Aamuisin kaikki on mallillaan ja tuntuu että elämä hymyilee. Mitä pidemmälle päivää mennään ja mitä enemmän vastoinkäymisiä kohtaa, sitä kovemmin epätoivo alkaa saamaan päätä painoksiin. Eilen aamulla kaikki näytti jo hyvältä, mut sit se mun uus luuri ei tullutkaan, kyyti rehuautolle perui työn takia, omasta autostani ei ollut kuulunut mitään, koira oli yhä kipeä jne.. Eli kaikki mikä oli aamulla hyvin, oli illalla aika päin vittua.
Tänään. Viime yönä sain nukuttua, koira ei raapinut koko yönä, auto melko varmasti luvattiin takaisin tänään, ja vaikkei saisikaan niin ainakin sain kuskin rehuautolle. Rakkaani kävi mua moikkaamassa ennen kun lähti töihin, on tulossa yöksi, puhelinasia on hoidossa jaja.. Mä pääsen huomenna Seinäjoelle, huomenna saa soittaa eläinlääkäriin ja pääsee myös kyläilemään veljen luo. Kaikki ok, vaikkakin tässä on hyvin aikaa sille että kaikki ehtii vielä mennä päin sitä itteensä.
Mä oon rakastunut ja mun miehellä on muhun ihan ihmeellinen vaikutus. Niinku mä sille itelleenkin eilen sanoin, et se toimii ahdistukseen paremmin ku ämpärillinen Pameja! Ehkä romanttisinta mitä mä oon koskaa sanonu 😂 Mutta ihan tosi, ahdisti ja juttelin sen kans niin olo helpottui. En oo yhtäkään Pamia popsinut sen jälkeen kun meidän juttu alkoi. Pakko nyt toki sanoa, et kovin ahkerasti en syö niitä muutenkaan, mut nyt en sitäkään vähää. Vieläpä se tunne, kun toinen kuuntelee ja ainakin parhaansa yrittää ymmärtää, tekee siitä jotenki uskomattoman siistiä 💗
Ei mulla varmaan tänään sen kummempia oo... Jatkamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti