sen sallii. Eilen käpyteltiin kolmisen kilsaa, tänään oli taas kipuja. Sen kans saa kyllä olla aika varovainen... 

Faceryhmässä tuli puheeksi et kuinkahan moni päätyy eroon kun joutuu katteleen puolisoa nyt 24/7 karanteenin vuoksi. Mä en sanonut mitään, mutta kiittelin luojaa siitä, et mun miehellä on työ. Vaikka nää illat yksin on pitkiä ja tylsiä, niin tekee hyvää olla välillä erossa toisesta, siis ihan kaikella rakkaudella. No, äsken tuli viesti et pääsee tänään jo aiemmin. Jee! Mut ei jee. No miksei jee? Kyllä se on aika jee. Oikeesti on. Ihan sillee aikusten oikeesti ja satavarmasti jajajaja. Joo.

Joo ei kai siinä... Mä meen tästä jonnekki tekemään jotain et hei vaan!

ViTTuuKo SeLiTäT?

En tiä. Tavallaan selitytyttää mut en oikeen osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Vaikka osaisinkin, kohdeyleisön valinta on ongelma. Julkaisenko sen Facebookissa omalla seinällä? Korona-ryhmässä? Kakssuuntasten ryhmässä? En tiä. Tänne nyt tietenkin voin kirjoittaa, mut kun haluaisin keskustella asioista ja yksinpuhelu nyt vaan on vähän tylsää. Mut ei se mitään.

Mä ihmettelen ihmisiä. Miten voi olla ottamatta tätä koko Korona-tilannetta vakavasti?! Tuntuu et jotkut ihan väkisin yrittää sairastuttaa ittensä. Onhan se tietysti niin, että kiva se on poistua kotoa miten tykkää, niin kauan kun se on mahdollista ja sit kun sairastuu niin valittaa et vittu kun mä oon nyt tosi kipee. Kas, ihanko totta? Kaikkein parhaat vielä nauraa toisten käsienpesulle ja haukkuu ne hysteerikoiksi. Mä oon onneksi menettäny uskoni ihmiskuntaan jo aikoja-aikoja sitten, niin mun ei enää tarvi..

Mä oon itte miettiny, et käyn kaupassa vain kun se on pakollista. Mä mietin syvällisesti, koska on oikeesti pakko. Onko se sitten, kun maito tai leipä loppuu? Vai silloin kun ei ole enää mitään mistä kokkaisi lämpimän ruuan? Vai onko se sitten, kun jäljellä ei oo enää muuta syötävää kun varpaankynnet? Ja kun pohdin sitä ääneen, niin toiset tulee kertomaan kuinka käyvät parin päivän välein kaupassa, koska miksi ei? Toisaalta mä melkein toivon, että tulis voimaan samanlainen ulkonaliikkumiskielto kuin esim Espanjassa, oppisivatpahan perkeleet olemaan.

Joo eiköhän se riitä tuosta aiheesta. Mennään vaikka unikuvaan. Unet aivan mallikkaasti meni, jostain kumman syystä nukahdin päiväunillekin vielä, vaikka yölläkin nukuin. Mutta eipä se mitään!

Pyöräilinkin taas. 

En mä tiä. Kai sitä vois lähtee ulkoileen tai jotain.. Nyt ei jaksa tarinoida edes.. Eli heipat!

Punnitus #6

Sehän meni kivasti. Huomaa et ollaan oltu karanteenis ja ainut mitä voi tehdä on syöminen... Painoa lisää sillee maltillisesti vain 0,7kg! No, mähän eilen sanoin et oon kyl ihan ansainnu tän... Possu mikä possu. Rasva-% on laskenut 0,1 prosenttiyksikköä! Se on junnannu 31,7 niin kauan ku jaksan muistaa, mut ei tänään 😊

Tänään oli myös mittanauhapäivä. Tulokset oli varsin ristiriitaisia, etten sanoisi. Johonkin vähän lisää, jostain vähän pois... En tiedä mikä on virhemarginaali, peilin edessä sen teen ja katson aina että mittanauha on paksuimmassa kohdassa ja suorassa. Mutta ne viimeisen kuukauden tulokset:

Käsivarret:

Vasen 36cm (+0,5cm) Oikea 36cm (+/- 0)

Reidet:

Vasen 66,5cm (-0,5cm) Oikea 67cm (-0,5cm)

Lantio 102,5cm (+1cm) 😡

Rinnanympärys 96,5cm (-2cm) 

Rinnan alta 76,5cm (-1,5cm)

Vyötärö 77,5cm (-1,5cm)

Unikuvan aika. Syvä uni on "ei ole", yön pituus on "liian lyhyt", hereilläolo on "yllättävän vähän". No kattokaapa kuvaa, kuva kertoo enemmän kun mun turhanpäiväinen jaarittelu! Ihan jees olo kuitenki oli noustessa, vain 60% minusta olis halunnu lyödä pään takas tyynyyn 😅

Meille meinas iskeä kriisi eilen. Mä totaalisesti kyllästyin siihen et mulle puhutaan ku vieraalle sialle, mua syytetään kaikesta ja multa ei koskaan pyydetä anteeksi kurjaa käytöstä. Niinpä mä sitten kilahdin, huusin pää punasena ja vetäydyin tietsikkahuoneeseen. Lähetin, joo niin aikuismaista mut evm, viestin et aion istua perse kiinni tässä tuolissa niin kauan et mä kuulen anteeksipyynnön. Mies yritti "ei ny jaksais riidellä" jne. Mut en kelpuuttanu, itseasiassa vastasin tuohon, että ei sitten puhuta! Sitten tuli kysymys vähän puskista, "montako kertaa pitää pyytää anteeksi?". Vastasin, et jospa nyt aloittaisit siitä ensimmäisestä. Sit se tapahtui! Ensimmäinen kerta varmaan, kun se nöyrtyi pyytämään anteeksi, sanoi että olen rakas ja sit me halattiin ja sit oli kaikki taas paratiisissa mallillaan. 

Tää oli meidän isoin riita selvin päin. Yleensä vaan heilutan häntääni kun tulee sitä nyrpeetä kommenttia, mut eilen mä päätin et nyt saa luvan riittää! Mies sen sitten kyllä tunnusti, että pitäisihän sitä katsoa kuinka toiselle puhuu.. Siis kun mä sanoin, et mä en ees käsitä mistä sille tulee tarve puhua mulle noin, kun itte ainakin yritän kaikella rakkaudella sille puhua, koska rakastan sitä. Sitä kutsutaan kunnnioitukseksi käsittääkseni ja meillä se on ollut yksisuuntaista. Saa nähdä tuleeko siihen muutos nyt tän kriisin jälkeen. 

Mä tajusin just et oon sadan gramman päässä siitä, mitä oon painanut ollessani painavimmillani! Eli mä oon laihduttanu 5 viikkoo ja tulos on se tuttu plus/miinus-nolla. No, tästä nyt sitten uutta puhtia! Tänään heti rasvanpolttoreeni ja sit vois käydä vähän lenkilläkin varovasti. Muuta ohjelmaa tälle päivää on koirien kampaaminen nyt ainakin. Katotaan jospa jotain muutakin sais aikaseksi, riippuen toki siitä, kuinka takussa nuo elukat on.. 

Se tohtori muuten soitti eilen ja pahoitteli, et ei keskiviikkona keriinnytkään. Ihan perus kuulumisten kysely ja kun kuului hidastuvaa, niin ei tehty lääkemuutoksia. Mä toki tein niitä itte, mutta kun musta tuntui et se oli välttämätöntä tähän väliin, eikä lääkäri olisi antanut lupaa. Nostin siis Voxran takaisin 300mg:aan, koska alkoi tuntua siltä että masennuspeikko on saapumassa oven taakse. Ja ihan tuntuis että ehkä se pyörsikin ympäri, ehkä. 

Tuntuu nyt et mikään määrä kahvia ei oo tarpeeksi. Oon juonu kolme isoa kuppia aamukahvia ja vielä tekis mieli. Ehkä pitäis vähän rajoittaa... Mutta joo, eiköhän tämä riitä tätä lajia, kun sanottavat on sanottu. Jatkamme taasen!

Karanteenihaaste

Aloitus klo 14.31

Mä perustin Faceen ryhmän kakssuuntaisille, jotka on huolissaan koronatilanteesta, haluavat jutella siitä, tai ovat yksinäisiä karanteenissa. Tämä, koska alkuperäisessä ryhmässä aihe on kielletty pahan mielen aiheuttajana.. No, mäpäs loin termin karanteenihaaste ja sinne tuli sitten seuraava: "Yritä kirjoittaa jotain tarinaa/juttua/novellia/päiväkirjaa 10 min ilman että katsot kännykkää kertaakaan tai luet Korona-uutisia." Ja minähän siihen sitten tartuin.

On muuten yllättävän hankalaa tämä kirjoittaminen, kun Faceen tulee ryhmän luonnin myötä uusia ilmoituksia malliin paljon, WAppiviestiä tulee, ja mulla on vielä monta minuuttia katsomiskieltoa. Mut mä päätin nyt onnistua!

Mä kävin äsken pyöräilemässä ja tein kaksi uutta ennätystä + siitä tuli hyvä olo. Tämmöösiä:

Tänään oli kuntoiluohjelman mukaan päivä vähintään 5km kohtuusykkeellä ja poljin sit saman tien 8km. Kaloreita paloi yllättävän paljon. Sain pidettyä sykkeen alle 130 mutta mun Samsung Health ei oo sitä mieltä että se olisi kohtuullinen, sen mielestä se on tarmokas. Oli miten oli, kuva on tässä:

Tämmösiä tarinoita näin päivällä, vähän eri kuviot kuin mitä aamulla oli, vaan oli miten oli, mun aika tuli täyteen! → Ilmoituksia lukemaan Faceen äkkiä! 😂 

Lopetus klo 14.44. Heipat! 

Jaaa-a

Tein Koronan riskiarvion täällä ja sen mukaan on epätodennäköistä että mun oireet johtuisi Koronasta, mutta että kotona lukkojen takana pitäis pysyä toistaiseksi. Se on nyt kuitenki semmonen juttu, että mun on vaan käytävä tänään apteekissa, ei oo vaihtoehtoja. Kukaanhan sitä ei voi tehdä mun puolesta, joten...

Mulla on siis oireita nenän vuotaminen, ajoittainen aivastelu ja yskä, ripuli, päänsärky, lihassärky. Ensimmäiset 2 selitän tavallisella nuhalla, yskän liialla sähköröökillä, ripulin ja päänsäryn äskettäisellä kahvimerkin vaihtamisella ja lihassäryn tottumattomuudella tähän liikunnan määrään. Kaikelle löytyy looginen selitys, vaan olisiko se Korona sittenkin se todennäköisempi, kas sitä kun en tiedä.

Jaa, katottaisko unikuva. Tuli taas nukuttua vähän turhan hyvin 😖 Olisin ehkä pystynyt vielä nukahtamaan hetkeksi miehen töihinlähdön jälkeen, mut en vaan jaksanu. Olin muutenkin siinä jo muutaman kerran heränny niin sama kai se on noustakki. Unet jäi lyhyeksi ja syvä uni olemattomaksi, mut ei mua kyllä oikeestaan väsytä.

Psykiatrin piti soittaa mulle eilen, vaan ei vain ei. Mä tunnen olevani nyt siinä kriittisessä vaiheessa, jossa pitkä hypo kääntyy syvään masennukseen ja olisin tarvinnut lääkäriä. Koska en sitä saanut, päätin ihan itekseni nostaa masennuslääkkeen takasi normiannokseen. Lisäksi haluan vähentää Olanzapiinia, joten teen sen. Yksinkertaista. Mä oon hyvin katkera siitä, että kukaan ei edes ilmoittanut ettei lääkäri soitakkaan. 

Mä päädyin taas eilen nettishoppailemaan kun tuli vähän massia. Tilasin sähköröökiin nesteitä, ittelleni meikkejä ja hajuveden. En malttaisi taas odottaa! Mä meikkaan tooosi harvoin, mutta päätin nyt tilata vähän jotain. Mistä sitä tietää vaikka innostuisinkin vielä meikkaamisesta? Karanteenipuuhaa maalata naamansa vappunaamariksi! 😂 Sähkörööki piti lopettaa kun tuo neste on loppunut, mutta prkl kun keksin, mistä saan lisää tuota makua, jota oon vuosikaudet vetäny, niin pakkohan se oli vielä tilata. Nikotiiniakin mulla on vielä vähän jäljellä, nyt tosin aion tehdä tosi laihan, alle 10%, seoksen. 

Mua jännittää huominen punnitus ja mittanauhapäiväkin on. Oon liikkunut säännönmukaisesti kyllä, mutta melkoista mättämistä tää viikko on kuitenkin ollut. Mä voisin veikata, että tulos on +/- 0, mutta sehän selviää sitten huomenna. Olisin kyllä tällä possuilulla ansainnut pienen painonnousun, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. 

Se oli kai sitten tältä päivää tässä, kun ei tuu muuta mieleen. Pai!

Jospa jotain

Mulla olis paljon kuvia. Mennään järjestyksessä, eli unikuva ensin. Ihan ok unet tuli nukuttua vahingos!

Sitten mä kävin pyöräilemässä. Tänään oli vähintään 5km -päivä ja poljin sitte just tasan sen. 

Sitten mä kävin Kauhajoella vähän ostoksilla. Ostin kaikenväristä, mutta tärkein ja se mitä menin hakeen, oli geelipohjalliset kenkiin! Eli mä pääsin lenkille! 16 päivää oikeestaan kokonaan ilman ulkoilua, nii ettepä tiiä miten hyvältä tuntui!

Aattelin nyt näin aluksi lenkkeillä joka toinen päivä jalan sallimissa rajoissa.. Vähän alkoi loppulenkistä kinnata niin huomenna sitten lepopäivä ja niin edespäin. Nyt yritän tehdä sitä, mikä ei varsinaisesti kuulu mun toimenkuvaan, eli kuunella kroppaani, tai tässä tapauksessa jalkaa. 

Rikoinpa viä ennätyksenki! Se tosin johtuu aika varmasti siitä, että lenkki oli sattuneesta syystä hyvin lyhyt, joten keskimääräinen vauhti kahdella kilometrillä on helpompi saada alas, kuin viidellä. Yksinkertaista matikkaa! 

Kun nyt kuvia ruvettiin lätkimään, niin seuraavana vuorossa on mun persikkarahkapiirakka, jonka nimesin Karanteenitortuksi. Sehän oli tavallaan karanteenipuuhastelua sen leipominen, et eiks toi oo ihan hyvä nimi...?

Tästä karanteeniasiasta pitäis varmaan puhua. Mä oon ihan terve, joten en nää mitään syytä ihan täysin lukittautua neljän seinän sisään. Käyn hoitamas asiat jotka pitää hoitaa, pidän siinä samalla huolen käsihygieniasta ja välttelen lähikontaktia ihmisiin. Toki välttelen turhaa liikkumista, mut esim noiden pohjallisten hakemista en pidä missään tapauksessa turhana. Se on vähän miten asiaa katsoo. 

Jeesjees.. Jospa huomenna jotain asiaa taas. Ehkä. Heips. 

Auts, oih ja voih

Relaksanttia, buranaa, venyttelyjä. Selkä on niin perkeleen kipiä et ei oo tosikaan! Mut jos ajatellaan positiivisesti, niin siihen sattuu niin kovin että kaikki muut kivut on ihan unohtunut! 😅

Tottahan mä pyöräilemäs silti kävin! Rasvanpolttoreenipäivä oli ja aika raakasti jouduin taas fuskaamaan, vaan selvisin hengissä kuitenkin. Tässäpä sitä huomaa, miten huonossa kunnossa fyysisesti onkaan vaan tässäpä ongelmaan on ratkaisukin - liikutaan lisempää.

Mä oikeesti luulin et mä saisin sydänkohtauksen. Silmissä sumeni pumpun hakatessa miljoonaa, hiki virtas, jalat oli ihan hapoilla ja yritin keskittyä hengittämään: Nenästä sisään, suusta ulos, nenästä sisään... Huh miten rankkaa! 

Mua ahmituttaa. Tällä kertaa aloin popsia karkkia kun mies oli vielä kotona. Kun se lähti töihin, mä kävin pyöräilemässä ja sit alkoikin popsiminen ihan huolella. Proteiinijauheesta tein juoman, napsin karkkia, sipsiä, pähkinöitä. Lauantai-makkaraa pari siivua, leipäjuustoa. Loput peruna ja lihasoosi mitä jäi lounaalta ja makaronia jauhelihalla eiliseltä. Sit taas kaffia kera keksin ja lisää karkkia. Kyllä, elämä olis helpompaa ilman valtavaa herkkukätköä, mutta näillä nyt mennään... 

Unikuvaa ei oo ei tuu, kun ei tää kello semmoista viime yöltä tallentanut. En tiedä miksi. Tässä yritin asetuksia kattoa, mut niiden pitäis kyllä olla oikein, vaikka asetukset palautinkin kelloon tuossa eräänä päivänä. En tiiä mikä on vialla. 

Joo... Eiköhän tää ollut tältä päivää tässä. Ei runosuoni nyt oikein pulppua, niin ei kai sitä väkisin viitsisi.. Joten heip!

Kopioitu Facebookista omalta seinältä!

Kirjoitin pitkän tekstin ja julkaisin sen. Sitten aloin miettiä et mitä jos ihmiset siellä ymmärtää mut väärin? Mitä jos joku loukkaantuu. Joten kopioin sen tänne nimettömänä ja poistan sen Facesta, ongelma ratkaistu. Vai onko? Tässä se nyt kuitenkin tulee:

Mitä mietit, Johanna?

Niih. Mietin samaa mitä kai kaikki miettii välillä, eli ah niin ihanaa koronaa. Luin pitkän pätkän erään italialaisen lääkärin kirjoittamaa tekstiä, josta hyvin tuli esille, mitä tämä raadollisimmillaan voi olla. Iranissa kaivetaan joukkohautoja ja meilläkin jo täällä suljetaan kouluja yms. Mä halusin kertoa, mitä mä näen.

Kuten kaikki varmaan tietää, mulla on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa, joten on muutama asia, jotka mä kykenen näkemään ihan eri tavalla, kuin keskiverto Pertti-Irmeli. Mä oon lukenut ja kokenut niin paljon sitä ihmisen "päänsisäistä helvettiä", että päätin vähän avautua.

1. Pakko-oireet: Pese! Desinfioi! Puunaa! Vältä! Toista! Uudestaan! Vielä!
Mulla on diagnosoitu määrittämätön pakko-oireinen häiriö (F42.9). Se on määrittämätön, koska se muuttuu. Ensin se oli hygieniaa, sitten tarkistelua, järjestelyä jne. Voin väittää ymmärtäväni heitä, jotka kokee tarpeelliseksi pestä ja puunata pesemisen ja puunaamisen jälkeenkin... Olin jo päässyt oireista eroon, mutta nyt kuulun niihin, jotka päivystää milloin paikalliseen apteekkiin tuodaan lisää käsidesiä... 🙄

2. Pakonomainen varautuminen. Mä oon aina ollut varautunut pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Mä oon aina ollut SE, jolla on oma ensiapulaukku mukana juhannusfestareilla, joka tekee raskaustestin parin kk välein ollakseen varma ettei oo raskaana, joka omistaa keittiövälineen tarpeeseen kuin tarpeeseen (puolet täysin käyttämättömiä, mut jos joskus tarvii), joka ostaa uuden paketin tuotetta kuin tuotetta siinä vaiheessa jo, kun edellistä on jäljellä enää viikoksi yms.
Vaikka mä nauran asialle, että kaupan vessapaperihyllyt ammottaa tyhjyyttään, niin mä ymmärrän sen tarpeen varautua pahimpaan. (Toki on mulle vähän auki, voiko tosiaan pahin mitä voi tapahtua, olla se et vessapaperi loppuu, mut ei mennä nyt siihen...)

3. Paniikki/hysteria: Mä oon saanut paniikkikohtauksia. Kerran mut vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen saamaan hoitoa hengitysvaikeuksiin, mutta niille ei löydetty syytä ennenkuin kerroin kakssuuntasesta ja hoitaja kysyi, voisko tää olla paniikkia. Joo, voi. Hoito hengitysvaikeuksiin oli tuhti annos rauhoittavia ja hiljainen paikka olla.
Kun paniikki iskee moneen ihmiseen yhtäaikaa, puhutaan joukkohysteriasta. Joukkohysteriassa, sen lisäksi että on joukko asiasta X panikoivia ihmisiä, paniikki tavallaan alkaa tarttua: Viiden muun ihmisen paniikki oireineen tarttuu kuudenteenkin, seitsemänteen, ja lopuksi tässä porukassa on mahdotonta olla olematta paniikissa itsekin...

4. Pelko. Ihmisellä on kolme tapaa reagoida pelkoon: Taistele, pakene, tai jähmety.
Mun suurin pelkoni koskaan oli viime syystalvella, kun mä pelkäsin, että joku näkee mut. Täysin irrationaalinen pelko, koska mitä sitten vaikka näkiskin? Ei se psykoosipotilaalle oo ihan sama. Terve ihminen vetää verhot kii, mut toiset ei tyydy siihen. Esim. Minä. Mä lukitsin ovet, sammutin valot, suljin sekä sälekaihtimet että verhot, sammutin tietokoneen, teeveen ja puhelimen sekä itkin hysteerisenä olohuoneen lattialla säkkipimeässä tuntikausia. Sitten sain vähän taas todellisuuden päästä kiinni, käynnistin puhelimen ja soitin apua, vain tullakseni myöhemmin kotiin googlailemaan, mikä olis helpoin tapa löytää kotiin piilotetut vakoilulaitteet. Kirjaimellisesti käänsin koko kämpän ympäri, mut mitään en löytänyt.
Koska tää pandemian pelko on ihan loogista, niin sitä ei voi kutsua psykoottiseksi. Psykooseilla ja logiikalla ei oo mitään tekemistä keskenään, niinku äskeisestä tekstinpätkästä käy ilmi. Mutta mä väitän tietäväni, mitä on oikeasti tarkoitettu termillä "pelätä kuollakseen"....

Ihmiset on pakkomielteisiä, varautuvat, paniikissa, hysteerisiä ja pelkää. Ne jotka ei, ei oikein tiedä mitä sitä pitäisi... Pitäiskö sitä ihan oikeesti lähtee tähän mukaan? Vai nauretaanko vaan toisten reaktioille? VAI PITÄISKÖ SITÄ IHAN OIKEESTI NYT VAAN PITÄÄ HUOLI ITSESTÄÄN JA LÄHEISISTÄÄN?
Kuunnella yksinkertaisia ohjeita, joita on esim:
-Vältä vieraiden läheisyyttä. ÄLÄ tunge kassajonossa edelliseen kiinni esimerkiksi. Älä kättele.
-Pese kädet kun tulet kotiin. Pyydä puolisoa, lasta ja vieraita pesemään kädet kun tulee kotiin. Sama ennen ruokaa. Yksinkertaista.
-Yski ja aivastele nenäliinaan, heitä nenäliina käytön jälkeen pois. Jos joku pärskii lähistöllä, käänny poispäin.
-Vältä ylimääräistä liikkumista julkisella paikalla tai paikalla, jossa liikkuu paljon ihmisiä.
-Jos saat/epäilet saaneesi tartunnan, vetäydy kotiin. Pyydä jotakuta tuomaan sulle ruokatarpeita (Tai ehkä varauduit itse? 😉) Buranaa ja lepoa 😍

Vielä lopuksi. Mun kavereissa on paljon hoitsuja, heille iso kiitos! Aina oon arvostanut työtä jota teette, tälläisinä hetkinä arvostus vaan kasvaa. Kovasti tsemppiä ja voimia teille ja miksei muillekin, jokaiseen päivään! 

Puol vuotta!

Mä aloin seurustella mieheni kanssa 31.8.2019, eli siitä puoli vuotta olis 31.2.2020. No, koska helmikuussa ei, edes näin karkausvuonna, ole niin montaa päivää, niin jäi vähän sitten huomioimatta. Nyt lauantaina käytiin sitten ulkona syömässä hyvin ja sillai. Liitän loppuun pitkän mutta havainnollistavan tarinan miehen ja naisen välisistä eroista näin puolivuotispäivän paikkeilla. 😊

Me vähän otosteltiin lauantaina ja muisteltiin opiskeluaikoja. Selailtiin vanhoja koulutodistuksia ja katteltiin ammattilkoulun päättötyön kirjallista osaa. Oli oikein mukavaa. Mä vähän petyin kylläkin, kun huomasin, miten kamalan huono oppilas oon oikeesti ollut. Kyllä huomas ettei moni asia olisi paljon vähempää voinut kinostaa siihen aikaan... Näitä hetkiä, et "jos voisit tehdä jotain toisin, niin".

Unoset meni viime yönnä aika pitkälti päin vittua. Tai siis joo, nukuin kyllä pitkään mutta jälleen kerran heräillen ja pinnallisesti. Ei ollut yhtään levännyt olo noustessa, enkä varmaan olisi herännyt ollenkaan tänään, jollei mies olisi tullut jo herättelemään...

Kirosin jalkani aamulla. Se oli koko viikonlopun parempi ja kuvittelin pääseväni tänään jo lenkille, mut niin varmaan. Aamulla s eoli taas kipiä. Ehkä parempi nyt pitäytyä tuossa pyöräilyssä vielä tämäkin viikko, ettei sitten vaan aloita liian aikaisin ja taas tulis tauko. 

Tän päivän pyöräilyt meni ihan mallikkaasti. Ohjelman mukaisesti yritin pitää sykkeen kohtuullisena, mutta se perkele karkas taas lopussa. Ei kauas, mut karkas kuitenkin. Tein niinkuin suunnittelin ja nostin vastusta yhdellä pykälällä viikon vaihtuessa, mut eipä hämmästyksekseni tuntunut juuri missään 😮 Jos joku ihmettelee tuota, että kello näyttää korkeempaa kalorinkulutusta kuin pyörän mittari, niin se johtuu siitä, että kello seuraa pulssia, pyörä vaan nopeutta ja matkaa. 

Pitääs käydä kaupassa mut ei oikein huvittaisi. En mä tavallaan pelkää sitä Koronaa, mut yritän kuitenkin välttää turhaa liikkumista. Tiä sitten, onko se turhaa, kun leipä, leipärasva, maito yms on lopussa.. Huominen hoitsukäyntikin on peruttu, tiä sit onko sillä Korona vai koronanpelko vai jokin muu vaiva kun on töistä poissa... Aika kakkaa enivei. 

Niin mut kai se on mentävä ennen ku ihmiset pääsee töistä ja on "ruuhka". Lainausmerkeissä, koska 2000 asukkaan kunnassa ruuhkakin on vaan "ruuhka"! 😂 Vielä tähän loppuun se pitkä mutta huvittava tarinanpätkä niin heipat!

"Naisten ja miesten välinen ero

Olipa kerran kaveri jonka nimi oli sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän tapaili Martta-nimistä tyttöä. Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja heillä oli hyvin hauskaa. Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos syömään, Martta suostui ja taas heillä oli tosi kivaa.

He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten, eräänä iltana kun he olivat ajamassa kotiin, Martan mieleen juolahti eräs ajatus, ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen: "Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta siitä kun aloimme tavata toisiamme?"

Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä hiljaisuutta.

Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin...? Ehkä suhteemme on hänen mielestään rajoittanut hänen elämäänsä, ehkä hän ajattelee, että yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin, jota hän ei tahdo... tai ei ole valmis...

Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.

Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme kehittyvän siihen suuntaan, että meistä tulee koko ajan läheisempiä... tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa toistemme tapaamista tällä tasolla ? Suunnistammeko kohti avioliittoa? Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis senlaatuiseen sitoutumiseen? Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?

Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmmm, se tarkoittaa siis... joo, helmikuussa alettiin tapaileen eli heti sen jälkeen kun auto tuli korjaamosta, joo eli se tarkoittaa sitä... Voi pahus, öljyt pitää taas vaihtaa!

Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta. Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin... ehkä hän haluaakin enemmän suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista... ehkä hän on vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta... Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan. Hän pelkää tulevansa hylätyksi.

Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, vitun väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa. Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä vitun kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...

Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma tunteistani.

Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden takuu... valopäät!

Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä, jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta... Ja joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia.

Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.

"Fred?" Martta sanoo.

"Mitä?" Fred sanoo säikähtäneenä.

"Ole kiltti, äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla," Martta sanoo ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, "ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt... voi luoja, tunnen itseni niin..."

"Mitä?" Fred kysyy.

"Minä olen ihan hullu," Martta nyyhkyttää, "tarkoitan, tiedän ettei ole mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta."

"Ei ole hevosta...?" Fred sanoo.

"Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka?" Martta sanoo.

"No et," sanoo Fred iloisena siitä, että vihdoinkin voi vastata kysymykseen, jonka ymmärtää.

"Se on vaan... siis... tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa," Martta sanoo.

(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)

"Niin," hän sanoo.

Martta, syvästi liikuttuneena koskettaa hänen kättään. "Voi Fred, oletko todellakin sitä mieltä?"

"Mitä mieltä?" Fred kysyy.

"Sitä mieltä ajasta," Martta sanoo.

"Ai siitä, joo," Fred sanoo.

Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia...

Vihdoin Martta puhuu. "Kiitos Fred," hän sanoo.

"Kiitos itsellesi," Fred vastaa.

Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään, joten parempi olla ajattelematta sitä.

Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaset kuusi tuntia. Kaikki tuskalliset yksityiskohdat analysoidaan; mitä minä sanoin ja mitä hän sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukausia... Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he eivät myöskään kyllästy aiheeseen.

Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy: "Bill, tiedätkö onko Martalla joskus ollut hevonen...?"

Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero."

Punnitus #5

Sen suuremmitta puheitta, paino -200g (huikeeta! Mut ollaan iloisia siitä että edessä on miinusmerkki) ja rasvaprossa sama kuin 2 viikkoa sitten oli. Kuva!

Unet meni sillee ihan jees, tai ainakin määrällisesti. Joku on taas syönyt sekä REM- että syvä-vaiheen, mut mut... Kuva!

Tänään oli rasvanpolttoreenipäivä. Oli aika madafakin rankkaa! Vähän jouduin lopussa fuskaamaan, tai aika paljon, mut eikö tää kunto tästä joskus kasva kunhan vaan jatkaa samaa rataa? Sit kun sain sen 20min lusittua/kärsittyä/jtn niin jatkoin vielä jäähdytellen niin et sain puoli tuntia täyteen. Kuva! Eiku parempaa, monta kuvaa!

Reipastako?

Rikoin kalorinkulutusennätyksen!

Kuntopyörän näkemys reenistä.

Jaa, pitäiskö mun kuvien sijaan kirjoittaa jotain? Saas nährä irtooko, vai onko runosuoni tukkeutunut...

Mä varaudun. En maailmanloppuun, en pandemian leviämiseen, vaan siihen, että ihmiset on varautuneet joko pandemiaan tai sitten maailmanloppuun. Mä aattelin olla liikkeellä, ennen ku kaikki kaupat myy eioota, eli kävin tänään aika isosti ostoksilla. Hyllyt alkoi iltapäivää myöden jo näyttää siltä, että moni muukin johonkin varautuu, mutta sain kaiken mitä tarvitsin, paitsi. Vittu kaikki hamstraa vessapaperia ja mä menin unohtamaan sen! Ihan oikeesti oon varmaan planeetan ainut ihminen joka lähti kaupasta ilman vessapaperia vahingossa! 😂

No kyllä mulla on ollut vähän käsidesiongelmaa. Mulla on autossa pikkupullo. Aina kun tuun kaupasta, pankista, apteekista tai vaikka puutarhamyymälästä näin maaliskuussa, niin hieraisen sitä käsiin ja kun tuun kotiin, pesen ne kunnolla saippualla. Kun meille tulee vieraita, niin tosi nätisti ja kohteliaasti pyydän, voisivatko käydä käsipesulla heti alkuunsa. Ei, en halua lietsoa hysteriaa, vaikuttaa survivalistilta tms. Mut en myöskään halua influenssaa ja/tai koronaa... Mut joo se mun ongelma on se, että sitä ei saa mistään lisää ja kuten sanoin, mulla on vaan pikkupullo. Ehkä sit ens viikolla alkaa taas näkymään kaupoissa, tai ehkä ei. Joka tapauksessa, vessapaperia lukuunottamatta pärjään himassa vaikka koko ens viikon, eli ei hätiä mitiä.

Mä tyhjäilin viimeistä muuttolaatikkoa. Ensin sieltä tuli naamiaishattuja, sitten kynttilöitä ja sitten. Sieltä tuli kuvia mun kuolleista lemmikeistä, kahden niistä uurnat jne. Tuntui taas aika simopahalta, enkä osannu muuta ku tunkea ne tavarat takaisin sinne laatikkoon. En mä pystyny esim. Käymään niitä läpi tai varsinkaan miettiä niiden laittamista mihinkään näkyville. Nyt taitaa olla niin että poissa silmistä on poissa mielestä ja noi tavarat ehkä saa jäädä tonne laatikkoon... Ehkä. Pitää ny kattoo. 

Noniin nyt mä en sit voi enää ajatella muuta ku kuolleita lemmikkejä, joten parempi varmaan siirtyä tekemään jotain muuta. Aattelin laittaa iltapalan jälkkäriksi hedelmäsalaatin 😊 Ei kait siinä muutakun et pai!

Selvästi hyvä päivä!

Mulla on hyvä mieli nyt kun ei ole ollenkaan paha mieli. 😊 Voisin listata pitkästä aikaa päivän positiiviset!

1. Nukuin hyvin, omalla mittapuullani arvioituna. Yhteensä todellinen uniaika oli 6h25min, josta syvää unta kokonaiset 24 minuuttia! Unikuvaa ei taas tuu, kun se on jälleen kolmessa osassa, enkä jaksa laittaa kolmea kuvaa. Osat oli 1h28min, 4h1min ja 1h54min ja sijoittuvat aikavälille 23.23-7.41. 
2. Tein aamulla valtavan läjän polttopuita miehen puuhastellessa muita pihahommia. Siitä, että mä osallistuin ja panostin, tuli molemmille oikein hyvä mieli. 
3. Tein ruuaksi italianpataa omalla reseptillä ja mies huomas heti et ei oo pussikeittokamaa vaan suurella rakkaudella sekä tunteella ja taidolla alusta asti itse valmistettua! Sain kehuja 😍 
4. Lääkäri soitti, siitä lisää myöhemmin.
5. Mun uudet rintsikat tuli postissa ja ne on iiihanat! Ne istuu ihan täydellisesti ja tekee rinnoista pyöreät ja suloiset. Ne on niin kivat että kuva:

Ei, ne ei ole vasemmassa kädessä.

Mä unohdin järkyttyä silloin kun otin itestäni mittoja ja tutkin kokotaulukkoa, järkytyin vasta tänään kun avasin paketin ja totesin, että oon tilannut rintsikat kokoa 70H. H! Se on niinku aakkosten kahdeksas kirjain. Siitä pääsemmekin mun häiriintyneeseen ruumiinkuvaan: Mä katon tissejäni peilistä ja mietin et ei ne kovin kummoset ole... Uppoaa muihin läskeihin. Ja sit käytän H-kupin rintsikoita. Ei siitä sen enempää sitte. 

Tohtorin kanssa tosiaan juttelin. Kerroin, että unet on paskaa, tulee riitoja miehen kanssa kun mua ärsyttää ja virtaa on kintaissa vähintään omiksi tarpeiksi, mutta alaspäin tullaan! Tuntuu, että aina välillä aivotoiminta on mun tekemisissä mukana, mistä eilen kirjoitinkin. Pystyn keskittymäänkin aina silloin tällöin johonkin. Esimerkiksi vaikka tuo, kun täytin ristikkoa hetken päivällä. Helpot sanat tuli nopeesti mutta sitten oli ihan liian vaikeita. "Tileillä" voisi olla rahat, varat, taseet tms. Mutta kun sana on nelikirjaiminen ja toinen kirjain on T. Kun olin pohtinut pääni puhki ja kironnut koko ristikon, tajusin 15. Kerralla, että siinä lukee "tileiltä" ja siihenhän vastaus on tietenkin "otot". Jos keskittymiskyky olis täysin hereillä, niin ehkä olisin voinut lukea oikein alunperinkin, mutta esim toissapäivänä en olis päässyt niinkään pitkälle. Asiat on suhteellisia.. 

Niin se tohtori. Koska vauhti on hidastumaan päin, eikä tässä oikeastaan ole enää mitään ongelmaa, niin uusia lääkemuutoksia ei enää tehty. Seuraava askel olisi ollut tiputtaa jompikumpi masennuslääke kokonaan pois, mutta se ei olisi välttämättä tarkoituksenmukaista. Tiputtamalla Azonan pois luultavasti huononnettais mun yöunia entisestään, kun taas poistamalla Voxra otettais riski että tää kääntyy masennukseksi. Lopuksi sovittiin että se soittaa vielä ens viikollakin. Oon tosi tyytyväinen näihin eväisiin ja mulla on tunne että musta huolehditaan. 💗

Tänään kävin 5km pyörälenkin ja siihen päälle 30 vatsalihasliikettä. Olo on ku pystyyn hakatulla mut silti vähä voittajafiilis. Mä tein sen!

Pikkuveli vinkkas mulle rasvanpolttoreeni kuntopyörällä -videon ja mietin et sitä vois alkaa hyväksikäyttää. Ohjelma vois olla vaikka tämmönen:

Maanantaina vähintään 5km 

Tiistaina rasvanpoltto

Keskiviikkona vähintään 5km 

Torstaina vähintään 5km

Perjantaina rasvanpoltto

Lauantaina vähintään 5km 

Sunnuntaina vapaa

Tämä samaan tyyliin kun mun uudenvuodenlupaus, joka meni ihan vituiksi jalan takia, eli kaikki punaisella kalenteriin painetut päivät on vapaita. 

Jeespoks. Kai mää lähen tästä suihkuun. Pai!

Jee!

Arvatkaas! Mä pääsin tavallaan lenkille ekaa kertaa viikkoon! Eli siis miehen kanssa kannettiin kuntopyörä varastosta tupahan ja mä kävin polkemassa. Oon nyt luopunut toivosta tuon kävelemisen suhteen toistaiseksi, kun se sattuu niin maan vitusti. Toi pyöräily sen sijaan tuntuisi sopivan plantaarifaskiittille, joka mun kinttuani kuulemma vaivaa. Soitin siis terveyskeskukseen ja ne teki tämmösen ylipätevän puhelindiagnoosin.

Mun uus menopeli 😊

Jaksoin vaan kympin vaikka jo kilsan kohdalla tuntui et kuolema tulee 😁

Nukuin niin jeesuksen hyvin et nyt on ihan jeesusteltava. Pakkotilanne. Unikuva on taas kolmessa pätkässä, sen mukaan ensimmäinen pätkä alkoi klo 0.29, mutta mä oon kyllä ihan varma et katoin kelloa viimeisen kerran 10 yli 3. Nousin sängystä klo 7.33, eli uniaikaa jäi 4h23min, josta vähennetään väliheräämiset ja muut kotkotukset niin en oo ihan varma et nukuinko oikeestaan ollenkaan. Olo ei tosin ole lainkaan väsynyt vielä tähänkään aikaan päivästä...

Mä sain tänään viimein viimeisteltyä koirien pystihyllyt ja niistä tuli niiiiiiin hienot et olin haljeta ylpeydestä! Noi lasivaasit oli kyllä ihan nappikeksintö noille ruusukkeille, vaikka nyt itte sanonki. Mä en tiedä mistä mä sen keksin, mutta mulla oli semmonen visio ja selasin koko netin läpi etsien tarvikkeita sen toteuttamiseen. Vähän kalliiksihan tuo tuli mutta on se kyllä nii hieno et ei välii! 😍

Mä luulin et oon saamassa aivotoimintani takaisin mut se olikin vaan joku tilapäinen mielenhäiriö 😂 Mä reklamoin tosta tänään saapuneesta lasilieriöstä, kun siinä oli särö. Ihan oikeesti, mä en esimerkiksi heittänyt sitä pois ja antanut asian olla, enkä laittanut sitä hyllyyn ja ajatellut et hyvin se toimii säröstä huolimatta, vaan mä ihan oikeesti soitin sinne ja kysyin et mitäs nyt. Ja sit mun piti lähettää kuva sähköpostiin ja ne lupas mulle uuden maljakon. Hyvää palvelua 😊 Sitäpaitsi laitoinhan mä sen tonne hyllyyn, koska halusin kuvan valmiista kokonaisuudesta! Mut silti, järki oli hetken kotona. 

Joopa, mä taidan taas etsiytyä tekemään jotain hyödyllistä. Vaikka laittaa astiat koneeseen ja kokata iltapalaa. Vaikka. Heippa!

#400

Juhlitaan "taas" pyöreitä. Lainausmerkeissä, koska teksti #300 on kirjoitettu 20.3.2019, eli oon saanut aikaiseksi sata tekstiä vuodessa. Ei mikään ennätyssuoritus, mut katotaanpa sitten, kauanko menee seuraavaan sataan!

Mulla on ihan kökkö fiilikset. Tylsää, ei huvita, jalkaan sattuu yhä. Pitäis, pitäis ja pitäis. Mä haluisin taas, yllättäen, vaan ostamaan jotain, mut perkele kun tili on tyhjä eikä tässä kylässä oo mitään kivaa ostettavaksi. Alkaa ärsyttää. Ajatukset pätkii. Nyt on kaikin puolin varsin epäkiva olotila. Tossa joku aika sitten kykenin jopa lukemaan kirjoitettua tekstiä tajuten siitä jotain (😮!) niin luulin et pää olis rauhoittumassa mut nyt mennään taas. Ääh.

Pakko nyt kyllä tunnustaa, että noudatan lääkärin tekemiä lääkemuutoksia melko leväperäisesti. Tyhmä minä, tiedän, mutta jotenkin vaan vastustaa. Piti puolittaa Voxra, enpä tainnut. Azonan puolitin niinku määrättiin. Olanzapiinia otan joinakin iltoina vain 10mg, vaikka tohtorin kanssa puhuttiin että sitä nostetaan tarvittaessa 15:sta 20:een mg:aan. Miks mä teen näin? Jotta hypo jatkuis. Miksi sen pitäis jatkua? No vissiin siksi, että tipahtaisin korkeemmalta sit ku tiputus tulee 😖 Mä oon tosi vihanen ittelleni tästä asiasta, mutta kun aamuin illoin meen lääkekaapille niin otan sieltä ihan mitä sattuu. + juotiin sekä pe, että la ja mulla jäi kahdet peräkkäiset aamu- ja iltalääkkeet väliin kokonaan, eli pe-aamun ja su-illan välillä en ottanut ollenkaan lääkkeitä. 😡

Jaa-a. Olis pyykkien ripustelua, tiskikoneen tyhäystä ja koirien lihojen pakkausta ohjelmassa tänään. Pitäis varmaan alottaa, jospa sitä vaikka joskus sais jotain valmistakin. Eli heipat!

Edellisestä on jo monta tuntia!

Kaks tekstiä päivässä pitää miehen, naisen, sekä lapsen tiellä. Mä kampasin koirat ja leikkasin niiden kynnet. Sit mä tajusin et tänään tuli eläke ja siitä se ajatus sitten lähti. Tilasin taas tavaraa kolmesta nettikaupasta. Sit halusin et se loppuu ja lähdin kylälle. Nostin tilin tyhjäksi! Nyt mä en voi nettishoppailla ja mun pitäis ajaa melkein 50km/suunta jos haluan ostaa jotain muuta ku ruokaa ja terveyssiteitä.

Mä halusin kertoa, miten paljon mä rakastan mun miestä. Kuva nyt puhukoon puolestaan!

Ei sittenkään kuva puhu puolestaan kun mäkin haluan puhua! Siis tästä huomaa, miten erilailla me nähdään maailma. Kun me katotaan samaa taulua ja joku kysyy, mitä näet:
-Mä nään metsän. 

-Mies näkee koivuja, kuusia ja mäntyjä, pari lintua ja puolukanvarpuja. 

Mäkin kyllä näen ne, mut en mä niihin kiinnitä huomiota! Kuvassa on metsä ja sillä sipuli.

Esimerkki numero kaksi: Sään tarkkailu

Minä: Ulkona sataa kaatamalla. 

Mies: Kohta varmasti paistaa jo aurinko!

Mä rakastan miestäni, koska se löytää hopeareunuksen mun kaikista sadepilvistä! 💗

Asiasta toiseen, mulle tulee ens viikolla kivoja paketteja! Tilasin rintsikat, vielä yhden maljakon kun ei viime viikolla saapuneet kaks samanlaista riittänytkään 😮 (Mulla on oikeesti syy kolmelle samanlaiselle maljakolle, ehkä saatte siitä vielä joskus kuvan.) Sit mä laitoin hävitettävien listalle kauppakassillisen koiran herkkuja ja tilasin netistä uusia tilalle. Laitanpa itseasiassa noista hävitettävistä oikein kuvan!

Nää uudet, mitä tilasin, on valmistettu EU:n alueella tuotetusta lihasta ilman säilöntäaineita tai muuta paskaa. Ja kyllä, sain inspiraation tähän Facebookista. Joku oli laittanut Tibbe-ryhmään julkaisun, et oli syöttänyt jotain kiinalaisia herkkuja koiralleen ja se oli sairastunut. Tuon enempää, tuon tarkempia tietoja mulla ei ole, koska lukemiseen keskittyminen ei oikeen oo mun juttu. Mutta siis kiinalaiset koiranherkut on saatanasta! Asia loppuunkäsitelty. Onko?

Liityin sitten shoppailuholistien bipojen ryhmäänkin ja sielä saa kertoa et mitä kaikkea kivaa tänään ostin! Jee! Mutta nyt mies tulleepi töistä kottiin niin mä lopettelen taas.. Ihanan hypoisat heipat kaikille raksuille lukijoille 💖

Punnitus #4

Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta se, et paino on vihdoin lähtenyt laskuun, tuo motivaatiota jatkaa yrittämistä entistä kovemmin. Se taas tarkoittaa sitä, että koska en pääse lenkille ton kintun vuoksi, niin syömisten kanssa pitää olla erityisen tarkkana, pitää rytmistä ja terveellisyydestä kiinni. MUTTA, toisaalta ei tee yhtään mieli syödä, oikeestaan sekä koko kroppa, että aivot on sitä mieltä, että ton leivän tunkeminen naamariin väkisin on syvältä, eikä niin pitäisi tehdä. 

Painokuvasta puuttuu nyt rasva%, koska se ei nyt vaan halunnut antaa sitä tänään. Koska en edelleenkään luota sen tieteelliseen tarkkuuteen, niin annan nyt vaan asian olla. Viikon tulos: -600g!

En voi olla miettimättä tätä syvemmin. Johtuuko yhtäkkinen pudotus nyt siitä, että ne kestomenkat on vihdoin ohi? Sit mä lakkasin ressaamasta viikon tulosta, en siksi et se on järkevää, vaan siksi että luovuin toivosta. Tai se, et en oo käynyt lenkillä pariin päivään. En tiedä ku en oo asiantuntija, mutta eikös liika rasitus saata kerryttää nestettä esim jalkoihin? Paha mennä sanoon näin yhtäkkiä, mutta oon tyytyväinen et se laskee. 😍

Niin, se tohtori tosiaan soitteli silloin keskiviikkona. Puolitettiin nyt Azonakin, kun tuntuu ettei tää vauhti meinaa taipua. Oli vähän huolissaan ja toivotti tervetulleeksi päivystykseen mikäli tuntuu siltä, mutta ei nyt kyllä tunnu. Ei yhtään. Mikäli tuokaan lääkemuutos ei auta, on vuorossa Olanzapiinin nosto, mutta en mä haluu sitäkään. Joten nyt on vissiin kaikista paras vaan olla hiljaa ja vastustaa O:lla alkavia asioita, kuten osasto ja Olanzapiini. 

Hoitsulla kävin eilen ja täytettiin semmosta resurssitilkkutäkkiä. Tehtävänä oli listata tärkeitä ihmisiä, ystäviä ja idoleita eri aikakausilta, eli lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Vittu että oli vaikeeta! Perhe nyt tietysti oli helppo, mutta ei mulla oo lapsuuskaveria. Mietin mun luokkalaisia ja kaikkia, mut ei siellä ollut ketään joka olis jäänyt mieleen erityisen tärkeänä. Vaan nythän mä jotain keksin tässä kirjoittaessa, eli mulla on kaks mun ikäistä serkkua, joiden kanssa vietin tosi paljon aikaa lapsuudessa. Listataanpa se. 

Nuoruuteen tuli ex-mies, jonka kanssa seurustelin melkein 4 vuotta 2.8.2009 alkaen 😁 Vaikka olinkin silloin "jo" 18v. Niin listaan sen nuoruuteen, koska tuntuu että siitä ihan oikeesti on ihmisikä aikaa. Nykyään entinen paras ystävä tuli kans nuoruuteen ja terapeutti lasten ja nuorten psykiatrianpolilta. Siinä ne. Aikuisuudessa tulee mieleen taas psykoterapeutti sekä nykyinen mies ja nykyinen paras ystävä, mut ei ne voi olla ainoot, eihän? Miksei toki voisi, jos on erakkoluonne... 

Ehkä mä olen jotenkin rajoitetusti kyvykäs solmimaan kestäviä ihmissuhteita noin yleisesti? Tää on kyllä nyt paha ajatus, enkä haluu et tää on totta, mutta mitä jos mä en vaan arvosta ihmisiä ympärilläni tarpeeksi? Niinku ajattelee esim tätä nykyistä edeltävää suhdetta silloin vuosia sitten, niin en mä lisää sitä tolle listalle, vaikka silloin sanoinkin lähes joka päivä rakastavani. Suhde päättyi hyvin ikävissä merkeissä, mut oli siinä vuoden verran pääosin hyvää aikaa kuitenkin. Enkö mä arvosta sitä, eikö se merkkaa mulle mitään, vai peittääkö se paska sitten kaiken hyvän alleen? Mee ja tiedä. Ehkä mä sit oon (vähän) tunnevammanen.

Vielä pätkä aiheesta. Mä aina sanon et mulla ei oo kavereita. Mä aina sanon et mulla ei oo koskaan ollutkaan kavereita. Sehän ei oo totta, mulla on aikuisuudestakin esimerkiksi toi tikkaporukka, jonka kanssa oon viettänyt paljosti aikaa. Mutta, jos ei perhettä, BFF:ää ja BF:ää lasketa niin ei mulla oo ketään jolle soittaa kun kaipaa juttuseuraa. Sitä mä tarkotan sillä, kun sanon et ei oo ketään... You know?

Jaa tätä tekstiä nyt rupes tulemaan, jokohan piisais. 😅 Ai niin, mulla on vielä unikuva. Unta paljon mutta kevyesti. Syvää unta paljon mutta liian vähän. REM-unta vähän, liian vähän. Mua ahdisti illalla simona ajatus nukahtamisesta ja siitä rauhassa paikoillaan makoilusta. Sain sit kuitenkin aika ajoissa unen päästä kiinni ja nyt se kuva:

Jees. Koiran kampaukseen mars! Jännittää kattoa koira-vanhemman korvia, tänään oli kortisonikuurin viimeinen päivä ja nyt mietitään sitten jatkoa sitä mukaa miltä korvat näyttää. Toivotaan parasta, pidetään peukkuja, sormet ja varmpaat ristiin yms. Heippa!

Hyvin menee mut menköön

Mä tajusin tos yks päivä jotakin hassua. Mulla on varmaan ollut tää kakssuuntanen about aina. Näin ajattelen siksi, että silloin teini kun olin niin kaikki epäili et mä käytän huumeita, paitsi iskä. Ne ravuutti mua seuloissa, mut ne oli aina puhtaat. Kukaan ei silti uskonut etten mä käytä. Paitsi iskä. Ehkä mulla meni lujaa jostain muusta syystä? Kuten esim (hypo)manian vuoksi? Vaikee sanoo. 

Mulla on melko varmasti rasitusmurtuma vasemmassa takajalassa. Kaikki oireet sopii: Vamman sijainti ensinnäkin, jalkapöytä. Aluksi kipeä vain rasittaessa mutta myöhemmin levossakin, check. Ilmaantuu, kun rasitus lisääntyy yllättäen, esim varusmiespalvelukseen astuessa tai esim niin, että joku hullu tekee uudenvuodenlupauksen lenkkeillä joka päivä vähintään kolme kilsaa, mut vetää pääosin viittä. Check. Itsehoito: Rasituksen lopettaminen ja kivuliaan raajan kuormituksen vähentäminen, not check. En mä nyt voi lopettaa lenkkeilyä! En vaan voi.

Mun hampaasta lohkes reilu viikko sitten palanen. En tehnyt asialle mitään. Pari päivää sitten siitä lohkes iso palanen ja nyt mulla on yli puolikas hammasta vähemmän kuin aiemmin. Sain hammaslääkärin vasta ens viikon torstaille, nyt pitää olla varovarovainen ettei viimeinenkin palanen lohkee. Sitä ei sitten varmaan enää noin vaan korjattaisikaan... 

Eilinen lenkki meni aika vituiksi, koska oli liukasta ja kinttuun sattui. Kinttukipua ei tosin voi käyttää syynä, koska se tarkottais et olisin luovuttanut, joten siis syy oli vaan liukkaus, eikös. Eikä aina voi mennä täysillä ja pitkää matkaa, joskus lenkin on näytettävä seuraavanlaiselta. 

Unoset meni viime yönä ihan poikkeuksellisen hyvin! Syvää unta tuli aika paljon. Ei toki vieläkään tarpeeksi, mut mun mittapuulla paljon.  

,

Lääkärin pitääs soittaa pian. Ei mun vointi kovin paljon kummoosempi oo ku viime viikollakaan jos nyt ei lasketa sitä et tosiaan nukuin kerranki... 

Jaa-a, kai sitä vois taas tehdä jotain. Jatkamme, heipat!