Mä ihmettelen ihmisiä. Miten voi olla ottamatta tätä koko Korona-tilannetta vakavasti?! Tuntuu et jotkut ihan väkisin yrittää sairastuttaa ittensä. Onhan se tietysti niin, että kiva se on poistua kotoa miten tykkää, niin kauan kun se on mahdollista ja sit kun sairastuu niin valittaa et vittu kun mä oon nyt tosi kipee. Kas, ihanko totta? Kaikkein parhaat vielä nauraa toisten käsienpesulle ja haukkuu ne hysteerikoiksi. Mä oon onneksi menettäny uskoni ihmiskuntaan jo aikoja-aikoja sitten, niin mun ei enää tarvi..
Mä oon itte miettiny, et käyn kaupassa vain kun se on pakollista. Mä mietin syvällisesti, koska on oikeesti pakko. Onko se sitten, kun maito tai leipä loppuu? Vai silloin kun ei ole enää mitään mistä kokkaisi lämpimän ruuan? Vai onko se sitten, kun jäljellä ei oo enää muuta syötävää kun varpaankynnet? Ja kun pohdin sitä ääneen, niin toiset tulee kertomaan kuinka käyvät parin päivän välein kaupassa, koska miksi ei? Toisaalta mä melkein toivon, että tulis voimaan samanlainen ulkonaliikkumiskielto kuin esim Espanjassa, oppisivatpahan perkeleet olemaan.
Joo eiköhän se riitä tuosta aiheesta. Mennään vaikka unikuvaan. Unet aivan mallikkaasti meni, jostain kumman syystä nukahdin päiväunillekin vielä, vaikka yölläkin nukuin. Mutta eipä se mitään!
Pyöräilinkin taas.
En mä tiä. Kai sitä vois lähtee ulkoileen tai jotain.. Nyt ei jaksa tarinoida edes.. Eli heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti