torstai 26. maaliskuuta 2020

Viekö tää tie koskaan perille?

Ei se varmaan vie, koska missä on perillä? Vaikka ajaisit 500km päästäksesi perille, nii et sä siel kyl kauaa ole. "Ei kauaa" on suhteellinen käsite, mut tiätte mitä tarkotan: "Perillä" ei oo enää perillä siinä vaiheessa kun sieltä on lähdössä eteenpäin. Joo, tässä päivän filosofiaosuus 😅

Unikuvaan. Syvää unta tuli niinkuin edellisyönäkin, tasan 1 %. Nyt vaan nukuin lyhyemmin, joten 1 % on vähemmän kuin eilisessä unikuvassa. No mutta, REM-unta on sentään alkanut tulla viime aikoina paljon, en tosin tiedä tykkäänkö siitä. Unien näkeminen ei oikeestaan koskaan oo ollut mun mielestä kivaa. Mut nyt se kuva. 


Sain hoitsun vaan kii. Sen pari päivää sitten lähettämäni viestin lisäksi soitin heti kasilta, ei vastausta. Soitin hetken päästä uudestaan, puhuu toista puhelua. Sit mietin ja tuumailin hetken ja soitin sihteerille, joka välitti mun viestin hoitsulle, joka puolestaan soitti mulle heti. Se sanoi, et on vastannut mun viestiin ja ihmetteli et kenellekköhän se on sen lähettänyt jos ei mulle. Kuitenkin sovittiin et puhelinaika sopii hyvin ja "tavataan" sitten puoliltapäivin. 

Mä oon tällä hetkellä aika tyytyväinen elämääni. Siis siihen, et oon pystynyt pitämään kiinni innostuksestani liikkumiseen ja siitä tulee ihan oikeesti hyvä mieli! Ruokailuasiat myös, vaikka nälän tunnetta ei juuri ole, niin saan pidettyä kiinni rytmistä. Ja edelleen, unirytmi on ollut oikein toimiva viime aikoina. Koputan puuta tätä kirjoittaessani, mut musta tuntuu et nyt se elämäntapamuutos onnistuu! Parisuhde voi hyvin ja oon yhä ihan rakastunut. Ei se asia miksikään ole muuttunut vaikka välillä vähän riitaisampiakin aikoja on ollut. Mulla on nyt ihan oikeesti kaikki hyvin! 💗

Mä oon tänään Facessa miettinyt asioita, jotka pitää mun pääni kasassa karanteenin aikana. Niitä on:
  • Liikunta
  • Koirat
  • Blogi
  • Viestittely/Facebook
  • Puhelut/videopuhelut
  • Musiikki
  • Kokkaus/leipominen
  • Huumori
Liikuntaa pyrin harrastamaan joka päivä, paitsi sunnuntai vapaa. Koirien kanssa harjoitellaan temppuja ja kerta viikkoon on turkkiterapiaa, eli molempien kampaus ja tarvittaessa pesu. Blogia kirjoitan aina kun mahdollista ja on inspis. Viestittelen lähes koko ajan tosi monien ihmisten kanssa ja Facebookissa julkaisen omia ja kommentoin muiden juttuja. Puhun puhelimessa parhaimmillaan neljäkin tuntia päivässä ja välillä videopuhelut on kivoja. Jännää, et musta on tullut melkein sosiaalisempi sen jälkeen kun lukittauduin himaan 😀 Musiikki soi aina. Ruuan laitan kahdesti päivässä ja leivon ehkä kahdesti viikossa, vähän riippuu. Ja huumori: Mä luen Feissarimokia ja Paskoja Kirppislöytöjä ja muutenkin etsin huumoria sieltä, missä muut et sitä näe. Eilen ryhmään linkattiin hiukan hyvä Korona-parodia, laitanpa linkin TÄHÄN.

Musta tuntuu ihan perjantailta. Moni asia jatkuvasti muistuttaa nyt olevan torstai, mut aina kun ajattelen esim. Mitä illalla, niin sieltä tulee perjantaisauna esimerkkinä. Mut ei se mitään, päivistä sekaisin menee vähemmälläkin. Perjantain ainut vika on punnitus, joka on myös sen hyvä puoli. Mä haluun nähdä, mitä painolle on tällä viikolla tapahtunut, vaikka toisaalta en haluaisi tietää. 

(kello on jo niin paljon et teksti saa nukkua hetken ja jatkan kun olen puhunut hoitsun kanssa ja käynyt pyöräilemässä)

Joo, hoitsu soitti. Me juteltiin sen 50min aikana varmasti yhtä paljon asiaa kun koko edeltävän vuoden aikana yhteensä. Välillä siellä vastaanotolla tulee hiljaisia hetkiä mut kun oon täälä omassa ympäristössä niin on jotenkin rennompaa ja juttu luistaa, en tiä. 

Kuntopyöräilyä ohjelman mukaan vähintään 5km kohtuusykkeellä. On niin tylsää yrittää pitää syke alle 130bpm niin nyt otin rajaksi 135. Se onnistui paremmin! Sai vähän polkeakkin, normaalisti vauhti on alle 10km/h mut tänään sai ajella jopa 12km/h! 


Jees. Nyt ripustelemaan pyykkiä! Heipat 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti