Tottahan mä pyöräilemäs silti kävin! Rasvanpolttoreenipäivä oli ja aika raakasti jouduin taas fuskaamaan, vaan selvisin hengissä kuitenkin. Tässäpä sitä huomaa, miten huonossa kunnossa fyysisesti onkaan vaan tässäpä ongelmaan on ratkaisukin - liikutaan lisempää.
Mä oikeesti luulin et mä saisin sydänkohtauksen. Silmissä sumeni pumpun hakatessa miljoonaa, hiki virtas, jalat oli ihan hapoilla ja yritin keskittyä hengittämään: Nenästä sisään, suusta ulos, nenästä sisään... Huh miten rankkaa!
Mua ahmituttaa. Tällä kertaa aloin popsia karkkia kun mies oli vielä kotona. Kun se lähti töihin, mä kävin pyöräilemässä ja sit alkoikin popsiminen ihan huolella. Proteiinijauheesta tein juoman, napsin karkkia, sipsiä, pähkinöitä. Lauantai-makkaraa pari siivua, leipäjuustoa. Loput peruna ja lihasoosi mitä jäi lounaalta ja makaronia jauhelihalla eiliseltä. Sit taas kaffia kera keksin ja lisää karkkia. Kyllä, elämä olis helpompaa ilman valtavaa herkkukätköä, mutta näillä nyt mennään...
Unikuvaa ei oo ei tuu, kun ei tää kello semmoista viime yöltä tallentanut. En tiedä miksi. Tässä yritin asetuksia kattoa, mut niiden pitäis kyllä olla oikein, vaikka asetukset palautinkin kelloon tuossa eräänä päivänä. En tiiä mikä on vialla.
Joo... Eiköhän tää ollut tältä päivää tässä. Ei runosuoni nyt oikein pulppua, niin ei kai sitä väkisin viitsisi.. Joten heip!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti