Tänään oli myös mittanauhapäivä. Tulokset oli varsin ristiriitaisia, etten sanoisi. Johonkin vähän lisää, jostain vähän pois... En tiedä mikä on virhemarginaali, peilin edessä sen teen ja katson aina että mittanauha on paksuimmassa kohdassa ja suorassa. Mutta ne viimeisen kuukauden tulokset:
Käsivarret:
Vasen 36cm (+0,5cm) Oikea 36cm (+/- 0)
Reidet:
Vasen 66,5cm (-0,5cm) Oikea 67cm (-0,5cm)
Lantio 102,5cm (+1cm) 😡
Rinnanympärys 96,5cm (-2cm)
Rinnan alta 76,5cm (-1,5cm)
Vyötärö 77,5cm (-1,5cm)
Unikuvan aika. Syvä uni on "ei ole", yön pituus on "liian lyhyt", hereilläolo on "yllättävän vähän". No kattokaapa kuvaa, kuva kertoo enemmän kun mun turhanpäiväinen jaarittelu! Ihan jees olo kuitenki oli noustessa, vain 60% minusta olis halunnu lyödä pään takas tyynyyn 😅
Meille meinas iskeä kriisi eilen. Mä totaalisesti kyllästyin siihen et mulle puhutaan ku vieraalle sialle, mua syytetään kaikesta ja multa ei koskaan pyydetä anteeksi kurjaa käytöstä. Niinpä mä sitten kilahdin, huusin pää punasena ja vetäydyin tietsikkahuoneeseen. Lähetin, joo niin aikuismaista mut evm, viestin et aion istua perse kiinni tässä tuolissa niin kauan et mä kuulen anteeksipyynnön. Mies yritti "ei ny jaksais riidellä" jne. Mut en kelpuuttanu, itseasiassa vastasin tuohon, että ei sitten puhuta! Sitten tuli kysymys vähän puskista, "montako kertaa pitää pyytää anteeksi?". Vastasin, et jospa nyt aloittaisit siitä ensimmäisestä. Sit se tapahtui! Ensimmäinen kerta varmaan, kun se nöyrtyi pyytämään anteeksi, sanoi että olen rakas ja sit me halattiin ja sit oli kaikki taas paratiisissa mallillaan.
Tää oli meidän isoin riita selvin päin. Yleensä vaan heilutan häntääni kun tulee sitä nyrpeetä kommenttia, mut eilen mä päätin et nyt saa luvan riittää! Mies sen sitten kyllä tunnusti, että pitäisihän sitä katsoa kuinka toiselle puhuu.. Siis kun mä sanoin, et mä en ees käsitä mistä sille tulee tarve puhua mulle noin, kun itte ainakin yritän kaikella rakkaudella sille puhua, koska rakastan sitä. Sitä kutsutaan kunnnioitukseksi käsittääkseni ja meillä se on ollut yksisuuntaista. Saa nähdä tuleeko siihen muutos nyt tän kriisin jälkeen.
Mä tajusin just et oon sadan gramman päässä siitä, mitä oon painanut ollessani painavimmillani! Eli mä oon laihduttanu 5 viikkoo ja tulos on se tuttu plus/miinus-nolla. No, tästä nyt sitten uutta puhtia! Tänään heti rasvanpolttoreeni ja sit vois käydä vähän lenkilläkin varovasti. Muuta ohjelmaa tälle päivää on koirien kampaaminen nyt ainakin. Katotaan jospa jotain muutakin sais aikaseksi, riippuen toki siitä, kuinka takussa nuo elukat on..
Se tohtori muuten soitti eilen ja pahoitteli, et ei keskiviikkona keriinnytkään. Ihan perus kuulumisten kysely ja kun kuului hidastuvaa, niin ei tehty lääkemuutoksia. Mä toki tein niitä itte, mutta kun musta tuntui et se oli välttämätöntä tähän väliin, eikä lääkäri olisi antanut lupaa. Nostin siis Voxran takaisin 300mg:aan, koska alkoi tuntua siltä että masennuspeikko on saapumassa oven taakse. Ja ihan tuntuis että ehkä se pyörsikin ympäri, ehkä.
Tuntuu nyt et mikään määrä kahvia ei oo tarpeeksi. Oon juonu kolme isoa kuppia aamukahvia ja vielä tekis mieli. Ehkä pitäis vähän rajoittaa... Mutta joo, eiköhän tämä riitä tätä lajia, kun sanottavat on sanottu. Jatkamme taasen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti