Hyvin menee mut menköön

Mä tajusin tos yks päivä jotakin hassua. Mulla on varmaan ollut tää kakssuuntanen about aina. Näin ajattelen siksi, että silloin teini kun olin niin kaikki epäili et mä käytän huumeita, paitsi iskä. Ne ravuutti mua seuloissa, mut ne oli aina puhtaat. Kukaan ei silti uskonut etten mä käytä. Paitsi iskä. Ehkä mulla meni lujaa jostain muusta syystä? Kuten esim (hypo)manian vuoksi? Vaikee sanoo. 

Mulla on melko varmasti rasitusmurtuma vasemmassa takajalassa. Kaikki oireet sopii: Vamman sijainti ensinnäkin, jalkapöytä. Aluksi kipeä vain rasittaessa mutta myöhemmin levossakin, check. Ilmaantuu, kun rasitus lisääntyy yllättäen, esim varusmiespalvelukseen astuessa tai esim niin, että joku hullu tekee uudenvuodenlupauksen lenkkeillä joka päivä vähintään kolme kilsaa, mut vetää pääosin viittä. Check. Itsehoito: Rasituksen lopettaminen ja kivuliaan raajan kuormituksen vähentäminen, not check. En mä nyt voi lopettaa lenkkeilyä! En vaan voi.

Mun hampaasta lohkes reilu viikko sitten palanen. En tehnyt asialle mitään. Pari päivää sitten siitä lohkes iso palanen ja nyt mulla on yli puolikas hammasta vähemmän kuin aiemmin. Sain hammaslääkärin vasta ens viikon torstaille, nyt pitää olla varovarovainen ettei viimeinenkin palanen lohkee. Sitä ei sitten varmaan enää noin vaan korjattaisikaan... 

Eilinen lenkki meni aika vituiksi, koska oli liukasta ja kinttuun sattui. Kinttukipua ei tosin voi käyttää syynä, koska se tarkottais et olisin luovuttanut, joten siis syy oli vaan liukkaus, eikös. Eikä aina voi mennä täysillä ja pitkää matkaa, joskus lenkin on näytettävä seuraavanlaiselta. 

Unoset meni viime yönä ihan poikkeuksellisen hyvin! Syvää unta tuli aika paljon. Ei toki vieläkään tarpeeksi, mut mun mittapuulla paljon.  

,

Lääkärin pitääs soittaa pian. Ei mun vointi kovin paljon kummoosempi oo ku viime viikollakaan jos nyt ei lasketa sitä et tosiaan nukuin kerranki... 

Jaa-a, kai sitä vois taas tehdä jotain. Jatkamme, heipat!