maanantai 16. maaliskuuta 2020

Kopioitu Facebookista omalta seinältä!

Kirjoitin pitkän tekstin ja julkaisin sen. Sitten aloin miettiä et mitä jos ihmiset siellä ymmärtää mut väärin? Mitä jos joku loukkaantuu. Joten kopioin sen tänne nimettömänä ja poistan sen Facesta, ongelma ratkaistu. Vai onko? Tässä se nyt kuitenkin tulee:
Mitä mietit, Johanna?
Niih. Mietin samaa mitä kai kaikki miettii välillä, eli ah niin ihanaa koronaa. Luin pitkän pätkän erään italialaisen lääkärin kirjoittamaa tekstiä, josta hyvin tuli esille, mitä tämä raadollisimmillaan voi olla. Iranissa kaivetaan joukkohautoja ja meilläkin jo täällä suljetaan kouluja yms. Mä halusin kertoa, mitä mä näen.
Kuten kaikki varmaan tietää, mulla on pitkä historia mielenterveysongelmien kanssa, joten on muutama asia, jotka mä kykenen näkemään ihan eri tavalla, kuin keskiverto Pertti-Irmeli. Mä oon lukenut ja kokenut niin paljon sitä ihmisen "päänsisäistä helvettiä", että päätin vähän avautua.
1. Pakko-oireet: Pese! Desinfioi! Puunaa! Vältä! Toista! Uudestaan! Vielä!
Mulla on diagnosoitu määrittämätön pakko-oireinen häiriö (F42.9). Se on määrittämätön, koska se muuttuu. Ensin se oli hygieniaa, sitten tarkistelua, järjestelyä jne. Voin väittää ymmärtäväni heitä, jotka kokee tarpeelliseksi pestä ja puunata pesemisen ja puunaamisen jälkeenkin... Olin jo päässyt oireista eroon, mutta nyt kuulun niihin, jotka päivystää milloin paikalliseen apteekkiin tuodaan lisää käsidesiä... 🙄
2. Pakonomainen varautuminen. Mä oon aina ollut varautunut pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Mä oon aina ollut SE, jolla on oma ensiapulaukku mukana juhannusfestareilla, joka tekee raskaustestin parin kk välein ollakseen varma ettei oo raskaana, joka omistaa keittiövälineen tarpeeseen kuin tarpeeseen (puolet täysin käyttämättömiä, mut jos joskus tarvii), joka ostaa uuden paketin tuotetta kuin tuotetta siinä vaiheessa jo, kun edellistä on jäljellä enää viikoksi yms.
Vaikka mä nauran asialle, että kaupan vessapaperihyllyt ammottaa tyhjyyttään, niin mä ymmärrän sen tarpeen varautua pahimpaan. (Toki on mulle vähän auki, voiko tosiaan pahin mitä voi tapahtua, olla se et vessapaperi loppuu, mut ei mennä nyt siihen...)
3. Paniikki/hysteria: Mä oon saanut paniikkikohtauksia. Kerran mut vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen saamaan hoitoa hengitysvaikeuksiin, mutta niille ei löydetty syytä ennenkuin kerroin kakssuuntasesta ja hoitaja kysyi, voisko tää olla paniikkia. Joo, voi. Hoito hengitysvaikeuksiin oli tuhti annos rauhoittavia ja hiljainen paikka olla.
Kun paniikki iskee moneen ihmiseen yhtäaikaa, puhutaan joukkohysteriasta. Joukkohysteriassa, sen lisäksi että on joukko asiasta X panikoivia ihmisiä, paniikki tavallaan alkaa tarttua: Viiden muun ihmisen paniikki oireineen tarttuu kuudenteenkin, seitsemänteen, ja lopuksi tässä porukassa on mahdotonta olla olematta paniikissa itsekin...
4. Pelko. Ihmisellä on kolme tapaa reagoida pelkoon: Taistele, pakene, tai jähmety.
Mun suurin pelkoni koskaan oli viime syystalvella, kun mä pelkäsin, että joku näkee mut. Täysin irrationaalinen pelko, koska mitä sitten vaikka näkiskin? Ei se psykoosipotilaalle oo ihan sama. Terve ihminen vetää verhot kii, mut toiset ei tyydy siihen. Esim. Minä. Mä lukitsin ovet, sammutin valot, suljin sekä sälekaihtimet että verhot, sammutin tietokoneen, teeveen ja puhelimen sekä itkin hysteerisenä olohuoneen lattialla säkkipimeässä tuntikausia. Sitten sain vähän taas todellisuuden päästä kiinni, käynnistin puhelimen ja soitin apua, vain tullakseni myöhemmin kotiin googlailemaan, mikä olis helpoin tapa löytää kotiin piilotetut vakoilulaitteet. Kirjaimellisesti käänsin koko kämpän ympäri, mut mitään en löytänyt.
Koska tää pandemian pelko on ihan loogista, niin sitä ei voi kutsua psykoottiseksi. Psykooseilla ja logiikalla ei oo mitään tekemistä keskenään, niinku äskeisestä tekstinpätkästä käy ilmi. Mutta mä väitän tietäväni, mitä on oikeasti tarkoitettu termillä "pelätä kuollakseen"....
Ihmiset on pakkomielteisiä, varautuvat, paniikissa, hysteerisiä ja pelkää. Ne jotka ei, ei oikein tiedä mitä sitä pitäisi... Pitäiskö sitä ihan oikeesti lähtee tähän mukaan? Vai nauretaanko vaan toisten reaktioille? VAI PITÄISKÖ SITÄ IHAN OIKEESTI NYT VAAN PITÄÄ HUOLI ITSESTÄÄN JA LÄHEISISTÄÄN?
Kuunnella yksinkertaisia ohjeita, joita on esim:
-Vältä vieraiden läheisyyttä. ÄLÄ tunge kassajonossa edelliseen kiinni esimerkiksi. Älä kättele.
-Pese kädet kun tulet kotiin. Pyydä puolisoa, lasta ja vieraita pesemään kädet kun tulee kotiin. Sama ennen ruokaa. Yksinkertaista.
-Yski ja aivastele nenäliinaan, heitä nenäliina käytön jälkeen pois. Jos joku pärskii lähistöllä, käänny poispäin.
-Vältä ylimääräistä liikkumista julkisella paikalla tai paikalla, jossa liikkuu paljon ihmisiä.
-Jos saat/epäilet saaneesi tartunnan, vetäydy kotiin. Pyydä jotakuta tuomaan sulle ruokatarpeita (Tai ehkä varauduit itse? 😉) Buranaa ja lepoa 😍
Vielä lopuksi. Mun kavereissa on paljon hoitsuja, heille iso kiitos! Aina oon arvostanut työtä jota teette, tälläisinä hetkinä arvostus vaan kasvaa. Kovasti tsemppiä ja voimia teille ja miksei muillekin, jokaiseen päivään! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti