Me

Hitto kun on hassu sana. Siis se kun minä ja se toinen ollaankin me. Outoa, erilaista ja varsin mukavaa minusta. 😍 Esimerkkiasiayhteys: Minä: "Mitä vittua mä teen viikon ilman autoo kun pitää viedä se sinne maalaamoon??" Toinen: "Älä murehdi, kyllä me jotenki pärjätään!"
Nyt vois jo melkein sanoo et awwwwss 💗 (Toim.Huom. Auton sielläolon tarkka aika ei tiedossa, tuskin menee viikkoo)

Ihana aamu. -5 näytti mittari kun lähdin ajeleen kotia kohti ja mua jännitti ihan saatanasti liukkaus. Ei siel ollut liukasta mut olis voinu olla. Reilu 5km lenkki radalla virkisti, piristi ja ihan kaikkee! Mä rakastan syksyjä, kun on pakkasta mutta ei lunta. Kotimatkalla poikettiin eläinlääkärissä, kerron pian lisää, sit auton tyhjäys himaan ja auto maalaamoon. Kävelin siitä mummulaan ja ystävä tuli hakee mut sieltä. Sit oon ravannu edestakasi. Kävin pyörällä toisesta päästä kylää hakees yhen avaimen. Kävelin kauppaan ja kävinkin toisessakin vielä. Sit talsin vielä apteekkiin vähän myöhemmin. Iltalenkkikin tekemättä vielä ja askelia on lähemmäs 15 tuhatta kasassa. Ei se varmaan toimi niin et ottaa koko viikonlopun laiskottelun maanantaina takas, mut sopii yrittää.

Niin, Fia. Se raapii itteään. Se raapii ja raapii raapimasta päästyäänkin. Se ei varmasti oo kivaa koiran mielestä, se ei oo kivaa turkinhoitajan mielestä, se ei oo kivaa näyttelyyn ilmoittajan mielestä, se ei oo kivaa sen mielestä, joka herää raapimisen ääneen keskellä yötä ja vielä uudestaankin. Se ei varmasti ole kivaa yhtään kenenkään mielestä, sanoisin. No, juteltiin ruokinnasta ja siitä miten oon vaihtanut kaiken viime aikoina, oletettavaa olis et ruuassa ei oo vikaa. Nyt sitten epäiltäis atopiaa. Se laittoi piikillä jotain lääkettä ja nyt seurataan tää viikko sitten, että väheneekö raapiminen. Jos vähenee, diagnoosi on selvä, jos ei niin sit tutkitaan lisää. Arvannette kumpaa toivon!

Autottomuus on jännä. Mulla ei oo tänään autoo, niin mun tekis mieli just tänään käydä katsastamas auto. Sit mua haluttais lähtee huomenna käymään Seinäjoella mut ainiin, mulla ei ookkaan autoo. Kaveri soitti et on kuses ja tarvis jeesiä. Joo mä tu...... Siis mulla ei nyt ikävä kyllä ole autoa. VMP.

Mä mietin, oonko mä kirottu. Tai jotain, en tiedä. Musta tuntuu et mä en jotenki saa enää itsekontrollista kiinni, ihan ku maniassa, mutta taas toisaalta ajatukset ja toiminta on hyvinkin masentunutta. Missä on se perus normaali? Tai no, normaalin käsityksiä on yhtä monta kuin on yhteisöjäkin, mut se on sitten taas jo ihan toinen tarina. Mutta olisko se nyt niin kamalan vaikeeta saavuttaa jonkinlainen tasapaino? Vissiin kyl vuosikausien kokemuksella tiedänkin vastauksen mut en haluu uskoo... Ehkä pitäis ja sit vois luovuttaa. Paha mieli vaikka kaikki on ihan hyvin 😭

Joo.. Jos jollain on tarjolla hyviä, tai edes keskivertomiellyttäviä ratkaisuja mun ongelmaan, niin otan ilolla vastaan. En jaksa enää miettiä joten moikat..