Keskity.

Vitullako keskityt kun sitä kykyä ei päässä ole. Hah. Eli joo, lääkäri on tavattu ja mulla ei ole dissoa, tai mitään muutakaan mitä ei jo ole diagnosoitu. Käytännös katsoen se tais oikeestaan syyttää kaikesta sitä, että elämääni on ilmaantunut semmoinen miespuolinen henkilö. Eli:

Se, että en saa syötyä, ei ole pysyvä ongelma, vaan se johtuu vain tästä käynnissä olevasta tunnemyrskystä, eli isosta elämänmuutoksesta. Eli miehestä. Isoja tunteita -> iso reaktio. Ookoo.

Se, että mun aivotoiminta on ihan vitun olematonta nykyisin, eli harhat/hämärät mielikuvat/itsestä irtautumisen kokemukset yms. Johtuvat siitä, että mä ajattelen liikaa. Mieshenkilö ei ole koskaan ollut tekemisissä mielenterveysongelmien kanssa ja näinollen hänelle pitää aika paljon selittää asioita niihin liittyen. Siis mä mietin asioita paljon entistä enemmän nyt, kun mun pitää saada ne muutettua järkeviksi sanoiksi ja sen lisääntyneen miettimisen myötä oon alkanut pitää oireina asioita, joita en ennemmin pitänyt. Ookoo.

Erittäin huono muisti ja ajatuskatkokset johtuvat siitä, että mä en keskity. Mä joko yritän tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, vaihdan aiheesta toiseen liian nopeasti tai sit ihan vaan olen itse jossain ihan muualla kuin tilanteessa läsnä. Tämän takia lääkemuutos, eli Aripiprazolin nosto kahdesta kolmeen kymppimillin tablettiin. Sen pitäis kuulemma auttaa. Jos ei auta, lisätään Lito listalle ja koska mä en halua Litoa listalle, niinniin... Jos ei Aripin lisäys auta, niin alkaa show, jonka mukaan mulla on kaikki varsin mainiosti. Ookoo.

Siis oonhan mä ihan tietysti tyytyväinen, etten lähtenyt sieltä yhtään hullumpana ku meninkään. Jotenkin vain vähän reunalta on semmonen fiilis että mua ei nyt otettu ihan vakavasti. Mä oon itte huolissani ja tuntuu vähättelyltä että se ei kiinnosta ketään. Mut kai ne koulutetut sit tietää paremmin...

Mä oon aika.. En tiä mikä.. Mä en osaa antaa ajatuksiani ulos edes kohtuullisella sujuvuudella. Kirjoittaessa kirjoitan, pyyhin, kirjoitan uudelleen, toistan pari kertaa, ehkä jopa julkaisen mut ehkä myös poistan. Puhuttaessa tulee se "venaas mä mietin" ja sitä jatkuu sellainen kohtuullisen rajan ylittävä aika. Mulla kestää tosi kauan kasata asia niin järkeväksi, että voin sen sanoa ääneenkin. Ja se on erittäin ärsyttävää, toivottavasti tuo lääkemuutos vaikuttaa siihenkin jotenkin...

Mua ei kyllä yhtään huvita, mutta kai pitäisi kattella jotain safkaa. Ei oikein kyllä huvita mikään muukaan, mutta tunne on semmonen et jotain pitäis aikaseksiki saada...  Eli ehkä haen jostain valmiin safkan ja meen sen jälkeen soffalle maate. Suunnitelma. Heips.