Juhlitaan "taas" pyöreitä. Lainausmerkeissä, koska teksti #300 on kirjoitettu 20.3.2019, eli oon saanut aikaiseksi sata tekstiä vuodessa. Ei mikään ennätyssuoritus, mut katotaanpa sitten, kauanko menee seuraavaan sataan!
Mulla on ihan kökkö fiilikset. Tylsää, ei huvita, jalkaan sattuu yhä. Pitäis, pitäis ja pitäis. Mä haluisin taas, yllättäen, vaan ostamaan jotain, mut perkele kun tili on tyhjä eikä tässä kylässä oo mitään kivaa ostettavaksi. Alkaa ärsyttää. Ajatukset pätkii. Nyt on kaikin puolin varsin epäkiva olotila. Tossa joku aika sitten kykenin jopa lukemaan kirjoitettua tekstiä tajuten siitä jotain (😮!) niin luulin et pää olis rauhoittumassa mut nyt mennään taas. Ääh.
Pakko nyt kyllä tunnustaa, että noudatan lääkärin tekemiä lääkemuutoksia melko leväperäisesti. Tyhmä minä, tiedän, mutta jotenkin vaan vastustaa. Piti puolittaa Voxra, enpä tainnut. Azonan puolitin niinku määrättiin. Olanzapiinia otan joinakin iltoina vain 10mg, vaikka tohtorin kanssa puhuttiin että sitä nostetaan tarvittaessa 15:sta 20:een mg:aan. Miks mä teen näin? Jotta hypo jatkuis. Miksi sen pitäis jatkua? No vissiin siksi, että tipahtaisin korkeemmalta sit ku tiputus tulee 😖 Mä oon tosi vihanen ittelleni tästä asiasta, mutta kun aamuin illoin meen lääkekaapille niin otan sieltä ihan mitä sattuu. + juotiin sekä pe, että la ja mulla jäi kahdet peräkkäiset aamu- ja iltalääkkeet väliin kokonaan, eli pe-aamun ja su-illan välillä en ottanut ollenkaan lääkkeitä. 😡
Jaa-a. Olis pyykkien ripustelua, tiskikoneen tyhäystä ja koirien lihojen pakkausta ohjelmassa tänään. Pitäis varmaan alottaa, jospa sitä vaikka joskus sais jotain valmistakin. Eli heipat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti